Tapasin avioeron jälkeen uuden mukavan leidin ja ollaan tapailtu suht usein.
Sanotaan nyt tähän ennekuin joku alkaa selittää et "liian pian aloitit uuden suhteen" koska erosta ei ole kauaa mutta exän kanssa suhde kuoli jo 5 vuotta sitten ja oli täysin kuollut niin henkisesti kuin fyysisestikin melkeinpä 3 vuotta. En tiedä miksi oltiin yhdessä niinkin kauan. Saamattomutta mutta se on nyt sitten ohi lopullisesti. Eli olen kasvanut ko. suhteesta pois jo kauan sitten. Oli aika helppo pakata kamat ja muuttaa elämä uuteen järjestykseen. Olen ja olin henkisesti täysin valmis tapaamaan uuden ihmisen ilman menneisyyden painolastia.
Eli siis tapasin mukavan naisen jonka kanssa on tapailtu ja kaikki tuntuu toimivan niin päivisin kuin öisinkin. Harvinaisen tasapainoinen ihminen kyseessä ja juuri sitä jota olen aina halunnut.
Nyt vain on hiukan alkanut arveluttaa kun olin ajatellut että en koskaan enää lähde syvän liiton tielle vaan pidän elämän omissa käsissäni.
Leidi nimittäin otti esille minua kovasti vaivaavan asia jo parin viikon tapailun jälkeen eli alkoi puhua "parisuhteesta" ja "sitoutumisesta". Ok, sitoutumisessa ei mitään vikaa ole. Enhän itsekään tykkäisi jos hän loikkisi sängystä sänkyyn ja en ole itse koskaan ollut pettäjän tiellä. Mut toi parisuhde...
Nainen on kovasti ihastunut mutta itse en ollut valmistautunut siihen että suhde syvenee noin vakavaksi näin pian. En halua tuntea rajoja elämälleni enää koskaan ja pelkkä sana "parisuhde" saa aikaan kylmiä väreitä huonojen kokemusten vuoksi. Tosin ko. nainenkin on eronnut kauan sitten.
Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Pidän naisesta kovasti mutta mistään salamarakkaudesta ei näin viiskymppisenä ole kysymys. Jotenkin olen oppinut että on parempi katsella hetki ennenkuin etenee mihinkään suuntaan. Sekavaa, sorry mut niin on päässänikin.
Miten tää homma hanskataan niin että leidi ei ala odotella rengastusta ja muuttoa yhteen? Niitä kun ei tule ikinä tapahtumaan mutta en halua että hänelle tulee olo siitä että hyväksikäyttäisin häntä jne. pahoja tunteita.
Miks ei naisen kanssa voi vain olla "suhteessa" eikä aina "parisuhteessa"?
Sanotaan nyt tähän ennekuin joku alkaa selittää et "liian pian aloitit uuden suhteen" koska erosta ei ole kauaa mutta exän kanssa suhde kuoli jo 5 vuotta sitten ja oli täysin kuollut niin henkisesti kuin fyysisestikin melkeinpä 3 vuotta. En tiedä miksi oltiin yhdessä niinkin kauan. Saamattomutta mutta se on nyt sitten ohi lopullisesti. Eli olen kasvanut ko. suhteesta pois jo kauan sitten. Oli aika helppo pakata kamat ja muuttaa elämä uuteen järjestykseen. Olen ja olin henkisesti täysin valmis tapaamaan uuden ihmisen ilman menneisyyden painolastia.
Eli siis tapasin mukavan naisen jonka kanssa on tapailtu ja kaikki tuntuu toimivan niin päivisin kuin öisinkin. Harvinaisen tasapainoinen ihminen kyseessä ja juuri sitä jota olen aina halunnut.
Nyt vain on hiukan alkanut arveluttaa kun olin ajatellut että en koskaan enää lähde syvän liiton tielle vaan pidän elämän omissa käsissäni.
Leidi nimittäin otti esille minua kovasti vaivaavan asia jo parin viikon tapailun jälkeen eli alkoi puhua "parisuhteesta" ja "sitoutumisesta". Ok, sitoutumisessa ei mitään vikaa ole. Enhän itsekään tykkäisi jos hän loikkisi sängystä sänkyyn ja en ole itse koskaan ollut pettäjän tiellä. Mut toi parisuhde...
Nainen on kovasti ihastunut mutta itse en ollut valmistautunut siihen että suhde syvenee noin vakavaksi näin pian. En halua tuntea rajoja elämälleni enää koskaan ja pelkkä sana "parisuhde" saa aikaan kylmiä väreitä huonojen kokemusten vuoksi. Tosin ko. nainenkin on eronnut kauan sitten.
Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Pidän naisesta kovasti mutta mistään salamarakkaudesta ei näin viiskymppisenä ole kysymys. Jotenkin olen oppinut että on parempi katsella hetki ennenkuin etenee mihinkään suuntaan. Sekavaa, sorry mut niin on päässänikin.
Miten tää homma hanskataan niin että leidi ei ala odotella rengastusta ja muuttoa yhteen? Niitä kun ei tule ikinä tapahtumaan mutta en halua että hänelle tulee olo siitä että hyväksikäyttäisin häntä jne. pahoja tunteita.
Miks ei naisen kanssa voi vain olla "suhteessa" eikä aina "parisuhteessa"?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kerroit että nainen on "harvinaisen tasapainoinen". Niin sanoisin, että jos ihminen on tasapainoinen, niin kyllä hän varmasti kestää, jos kerrot että et osaa vielä ajatella parisuhdetta. Eikös näin?
Mutta muista kertoa myös tuo että hän on sitä mitä olet aina halunnut!:)
Kiitos vinkistä!
...keskustelun. Ja kumma kyllä, uusissa parisuhteissa voi olla helppoakin olla rehellinen, kun siinä ei mitään häviä:)
Luin tekstiäsi jo ihan varmana siitä, että se on uuden miesystäväni kirjoittama, kunnes kerroit ikäsi. Me olemme kolmekymppisiä. Ja loppuosakin tekstisäsi vähän eroaa omasta tapauksestani.
Nyt olemme tapailleet pari kuukautta. Mies on ainakin itse ottanut meillä puheeksi sen, että eikös meillä nyt ole jo jonkinlainen "suhde" ja itse olen hätistänyt jo yhden treffiehdokkaankin sanomalla pokkana, että seurustelen, vaikka emme varsinaisesti seurustelekaan, mutta mitä siitä.
Ongelma ei niinkään ole siinä millaisia käsitteitä käyttää (suhde, parisuhde, seurustelusuhde, seksisuhde) kuin siinä, että tekee toiselle selväksi mitä itse hakee. Omassa tapauksessani mies on kovasti tiedustellut, mitä hänestä haluan: haluanko vakaan parisuhteen ja kenties joskus perheen, vai haluanko katsella rauhassa. On ollut hankalaa vastata niihin, kun ei oikein itsekään vielä näin aikaisessa vaiheessa tiedä, onko siinä ehkä tulevien lasteni isä ;) vai pelkästään muuten mukava harrastus- ym. kaveri.
Itse omalta osaltani aavistuksen pelästyin miehen tarkkoja tiedusteluja, kun selvisi että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, että syventäisimme suhdettamme siten, että suuntana olisi rakentaa jotain pysyvää. Se on hienoa, ja olen imarreltu, mutta silti pelästyin sitä.
Sen takia olisi tärkeintä keskustella asiasta ihan vilpittömästi. Mutta älä säikähdä parisuhde-sanaa. Naiset varmaan käyttävät sitä termiä helpommin, ihan ilman sen kummempia taka-ajatuksia välittömästi hääpäivistä tai lapsista.
Olen ollut yllättynyt, miten vaikea näistä asioista on keskustella toisen kanssa siten, ettei kuulosta kylmältä ja tunteettomalta ("haluan sinusta vain hauskanpitoa" -tyylisesti, mistä ei siis ole kyse!!), vaan että tekee selväksi, että haluan vielä vähän katsella, ja syy ei ole toisessa osapuolessa, vaan siinä että olen itse luonteeltani harkitseva ja varovaisempi.
Ja ennen kaikkea, että itsenikin toisaalta tekisi mieli rynnätä suin päin ihastuksen huumassa eteenpäin, mutta kun en vaan siihen kykene. Meillä on kaikilla omat luonteenpiirteemme ja erityisesti omien kokemustemme muokkaama mieli. Siksi itse kuulun samaan kategoriaan kanssasi; on parempi katsella hetki jos toinenkin.
Toisaalta, jos sinulla on vakaa aikomus viettää loppuelämäsi yksin ja ns. vanheta yksin, täysin riippumattomana ja itsenäisenä, olisi epäreilua jättää se kertomatta sinuun ihastuneelle naiselle. Se nyt on sulle varmaan muutenkin itsestäänselvää, kunhan ajattelin tähän ääneen ;)
Mukava huomata että on myös muita jota asia askarruttaa. Tosin valehtelin ikäni;) 46 menossa mutta neiti on ko iän juuri täyttänyt. Näillä vuosilla kun ei mulle ole ollut ikinä merkitystä. Suuntaan tai toiseen, aivan sama kunhan homma toimii. Ei kylläkään liikaa heittoa saa olla;)
Ehkä tekstistä voi myös lukea sen että en kuulu ukkoutuviin viiskymppistä lähestyviin eccokenkämiehiin vaan olen ihan jotain muuta.
Ehdottomasti rock kuin tango/humppa. Ikuinen poika asuu minussa.
En aiemmin sitä huomannutkaan että ikäiseni naiset ovat haaveilleet jostain kaltaisestani mutta nyt parissa kuukaudessa se on tullut selväksi. Virheitähän minussakin toki paljon on mutta tuntuu ihan kivalta et friidut tulee jutteleen. Lienen liian luotettava tai muuta. So what, ihania on naisetkin:) Nonni, tulihan luukutettua taas..
Todella, niin on vaikea ottaa esille asiaa koska pelkään aivan samaa että tulisi esitettyä asia kylmästi ja itseni tuntien tökköilmaisun mestarina, jopa hyväksikäyttäjänä. Mitään sorry-suhdetta en ole etsinut koska en sitä tarvitse.
Mikäs muuten on että ikinä nää samalla tavalla ajattelevat ei kohtaa? Tai mistäs tuon tietäisi kun tää aihe on asia mistä ei esimerkiksi jätkäporukassa voi puhua tai ei puhuta ikinä.
Ai niin joo, olishan se kiva jos vanhana vois kiikkustuolissa (=Ferrari) istuksia ja katsella maailmaa jonkun miellyttävän ihmisen kanssa. Eli en mä nyt ihan yksin maailmassa halua olla.
Mäkin olen lukenut noita suomi24 ja match.com ilmoituksia joissa friidut selittää et haluavat seuraa iltojen iloksi ja viinilasin ääreen. Perskeles kun semmoisen sitten tapaa niin heti puhutaan parisuhteesta parin illan jälkeen.
Saatat hyvinkin olla oikeassa etä "parisuhde" sanalla on ihan eri merkitys naiselle kuin miehelle. Siitä voi muuten johtua nää sodat avioliitoissa kun ei kundit vaan tajua etä sitoutuminen tarkoittaa usein myös seksuaalisuuden kieltämistä ja koko homman rajaamista omaan makkariin. Nyt en tarkoita uskottomuutta vaan ihan arkipäivän flirttiä, hyvännäköisten naisten tsiigailua jne. normijuttuja.
No, katotaan nyt kun viikonloppu tulee et mihin mennään. Parisuhteeseen en lähde mut muuten voi "kynttilän valossa" olla;)
Mitä jos ehdottaisit naisystävällesi sellaista suhdetta, missä asutaan erillään, ei vietetä ihan kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, nukutaan välillä yksinkin MUTTA: ei mennä sänkyyn muiden kanssa.
Riittäisiköhän se hänelle merkiksi "sitoutumisesta"?
Olen samaa ikäluokkaa kanssasi, samoin tuttavapiirini ja tottakai meitä eronneita on aika paljon. Meistä moni on havainnut näin "aikuisena" hyvin toimivaksi tuollaisen suhteen, jossa on vapautta riittävästi, mutta kuitenkin tietynlainen uskollisuus yhtä naista/miestä kohtaan.
Sitäpaitsi: yhteinen arki, ainakin jos sitä aletaan elää kovin pian tutustumisesta - on se tehokkain intohimon tappaja.
Olisin kyllä hyvin varovainen, jos joku ehdottelisi parisuhdetta, saati sitten yhteistä taloutta, parin viikon tuttavuuden jälkeen.
Ja nyt olisi korkea aika keskustella luutuneista käsityksistäsi eli siitä, millaista oletat parisuhteen olevan. Miten on mahdollista, että ihminen joka antaa itselleen oikeuden kaikenlaiseen ennakkoluulottomaan muilla elämänsä osa-alueilla, ei ulota sitä parisuhteen kentällä? siellä vaan jylläävät jäykkääkin jäykemmät oletukset siitä, mitä nainen haluaa! Että kun olet joskus seurustellut, niin tiedät millaista se on? Eri ihmisten kanssa sen on tarkoitus olla erilaista...
Kysy nyt herran jestas ensin, millaista tulevaisuutta hän on vailla, äläkä ajattele ja päätä hänen puolestaan, mitä se parisuhde olisi.
hei, älä huolehdi turhia. Monesti ne on naisillakin pitemmissä puissa sen alkuihastuksen jälkeen. Tietysti parisuhde vaatii oman "kypsymisaikansa" molemmilta. Voi olla alkuhuumaa nyt, mutta se todellinen sitoutuminen tulee jostain muusta, kuin niistä renkaista, se tulee siitä välittämisestä ja yhdessä elämisestä.
Ei sormuksista, eikä sellaisesta. Tiedän pariskunnan, joka erosi vähän samasta syystä. Pitemmällä aikavälillä tilanne olis voinut olla toinen, mutta mies ei saanut sanottua, että tarvii aikaa, ennenkuin oli aivan ahdistunut ja kokenut painostuksena toisen huumaantumisen.
Sano, et sun pitää kypsytellä tilannetta oman aikasi. Moni ei tietenkään osaa kuvitella sitoutuvansa silloin kun aloittaa, eikä tarvikkaan. Tutustumistahan ja toisen oppimista se aluksi on varmasti pitkään. Se tunne tulee jos on tullakseen ja mitään ei kannata vasten tahtoa tehdä. Mielestäni sä voit olla hänen kanssa, jos tekee mieli ja sitoudu sitten, kun tai jos tuntuu hyvältä. Mutta pyydän, että ole rehellinen, koska siitä se arvostus ja luottamus kuitenkin lähtee, että voi luottaa ja voi jutella ne vähän kankeemmaltakin aluksi tuntuvat jutut.
Eikä se ole ketään vastaan mitään. Kyllä tasapainoisen naisen pitäisi se tajuta, ettei se ole tosta noin vain että sitoudutaan ja sormukset ja kaikki, kyllä vakavasti voi nekin jutut ottaa, vaikkei tarvi tosikko olla.
Joskus sen alkuhuumankin jälkeen voi tulla takapakkia naiseltakin, eikä sekään ole kuin asioiden kypsyttelyä, jonka jotkut sekoittaa sit hirveeseen kriisiin ja hätiköiden saattaa erotakin. On virhe mennä asioiden edelle, jos luottamus ja arvostus ei ole kehittyneet vielä siihen pisteeseen, mitä tosi vakavat aikeet ja sitoutuminen vaatii.
Joillakin se käy näpsäkämmin, toisilla omalla ajallaan, niin, että ei kannata ahdistua tuosta.
Nauti suhteesta ja muista jutella asioista!