Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa hieman yli kaksi vuotta (olemme kumpikin 18). Olemme ollet puoli vuotta kihloissa, mutta nyt on tullut eteen kriisi.
Tyttöystäväni ei tunne enää ns. kiihkoa ja jännitystä kanssani. Hän on sanonut, että saattaa joutua jättämään minut, jos hän ei tunne itseään onnelliseksi ja toivoo että ymmärtäisin häntä. Hän ei kuitenkaan halua menettää minua koskaan, vaan jos eroaisimmme olisimme aina hyviä ystäviä. Hän on elämäni tärkein ihminen, jolle voin puhua kaikesta. Ja samoin minä hänelle.
En kuitenkaan tiedä pystyisikö olemaan pelkästään hyvä ystävä. Rakastan häntä niin paljon, että tekisi kipeää nähdä kun hän saisi joskus uuden miehen. Hän on kuitenkin sanonut, ettei hän sen takia jättäisi minua, että haluaisi muita miehiä.
Mitä teen? Olen kai liian tuttu ja turvallinen....
Tyttöystäväni ei tunne enää ns. kiihkoa ja jännitystä kanssani. Hän on sanonut, että saattaa joutua jättämään minut, jos hän ei tunne itseään onnelliseksi ja toivoo että ymmärtäisin häntä. Hän ei kuitenkaan halua menettää minua koskaan, vaan jos eroaisimmme olisimme aina hyviä ystäviä. Hän on elämäni tärkein ihminen, jolle voin puhua kaikesta. Ja samoin minä hänelle.
En kuitenkaan tiedä pystyisikö olemaan pelkästään hyvä ystävä. Rakastan häntä niin paljon, että tekisi kipeää nähdä kun hän saisi joskus uuden miehen. Hän on kuitenkin sanonut, ettei hän sen takia jättäisi minua, että haluaisi muita miehiä.
Mitä teen? Olen kai liian tuttu ja turvallinen....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Terve!
Sun kannattaisi yrittää yllättää kultasi jollain kivalla jutulla (ei millään normi jutuilla mitä aikaisemmin olet mahdollisesti kokeillut) ja yritä saada vähän eloa mm. rakkauselämäänne jollain (tietenkin jotain uutta). Älä anna arjen tulla niin väliinne (luultavasi kultasi on kyllästynyt tavallisiin samantapaisiin päiviin ns. arkipäiviin). Eli koita hieman muuttaa tavallista päivä rutiinia.
Tappeletteko te? Jos tappelette niin se voi nopeasti latistaa kiihkon. Tietenkin ajan kanssa se alku kiihko aina häviää, mutta kyllä rakkauden pitäisi pysyä.
Tärkeintä on se, että kuuntelet, että missä ihan oikeesti mättää ja yrität jutella hänen kanssaan. Onko teidän elämä paljon muuttunut alku ajoista? Oletko tossun alla? Sanotko tosiaan sen, mitä sinä haluat vai menetkö toisen mielen mukaan ja vastailet vaan aina "kyllä kulta"? Tyttöystäväsi voi kyllästyä tosi nopeesti mieheen joka ei ole "mies".
Ei meillä ole ollut koskaan kunnon tappelua. Joskus hieman erimielisyyksiä, mutta ne on sovittu. Rakkaus kyllä pysyy sitä en epäile, mutta se kiihko onkin eri asia....
Olemme jutelleet paljon. Ja olen kuunnellut häntä. Hän on itsekkin hieman sekaisin ajatuksistaan, eikä kunnolla tiedä mitä haluaa. Elämä sinänsä ei ole muuttunut, mutta suhde hiukan. Olen ehkä vähän tossun alla, mutta en pahasti. Sanon kyllä vastaan asioissa. Kaikkea ei todellakaan tehdä hänen mielensä mukaan, mutta yleensä asiat sujuvat yhteisymmärryksessä. Tuo "miehisyys" saattaa olla kyllä osasyynä. En nimittäin hirveän hyvin sovi suomalaisen miehen muottiin, sillä olen herkkä, tunteellinen ja hellä...
Ikäväkyllä pako sanoa omasta kokemuksesta, että tavallaan tiedän miltä tyttöystävästäsi tuntuu. Itse olin jokin aika sitten vastaavassa tilanteessa, mies oli todella ihana ja kiltti ja huomioonottava ja piti minusta todella paljon, hänessä oli kaikki sellaiset "kunnon miehen" ainekset, mutta kun puuttui todella se "kiihko" tai kipinä tai miksi sitä kutsutaankin, ja ikäväkyllä se on sellainen asia, että ainakin noin (ja näin) nuorena on vaikeaa tyytyä sellaiseen suhteeseen josta se on kadonnut tai puuttuu. SUllakin on vielä koko elämä edessä niinku tyttöystävällisikin, ehkä kannattaisi kokeilla jotain muuta. Voisitte ehkä molemmat löytää ja varmasti löydättekin sopivammat kumppanit tulevaisuudessa. Tuossa iässä vielä kokeillaan, tosin kyllähän monet jo löytävät pysyvän kumppaninkin noin nuorena,mutta ei kannata jämähtää siihen vielä. Kipinän puutetta ei kyllä vaan voi rakentaa, jos se puuttuu se puuttuu ja sen kanssa on melko vaikea elää. Jokainenhan haluaisi että rakastuminen ja sellaisessa suhteessa eläminen pitäisi sisällään myös sitä kiihkoa, tuttu ja turvallinen ei vielä ehkä näin nuorena ole se mitä etsitään. Osa se voi kyllä olla, mutta pitäisi olla muutakin. Lykkyä sulle ja teille, varmasti löydät jonkun sopivamman, ei kannata jäädä murehtimaan!!
Olla hänelle mahdollisimman hyvä mies ja jos hän haluaa lähteä, annat hänen vain mennä esittäen ettei se sinua paljoa hetkauta..
Kohta hän jo kerjää takaisin luoksesi, kun kokemukset kertovat että ei ne hyvät miehet puussa kasva.
Jos ei, niin ei sitten vaan ollut tarkoitettu ja likka on ääliö, et sinä.
Tätä se on loppuelämä, koita hyväksyä!
Itse olen sitä mieltä, että näytä vaan sille tyttöystävällesi, vaikka hän lähtisikin, että välität hänestä erittäin paljon ja et halua että hän lähtisi. Turhaan esittäisit julmaa ja kovaa, ettei se hetkauttaisi sua. Mutta älä suotta rupea anomaan tyttöystävääsi takaisin. Se jos joku ärsyttää tyttöystävääsi ja sitähän sinä et kai halua. Jos teillä on joskus ollut sitä kiihkoa niin kyllä sen takasin saa. Nouse tossun alta, ole määrätietoinen ja ala päättämään asioista ja ilmaise omat ajatuksesi paremmin niin uskoisin kyllä että suhde jatkuisi.
Kerro miten asia edistyi. Tsemppiä!
parasta ja kiitoksia kaikista vastauksista! :) Niistä on ollut apua.