Kirjoitan vaan siksi, että olo vähän helpottuisi. Se ainoan kerran kun joku kolahtaa kunnolla ja antaudun tunteelle niin käy näin. Sattuu niin jumalattomasti. Sattuu ehkä niin paljon etten tunne mitään enkä kykene itkemään. Luulin, että tämä on se juttu niin joku tuli ja sotki sen haaveen. Tai niinhän se aina menee, jos jokin tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Nyt sitten keräillään sirpaleita maasta ja yritetään koota palaset taas yhteen. Toipumiseen menee aikas tovi...
Sattuu niin paljon
purple heart
2630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaan tuskan kanssasi...miten voi olla että yhtenä päivänä olet onnesi kukkuloilla ja liitelet jossain korkealla ja kaikki näyttää kirkkaalta...mutta 24h myöhemmin kaikki on niin päin helvettiä että tekisi vain mieli kadota pois ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle...
Mukava, että jaksoit vastata. Aamulla päätin etten jää sängyn pohjalle surkuttelemaan kohtaloani vaan keräsin luuni ja suuntasin ulos ihmisten ilmoille. Salille, saunaan, hierojalle, syömään, tapaamaan läheisiäni, kaikkea itsensä hemmottelua. Kyllä kannatti. Onpahan yksi päivä ohi, ehjänä. Tosin illalla yksin se paha olo hiipii...onneksi olen niin väsynyt tapahtumarikkaasta päivistä, että eiköhän se uni tule ainakin jossain vaiheessa. Sitten vain huomista suunnittelemaan ettei ajattele liikaa. Jaksamista myös muille samassa tilanteessa oleville! Jos vain millään pystytte, niin älkää jääkö yksin kotiin, ainakaan aluksi...