Paikalla luovia ihmisiä?

Etkö uskalla edes paljastaa, mistä alakulttuurista/genrestä mahtaa olla kyse?

"Systeemini on alkanut toimia jopa siinä määrin omavaraisesti, etten enää jokaisen tuotoksen kohdalla tarvitse muita ihmisiä kertomaan, että olen tehnyt jotain oikeasti arvokasta."

Olen huomannut itsestäni saman, tosin minulla se onkin elinehto, sillä lukuun ottamatta lähisukulaisiani ei näitä monikaan kuuntele - ja osaa ei kyllä viitsi edes niillä kuunteluttaa. Aiemmin ketjussa nimimerkki Ujo PATM sanoi sen, minkä itsekin olisin voinut todeta: äiti on fani numero yksi, tosin hänen arvionsa tuskin aivan puolueettomia ovat. Siksi olen oppinut uskomaan vain omiin korviini, ja huolimatta ankarasta itsekritiikistäni toisinaan tunnen jopa ylpeyttä tekeleistäni.

Luonnollisestihan aloitin pianonsoiton vain siksi, että Paul McCartney (vai kuka se oli, joku muusikeri kuitenkin) väitti pianistien saavan kutsun kaikkiin bileisiin. Ilmeisesti omani kuitenkin katoavat jatkuvasti postissa, joten itseriittoiseksi on ollut pakko kehittyä.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Etkö uskalla edes paljastaa, mistä alakulttuurista/genrestä mahtaa olla kyse?

"Systeemini on alkanut toimia jopa siinä määrin omavaraisesti, etten enää jokaisen tuotoksen kohdalla tarvitse muita ihmisiä kertomaan, että olen tehnyt jotain oikeasti arvokasta."

Olen huomannut itsestäni saman, tosin minulla se onkin elinehto, sillä lukuun ottamatta lähisukulaisiani ei näitä monikaan kuuntele - ja osaa ei kyllä viitsi edes niillä kuunteluttaa. Aiemmin ketjussa nimimerkki Ujo PATM sanoi sen, minkä itsekin olisin voinut todeta: äiti on fani numero yksi, tosin hänen arvionsa tuskin aivan puolueettomia ovat. Siksi olen oppinut uskomaan vain omiin korviini, ja huolimatta ankarasta itsekritiikistäni toisinaan tunnen jopa ylpeyttä tekeleistäni.

Luonnollisestihan aloitin pianonsoiton vain siksi, että Paul McCartney (vai kuka se oli, joku muusikeri kuitenkin) väitti pianistien saavan kutsun kaikkiin bileisiin. Ilmeisesti omani kuitenkin katoavat jatkuvasti postissa, joten itseriittoiseksi on ollut pakko kehittyä.

arvaat oikein, niin voin tunnustaa. Onnistumisrosenttisi on aika alhainen :).

Minunkin äitini on fani ja tiedän hänen olevan sitä aidosti, sillä edellinen projektini ei kauheasti intohimoja herättänyt vanhempien suunnalta. No, siinä soitinkin muiden tekemää musiikkia, jolla ei paljoa vanhempaa väkeä itketetä. Ainakaan positiivisessa mielessä *g*.

Teetkö muuten omia sävellyksiä vaiko lähinnä sovituksia? Kauanko olet soitellut pianoa. Itse en aloittanut "ajoissa", mutta se ei onneksi ole estänyt luovuuden kanavoimista kyseisen instrumentin kautta. Oikeastaan päinvastoin, sillä lähestyn säveltämistä hyvin omalla tavallani ja suuren intohimon vallassa. Ehkä sen vuoksi olen onnistunut muita ihmisiä jollain tapaa koskettamaan.

Luulisi tuollaisen soittotaidon ihmisiin ja naisiin vetoavan. Itse ainakin arvostan suuresti musikaalisuutta miehissä. On mielenkiintoista palstan aihepiiriin liittyen, että naisessa vastaava lahjakkuus ei kyllä juurikaan kerää ihastelua miesten suunnalta. Välillä tuntuu tosi surulliselta, kun ainoa millä mieheen voi vedota on ensisijaisesti ulkonäkö ja soittotaito voi olla kiva boonus, joka alkaa sitten ärsyttää...sitten kun selviää, että pitäisi harjoitella joka päivä tuntikausia.

Nti. Analyytikko kirjoitti:

arvaat oikein, niin voin tunnustaa. Onnistumisrosenttisi on aika alhainen :).

Minunkin äitini on fani ja tiedän hänen olevan sitä aidosti, sillä edellinen projektini ei kauheasti intohimoja herättänyt vanhempien suunnalta. No, siinä soitinkin muiden tekemää musiikkia, jolla ei paljoa vanhempaa väkeä itketetä. Ainakaan positiivisessa mielessä *g*.

Teetkö muuten omia sävellyksiä vaiko lähinnä sovituksia? Kauanko olet soitellut pianoa. Itse en aloittanut "ajoissa", mutta se ei onneksi ole estänyt luovuuden kanavoimista kyseisen instrumentin kautta. Oikeastaan päinvastoin, sillä lähestyn säveltämistä hyvin omalla tavallani ja suuren intohimon vallassa. Ehkä sen vuoksi olen onnistunut muita ihmisiä jollain tapaa koskettamaan.

Luulisi tuollaisen soittotaidon ihmisiin ja naisiin vetoavan. Itse ainakin arvostan suuresti musikaalisuutta miehissä. On mielenkiintoista palstan aihepiiriin liittyen, että naisessa vastaava lahjakkuus ei kyllä juurikaan kerää ihastelua miesten suunnalta. Välillä tuntuu tosi surulliselta, kun ainoa millä mieheen voi vedota on ensisijaisesti ulkonäkö ja soittotaito voi olla kiva boonus, joka alkaa sitten ärsyttää...sitten kun selviää, että pitäisi harjoitella joka päivä tuntikausia.

Olen aivan pihalla jo genreistä puhumattakaan kaikista alakategorioista, mutta jos jotakin pitää veikata, niin lähtisin kokeilemaan jotakin modernia, ainakin osin elektronista fuusiokansanmusiikkia ...ei tainnut tärpätä, mutta tulipa yritettyä.

Teen sekä cover-sovituksia että sävellän itse; ensimmäisiä teen silloin kun inspiraatio on hukassa. Ja pianoa olen soitellut muistaakseni 5-vuotiaasta asti, eli parikymmentä vuottahan tässä on pimputeltu - joskin välissä on ollut myös vähemmän aktiivisia aikoja, enkä koskaan ole mitenkään hampaat irvessä treenannut tuntikausia päivässä. Kitaraa ja paria muuta instrumenttia sitten soittelen satunnaisesti vielä vähemmän tosissani. Olen itsekin huomannut sen, että säveltäminen ja luominen instrumentilla, jota ei hallitse aivan virtuoosimaisesti, on tavallaan hyvinkin antoisaa, kun oppii kääntämään rajallisuutensa vahvuudeksi ja pakostikin keskittymään olennaiseen.

"Luulisi tuollaisen soittotaidon ihmisiin ja naisiin vetoavan."

Ihmisiin - ja naisiinkin vielä? Voi olla, mutta en osaa oikein markkinoida itseäni - harva edes tietää, joten harvaan se myös vetoaa. Ja kyllä naisen musikaalisuus viehättää miehiä, ainakin meitä musikaalisia. Soittoon keskittynyttä ja ympäröivän maailman unohtanutta nuorta naista jaksaisi luultavasti katsella pitkäänkin, ehkä kuunnellakin; ainakin minusta soittaminen voi olla siis myös eroottista (muutenkin kuin Seppo Hovi -tekniikalla siis).

Se on toki väärin, että naisten ulkonäkö on kaikki kaikessa, ja heidän ahkeruudella ja ponnisteluilla hankittuja kykyjään ei arvosteta. Jos miehelle kerrotaan potentiaalisesta partneriehdokkaasta, joka on tehnyt maratonin maailmanennätyksen, keksinyt syöpälääkkeen, puhuu kahtatoista kieltä ja siinä sivussa on kirjoittanut pari menestysromaania, miehen ensimmäinen kysymys on "Onko sillä hyvät tissit?"

Mutta onko sekään sitten oikein, että miehen pitää tässä maailmassa "voittaa" nainen itselleen juoksemalla nopeiten, soittamalla parhaiten tai tienaamalla eniten? Ihan tolkutontahan tämä on puolin ja toisin.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Olen aivan pihalla jo genreistä puhumattakaan kaikista alakategorioista, mutta jos jotakin pitää veikata, niin lähtisin kokeilemaan jotakin modernia, ainakin osin elektronista fuusiokansanmusiikkia ...ei tainnut tärpätä, mutta tulipa yritettyä.

Teen sekä cover-sovituksia että sävellän itse; ensimmäisiä teen silloin kun inspiraatio on hukassa. Ja pianoa olen soitellut muistaakseni 5-vuotiaasta asti, eli parikymmentä vuottahan tässä on pimputeltu - joskin välissä on ollut myös vähemmän aktiivisia aikoja, enkä koskaan ole mitenkään hampaat irvessä treenannut tuntikausia päivässä. Kitaraa ja paria muuta instrumenttia sitten soittelen satunnaisesti vielä vähemmän tosissani. Olen itsekin huomannut sen, että säveltäminen ja luominen instrumentilla, jota ei hallitse aivan virtuoosimaisesti, on tavallaan hyvinkin antoisaa, kun oppii kääntämään rajallisuutensa vahvuudeksi ja pakostikin keskittymään olennaiseen.

"Luulisi tuollaisen soittotaidon ihmisiin ja naisiin vetoavan."

Ihmisiin - ja naisiinkin vielä? Voi olla, mutta en osaa oikein markkinoida itseäni - harva edes tietää, joten harvaan se myös vetoaa. Ja kyllä naisen musikaalisuus viehättää miehiä, ainakin meitä musikaalisia. Soittoon keskittynyttä ja ympäröivän maailman unohtanutta nuorta naista jaksaisi luultavasti katsella pitkäänkin, ehkä kuunnellakin; ainakin minusta soittaminen voi olla siis myös eroottista (muutenkin kuin Seppo Hovi -tekniikalla siis).

Se on toki väärin, että naisten ulkonäkö on kaikki kaikessa, ja heidän ahkeruudella ja ponnisteluilla hankittuja kykyjään ei arvosteta. Jos miehelle kerrotaan potentiaalisesta partneriehdokkaasta, joka on tehnyt maratonin maailmanennätyksen, keksinyt syöpälääkkeen, puhuu kahtatoista kieltä ja siinä sivussa on kirjoittanut pari menestysromaania, miehen ensimmäinen kysymys on "Onko sillä hyvät tissit?"

Mutta onko sekään sitten oikein, että miehen pitää tässä maailmassa "voittaa" nainen itselleen juoksemalla nopeiten, soittamalla parhaiten tai tienaamalla eniten? Ihan tolkutontahan tämä on puolin ja toisin.

vähän ohi maalin, mutta tosi hyvä yritys kuitenkin :D.

Elektronin fuusiokansanmusiikki kuulostaa jo niin huikealta viritelmältä, että tuota on varmaan pakko kokeilla jossain vaiheessa. Toistaiseksi tuottamani musiikin laatu on kuitenkin valovuosien päässä moisesta, joten voin huokaista helpotuksesta. Phiuh.

"Olen itsekin huomannut sen, että säveltäminen ja luominen instrumentilla, jota ei hallitse aivan virtuoosimaisesti, on tavallaan hyvinkin antoisaa, kun oppii kääntämään rajallisuutensa vahvuudeksi ja pakostikin keskittymään olennaiseen."

Tähän kun vielä lisätään, että on täydellisen pihalla musiikin teoriasta, niin johan alkaa kehittyä taatusti ainutlaatuista ja alkukantaista materiaalia, jota ei ole ainakaan jäykästi laskelmoitu.

"Ja kyllä naisen musikaalisuus viehättää miehiä, ainakin meitä musikaalisia. Soittoon keskittynyttä ja ympäröivän maailman unohtanutta nuorta naista jaksaisi luultavasti katsella pitkäänkin, ehkä kuunnellakin; ainakin minusta soittaminen voi olla siis myös eroottista (muutenkin kuin Seppo Hovi -tekniikalla siis)."

Soittaminen on mun mielestäni puhtainta eroottista nautintoa, mitä tästä maailmasta voi löytyä. Saatat kyllä olla oikeassa musikaalisten miesten makumieltymysten suhteen. Voi olla helpompi ainakin ymmärtää naista, jonka on pakko reenata ja käyttää tolkuttomasti aikaa säveltämiseen, jos itselläkin on jokin oma rakas projekti meneillään. Yleensä kuitenkin miehen musikaalisuuden kaupanpäällisenä tulee ei-niin-kivoja boonuksia niissä piireissä, joissa itse liikun. Siksi en ole vielä ihan varma pitäisikö mun yrittää suunnata intressini muusikkojen vai epämusikaalisempien suuntaan.

"Mutta onko sekään sitten oikein, että miehen pitää tässä maailmassa "voittaa" nainen itselleen juoksemalla nopeiten, soittamalla parhaiten tai tienaamalla eniten? Ihan tolkutontahan tämä on puolin ja toisin."

Olet oikeassa. Ihan tolkuttomaksi tämä touhu on mennyt ja siihen lähtee itsekin niin helposti mukaan. Vaatii aina vain enemmän itseltään ja muilta, vaikka se kaikkein olennaisin tämän sähellyksen keskellä ei muutu mihinkään.

Kuitenkin olen sikäli katkera tuon ulkonäköasian suhteen, että joskus olisi oikeasti ihanaa vedota miehiin jotain muutakin kautta, jotta motivaatio kehittää itseä eri osa-alueilla pysyisi paremmin balanssissa. Miettikään nyt kuinka monta lahjakasta naismuusikkoa tuolla olisi villinä ja vapaana, jos teini-iässä voisi käyttää sen kaiken ulkonäön surkuttelemiseen ja "paranteluun" kuluvan ajan itsensä taiteelliseen kehittämiseen.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Olen aivan pihalla jo genreistä puhumattakaan kaikista alakategorioista, mutta jos jotakin pitää veikata, niin lähtisin kokeilemaan jotakin modernia, ainakin osin elektronista fuusiokansanmusiikkia ...ei tainnut tärpätä, mutta tulipa yritettyä.

Teen sekä cover-sovituksia että sävellän itse; ensimmäisiä teen silloin kun inspiraatio on hukassa. Ja pianoa olen soitellut muistaakseni 5-vuotiaasta asti, eli parikymmentä vuottahan tässä on pimputeltu - joskin välissä on ollut myös vähemmän aktiivisia aikoja, enkä koskaan ole mitenkään hampaat irvessä treenannut tuntikausia päivässä. Kitaraa ja paria muuta instrumenttia sitten soittelen satunnaisesti vielä vähemmän tosissani. Olen itsekin huomannut sen, että säveltäminen ja luominen instrumentilla, jota ei hallitse aivan virtuoosimaisesti, on tavallaan hyvinkin antoisaa, kun oppii kääntämään rajallisuutensa vahvuudeksi ja pakostikin keskittymään olennaiseen.

"Luulisi tuollaisen soittotaidon ihmisiin ja naisiin vetoavan."

Ihmisiin - ja naisiinkin vielä? Voi olla, mutta en osaa oikein markkinoida itseäni - harva edes tietää, joten harvaan se myös vetoaa. Ja kyllä naisen musikaalisuus viehättää miehiä, ainakin meitä musikaalisia. Soittoon keskittynyttä ja ympäröivän maailman unohtanutta nuorta naista jaksaisi luultavasti katsella pitkäänkin, ehkä kuunnellakin; ainakin minusta soittaminen voi olla siis myös eroottista (muutenkin kuin Seppo Hovi -tekniikalla siis).

Se on toki väärin, että naisten ulkonäkö on kaikki kaikessa, ja heidän ahkeruudella ja ponnisteluilla hankittuja kykyjään ei arvosteta. Jos miehelle kerrotaan potentiaalisesta partneriehdokkaasta, joka on tehnyt maratonin maailmanennätyksen, keksinyt syöpälääkkeen, puhuu kahtatoista kieltä ja siinä sivussa on kirjoittanut pari menestysromaania, miehen ensimmäinen kysymys on "Onko sillä hyvät tissit?"

Mutta onko sekään sitten oikein, että miehen pitää tässä maailmassa "voittaa" nainen itselleen juoksemalla nopeiten, soittamalla parhaiten tai tienaamalla eniten? Ihan tolkutontahan tämä on puolin ja toisin.

Unohdin mainita, että munkin äiti tykkäs tuosta sun äänityksestäsi. Kuuli sen sattumalta (kun olen nyt kylässä) ja tuli oikein kysymään: "mitä tämä ihana, kaunis musiikki on?" :).

Itse saan kyllä hätistellä muusikkoystävieni (miesten) ympärillä pörrääviä mimmejä kärpäslätkällä, kun muu ei välillä auta.

"Luovat taipumukset ovat tavallaan lahja ja kirous samassa paketissa. Yksin eläessa on aikaa ja tilaa keskittyä ja yksinäisyyden iskiessä soittaminen helpottaa oloa. Lisäksi aina joskus inspiraation tullen tunteet purkautuvat biisiin paremmin kuin koskaan voisi sanoilla ilmaista.
Toisaalta useat taiteilijat joita tunnen ovat tavallaan herkkiä ja ns. väärällä tavalla persoonallisia nykyajan sinkkumarkkinoille. Tunnen osaltani kuuluvani tähän kastiin...".

Kokemukseni ovat täysin samanlaiset. Luultavasti olen säveltämisen avulla onnistunut myös vihdoin eristämään itseni yhteiskunnasta terveemmällä tavalla, kuin koskaan aikaisemmin. Ennen soittamisen aloittamista vajosin kyllä yhtä säännöllisesti omaan maailmaani, mutta kärsin siitä. Nyt sen sijaan tämä tuntuu ajoittain oikeasti paljon antoisammalta, kuin sosiaalisempi elämä tuolla jossain.


Ja kierre jatkuu...

Nti. Analyytikko kirjoitti:

Itse saan kyllä hätistellä muusikkoystävieni (miesten) ympärillä pörrääviä mimmejä kärpäslätkällä, kun muu ei välillä auta.

"Luovat taipumukset ovat tavallaan lahja ja kirous samassa paketissa. Yksin eläessa on aikaa ja tilaa keskittyä ja yksinäisyyden iskiessä soittaminen helpottaa oloa. Lisäksi aina joskus inspiraation tullen tunteet purkautuvat biisiin paremmin kuin koskaan voisi sanoilla ilmaista.
Toisaalta useat taiteilijat joita tunnen ovat tavallaan herkkiä ja ns. väärällä tavalla persoonallisia nykyajan sinkkumarkkinoille. Tunnen osaltani kuuluvani tähän kastiin...".

Kokemukseni ovat täysin samanlaiset. Luultavasti olen säveltämisen avulla onnistunut myös vihdoin eristämään itseni yhteiskunnasta terveemmällä tavalla, kuin koskaan aikaisemmin. Ennen soittamisen aloittamista vajosin kyllä yhtä säännöllisesti omaan maailmaani, mutta kärsin siitä. Nyt sen sijaan tämä tuntuu ajoittain oikeasti paljon antoisammalta, kuin sosiaalisempi elämä tuolla jossain.


Ja kierre jatkuu...

Heh, ei ole liiemmin ollut tarvetta kärpäslätkälle täällä. Harmi, sillä olisihan se hauska kokea miltä tuntuu kun naisia on liiaksi asti pörräämässä...tai edes sopivasti. :)

"Kokemukseni ovat täysin samanlaiset. Luultavasti olen säveltämisen avulla onnistunut myös vihdoin eristämään itseni yhteiskunnasta terveemmällä tavalla, kuin koskaan aikaisemmin. Ennen soittamisen aloittamista vajosin kyllä yhtä säännöllisesti omaan maailmaani, mutta kärsin siitä. Nyt sen sijaan tämä tuntuu ajoittain oikeasti paljon antoisammalta, kuin sosiaalisempi elämä tuolla jossain."

Niinpä. Kiinnostavaa, että käytit sanaa "eristää"... En ajatellut sitä aluksi aivan niin mutta nyt huomaan, että olen säveltämisen ja musiikin avulla luonut itselleni eräänlaisen turva-aidan ja "safe zonen", jonne hakeutumalla on mahdollista paeta maailman alkaessa pyöriä liian lujaa. Siis juurikin tervettä eskapismia.
Olen soittanut melko nuoresta pitäen, joten en oikeastaan osaa kuvitella millaista elämäni olisi ilman sitä. Varma olen vain siitä, että musa on pelastanut minut monelta pahalta ja tuonut sisältöä elämään, joka muuten saattaisi olla aika harmaata.
Olen samaa mieltä myös siitä, että joskus luova työ tosiaan palkitsee tekijänsä tavalla, joka tuntuu paljon merkitsellisemmältä kuin sosiaalinen elämä "tuolla jossain"

mister kerosene kirjoitti:

Heh, ei ole liiemmin ollut tarvetta kärpäslätkälle täällä. Harmi, sillä olisihan se hauska kokea miltä tuntuu kun naisia on liiaksi asti pörräämässä...tai edes sopivasti. :)

"Kokemukseni ovat täysin samanlaiset. Luultavasti olen säveltämisen avulla onnistunut myös vihdoin eristämään itseni yhteiskunnasta terveemmällä tavalla, kuin koskaan aikaisemmin. Ennen soittamisen aloittamista vajosin kyllä yhtä säännöllisesti omaan maailmaani, mutta kärsin siitä. Nyt sen sijaan tämä tuntuu ajoittain oikeasti paljon antoisammalta, kuin sosiaalisempi elämä tuolla jossain."

Niinpä. Kiinnostavaa, että käytit sanaa "eristää"... En ajatellut sitä aluksi aivan niin mutta nyt huomaan, että olen säveltämisen ja musiikin avulla luonut itselleni eräänlaisen turva-aidan ja "safe zonen", jonne hakeutumalla on mahdollista paeta maailman alkaessa pyöriä liian lujaa. Siis juurikin tervettä eskapismia.
Olen soittanut melko nuoresta pitäen, joten en oikeastaan osaa kuvitella millaista elämäni olisi ilman sitä. Varma olen vain siitä, että musa on pelastanut minut monelta pahalta ja tuonut sisältöä elämään, joka muuten saattaisi olla aika harmaata.
Olen samaa mieltä myös siitä, että joskus luova työ tosiaan palkitsee tekijänsä tavalla, joka tuntuu paljon merkitsellisemmältä kuin sosiaalinen elämä "tuolla jossain"

se on mielestäni erityisen kiehtovaa, että tästä harrastuksesta jää sentään jotain kuolematonta jäljelle kappaleiden muodossa. Olen ollut jo jonkin aikaa siinä vaiheessa, että kaipaisin elämääni edes jotain kestävää, joten tämä koko juttu on tullut hyvin oivalliseen saumaan.

Bändissä tulee rumpuja soiteltua. Myspaceen laitan biisejä kuhan kerkiän.

kaljataiteilija kirjoitti:

Bändissä tulee rumpuja soiteltua. Myspaceen laitan biisejä kuhan kerkiän.

Niin ja kitaraa soittelen ja huuliharppua. Profiilissa enemmän tietoa.
Bändin musaa laitan Myspaceen kun kerkiän ja "osaan"
Lähinnä projektimainen bändi mutta enemmän olisin keikoille lähdössä.
Saatan tulevaisuudessa perustaa oman bändin vähän erilaisella musatyylillä.