Löysin tällaisen kirjoituksen yh-palstalta ja liitin sen tänne. Lukekaa ja nauttikaa! Siellä se oli vastauksena jonkun toisen väitteeseen, mutta aihe sopii viime aikaisiin tapahtumiin tännekin...
Kirjoittanut: doris, 20.10.2003 klo 10.17
""Lauri näkyy tosiaan olevan älykkäin kasvattaja täällä.
Yksi totuus ensin, LAPSI EI OSAA KASVATTAA ITSE ITSEÄÄN.
Lapsen kasvatus lähtee syntymästä. Kaikkiin lapsiin sovelletaan samaa metodia, ei siis aleta kasvattaa vapaasti vielä siinä vaiheessa, kun pitää luoda sosiaalisia kykyjä ja itsetuntoa. Tai luoda turvallisuutta. Nämä ovat muuten suomalaislasten suurimmat puutteet tänä päivänä! Lapsi ei voi näitä itse itselleen hankkia, vaan se on vanhempien tehtävä, hyvänen aika!
Vapaa kasvatus ymmärrettiin Suomessa aikoinaan väärin. Ja se kukkii täällä vieläkin se väärä tieto. Vapaa ei tarkoita puuttuvaa kasvatusta!
Lapsen persoonallisuutta muovaa kasvatus. Me kaikki olemme pohjimmiltamme täysin toistemme kaltaisia. Jos sitä ei pyri ollenkaan muovaamaan on edessä sitten aikanaan murrosikäinen luolaihminen, jota ei takuulla ole helppo käsitellä. Sillä se muovaaminen tapahtuu helpoiten siellä ennen kouluikää.
Lapselle pitää opettaa oikea ja väärä. Se, että väärästä tulee rangaistus - AINA - ja oikeasta kiitellään. Hänelle pitää opettaa sana EI ja sen kaikkinainen tarkoitus. Eli jos se sanotaan jossakin asiassa KERRAN se pidetään siitä eteenpäin aina, eikä muutella tilanteen mukaan, jolloin lapsi taas oppii manipuloimaan vanhempiaan ja on pian niskan päällä! Myös molempien vanhempien on vedettävä yhtä köyttä!
Sitten tuo vanhapoikajuttu, siellä peräkamarissa.
Hmm.
Mitähän tämä äiti on nähnyt "parhaana" pojalleen?
Siitä nimittäin riippuu erittäin suuri joukko vastauksia! Jospa hän on ollut sitä mieltä, että pojalle ainut oikea nainen on hän itse, sellainen Emilia Vilén-tyyppi siis. Sinusta saattaa näyttää, että poika omaa tyhmyyttään ja laiskuuttaa on siihen jäänyt, mutta kyllä siellä usein vaan on ollut taustalla läheisriippuva äiti. Sellainen, joka joka välissä sanoo kaikista muista naisista, että hyi tuollainen huora, rahat se vaan sulta vie ja talon! Ja mihis sitten hyvää tarkoittava äiti joutuu? Sydäreitä alkaa tulla ja kunto huononee äiteellä, jos poika treffaa jonkun mimmin. Tosi on, ettei ne mimmit useinkaan katsele muoria samassa huushollissa, joten siitäkin äiti voi syyllistää poikaa, uhkakuvalla vaivaistalosta...ja usein myös nämä suhteet loppuvat, koska ne miniät eivät mankuvia muoreja hyvällä katso...
Kyseessä voi olla mikä muu tahansa "virhe", joka on pojan aikoinaan ohjannut tälle tielle, huolimatta siitä, mikä tarkoitus on ollut. Ja virheen havaitseminenkin on muuten tärkeää, sillä ilman sitä ei korjausliikettä voi ajatellekaan!
Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että kasvatuksessa on tullut tehtyä erehdys, pitäisi asiaa yrittää korjata. Vain sillä tavalla jälkikasvu voi saada uuden mahdollisuuden. Omasta erinomaisuudesta ja erehtymättömyydestä kiinni pitäminen on kaikkein tyhmintä siinä tapauksessa, mitä lasten kannalta voi tehdä.
Lapselle annetaan valtaa pienestä pitäen, mutta ei anneta valtaa päättää kaikista huushollin asioista!
Alle kouluikäinen voi hyvin halutessaan päättää laittaako päälleen sinisen vai punaisen puseron. Syökö mieluummin makaroonilaatikkoa vai maksalaatikkoa. Mutta hänen EI KUULU päättää pukeutuuko kukaan yleensä ollenkaan tai syökö hän laisinkaan!! Puhumattakaan, että vaatii sinua ensin tekemään makaroonia ja huutaakin sitten maksaa! Eikä syö kumpaakaan... Ymmärrätkö jo? Huomaa, että näissäkin tapauksissa vaihtoehdot (rajat) tulevat sinulta, eivätkä sisällä kaikkia maailman värejä tai ruokia!
Kun/jos näkee jonkun menneen mönkään, tietää, että on vaikeata tulossa. Sitä voi yrittää korjata, mutta se on usein vaikeaa sillä aikuinen lapsi ei juuri miellä itsessään mitään vikaa! Joten homma pitää "peilata" vanhemman kautta.
Kasvatus kaiken kaikkiaan on kuin hallittavissa olevan sairauden hoitoa. Tauti etenee hoitamattomana tietyllä tavalla. Kuka haluaa siihen hallitsemattomaan tilanteeseen? Tulos on kasvattajan uutteruudesta kiinni. Lasta ei opeteta pärjäämään itsekseen vaan muiden kanssa.
Luulisi, että näitä asioita ihminen pohtii, kun lapsi syntyy. Että hän on sen verran kiinnostunut jälkikasvustaan ja tämän parhaasta, että ottaa selvää, ettei tekisi mitään typeriä aloittelijamaisia virheitä, kun ei kerran käytännön oppia ole! Siitä hyötyy lapsi ja siitä hyötyy vanhempi. Siitä hyötyy koko yhteiskunta. Mutta ne jutut täytyy pitää KOKO kasvatuksen ajan, jotta lapsella olisi niistä aikuisena etua!
Minulla itselläni kaksi aikuista tytärtä 27 ja 23 vuotiaat. Täysin samanlaisilla tavoilla kasvatetut. He eivät ole aikuisina "kasvatuskuvaansa" unohtaneet. Vaikka heidän luonteensa ovat toistensa vastakohdat, he käyttäytyvät samalla tavalla...luonne pääsee määräävään asemaan vain siinä tapauksessa, että kasvatusta ei ole ollut!!!!
Mietittävää antoi doris""
Kirjoittanut: doris, 20.10.2003 klo 10.17
""Lauri näkyy tosiaan olevan älykkäin kasvattaja täällä.
Yksi totuus ensin, LAPSI EI OSAA KASVATTAA ITSE ITSEÄÄN.
Lapsen kasvatus lähtee syntymästä. Kaikkiin lapsiin sovelletaan samaa metodia, ei siis aleta kasvattaa vapaasti vielä siinä vaiheessa, kun pitää luoda sosiaalisia kykyjä ja itsetuntoa. Tai luoda turvallisuutta. Nämä ovat muuten suomalaislasten suurimmat puutteet tänä päivänä! Lapsi ei voi näitä itse itselleen hankkia, vaan se on vanhempien tehtävä, hyvänen aika!
Vapaa kasvatus ymmärrettiin Suomessa aikoinaan väärin. Ja se kukkii täällä vieläkin se väärä tieto. Vapaa ei tarkoita puuttuvaa kasvatusta!
Lapsen persoonallisuutta muovaa kasvatus. Me kaikki olemme pohjimmiltamme täysin toistemme kaltaisia. Jos sitä ei pyri ollenkaan muovaamaan on edessä sitten aikanaan murrosikäinen luolaihminen, jota ei takuulla ole helppo käsitellä. Sillä se muovaaminen tapahtuu helpoiten siellä ennen kouluikää.
Lapselle pitää opettaa oikea ja väärä. Se, että väärästä tulee rangaistus - AINA - ja oikeasta kiitellään. Hänelle pitää opettaa sana EI ja sen kaikkinainen tarkoitus. Eli jos se sanotaan jossakin asiassa KERRAN se pidetään siitä eteenpäin aina, eikä muutella tilanteen mukaan, jolloin lapsi taas oppii manipuloimaan vanhempiaan ja on pian niskan päällä! Myös molempien vanhempien on vedettävä yhtä köyttä!
Sitten tuo vanhapoikajuttu, siellä peräkamarissa.
Hmm.
Mitähän tämä äiti on nähnyt "parhaana" pojalleen?
Siitä nimittäin riippuu erittäin suuri joukko vastauksia! Jospa hän on ollut sitä mieltä, että pojalle ainut oikea nainen on hän itse, sellainen Emilia Vilén-tyyppi siis. Sinusta saattaa näyttää, että poika omaa tyhmyyttään ja laiskuuttaa on siihen jäänyt, mutta kyllä siellä usein vaan on ollut taustalla läheisriippuva äiti. Sellainen, joka joka välissä sanoo kaikista muista naisista, että hyi tuollainen huora, rahat se vaan sulta vie ja talon! Ja mihis sitten hyvää tarkoittava äiti joutuu? Sydäreitä alkaa tulla ja kunto huononee äiteellä, jos poika treffaa jonkun mimmin. Tosi on, ettei ne mimmit useinkaan katsele muoria samassa huushollissa, joten siitäkin äiti voi syyllistää poikaa, uhkakuvalla vaivaistalosta...ja usein myös nämä suhteet loppuvat, koska ne miniät eivät mankuvia muoreja hyvällä katso...
Kyseessä voi olla mikä muu tahansa "virhe", joka on pojan aikoinaan ohjannut tälle tielle, huolimatta siitä, mikä tarkoitus on ollut. Ja virheen havaitseminenkin on muuten tärkeää, sillä ilman sitä ei korjausliikettä voi ajatellekaan!
Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että kasvatuksessa on tullut tehtyä erehdys, pitäisi asiaa yrittää korjata. Vain sillä tavalla jälkikasvu voi saada uuden mahdollisuuden. Omasta erinomaisuudesta ja erehtymättömyydestä kiinni pitäminen on kaikkein tyhmintä siinä tapauksessa, mitä lasten kannalta voi tehdä.
Lapselle annetaan valtaa pienestä pitäen, mutta ei anneta valtaa päättää kaikista huushollin asioista!
Alle kouluikäinen voi hyvin halutessaan päättää laittaako päälleen sinisen vai punaisen puseron. Syökö mieluummin makaroonilaatikkoa vai maksalaatikkoa. Mutta hänen EI KUULU päättää pukeutuuko kukaan yleensä ollenkaan tai syökö hän laisinkaan!! Puhumattakaan, että vaatii sinua ensin tekemään makaroonia ja huutaakin sitten maksaa! Eikä syö kumpaakaan... Ymmärrätkö jo? Huomaa, että näissäkin tapauksissa vaihtoehdot (rajat) tulevat sinulta, eivätkä sisällä kaikkia maailman värejä tai ruokia!
Kun/jos näkee jonkun menneen mönkään, tietää, että on vaikeata tulossa. Sitä voi yrittää korjata, mutta se on usein vaikeaa sillä aikuinen lapsi ei juuri miellä itsessään mitään vikaa! Joten homma pitää "peilata" vanhemman kautta.
Kasvatus kaiken kaikkiaan on kuin hallittavissa olevan sairauden hoitoa. Tauti etenee hoitamattomana tietyllä tavalla. Kuka haluaa siihen hallitsemattomaan tilanteeseen? Tulos on kasvattajan uutteruudesta kiinni. Lasta ei opeteta pärjäämään itsekseen vaan muiden kanssa.
Luulisi, että näitä asioita ihminen pohtii, kun lapsi syntyy. Että hän on sen verran kiinnostunut jälkikasvustaan ja tämän parhaasta, että ottaa selvää, ettei tekisi mitään typeriä aloittelijamaisia virheitä, kun ei kerran käytännön oppia ole! Siitä hyötyy lapsi ja siitä hyötyy vanhempi. Siitä hyötyy koko yhteiskunta. Mutta ne jutut täytyy pitää KOKO kasvatuksen ajan, jotta lapsella olisi niistä aikuisena etua!
Minulla itselläni kaksi aikuista tytärtä 27 ja 23 vuotiaat. Täysin samanlaisilla tavoilla kasvatetut. He eivät ole aikuisina "kasvatuskuvaansa" unohtaneet. Vaikka heidän luonteensa ovat toistensa vastakohdat, he käyttäytyvät samalla tavalla...luonne pääsee määräävään asemaan vain siinä tapauksessa, että kasvatusta ei ole ollut!!!!
Mietittävää antoi doris""
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.