Olen ollut kolme vuotta ns. tossun alla, odottajana ja "pelkääjänä" (pelännyt, pidetäänkö annetut lupaukset, pelännyt lädhetäänkö mökille viikonloppuna kuten sovittiin, pelännyt, laitetaanko tänä perjantai-iltana ruokaa yhdessä ja juodaanko viiniä, saunotaanko, uskalletaanko lähteä risteilylle, haluaako hän minut vai ei...) kaikki tämä tapahtui varmaankin hyvin paljon miehen työkiireiden varjolla.
Heinäkuussa tuli 3 vuotta täyteen, ja nyt syyskuussa väsähdin. Väsyin odottamaan ja toivomaan. En vaan jaksa. Olenko paha, kun repsahdin?
En kai ole velvollinen selittämään täälläkään repsahdukseni syitä, mutta kyseessä ei ole satunnainen tuttavuus. Olen aina pitänyt itseäni järki-ihmisenä, mutta jossain se minunkin järkeni raja kulkee. Itken sisään päin, vaikka rinnassani rakkaus riehuukin, täysin väärään suuntaan. Vai onko se väärä suunta? Miten helvetissä mä selvitän tän asian? Sydän puhuu eri kieltä kuin järki, jos minulla sellaista onkaan.
Heinäkuussa tuli 3 vuotta täyteen, ja nyt syyskuussa väsähdin. Väsyin odottamaan ja toivomaan. En vaan jaksa. Olenko paha, kun repsahdin?
En kai ole velvollinen selittämään täälläkään repsahdukseni syitä, mutta kyseessä ei ole satunnainen tuttavuus. Olen aina pitänyt itseäni järki-ihmisenä, mutta jossain se minunkin järkeni raja kulkee. Itken sisään päin, vaikka rinnassani rakkaus riehuukin, täysin väärään suuntaan. Vai onko se väärä suunta? Miten helvetissä mä selvitän tän asian? Sydän puhuu eri kieltä kuin järki, jos minulla sellaista onkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nykyinen miehesi ei tee sinua onnelliseksi. Miksi ihmeessä tuhlaisit aikaasi sellaiseen? Jos koet rakkauden tunteita toista kohtaan, se kyllä taitaa jo kertoa, että aika paljon nykyisen suhteesi tilasta. Älä kiduta itseäsi...