Onko kovinkin yleistä, että 7-vuotias tyttö raivoaa hysteerisesti joka päivä, ärsyttää sisaruksiaan jatkuvasti, ei tee mitään kun pyydetään, huutaa kaikille ja on väkivaltainen? Sen käytös on aivan käsittämätöntä mulle, en enää tiedä mitä voisin tehdä sen kanssa, kaikki ymmärtämiset, huudot ja syliinotot on kokeiltu.
Onko kellään muulla vaikeita lapsia hoidettavana vai onko kaikilla pikku enkeleitä vaan? Tai onko kellään antaa mitään vinkkiä, jos en ois vielä sitä kokeillu...
Onko kellään muulla vaikeita lapsia hoidettavana vai onko kaikilla pikku enkeleitä vaan? Tai onko kellään antaa mitään vinkkiä, jos en ois vielä sitä kokeillu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kuin kertoisit minun hoijettavasta, joka on kyllä vasta 4 vuotta, mutta kun tulin niille, kesti ehkä 1 ja puol kuukautta tuota. Oli tosi ärsyttävä ja väkivaltainen pikkuveljelleen ja mulle. Jos sanoin "niin ei saa tehä", niin varmasti sillon teki niin.
Aloin tekeen asioita kahdestaan tytön kanssa, esim. askarteleen (siihen ei siis otettu muita, ei pikkuveljeä, äitiä eikä isää):) minun mielestä se on tuonu jonkulaisen suhteen meidän välille ja on alkanu luottaan minuun, ehkä myös siksi kun olen asunu jo niillä yli 2kuukautta.
Mutta ei siis kokonaan vieläkää oo loppunu tuo... ei pikkuveljeä kyllä enää kiusaa, mutta ei tottele minua yleensä jos sanon "Ei!".. luulen että kuhan lapsi tottuu uuteen ihmiseen kotona, lapsen käytös "normalisoituu"...:D
En tiedä mikä on "normaalia", mutta kuulostaa aivan pikkusiskoltani. Alkoi ehkä kahden vanhana (?) ja pentumainen kiukuttelu ja raivoaminen jatkuu yhä, ikää neidillä 20 vuotta. Tuli taas viikonloppuna todistettua ettei käytös ole muuttunut... Joten tuskinpa käyttäytyminen aina on sidoksissa ikään.
Itse olin au pairina 7-vuotiaalle tytölle, joka sai raivokohtauksia tai ainakin kiukutteli ja "haistatteli" minulle lähes joka päivä. Kiusasi myös sisaruksiaan, ja tappelut olivat välillä sitä luokkaa, ettei minulla ollut enää mitään mahdollisuuksia: jos aloin väkisin repiä lapsia irti toisistaan, he alkoivat huutaa "älä koske muhun, kerron äitille" tai "toi sattuu, et saa tehdä noin", mutta sitten samalla kiljuivat, että minun on tehtävä jotain, ettei veli tai sisko tapa! Uhkailivat myös soittaa vanhemmilleen työpaikalle ja kertoa minusta, kuinka huono au pair olen ym, kun en muka tappelutilanteessa tee mitään.
Että olepa siinä sitten hyvä au pair, itku kurkussa yritin huutaa ja yritin jutella nätisti. Vanhempien kanssa useaan otteeseen puhuttiin asiasta ja he lupasivat puhua lapsille, mutta ei auttanut. Nykyistä au pairia käy sääliksi, jos tilanne on edelleen sama.
Juttele vanhempien kanssa. Ja tosiaan yhteisen ajan viettäminen voi olla hyvä idea.Minä kyllä vietin aikaa tämän hankalan tytön kanssa, eikä hän yleensä edes "antanut" minun leikkiä veljiensä kanssa, vaan siitä alkoi taas uusi raivokohtaus, koska kaikki huomio piti keskittää häneen!
Tsemppiä sulle! Au pair voi joutua hoitamaan myös lapsia, joita vanhemmatkaan eivät hallitse ja jotka oikeasti tarvitsisivat apua.