Olen reilusti keski-ikäinen nainen, avioliitossa, ulkonäkö ok, monen mielestä jopa kaunis, kurvikas, en ylipainoinen, hyvin työssä menestyvä - ja yksinäinen kuitenkin.
Haluan lämpöä, romantiikkaa, syviä keskusteluja, seksiä mutta myös älyllisiä haasteita.
Miksei mua kukaan huomaa? Aviomies keskittyy muuhun, ei arvosta minua tarpeeksi, ei kehu koskaan vaimoaan ainakaan minun kuullen. Ei koskaan kerro rakastavansa, jossen kysy.
Enkö ole rakkauden arvoinen?
En jaksa olla yksin mutta uuden suhteen aloittaminen on mielestäni väärin.
Mistä väriä, eksotiikkaa, vähän jännitystä arkielämään???
Haluan lämpöä, romantiikkaa, syviä keskusteluja, seksiä mutta myös älyllisiä haasteita.
Miksei mua kukaan huomaa? Aviomies keskittyy muuhun, ei arvosta minua tarpeeksi, ei kehu koskaan vaimoaan ainakaan minun kuullen. Ei koskaan kerro rakastavansa, jossen kysy.
Enkö ole rakkauden arvoinen?
En jaksa olla yksin mutta uuden suhteen aloittaminen on mielestäni väärin.
Mistä väriä, eksotiikkaa, vähän jännitystä arkielämään???
Vastaukset 7
Vanhimmat
extremelajit!
Juu unohda ne miehet ja ala elää!
et ole sinkku, vaan oot jopa aviossa ja sulla on mies. Tilanteessasi kannattaa hommata vaikkapa naispuolisia kavereita, joiden kanssa voi harrastaa ja käydä teatterissa, elokuvissa jne. Itse ottaisin osasi mielihyvin; kotirintamalla on kaikki hyvin ja rauhallista ja on samalla aikaa omille jutuille. Jos romantiikkaa kaipaat, voit toki itsekin tehdä joskus aloitteen; mies on varmasti sellaisesta mielissään.
olet! Vai pitäis sitä rouvvaa vielä ruveta kehumaan.. mistä oletko niin itserakas ,ettet pärjää jos ei kehuta? häpeä aikuinen ihminen, et varmaankaa ole muita parempi...
sitä älyllistä haastetta mitä niin kaipaat.
Täälläpä ollaan ystävällisiä..... "parempi kuin muut"... häh?
En taatusti hae keneltäkään mitään muuta kuin ihmisarvoni tunnustamista!
Nyt en hae enää mitään tältä p-palstalta, se loppuu tähän.
Hyvästi, kaikki!
Hei. Älähän lannistu. Täällä sama tilanne päällä.... Kaikki pitäisi olla ok mutta.. jotain puuttuu. Miten kuullostaakin niin tutulta?
Olen reilu 50-kymppinen mies ja sama tilanne minullakin. Kaikki periaatteessa ok, mutta olen onneton. 25 vuotta oltu naimisissa, mutta kaipaan uutta rakkautta. Olen palavasti rakastunut työkaveriini naiseen, joka on eroamassa miehestään - ei kylläkään minun takiani vaan avioliittonsa ongelmien vuoksi. Nyt mietin, mitä tehdä itse. Uskallanko lopettaa turvallisen parisuhteen ja ottaa eron siinä toivossa, että tämä uusi rakkauden kohde uskaltaisi taas vastaavasti aloittaa uuden suhteen minun kanssani. Tosi vaikea tilanne kummallekin, mutta se on totta, että tällä menolla palan puhki. Tuntuu siltä, että loppuelämä menee hukkaan....