jo oopperan alussa? Eli mitä sellaista se teki mikä oli hirviömäistä? Se oli kasvanut himokkaan isäpuolen insestiä huokuvassa taloudessa joten vaikea uskoa että se enää nukeilla leikki, mutta miten se hirviömäisyys tuli esille?
Siinäkö kun se hieroskeli jalkojaan Jokanaan kaulassa?
Toisaalta myös, missä niin sanotaan että Salomen persoonallisuus muuttuu oopperan aikana. Missä niin sanotaan ettei se ole kykenevä tekoonsa jo alussa? Voihan se mainostaa itseään "puhtoisena" viitaten koskemattomuuteensa vaikka kykeneekin vaatimaan jonkun tappamista ja rakastelemaan tapetun pään kanssa. Sehän oli prinsessa jolle kaikki oli mahdollista, joka oli kuolevaisten yläpuolella.
Faktaa vastauksiin, kiitos.
Siinäkö kun se hieroskeli jalkojaan Jokanaan kaulassa?
Toisaalta myös, missä niin sanotaan että Salomen persoonallisuus muuttuu oopperan aikana. Missä niin sanotaan ettei se ole kykenevä tekoonsa jo alussa? Voihan se mainostaa itseään "puhtoisena" viitaten koskemattomuuteensa vaikka kykeneekin vaatimaan jonkun tappamista ja rakastelemaan tapetun pään kanssa. Sehän oli prinsessa jolle kaikki oli mahdollista, joka oli kuolevaisten yläpuolella.
Faktaa vastauksiin, kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tarkkaan ottaen sanonut, että oopperan alussa Salome olisi ollut ihmishirviö tai tehnyt jotain hirviömäistä. Sanoin, että ”Salomessa ei ole (tai ainakaan pitäisi olla) kyse siitä, että 16-vuotias tyttö *on* ihmishirviö, vaan siitä, että jostain syystä 16-vuotiaasta puhtaasta tytöstä *tulee* ihmishirviö. Se, miksi näin tapahtui, jäi Metin versiossa hämärän peittoon.”
Salome ei levittänyt jalkojaan Jokaananin ympärille vaan Narrabothin ympärille, jotta tämä toisi Jokaananin näytille. Minun mielestäni kun Salome poistuu Herodeksen banketista, hän on närkästynyt Herodeksen tuijottamisesta. Jos tyttö käyttäytyisi oopperan alussa kuin kokenut strippari, miksi häntä niin vaivaisi Herodeksen katselu, kun Herodes ei ole pyrkinyt edes koskettamaan häntä? Minusta Metin versio ei ollut johdonmukainen. Ja mielestäni Salomen seksuaalisuus herää vasta Jokaananin kohtaamisesta. Miksi hän siis piehtaroisi Narrabothin kanssa ennen kuin Jokaanania on nähtykään?
Sitten kysymykseen ”missä niin sanotaan että Salomen persoonallisuus muuttuu oopperan aikana. Missä niin sanotaan ettei se ole kykenevä tekoonsa jo alussa? Voihan se mainostaa itseään ’puhtoisena’ viitaten koskemattomuuteensa ...” Salomen ”siveys” oopperan alussa on kirjoitettu sekä hänen sanoihinsa että musiikkiin. Tosin sanoihin ei pidä aina luottaa; ihmiset voivat olla petollisia ja valehdella. Mutta oopperan musiikki ei valehtele. En nyt sano, että koko oopperakirjallisuudessa, mutta ainakin melkein kaikissa oopperoissa musiikki kertoo henkilöhahmojen todelliset tunteet. Kun Amneris laulaa rakkaudestaan Radamekseen saatettuaan tämän pappien käsiin, musiikki tuo kaikuja toisen näytöksen voitonparaatista. Tämä ainakin minulle kertoo, että Amneris olisi kaivannut Radamesta lähinnä valtaistuimelle pääsemiseen.
Ja voihan olla, että sinunkin tulkintasi on mahdollinen ja Salome on valmis hirmutekoihin jo oopperan alussa. Jos tällaista tulkintaa käytetään, niin sitten Salomen tarina latistuu pannukakuksi: ihmishirviö tekee hirviömäisen teon. Tämä olisi niin ennalta arvattava tapahtuma, että siinä ei olisi aineksia menestysoopperaksi.
Miks se on aina kova juttu, kun joku heittää vaatteensa veks näyttämöllä? Yökerho tai ooppera, sama juttu. Ja lehdet villiintyy ja ihmiset lukee. Kummaa porukkaa.
Oopperan taustaa: Salomen Herodes ei ole se Herodes (”Suuri”), joka ennen Jeesuksen syntymää surmautti kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset, vaan yksi tämän lukuisista vaimoista syntyneistä pojista, nimeltään Herodes Antipas. Vallanperimyksessä H. Antipaan edellä olisi ollut H. Filippus, joka vieraillessaan veljensä (siis Salomen Herodeksen) luona, joutui tämän vangitsemaksi ja myöhemmin surmaamaksi. Tässä vaiheessa H. Antipaan aiempi päävaimo pakeni paikalta ja H. Filippuksen päävaimo Herodias (siis se oopperan Herodias) ryhtyi suhteeseen miehensä surmaajan (siis oopperan Herodeksen) kanssa, ilman asianmukaisia avioeroja ja -liittoja. Herodeksen valta on saatu vääryydellä, veljesmurhan kautta, eikä kansa pidä häntä laillisena hallitsijana. Hän elää epämääräisessä, sukurutsaisessa suhteessa Herodiaan kanssa. Näitä pidetään historiallisina faktoina.
Salome on elänyt nuoruutensa tässä haureuden pesässä. Hän inhoaa Herodeksen lähentelyjä ja hänen materialistisen äitinsä on pitänyt huolta tytön siveydestä, jos ei omantunnon syistä niin ainakin käytännön syistä, tulevaa avioliittoa ajatellen. Tytön mielentilasta ei tietenkään ole olemassa faktatietoa. Kuitenkin Straussin esitysohjeissa sanotaan, että hänet tulisi esittää siveänä, ja Strauss on säveltänyt musiikin johdonmukaisesti tätä silmällä pitäen. Siveyttä ja puhtautta kuvataan Salomessa samantapaisin musiikillisin keinoin kuin Straussin muissa oopperoissa. Mieleen tulee esimerkiksi Ruusuritarin hopearuusu-motiivi, Nainen ilman varjoa -oopperan vesiaihe ja syntymättömien lasten kuoro sekä Arabellan vesilasikohtaus. Tietysti joku voi esittää Salomen huorahtavana stripparina jo alun alkaen, mutta musiikki ei tue tällaista tulkintaa. Sisäiset tunteet (musiikki) ja ulkoiset teot (sanat ja esitys) eivät aina kulje tasatahtia, ihmiset voivat valehdella ja teeskennellä. Mutta teeskentelyssä ihminen esittää itsensä parempana kuin mitä oikeasti on; kukaan (ainakaan Juudean prinsessa) ei esitä huoraa julkisesti, jos hän oikeasti on siveä.
Nyt vihdoin lähestytään kysymystäsi: ”Miks se on aina kova juttu, kun joku heittää vaatteensa veks näyttämöllä? Yökerho tai ooppera, sama juttu. Ja lehdet villiintyy ja ihmiset lukee. Kummaa porukkaa.” Olen pyrkinyt ensiksi vastaamaan vähän eri kysymykseen, eli miksi seitsemän hunnun tanssi on Salomessa ”kova juttu”. Yllä esittämäni pitkän johdannon tarkoitus oli esittää Salome-oopperan taustaa. Salome on siveä (muuten oopperan musiikki ei ole johdonmukaista) ja hän elää samassa taloudessa huora-äitinsä ja veljesmurhaaja-isäpuolensa (siis Salomen isän surmaajan) kanssa. Muistetaan vielä, että Salome vähää aikaisemmin ei halunnut, että hedelmä tai viinilasi, joista hän on maistanut, olisi joutunut Herodeksen huulille. Tässä tilanteessa Herodekselle strippaaminen on Salomelle (ja Herodekselle) lievästi sanottuna ”aika kova juttu”. Toisaalta Jeesuksen sanansaattajan pää ei irtoa Palestiinan käskynhaltijalta hiukan vain reittä vilauttamalla.
Olen pyrkinyt vastaamaan kysymykseen, miksi loppuun asti viety seitsemän hunnun tanssi on Salomessa kova juttu. Joku muu saa vastata siihen, miksi strippaaminen yleensä on iltapäivälehdille ja ”suurelle yleisölle” kova juttu? Kun Karita Mattila ensimmäisen kerran esiintyi Metissä Salomena, niin New York Times kertoi hänen saaneen Metin pisimmät suosionosoitukset seisaaltaan 30 vuoteen. Meillä iltapäivälehdet kertoivat, että ”Karita Mattila lauloi (!) alasti”. Tanssikohtauksessahan ei lauleta.