Tämä ei oikeastaan kuulu palstalle mutta puran sen tänne kuitenkin koska näppini tarvitsevat liikuntaa. Se ja sama.
*FUCK THAT*
Taisin sitten olla huono "kaveri." Noh, sellasta sattuu. Tunnettiin lapsuudesta asti. Okei, olin ainoa lapsi, rikas kuin kroisos ja muutenkin kylvin rahassa ja yltäkylläisyydessä. Selvähän se, yksinhuoltajan lapsena kaikki on helpompaa. No doubt. Jos joku uskoo tämän niin ei vittu :D
Vitut lapsuudesta. Kivaa oli.
Jooh. No se lapsuus meni siinä. Sitten tuli jotain muuta, mitä? Nuoruus. Äh. Joopa joo, siinähän se. Eiköhän kaikilla ole huolia ja murheita siinä iässä? Ei sitä nyt kaikkeen jaksa revetä. Tai ehkä jotkut jaksaa. Pidettiin kyllä yhteyttä. Muistaakseni, vitut, siitä on noin kakskyt vuotta, kaikkea ei voi muistaa.
Vuodet vaihtuu. Kasarilta ysärille. Kakstuhatta luvulle. Mihin ne meni? Kuka mihinkin, mikä mihinkin, se ei ole pointti. Tietty ydinporukka ilmeisesti piti yhteyttä, olin tipahtanut / tiputettu porukasta. Sellaistakin sattuu.
En oikeasti ollut kovin aloitteellinen yhteydenpidon suhteen. Että se menee tänne miinuksena. Muutamat kaverit olivat. Se heille plussana. Itse olin ilmeisesti laiska paska tai muuten vain saamaton.
Miten voi lapsuuskaverit hajaantua näin?
Kaikki ei voi olla kiinni yhden henkilön yhteydenpidosta. En ollut aktiivinen, myönnän. Itse piditte selkeästi sen pesäeron, myönnän. Eli kenen tässä pitäisi pitää yhteyttä? Jos itse pidätte keskenänne yhteyttä säännölisesti, ja säännöllisesti iggaatte ainakin yhden tyypin niin mitä vittua? Mitä voin tehdä? En käsittääkseni ole koskaan tehnyt mitään pesäeroa. Missä vaiheessa, ja miksi, tipahdin pois luupista? Tuntuu pahalta, jos totta puhutaan.
Voisin olla aktiivisempi, myönnetään. Mutta jos nyt ihan totta puhutaan niin hieman naurettavaa tällainen "Voisin olla aktiivisempi, myönnetään" paska... Toki voisin, mutta. Se ei ole ihan tasapuolista.
Ajatellaan asiaa jotenkin näin. On olemassa joukko lapsuuskavereita. Alle kymmenen henkeä. Ilman valtataistelua? Vai onko? Itse en koskaan nähnyt sitä niin. Ei meillä kaiketi mitään valtataistelua ollut. Tai sitten en vain nähnyt sitä.
Miten voi olla mahdollista että vuonna 2008 yhdeksän kymmenestä pitävät yhteyttä ja tapaavat keskenään? Missä vaiheessa tipahdin porukasta? Olinko liian passiivinen? En tarpeeksi sporttinen? Voin oikeasti sanoa että en ymmärrä. En vain ymmärrä. Sen tajuan että kukaan ei halua raahata perässään mitään vitun säälisäkkiä. No sellainen en toki ole. En vain ilmeisesti ole tajunnut näitä sosiaalisen pelin sääntöjä.
Vituttaa vain hieman elämää enemmän tämä syrjäyttäminen. Tuntuu melko absurdilta. Mutta ehkä sille on olemassa perusteet, ja uskon että onkin, en vain näe niitä.
Tuntuu pahalta nähdä lapsuuskaverit yhdessä, ilman minua, koska luulin olevani lapsuuskaveri. Ehkä olinkn, mutta ainoastaan hyvät tyypit jatkavat loppuun asti.
Miten voisin muka mennä mukaan? Kertokaa nyt vitussa? Ihan tosta noin vain, sillai chillisti. Just... Helppoa sanoa kun kutsutaan, vaikeampi jos ei.
Missä vaiheessa tipahdin / tiputin itseni porukasta?
Ja nyt elämä jatkukoon, kunhan näppäilin tänne.
*FUCK THAT*
Taisin sitten olla huono "kaveri." Noh, sellasta sattuu. Tunnettiin lapsuudesta asti. Okei, olin ainoa lapsi, rikas kuin kroisos ja muutenkin kylvin rahassa ja yltäkylläisyydessä. Selvähän se, yksinhuoltajan lapsena kaikki on helpompaa. No doubt. Jos joku uskoo tämän niin ei vittu :D
Vitut lapsuudesta. Kivaa oli.
Jooh. No se lapsuus meni siinä. Sitten tuli jotain muuta, mitä? Nuoruus. Äh. Joopa joo, siinähän se. Eiköhän kaikilla ole huolia ja murheita siinä iässä? Ei sitä nyt kaikkeen jaksa revetä. Tai ehkä jotkut jaksaa. Pidettiin kyllä yhteyttä. Muistaakseni, vitut, siitä on noin kakskyt vuotta, kaikkea ei voi muistaa.
Vuodet vaihtuu. Kasarilta ysärille. Kakstuhatta luvulle. Mihin ne meni? Kuka mihinkin, mikä mihinkin, se ei ole pointti. Tietty ydinporukka ilmeisesti piti yhteyttä, olin tipahtanut / tiputettu porukasta. Sellaistakin sattuu.
En oikeasti ollut kovin aloitteellinen yhteydenpidon suhteen. Että se menee tänne miinuksena. Muutamat kaverit olivat. Se heille plussana. Itse olin ilmeisesti laiska paska tai muuten vain saamaton.
Miten voi lapsuuskaverit hajaantua näin?
Kaikki ei voi olla kiinni yhden henkilön yhteydenpidosta. En ollut aktiivinen, myönnän. Itse piditte selkeästi sen pesäeron, myönnän. Eli kenen tässä pitäisi pitää yhteyttä? Jos itse pidätte keskenänne yhteyttä säännölisesti, ja säännöllisesti iggaatte ainakin yhden tyypin niin mitä vittua? Mitä voin tehdä? En käsittääkseni ole koskaan tehnyt mitään pesäeroa. Missä vaiheessa, ja miksi, tipahdin pois luupista? Tuntuu pahalta, jos totta puhutaan.
Voisin olla aktiivisempi, myönnetään. Mutta jos nyt ihan totta puhutaan niin hieman naurettavaa tällainen "Voisin olla aktiivisempi, myönnetään" paska... Toki voisin, mutta. Se ei ole ihan tasapuolista.
Ajatellaan asiaa jotenkin näin. On olemassa joukko lapsuuskavereita. Alle kymmenen henkeä. Ilman valtataistelua? Vai onko? Itse en koskaan nähnyt sitä niin. Ei meillä kaiketi mitään valtataistelua ollut. Tai sitten en vain nähnyt sitä.
Miten voi olla mahdollista että vuonna 2008 yhdeksän kymmenestä pitävät yhteyttä ja tapaavat keskenään? Missä vaiheessa tipahdin porukasta? Olinko liian passiivinen? En tarpeeksi sporttinen? Voin oikeasti sanoa että en ymmärrä. En vain ymmärrä. Sen tajuan että kukaan ei halua raahata perässään mitään vitun säälisäkkiä. No sellainen en toki ole. En vain ilmeisesti ole tajunnut näitä sosiaalisen pelin sääntöjä.
Vituttaa vain hieman elämää enemmän tämä syrjäyttäminen. Tuntuu melko absurdilta. Mutta ehkä sille on olemassa perusteet, ja uskon että onkin, en vain näe niitä.
Tuntuu pahalta nähdä lapsuuskaverit yhdessä, ilman minua, koska luulin olevani lapsuuskaveri. Ehkä olinkn, mutta ainoastaan hyvät tyypit jatkavat loppuun asti.
Miten voisin muka mennä mukaan? Kertokaa nyt vitussa? Ihan tosta noin vain, sillai chillisti. Just... Helppoa sanoa kun kutsutaan, vaikeampi jos ei.
Missä vaiheessa tipahdin / tiputin itseni porukasta?
Ja nyt elämä jatkukoon, kunhan näppäilin tänne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulle ainakin kävi nuoruudessani niin, jotta kun kaveripiirin riennot eivät ihan kympillä kiinnostaneet, siis lähinnä ryyppääminen, ja oli muita mielenkiinnon kohteita, mistä seurasi ettei ollut mahdolisuuksiakaan osallistua niihin rientoihin tai muihin aktiviteetteihin (siis ei-ryyppäminen vaan muut yhteiset menot ja tekemiset), niin syrjäytin itse itseni. Osin / täysin omasta halusta, koska teinhän sitä mitä halusinkin tehdä.
Vaikka yhteydenpito ei ikinä ollut hirmu aktiivista, niin kyllä ne kaverit alkuun soittelivat ja pyytelivät mukaan. Tarpeeksi monesti kun kieltäytyi / ei ollut mahdollisuutta suostua, niin oppivina ihmisinä he eivät lopulta enää kyselleetkään. Vähän myöhemmin kävi niin jotta kun niitä mahdollisuuksia olisi ollut osallistua, niin ei kyselty. Enkä minäkään aina kysellyt, kun mua ei kyselty. Hassua tavallaan. Jollain tasolla haittasi, jollain tasolla ei haitannut ollenkaan. Siis kun vaihtoehdot olivat ryyppääminen tai kuskina oleminen, niin saatoinpa vaikka keksiä jotain muutakin...
Nykyään homma on sellaisissa kantimissa, että edelleenkin kaikki muut pitävät enemmän yhteyttä. Mutta eipä se haittaa, en ole oikein kaksinen yhteydenpitäjä ja sellaiset turhat soittelut on just niitä turhia soitteluja. Pitäisi olla jotain asian tynkääkin, mutta kun ei ole. Lisäksi porukka on levinnyt pitkin maita ja mantuja, niin se vaikuttaa aika huomattavasti. Mutta, milloin porukka on kasassa, niin on kuitenkin pääosin perhanan kätevää. Eikä se meidän kaveruus ole kadonnut minnekään, vaikka onkin muuttunut niistä ajoista.
Happy end.
Jos asut samassa kaupungissa kavereittesi kanssa, niin mitäpä jos otat johonkuhun yhteyttä ja käytte vaikka kaljalla joskus. Ihan noin vaan. Tai vaikket asuisikaan, niin jos/kun milloin satutte samaan kaupunkiin tai kyläseen, niin käytte silloin kaljalla, tai tapaatte muuten vaan.
mun lapsuuden ta teinijan kaverit on kaikki joko juoppoja tai sitte uskovaisia. Kahta lukuunottamatta, joista niistäkin toine käy vähä väliä lataamossa ja toine on yrittäjä, jotta niin se elämä vie.
Äsh...UNOHDA MENNEET JA HANKI UUSIA KAVEREITA!
Enpä nyt enää itsekään ENÄÄ haikaile vanhojen koulukavereiden perään, kuten JOSKUS tein!
IHAN TURHAA ENERGIAN HAASKAUSTA!
Believe me...ihmiset muuttuvat, SINÄ muutut...uudet kuviot, uudet ihmiset...!:)
miksi nämä yhdeksän kymmenestä ovat kuitenkin yhdessä. Kavereita saa aina, epätietoisuus siitä miksi tippuu porukasta, noh, mistäs sen lopullisen syyn saisi tietää?
tuossa on ajatusta, oikeasti.
"Miten voisin muka mennä mukaan?"
Miksi pitäisi?
"Ja nyt elämä jatkukoon"
Niin se on. Yksi aikakausi ohitse ja seuraavaa putkeen. Elämä kuitenkaan mihinkään lapsuuden traumoihin saa jäädä makaamaan :)
Joo eiphän. Mutta kiinnostavaa että yhdeksän kymmenestä (hypoteettinen) tyypit pitää yhtä. Tämä OK? Selkeä raateluasema. Sano nyt edes YKSI hyvä syy miksi lapsuuskaverit haluaisivat raadella lapsuuskaverin? Edes YKSI hyvä syy?
Nyt ei ihan mitkään cosmosta revityt seliselitykset mene läpi... Koska en ole uhri.
Yksi (ja paras( selitys on, että et ole näiden mielstä samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Usko pois- se on hyvä juttu. Eli et ole menettänyt mitään, päinvastoin. Uskalla olla oma itsesi.