Tämän foorumin tarkoitus on mielestäni jakaa tarinoita, jotka liittyvät suomi24:ään, mutta valitettavan moni vain peeloilee. Aion nyt kertoa oman tarinani ja toivon, että sen lukevat fiksut ja aidot ihmiset. Toivottavasti se antaisi jollekin myös toivoa.
Löysin eräänä iltana netissä surffaillessani suomi24n treffipalvelun, ja päätin huvikseni kokeilla, millaisia miehiä olisi tarjolla lähimaastossa. Profiileja selaillessani silmiini osui epätodellisen mukavannäköinen ja -oloinen mies. Aloin nopeasti selvittää, kuinka saan yhteyden tuohon henkilöön. Loin itselleni profiilin hyvin nopeasti ja otin mieheen yhteyttä -ja toivoin parasta.
Mies vastasikin melkein heti (hän oli tuolloin online) ja kyseli minusta tarkemmin, sillä olin kiireessä kirjoittanut profiilini vain "moi:)".
Hetken siinä kirjoiteltiin, kunnes vaihdettiin meseen. Mesessä kirjoitellessa vierähti parisen viikkoa, kunnes tapasimme. Ihastuin mieheen ensi näkemältä, vaikka hän näyttikin hiukan erilaiselta kuin kuvassa. (kuva oli vuoden vanha)
Vietimme mukavat yhden päivän kestävät treffit ja sovimme seuraavan tapaamisen.
Nyt olemme seurustelleet kohta 4 vuotta, suurimman osan ajasta kaukosuhteessa ja pian muutamme yhteen. Olen erityisen ylpeä siitä, että välimatkasta huolimatta olemme pysyneet yhdessä ja haluamme jatkaa yhteistä matkaamme. En voi tietää, onko tämä mies "Se Oikea", mutta ainakin hän on Se Oikea Nyt. :) Rakastan tätä miestä hyvin paljon, ja tunnen sekä tiedän, että hänkin rakastaa minua. Olemme siis onnellisia ja toivon, että meillä on edessä valoisa tulevaisuus.
Sukulaisten ja tuttavien kysellessä, missä tapasimme, olen rehellisesti kertonut totuuden. Olen myös kertonut, etten aiemmin uskonut netin kautta löydettyyn rakkauteen, kunnes se sattui omalle kohdalleni.
Toivotan kaikille omaa elämänkumppania etsiville onnea! Olkaa kärsivällisiä ja rehellisiä! Kyllä se sieltä eräänä kauniina päivänä löytyy. :)
Löysin eräänä iltana netissä surffaillessani suomi24n treffipalvelun, ja päätin huvikseni kokeilla, millaisia miehiä olisi tarjolla lähimaastossa. Profiileja selaillessani silmiini osui epätodellisen mukavannäköinen ja -oloinen mies. Aloin nopeasti selvittää, kuinka saan yhteyden tuohon henkilöön. Loin itselleni profiilin hyvin nopeasti ja otin mieheen yhteyttä -ja toivoin parasta.
Mies vastasikin melkein heti (hän oli tuolloin online) ja kyseli minusta tarkemmin, sillä olin kiireessä kirjoittanut profiilini vain "moi:)".
Hetken siinä kirjoiteltiin, kunnes vaihdettiin meseen. Mesessä kirjoitellessa vierähti parisen viikkoa, kunnes tapasimme. Ihastuin mieheen ensi näkemältä, vaikka hän näyttikin hiukan erilaiselta kuin kuvassa. (kuva oli vuoden vanha)
Vietimme mukavat yhden päivän kestävät treffit ja sovimme seuraavan tapaamisen.
Nyt olemme seurustelleet kohta 4 vuotta, suurimman osan ajasta kaukosuhteessa ja pian muutamme yhteen. Olen erityisen ylpeä siitä, että välimatkasta huolimatta olemme pysyneet yhdessä ja haluamme jatkaa yhteistä matkaamme. En voi tietää, onko tämä mies "Se Oikea", mutta ainakin hän on Se Oikea Nyt. :) Rakastan tätä miestä hyvin paljon, ja tunnen sekä tiedän, että hänkin rakastaa minua. Olemme siis onnellisia ja toivon, että meillä on edessä valoisa tulevaisuus.
Sukulaisten ja tuttavien kysellessä, missä tapasimme, olen rehellisesti kertonut totuuden. Olen myös kertonut, etten aiemmin uskonut netin kautta löydettyyn rakkauteen, kunnes se sattui omalle kohdalleni.
Toivotan kaikille omaa elämänkumppania etsiville onnea! Olkaa kärsivällisiä ja rehellisiä! Kyllä se sieltä eräänä kauniina päivänä löytyy. :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hienoa, että joku toinenkin on täältä sen elämänkumppaninsa löytänyt. Itsekin alunperin ihan kokeilumielessä tänne profiilin väsäsin ja siihen vastasi sitten ihana ja fiksu mies:) Nyt olen täysin rakastunut..
Kyllä se oikea aina jostain löytyy, onnea kaikille etsintään.
mutta pisti silmään tämä kohta:
"Sukulaisten ja tuttavien kysellessä, missä tapasimme, olen rehellisesti kertonut totuuden. Olen myös kertonut, etten aiemmin uskonut netin kautta löydettyyn rakkauteen, kunnes se sattui omalle kohdalleni.
Aika moni taitaa pitää netissä tutustumista jotenkin 'huonompana' vaihtoehtona. Tuntuu, että joudutaan keräämään rohkeutta kertoakseen jos oikeasti on netissä tutustuttu.
Minusta netissä on samaa porukkaa kuin muuallakin, onhan netti ja kone varmaan jokaisella tai melkein jokaisella.
Tää ei nyt ollut kertomuksesi pointti, mutta kunhan pohdiskelin..
laitoin tuon kohdan tarinaani, koska niin moni on täällä kertonut, että ei kerro, missä ovat oikeasti tavanneet. Ihmisillä on ennakkoluuloja, mutta koska itsekin jouduin muuttamaan käsityksiäni, haluan kertoa muille, että netin kautta on täysin mahdollista löytää kumppani. :)
Olen törmännyt samaan asiaan. Jopa niin, että minua on varoiteltu, kuin siellä s24:ssä on kauheita tyyppejä. Niin onkin, ihan kuin missä muualla hyvänsä. Eli on sitte tosi hyviäkin tyyppejä. Jokaisella meistä on omat kriteerimme ja halumme, jotka säätelevät toimiamm.
Minkä ikäisiä olette?
mutta itse olen parinkympin paremmalla puolella. :)
Sitä vaan että minkä ikäsiä olette???
Itse olen 49 ja saan vaan ihan oikeesti paskaa.
...täältä ei löydy kuin katkeria elämäänsä vittuuntuneita petettyjä,jätettyjä,omasta mielestään hyväksikäytettyjä eronneita ihmisiä,jotka ei enää osaa muodostaa ihmis-suhteita muualla kuin netissä.Vaan onneksi olkoon,jos olet noin onnellinen...
Nii, jos on rumia ja pessimistisiä ajatuksia... tulee sitä p.... niskaan.
Mutta, kantsii kääntää asenne positiiviselle vaihteelle. Kuitenkin aina toinen ihminen on meille peili!!!! Olen 55v ja mitä kirjoitin, todella toimii!!!
Vähän reilut kaksi ja puoli vuotta löysin Suomi24:n kautta etsimäni, miehen isolla M:llä.
Menimme parin kuukauden päästä tapaamisesta naimisiin ja maanantaina vietimme 2-vuotishääpäivää. Myös suloisen poikamme ristiäiset olivat viime lauantaina. Elämässä voi onnistaakin... Tosin tapailin ennen sitä oikeaa erittäin monia miehiä.
Profiilini oli ollut jo vuosia, aina välillä tauolla jne. Kaikenlaista paskaa löysin ja annoin käyttää hyödyksi ja loukkasin itseäni pahasti.
Elokuun lopussa sivullani kävi mies, jolla oli hassu profiili. Kommentoin sitä ja hän alkoi lähetellä viestejä. Sellaisia pikkuhauskoja kommentteja yms. Kaveri ei lopettanut ja erään kerran oltiin yhtä aikaa online. Päätin kutsua sen chatiin saadakseni hänet hiljaiseksi/tyytyväiseksi. Kirjoiteltiin hieman ja siirryttiin sitten skypen puolelle juttelemaan. Sitten juteltiinkin joka ilta ja edelleenkin skypessä/puhelimessa välimatkan takia.
Olen löytänyt ihanan ihmisen ja mikä ihaninta, niin tunne on molemminpuolinen. Olemme viettäneet ihania viikonloppuja yhdessä. Väkisinkin jutut menevät tulevaisuuteen ja molemmat näkevät sen yhteisenä.
En olisi uskonut, että näin voi käydä. Tämä on ihan mieletöntä ja niiiiin ihanaa. Hän on omana itsenään korvannut minulle kaiken koetun ikävän ja tehnyt minusta onnellisen naisen.
Mukava kuulla muidenkin onnellisia tarinoita. :) Mielestäni tämä on nimenomaan tämän palstan tarkoitus. Jatkakaa samaan malliin!
löysin elämäni miehen samasta paikasta reilut pari vuotta sitten. Muistaakseni se oli keskiviikko kun hän laittoi emailia ja torstaina vastasin siihen ja hän ehdotti perjantaiksi tapaamista. Muutamat aiemmat tapaamiset ovat olleet suuria pettymyksiä, joten asenne oli heti kohdallaan kun lähdin häntä tapaamaan ;) (tulikuumat kahvit vauhdilla kurkusta alas ja sopiva tekosyy, että saa poistua paikalta mahdollisimman pian)
Mutta tällä kertaa meinasi tältä naiselta mennä jalat alta, rakastuin heti ja samaa väittää tuleva aviomiehenikin.
Menimme kihloihin kk päästä tapaamisesta, sovittiin ettei yhteenmuutolla ole kiirettä, sillä asummen samalla paikkakunnalla. Sovittiin että muutamme sitten kun valmistun koulusta ja nyt jouluna sitten valmistun. Yhteisen asunnon etsiminen on kovassa vauhdissa, suunnitelmissa on myös ensi kesänä vietettävät häät..
(ja ikää kirjoittaneella on sitten jo 40 vee)
Joten kannattaa vaan sinnikkäästi käydä niillä treffeillä, uskoa itseensä ja pitää kiinni omista haaveistaan, kyllä se oma Rakas jostain esille putkahtaa :)
KYLLÄ TÄÄLLÄ NETISSÄ ON JOS JONKINLAISTA HIIHTÄJÄÄ. USKOAKSENI IHAN KAIKENLAISIA. EN ITSEKÄÄN USKONUT TÄÄLTÄ SITÄ OIKEAA LÖYTÄVÄNI, MUTTA NIIN VAAN KÄVI. KAVERI KYSYI:"USKALLANKO LÄHTEÄ TREFFEILLE?" JA TOTTAHAN MINÄ NYT USKALLAN. KUN VIELÄ KÄVI ILMI, ETTÄ OLLAAN SAMASTA KAUPUNGISTA, NIIN PARIN TUNNIN KULUTTUA JO ISTUTTIIN NOKAKKAIN KUPPILASSA. EN SANO, ETTÄ RAKASTUIN ENSISILMÄYKSELLÄ, MUTTA TOISELLA JO VARMASTI. OLI IHANA HUOMATA TOISEN KATSEESTA, ETTÄ MIELLYTTÄÄ SILMÄÄ JA KUN JUTTU VIELÄ LUISTI, NIIN SE OLI MENOA. MOLEMMILTA. NYT 4 KK TAKANA JA RAKKAUS KUKOISTAA. ON IHANA SAADA KIITOSTA JA HALEJA IHAN PIKKUASIOISTAKIN. ITSE MUISTAN MYÖS KIITOKSEN JA KAUNIIDEN SANOJEN TÄRKEYDEN. MOLEMMAT KUNNIOITTAA TOISTA OMANA ITSENÄÄN. EN OLE LUOPUNUT OMASTA ASUNNOSTANI VIELÄ, MUTTA KATSELLAAN KUINKA KÄY. EI OLE KIIRETTÄ. EIKÖS SITÄ SANOTA, ETTÄ HOSUMALLA TULEE VAIN...JATKOJA KAIKILLE JA ONNEA ETSINTÄÄN.