Mietitäänpä yhdessä nyt hetki syitä siihen miksi anoppi-miniä suhteet niin helposti menevät pieleen. Kaikilla ei näin onneksi ole ja anoppi-miniä suhde toimii. Sellaiset joilla tämä suhde toimii hyvin niin voisivat ystävällisesti kertoa, miten se toimii ja miten hyvään anoppi-miniä suhteeseen on päästy vai onko henkilökemiat natsanneet alusta alkaen niin hyvin yhteen, että erimielisyyksiltä on vältytty.
Minusta nykyään monet etenevät suhteissaan liian nopeasti, tutustumatta kumppaniinsa kunnolla ennen avo/avioliittoa. Saatetaan muuttaa yhteen jopa muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella ja sitten tuleekin kauheana yllätyksenä se, että tulikin ottaneeksi itselleen mammanpojan riesaksi.
Ratkaisu tähän on tietysti se, että tutustuu mieheen kunnolla ennen suurempia liikkuja. Jos mies asuu äitinsä luona, äitinsä omistamassa asunnossa tai lähellä äitiään niin ongelmia voi olla tiedossa. Joskus anoppi saattaa olla fiksukin eikä käytä näitä asioita väärin, mutta parempi katsoa kuin katua.
Kun suhteessa tulee aika ottaa seuraava askel, eli luultavimmin saman katon alla asuminen, olisi hyvä miettiä, että kannattaako asua lähellä anoppia jos haluaa elää omaa elämää ja muutenkin keskustella yhteisen tulevan kodin säännöistä ja rajoista miehen kanssa. Jos mies on sitä mieltä että hänen äitinsä saa mennä ja tulla miten haluaa niin mietippäs vielä hetki, kannattaako hänen kanssaa muuttaa asumaan? Silloin kannattaa jo mieheltä kysyä, että kumpi hänelle on tärkeämpää äidin helmoissa pyöriminen vai kahden aikuisen ihmisen suhteen perustaminen ja vaaliminen. Nämä asiat kannattaa selvittää ennenkuin tekee isoja liikkuja elämässään.
Tämähän on tietysti idealismia, joskushan anoppi voi muuttaa käytöstään elämäntilanteiden muututtua syystä tai toisesta. Kuitenkin parisuhteella olisi hyvä olla vahva perusta ja luottamus yleensäkin ennen kuin tapaa anopin ensimmäisen kerran. Näin miehellä on ollut mahdollisuus tutustua naisystäväänsä ilman että muut ovat päässeet siihen mielipiteillään vaikuttamaan.
Taloudellinen itsenäisyys on aikuiselle ihmiselle tärkeää, en ymmärrä ihmisiä, jotka vielä 30 kieppeilläkin käyvät äidin ja isän lompakolla. Ota selvää, onko mies äitinsä rahoista riippuvainen vai itsenäinen. Muuten saatat saada talous asioita si hoitamaan kolmannen pyörän... erityisesti raha-asiat olisi hyvä saada mielestäni kuntoon ennen kuin miehen kanssa isoja liikkuja tekee. Näin on meillä naisillakin enemmän liikkuma varaa omien asioittemme suhteen kun emme ole miehistä täysin riippuvaisia.
Ennen vanhaan on varmaan ollut niin (kertokaa te vanhemmat) että vaikka olisi ollut kuinka kammottavasti käyttäytyvä anoppi tahansa niin häntä on pitänyt sietää ja kunnioittaa, sillä lasten on muutenkin täytynyt aina kunnioittaa omia vanhempiaan ym. Nykyäänhän ei kuitenkaan meidän nuorten naisten tarvitse sietää mitä tahansa p:kaa. Voimme itse valita todella paljon siitä, miten elämäämme elämme. Jos joku väittää että ei voi niin hän itse seisoo silloin oman itsensä tiellä. Jokainen voi muuttaa omaa elämäänsä paremmaksi. Ennenvanhaan naiset ovat joutuneet kestämään mukisematta varmasti vaikka ja mitä. Olen siis onnellinen siitä, että minulla on vara valita miehekseni itsenäinen mies joka ei ole mammanpoika.
Rakkauskaan ei aina riitä kaikkeen. Jos mies rakastaa äitiään enemmän kuin vaimoaan, niin emmehän pysty sitä asiaa muuttamaan. Sellaisen miehen kannattaa antaa olla äitinsä "mies". Muutenkin asetelma jossa äiti kilpailee miniän kanssa poikansa huomiosta on melko perverssi, mietikkääpä, ihan kuin kilpailisi toisen naisen kanssa omasta miehestään.
Vika ei ole täysin anopeissamme vaan myös niissä miehissä jotka eivät halua sieltä äidin helmoista lähteä maailmalle, vaan mielummin menevät aina valmiiseen pöytään äidin passattavaksi tai lompakolle.
Minusta nykyään monet etenevät suhteissaan liian nopeasti, tutustumatta kumppaniinsa kunnolla ennen avo/avioliittoa. Saatetaan muuttaa yhteen jopa muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella ja sitten tuleekin kauheana yllätyksenä se, että tulikin ottaneeksi itselleen mammanpojan riesaksi.
Ratkaisu tähän on tietysti se, että tutustuu mieheen kunnolla ennen suurempia liikkuja. Jos mies asuu äitinsä luona, äitinsä omistamassa asunnossa tai lähellä äitiään niin ongelmia voi olla tiedossa. Joskus anoppi saattaa olla fiksukin eikä käytä näitä asioita väärin, mutta parempi katsoa kuin katua.
Kun suhteessa tulee aika ottaa seuraava askel, eli luultavimmin saman katon alla asuminen, olisi hyvä miettiä, että kannattaako asua lähellä anoppia jos haluaa elää omaa elämää ja muutenkin keskustella yhteisen tulevan kodin säännöistä ja rajoista miehen kanssa. Jos mies on sitä mieltä että hänen äitinsä saa mennä ja tulla miten haluaa niin mietippäs vielä hetki, kannattaako hänen kanssaa muuttaa asumaan? Silloin kannattaa jo mieheltä kysyä, että kumpi hänelle on tärkeämpää äidin helmoissa pyöriminen vai kahden aikuisen ihmisen suhteen perustaminen ja vaaliminen. Nämä asiat kannattaa selvittää ennenkuin tekee isoja liikkuja elämässään.
Tämähän on tietysti idealismia, joskushan anoppi voi muuttaa käytöstään elämäntilanteiden muututtua syystä tai toisesta. Kuitenkin parisuhteella olisi hyvä olla vahva perusta ja luottamus yleensäkin ennen kuin tapaa anopin ensimmäisen kerran. Näin miehellä on ollut mahdollisuus tutustua naisystäväänsä ilman että muut ovat päässeet siihen mielipiteillään vaikuttamaan.
Taloudellinen itsenäisyys on aikuiselle ihmiselle tärkeää, en ymmärrä ihmisiä, jotka vielä 30 kieppeilläkin käyvät äidin ja isän lompakolla. Ota selvää, onko mies äitinsä rahoista riippuvainen vai itsenäinen. Muuten saatat saada talous asioita si hoitamaan kolmannen pyörän... erityisesti raha-asiat olisi hyvä saada mielestäni kuntoon ennen kuin miehen kanssa isoja liikkuja tekee. Näin on meillä naisillakin enemmän liikkuma varaa omien asioittemme suhteen kun emme ole miehistä täysin riippuvaisia.
Ennen vanhaan on varmaan ollut niin (kertokaa te vanhemmat) että vaikka olisi ollut kuinka kammottavasti käyttäytyvä anoppi tahansa niin häntä on pitänyt sietää ja kunnioittaa, sillä lasten on muutenkin täytynyt aina kunnioittaa omia vanhempiaan ym. Nykyäänhän ei kuitenkaan meidän nuorten naisten tarvitse sietää mitä tahansa p:kaa. Voimme itse valita todella paljon siitä, miten elämäämme elämme. Jos joku väittää että ei voi niin hän itse seisoo silloin oman itsensä tiellä. Jokainen voi muuttaa omaa elämäänsä paremmaksi. Ennenvanhaan naiset ovat joutuneet kestämään mukisematta varmasti vaikka ja mitä. Olen siis onnellinen siitä, että minulla on vara valita miehekseni itsenäinen mies joka ei ole mammanpoika.
Rakkauskaan ei aina riitä kaikkeen. Jos mies rakastaa äitiään enemmän kuin vaimoaan, niin emmehän pysty sitä asiaa muuttamaan. Sellaisen miehen kannattaa antaa olla äitinsä "mies". Muutenkin asetelma jossa äiti kilpailee miniän kanssa poikansa huomiosta on melko perverssi, mietikkääpä, ihan kuin kilpailisi toisen naisen kanssa omasta miehestään.
Vika ei ole täysin anopeissamme vaan myös niissä miehissä jotka eivät halua sieltä äidin helmoista lähteä maailmalle, vaan mielummin menevät aina valmiiseen pöytään äidin passattavaksi tai lompakolle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä se on nin, että vanhemmista pitää osata irtautua itse, napanuorat katkaista, ellei sitten suunnittele vauvailevansa koko ikäänsä.
- Toimii tietysti jos ei muuta elämältään kaipaa.
Itselläni on seurustelukokemuksia miehistä, jotka piiloutuivat äitin helman alle. Sieltä kurkitaan jos on jotain herkullista tarjolla ja vetäydytään takaisin lohduttautumaan äidin syliin kun ei saakaan rajattomasti mellestää muiden kustannuksella. Anteeksi ei pyydellä kun äiti lohduttaa. Onhan se surullista kun sitten valittavat yksinäisyyttään kovaan ääneen ja ovat niin surullisia ja väärin ymmärrettyjä. Yritetään parkua sitä myötätuntoa ihan kaikkien helmoista. Joku raja.
En ole tällaisia tyyppejä oikeastaan liikaa kritisoinut, olen ollut todella kiltti heille. Pakkohan heitä on ollut pumpulissa pyörittää kun eivät kestä muuta. Hetken olen ihmetellyt ja yrittänyt tutustua, antanut tilaisuuden.
Usein on ruvennut ahdistamaan ja olenkin katseen välttäessä LÄHTENYT TAKAVASEMMALTA PINKOMAAN MINKÄ JALOISTANI PÄÄSEN.
Niinpä, minäkin olen tutustunut useampaankin mieheen, jotka ovat olleet tavalla tai toisella äidissä kiinni. Sellaisen kanssa ei onnistu onnellinen intiimi kahden aikuisen ihmisen välinen hyvä parisuhde. Se vaan on niin, että parisuhteeseen ei mahdu kolmatta pyörää. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä sitä että lapset ovat laina vain, eivät omistuskappaleita.
Jaahas, tulihan todistettua tuossa kirjoituksen lopussa, että miniöissä ei ole sitten koskaan vian vikaa! Huh, helpotti, ehkä minäkin läpäisen testin neljän miniäni tiuhassa seulassa! Koska, jos on täydellinen miniä, hän täydellisesti hyväksyy epätäydellisen anoppinsa.
Kumman kypsynyttä sakkia ovat nuoret nykynaiset. He eivät koskaan riipu äitinsä helmoissa,
eivät käy äitinsä ruokapöydässä syömässä ikinä. Tai jos käyvät, niin tuovat sapuskat mukanaan ja laittavat itse.
Nämä naiset pitävät viileän välimatkan äitiinsä, soittavat VAIN kerran kuussa, mutta nopeasti, etteivät osoittaisi olevansa epäitsenäisiä.
Näiden nykynaisten asumista eivät vanhemmat ole KOSKAAN avustaneet, vaan ovat tulleet täysin toimeen omillaan itsenäisesti.
He elävät omaa elämää,
heidän äitinsä eivät tiedä mitään poikaystävistään, eikä heidän sydänsuruistaan.
Heillä on liikkumavaraa, äidin helmoissa he pyörivät viimeksi 11-vuotiaina kunnes tulivat teini-ikään.
Miniöiden äidit irrottivat asiallisesti otteensa tyttäristään, eivätkä koskaan, ikinä tiedustele heidän itsenäisestä vahvasta aikuiselämästään mitään.
Tyttärellään he käyvät vain kerran vuodessa kylässä ja käyttäytyvät siellä korrektisti huomauttamatta mistään mitään.
Näin tekevät miniöitten äidit, HE eivät sekaannu,
eivät rahoita,
ovat itsekin riippumattomia,
fiksuja,
terveitä,
moderneja naisia TOISIN KUIN poikien äidit eli ANOPIT.
Anoppi ON oma rotunsa, siis poikien äidit.
HE sensijaan pitävät poikansa esiliinannauhoissaan kuristettuina lähes, rahoittavat asunnot,
tekevät alinomaa ruokaa pojalleen,
syöttävät,
juottavat,
passaavat,
vaatettavat mammankultansa, kullannuppusensa, haluavat tietää kaiken pojan elämästä, arvostelevat ihmisiä,
joita pojat tapailevat,
sekaantuvat työasioihin,
naisasioihin,
poikien äidit ovat hapsottavia, harmaita homssuja, lihavia, kailottavia juoruämmiä, pistävät ison nokkansa joka paikkaan, siivoavat pojan asunnon, ovat sivistymättömiä ja tietämättömiä moukkia!
Mutta onneksi miniöissä ei ole koskaan vikaavikaa, joten eiköhän kaikki loppupelissä suju hyvin miniän suuren kärsivällisyyden ja ymmärtämyksen sekä viisauden turvin.
Kun ymmärsit pointin!!!
Mutta miehien äidit ovat usemmiten näitä riivinrautoja, luulenpa että poikien äidit näkevät pojissaan miehensä ja kun oman ukon kanssa ei mene henkisesti hyvin niin tavallaan otetaan se poika vähän kuin " mieheksi" sairasta mutta totta
Jaa-a, poikain äidit riivinrautoja, tyttöjen äidit fiksuja!
Onko ominaisuus geeneissä, niin että riiviraudat tekevät poikia? Fiksut tyttöjä?
Poikain äiditkö perverssejä myös? Tyttöjen äidit seksuaalisesti tasapainoisia ja avioliitossa onnellisia?
Nyt on Olimpiankin pidettävä varansa, ettei synnytä poikavauvoja ja näin ala kehittyä aidoksi riivinraudaksi. Synnytät VAIN tyttöjä ja mitä enemmän niitä saat, sen fiksumpi olet ja voitkin tulevaisuudessa kirjoitella täällä viisaasta tyhmille poikien äideille.
Hetero kun lesbo, myös äideillä, tyttäreillä ja pojilla!
Eli vaikka äidillä olisi tyttökin, niin käytös kohdistuu poikaan, jos äiti vaan sattuu olemaan hetero!
Ja pojat on ns. "avuttomampia" kun tytöt, ja siksi äidit tykkää poikia hyysätä ja pojatkin tykkää siitä (tosin ei kaikki), että joku tekee kaiken valmiiksi, tytöt ei voi sietää sitä, koska kasvavat itsekin naiseksi.
Mutta kun poika huomaa, että siitä on elämässä hänelle haittaa, juurikin parisuhteessa, niin kun poika yrittää päästä irti äidistä, niin se äiti roikkuu sitkeesti mukana, eihän siitä äidille mitään hyötyä ole, että hyvä suhde lopetetaan, hän haluaisi edelleenkin hyödyntää molemmin puolista hyväksi käyttöä ja ns. parisuhdetta, mutta poikaa rupee seksikin kiinnostamaan, ja hän etsii jotain miehen ja naisen välistä rakkautta, ei äiti-poika rakkautta enään.
Eli voi se riivinrauta olla tytönkin äiti, mutta pojan äitinä se riivinrauta tulee esiin.
Ton kun äidit sisäistäis, että se tiivis äiti-poika suhde on lopetettava ajoissa, niin ei olis varmaan ilkeitä anoppeja niin paljon.
PS. kaikkea en jaksanut tähän raapustaa aiheesta, mutta toivottavasti viisastuit, kun kyselet tyhmiä!
Kiitos, kiitos viisastumistoivotuksista. Yritetään viisastua.
Tässä tuttavapiiristä poimittu esimerkki aivan livenä äiti/tytär suhteesta:
Tytär sinkku 32v. Äiti 68v. Isä heitetty pihalle 3 vuotta sitten.
Tyttärellä erilaisia keskenjääneitä opintoja. Opintovelkaa ja muita luottovelkoja noin. 10 000 euron edestä. Tytär on asunut muutaman vuoden omillaan, jolloin äiti on käynyt siivoamassa, pyykkäämässä ja tiskaamassa vakituisesti tyttärellään.
Tytär osaa puhua äidilleen suuria suuresta tulevaisuudestaan. Keskeytyneet opinnot ovat aina muiden syy: opettajien, oppilastovereiden, kurssimateriaalin, allergioiden jne...
Äiti palvoo tytärtä, toisinaan moittii, mutta pääasiassa palvoo. Tytär masentuu, jos tulee kyse oman opiskelukämppänsä siivoamisesta tai tiskiröykkiön selvittämisestä. Piristyy ja lähtee bailaamaan, kun joku ystävä soittaa.
Nyt tytär asuu äitinsä luona ilmaiseksi, on valloittanut äidin kaksion. Äiti ruokkii, ostaa kännykät... viimeksi osti tietokoneen tyttärelle... ja mitä tekee tämä palvottu. Moittii, kun äiti ei kannusta tarpeeksi.
Tytär ei ole ikinä tehnyt taloustöitä, ei vastaa veloistaan, äiti yrittää hoidelle niitä, mutta tuloksetta. Tyttö 32 v ei osaa hillitä ostohalujaan, pakko saada sitä ja tätä kivaa. Muutama vuosi sitten äidin ystävättäret vielä auttoivat tytärtä, kun lähti taas kerran yrittämään opintoja. Jokainen hommasi tavaraa ja huonekaluja nurkistaan, sponsasi hieman rahaakin...
näes kun tyttärellä on visio hengellisestä työstä, lähetyskutsu...
tyttö ei juo, ei polta...
no, nyt on opiskelemassa, tällä kertaa ei äidin ystäväpiiri enää ollut mukana.
Tytär on erinomainen puhumaan, on itsevarma, on sitä mieltä, että maailma on VELVOLLINEN sponsaamaan hänet vastikkeetta...
nyt tyttö sai sossun (on kyllä ennenkin saanut) mukaan. Opiskelukaupunkiin järjestyi ilmainen asunto, saunallinen yksiö keskustasta ja hiukka leipärahaa, hiukka kalustusrahaa. Tyttö kun näet oli jakanut entiset tavaransa maailmalle...
neitokainen ei ole tehnyt päivääkään ansiotyötä tähän mennessä. Äidistä ei siinä mitään outoa. Ihmettelee kun ystäväpiiri pienenee, eikä kukaan ymmärrä hänen tytärtään...
jotta ONNISTUU se palvominen tytärtenkin kohdalla....!
Tietysti on myös näitä naisia, jotka jäävät äidin tai isin helmoihin pyörimään, suurin vastuu tässäkin on vanhemmalla joka ei ohjaa lasta itsenäisyyteen. Miten lapsi voisi itse osata kun hän katsoo vanhemmistaan mallia... voi kestää pitkään ennenkuin ymmärtää itse.
Pahin yhdistelmä on varmaan mammanpoika ja isinprinsessa, siinä ei kummalakaan ole selkärankaa riuhtaista suhdetta irti vanhemmista. Tai sitten se voi toimia hyvin kun kumpikaan ei ihmettele (epäilen kyllä)...
Jep, on mielestäni perverssiä, että äiti hyysää vielä kolmikymppisen poikansa kotona kuin olisi tämän vaimo. Udellen hänen parisuhteensa yksityisasioita ja olettaen että hänelle kuuluu kaikki koska hän on pyhä ÄITI. Äiti ikäänkuin kilpailee vaimon kanssa asemastaan joka normaalisti kuuluisi puolisolle/kumppanille.
Joskus anoppi ei tiedosta itse kuinka ällöttävää hänen käytöksensä voi olla sillä hän ei ole päässyt yli siitä tunteesta että on tarpeeton kun lapset kasvavat aikuiseksi. Kun tulee aika päästää lapsista irti ja toivottaa heille onnea maailmalla niin ripustaudutaan, heittäydytään marttyyriksi ja uhriksi joka on unohdettu kokonaan. Lahjotaan rahalla ja tavaroilla.
mahdollista, ehkä harvemmin, mutta tapahtuu kuitenkin, siinä on kans hienosti pilattu tyttären elämä hyysäyksellä, huh huh...
Mutta joka tapauksessa, siis hyysäämisestä ei ole kuin haittaa lapsen elämälle, mikseiköhän kaikki äidit sitä ymmärrä? Tarviiko äidin vaan väkisin tuntea itsensä tarpeelliseksi lapsen kanssa, ettei voi jättää sitä lasta omilleen.
...varmaankin, mutta varmasti on myös tämän tyyppisten äiti ihmisten persoonallisuuden piirre eli mustasukkaisuus, omistushaluisuus ja vallanhalu. Normaali ihminen pääsee varmasti tästä tarpeettomuuden tunteestaan yli ja pitää toisaalta helpotuksena sitä että lapset ovat itsenäistyneet ja pärjäävät maailmalla ilman että on äidin silmät koko ajan selässä.
Miniöissä. Siksi koska parisuhde on aina miehen ja tämän vaimon välinen asia. Siihen kuuluvat riidat ja erimielisyydet, raha-asiat ym ovat näiden KAHDEN ihmisen välisiä. Ne eivät kuulu pätkääkään anopeille. Anopin asia ei ole arvostella miniäänsä eikä puuttua asioihin vaikka ne olisivat huonostikin.
Kaikilla on kriisejä avioliitoissaan jotka parin pitää itse käydä läpi. Asioita vain pahentaa sekaantuvat anopit jotka hyysäävät kultapojujaan ja vakuuttavat näille että näissä ei ole mitään vikaa, neuvovat poikiaan että vaimosta ei tarvitse huolehtia taloudellisesti eikä muutenkaan.
Nykyään kasvatetaan pojista hirveän itsekkäitä monessakin suhteessa. Vaimon pitää elättää lapset pienestä palkastaan ja käyttää kaikki rahat kotiin sillä välin kun mies ostelee itselleen uusia autoja ym yhdessä anopin kanssa. Auta armias jos miniä ostaa uudet verhot niin jo on anoppi raakkumassa että taas tuhlasi vähiä rahojaan YÄK YÄK YÄK.
Sen verran voin paljastaa että itsellä nykyään kiva anoppi, ex-anoppi oli aivan hirvittävä!
Analyysisi on oikeaan osunut, mutta yksi ongelma on: Äidillä voi olla sekä poikia että tyttäriä.
Aika tylyltä kuulostaa, että äiti säilyttää viileän itsenäisyytensä tyttäriinsä nähden, mutta poika pallutetaan kirjoittamallasi tavalla.
Ajan kanssa tyttärille alkaa selvitä, että pojalla on ihan erilainen suhde äitimuoriin, ja äidin ansiota on kaikki se varallisuus, mitä pojan huushollista paistaa.
Ettei vain iskisi itsenäisten tyttärien mieliin kateuden vihreä mato!
He alkavat katsoa pojan vaimoa, (nato/käly?) paheksuvasti, koska tämä sallii sen hyysäämisen. Eivät varmasti usko, kun hän yrittää selittää, kuinka itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva hän on. Uskovatko tyttäret, kun hän vakuuttaa, että jos anoppi tulee tekemään ruokia ja siivoamaan, hän pakenee koko ehtooksi rientoihin, joissa voi unohtaa tämän arjen häpeän. Anopin siivoushimoa kun ei mikään hillitse. Senhän jokainen anoppi luissaan tietää!
Epäilyksen siemen on silti kylvetty.
Elämä on niin kamalan mutkikasta. Vasta anoppina sen todellakin huomaa.
Sinun kirjoitus pitäs pistää seinälle tulipa todella hienosti sanottua, ymmärsit asian todella hyvin!!!
Olen sitä mieltä, että vikaa voi löytyä kenestä tahansa; miniästä, anopista, naapurista, kollegasta. Ei voida laittaa ihmisiä kategorioihin, että vain anopit tai vain miniät ovat pahoja. Kuitenkin monet vanhemmat saattavat tehdä niin tyttäriensä kuin poikiensakin kanssa pahoja virheitä, jotka aiheuttavat sen, etteivät lapset koskaan itsenäisty. Itsenäistymisen puuttuminen on suurin ongelma, joka voi lopulta tuhota parisuhteen ja koko lapsen elämän.
"Kumman kypsynyttä sakkia ovat nuoret nykynaiset. He eivät koskaan riipu äitinsä helmoissa,
eivät käy äitinsä ruokapöydässä syömässä ikinä. Tai jos käyvät, niin tuovat sapuskat mukanaan ja laittavat itse.
Nämä naiset pitävät viileän välimatkan äitiinsä, soittavat VAIN kerran kuussa, mutta nopeasti, etteivät osoittaisi olevansa epäitsenäisiä."
Asian voi toki kääntää noinkin päin, mutta tuskin kovinkaan moni kirjoituksillaan aivan tuota tarkoitti. Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, että viilennetään välit vanhempiin tai katkaistaan. Itsenäistymisellä tarkoitetaan sitä, että alkaa pikku hiljaa ottamaan vastuun omasta itsestään, tekemisistään, onnestaan, parisuhteestaan ja elämästään.
Ei todellakaan ole sinun tehtävänäsi anoppina arvostella millä tavoin miniä on hoitanut oman itsenäistymisensä ja suhteensa omiin vanhempiinsa. Sinä et todellakaan voi tietää millaista hänen elämänsä on ollut miniän omassa perheessä, eikä se sinulle kuulu millään tavalla. Ajattelepa asiaa niin päin, että entä jos sinun vanhempasi vielä eläisivät ja miniä alkaisi määräillä, miten ja milloin sinun tulee ottaa omiin vanhempiisi yhteyttä. Eikö kuulosta hiukan naurettavalle?
Asenteestasi huomaa, että tahdot roikkua omassa lapsessasi ja keksit koko ajan tekosyitä miksi niin saa tehdä. Vertaat itseäsi miniän äitiin, vaikkei asia liity millään tavoin siihen miten SINÄ voisit tukea omaa lastasi itsenäistymään.
Ja ongelmia anopin ja miniän välille tulee useimmiten siitä syystä, ettei anoppi osaa päästää poikaansa itsenäistymään. Monet pojat jäävät roikkumaan äitiinsä, sillä heille ei ole pienestä pitäen neuvottu esim. miten siivotaan, miten tiskataan, pestään pyykit ja tehdään ruokaa. Meidän perheessämme kolmelle veljelleni ja minulle on opetettu jo nuorina kuinka hoitaa kotiaskareet. Jokaisen meistä on ollut tämän vuoksi helppo lähteä pois kotoa ja itsenäistyä ilman suurempia kriisejä, sillä vanhemmat ovat kannustaneet meitä siihen ja tukeneet itsenäistymisyrityksiämme. Jokainen meistä on tällä hetkellä parisuhteessa ja pidämme silti yhteyttä vanhempiin hyvinkin luontevalla tavalla. Silloin, kun ei ole tarvetta näyttää, että tässä ollaan itsenäisiä, niin ei tule näitä ongelmia. Minun vanhempani eivät tunge minun parisuhteeseeni, mutta ovat erittäin tärkeä osa sekä minun että mieheni elämää. Meillä on helppo olla, sillä kukaan ei ole kerjäämässä huomiota tai järjestämässä kilpailua ja vertailua kahden ihmisen välille.
Monet anopit myös huomaavat jossain vaiheessa, että heidän elämänsä on pyörinyt täysin lasten ympärillä. Sitten kun vaikka poikaa ei ole kannustettu aiemmin itsenäistymään, niin tämä vaihe alkaa sitten, kun tyttöystävä astuu mukaan kuvioihin. Poikien on todella paljon vaikeampaa lähteä itsenäistymään, sillä moni äiti ei heille opeta perusselviytymistaitoja elämän varalle. Heille annetaan kaikki valmiiksi ja sitten, kun tulee aika lähteä kotoa, ei osatakaan tehdä ruokaa ja tullaan vain valmiiseen pöytään äidin luo. Ajatteletko todella, että on ainoastaan vaimon tehtävä ruokkia, vaatettaa ja huolehtia pojastasi kuin pienestä vauvasta? Luuletko todella, että tällaista olentoa voi kutsua aviomieheksi? Meidän äitien tehtävänä ei ole kasvattaa lapsistamme vauvoja, vaan itsenäisiä ja omatoimisia olentoja. Eikö sinusta olisi muka joskus mukavaa tulla poikasi ja miniäsi tekemän ruoan äärelle? Eikö sinusta olisi kivaa, että nuoripari tulisi hyvin toimeen toistensa kanssa ilman, että yrität olla kiilana heidän välissään? Mitä enemmän yrität olla pojallesi vaimon korvike, sitä enemmän miniä sinua vihaa ja sitä vähemmän sekä poikasi että miniäsi haluavat kanssasi viettää aikaa.
Jos muutat asennettasi, hyväksyt miniän sellaisena kuin hän on ja annat nuorille vapauden rakentaa suhteestaan sellaisen kuin he haluavat, saat varmasti miniänkin suhtautumisen muuttumaan. Sinun EI KANNATA yrittää kolmanneksi pyöräksi suhteeseen. Ja kyllä, se on mielestäni perverssiä!
Tiedän, että on vaikeaa irrottautua omasta lapsestaan, mutta se on tehtävä. Jos rakastat lastasi, tahdot tälle hyvän elämän ja hyvän parisuhteen. On takuulla vaikeaa irrottaa otettaan lapsistaan, kun on hoitanut heitä rakkaudella ja lämmöllä vuosikaudet. Hanki kuitenkin itsellesi jotain mielekästä tekemistä, ajanvietettä ja harrastuksia. Hemmottele itseäsi ja ala kohentamaan parisuhdetta oman miehesi kanssa. Monesti tässä vaiheessa anopeilla on jäänyt unholaan oma parisuhde ja kun se on niin sanotusti kuivahtanut kokoon, yritetään sitten tunkea väkisin kolmanneksi pyöräksi pojan parisuhteeseen.
Voit aloittaa asenteen muutoksen jo tänään. Ajattele mitä kaikkea ihanaa elämällä on sinulle tarjota. Voit vaikka käydä ostamassa uudet kauniit verhot, tehdä pihatöitä, aloittaa käsitöiden tekemisen, voit hankkia kotieläimiä ja puuhata niiden kanssa, mennä erilaisiin harrastuspiireihin, lämmitellä vanhoja ystävyyssuhteita, käydä kauneushoitolassa, laittautua upeaksi ja tehdä romanttinen illallinen miehellesi sekä järjestää hienot kutsut poikasi ja hyvän miniäsi kunniaksi =) Vain taivas on rajana! Toki voit sanoa, ettei elämällä ole mitään tarjottavana sinulle, istua yksinään tuvassasi, katkeroitua ja haukkua miniääsi netissä.
Onnistut takuulla kun muutat asenteesi ja keksit tekemistä itsellesi!
Kerttuhan on äimän käkösenä lukemisen ymmärtämisestä.
Että Häh! Minä kirjoitin parodioiden, ja joku käsitti väärin.
Kerttu on sitä mieltä:
a) itsenäistyminen ei ole sukupuolesta kiinni
b) pojat on opetettava kotitaloustöihin siinä missä tytötkin
c) anopit älköön sekantuko tyttäriensä ja poikiensa avioliittoon.
Kerttu on saanut kiitosta nimenomaan tästä miniöidensä taholta, koska Kerttu ei ikimaailmassa sotkeudu poikiensa liittoihin.
Kertulla on mukavampaa tekemistä, kuin piehtaroida ja ryvettyä nuoren parin ah, ja niin TYPERISSÄ riidoissa.
Sillä typeriä ne ovat ikäihmisen silmissä ja elämänkokemuksella.
Kerttu on itse avioliitossaan nuorena taistellut kaikenmaailman taistoja siippansa kanssa. En missään nimessä viitsi, jaksa enkä kehtaa silkkaa laiskuuttani mennä nuorten huusholliin pitämään nokkapokkaa.
Äh, näitä harvoja siipisulkiani säästelen, ja lentelen ihan omilla reviireilläni.
Sinullekin toivottelen kivaa äänestyspäivää. Olethan kultaseni käynyt jo äänestämässä?
Terv Kerttu
Miten Kerttu-anoppi kertoo kirjoittaneensa parodioiden siitä millaisia määräilevät äidit ovat.
Onko tuokin parodiaa, että kerrot ettet sekaannu muiden elämään ja kehotat edellistä kommentoijaa äänestämään. Ehkäpä voisit käydä hänen puolestaankin jopa äänestämässä, kun olet tuollainen ei-todellakaan-toisten-asioihin-puuttuva-ihminen? *naureskelee itsekseen* =)
Huumoria on hyvä olla, katkeruudella maustettuna tulee vain aika pisteliäs maku. Taisi edellinen kirjoittaja osua oikeaan ja nyt sitten yritit kai antaa takaisin samalla mitalla. Mitä jos ottaisit opiksi ja lopettaisit tuon puolustelun. Sinusta näkee mihin tekstilläsi pyrit ja on sääli todeta, että sinulla todella ovat asiat tuolla tolalla. Toivottavasti sait ajattelemisen aihetta ja pääset eteenpäin.
No voi sun!
Pyydän aivan asiallisesti NYT anteeksi, kun olen loukannut, mutta tahtomattani.
Otetaan sitten asialinja:
a) en ole katkera. Mistä olisin? Olen tyytyväinen elämääni.
b) sekä pojat että tyttäret voivat olla epäitsenäisiä. Sekä tyttäret ja pojat voivat olla itsenäisiä.
Oletan, että epäitsenäisyys ei ole sukupuolesta kiinni.
c) olen nähnyt elämässäni ja työssäni sen, että äidit saattavat takertua sekä tyttäriin tai poikiin.
Äidin takertumisen kohde voi siis olla kumpaa sukupuolta tahansa.
d) äänestämään kehoittaminen oli todella tahditonta, en tee sitä enää. Toivottavasti ei kukaan muu tee noin toiselle ihmiselle. Sen piti olla kevennys, mutta ei ollutkaan. Anteeksi tosiaan!
e) OTAN NYT OPIKSI OIKEASTI. Siirryn asialinjalle. Kiitos suurenmoisista neuvoistasi.
Kysymys kuului:
"........Sellaiset joilla tämä suhde toimii hyvin niin voisivat ystävällisesti kertoa, miten se toimii ja miten hyvään anoppi-miniä suhteeseen on päästy"
- Olisikohan juju siinä, että en edes olettanut että suhteissamme tulisi olemaan jotain ongelmaa. Miniät ja vävyt ovat saaneet tulla ja mennä vapaasti, kaikki olen toivottanut tervetulleiksi, koska lapseni ovat heidät valinneet. En ole miettinyt, onko valinta omasta mielestäni hyvä vai huono, lapseni saavat tehdä itse päätöksensä ja päättää omista elämäntavoistaan, ja myös itse päättää mahdolliset virheensä, se ei ole minun asiani ollenkaan. Minä vain rakastan heitä kaikkia, omia ja saatuja, pidän oven auki ja olen käytettävissä jos tarvitaan, odottamatta itselleni mitään. Vastapalveluna saan kuitenkin nauttia nuorten mielenkiintoisten ihmisten seurasta.
Ehkä vastaus on siinä että en edes odota täydellisyyttä miniöiltä, vävyiltä enkä itseltänikään... saadaan olla itsekukin sellaisia kuin ollaan
Ois niin kiva saada sun tapainen anoppi itselle, mutta eipä se taida onnistua kun miestä vaihtamalla, ja miehestä kun olen jo kunnollisen saanut, niin ei kyllä tee yhtään mieli vaihtaa!!!
Toi kyllä tosiaan on varmaan oikea ajattelutapa, se riittää, että mahd. parisuhteessa yritetään toista muuttaa, mutta sitten pahimmassa tapauksessa anoppikin vielä yrittää muuttaa, niin se menee yli hilseen!
Mut kai mää vaan jatkan taistelua, kun ei muukaan auta =(
Mut on se kiva tietää et jollain menee hyvin!=)
Mielestäni anoppi-miniä suhteiden pieleen meno ei johdu anopista tai miniästä itsestään. Yleensä silloin, kun lapsen elämään on tulossa uusi ihminen, anopin sekä miniän asenteet vaikuttavat paljon. Mutta kyse on myös siitä, että kun sukuun on tulossa uusi ihminen, kaikki ihmissuhteet joutuvat usein uudelleen arvioinnin kohteeksi. Ne anopin perheet, joissa on oltu siihenkin asti sopuisia ja ollaan mieleltään terveitä, puhutaan avoimesti jne. ongelmia tuskin tulee jos vastassa on myös täysipäinen miniä.
Sellaiset perheet, joissa vanhemmat ovat pyrkineet kontrolloimaan lapsensa elämää, käyttäneet valtaa (uhkailu, raha..) tai tekevät tätä edelleeen, on ollut päihteiden väärinkäyttöä, masennusta tai ilmennyt muita mielenterveyden ongelmia, niin lähtötilanne onkin jo aivan toinen. Tällöin riidan kipinä voi lähteä hyvinkin pienestä liikkeelle. Varsinkin vanhemmat, jotka tietävät alitajuisesti tehneensä ja edelleen tekevänsä vääryyttä lapsensa kasvatuksessa (esim. väkivalta tai sillä pelottelu), pelkäävät usein kaikkein eniten lapsensa menettämistä miniälle. Myös miniällä voi olla pelko menettää anopin suosio ja siten myös poikaystävä, jos esim. hänen perheessään on tapahtunut miniöiden vähättelyä yms.
Ennen siis uuden tyttö/poikaystävän esittelyä vanhemmille, olisi syytä keskustella omien vanhempien kanssa läpi lapsuudessa/nuoruudessa mahdollisesti ikäviksi kokemansa asiat, jotta niitä ei tarvitsisi alkaa puimaan tyttö/poikaystävän varjolla. Valitettavan usein näin pääsee käymään, että todellisuudessa anopin ja miniän välisissä riidoissa poika yrittää esim. taistella omasta itsenäisyydestään (jos itsenäistymisvaihe on jäänyt nuoruudessa välistä) ja käyttää tyttöystävää apunaan/yrittää selvitä nuoruudeen traumastaan. Perintöriidoissa pätee hieman sama kuin tässäkin, taistellaan tosiasiassa aivan muusta kuin mistä annetaan ymmärtää. Monesti on kyse vanhempien antamasta huomiosta tai sen puutteesta, josta tapellaan. Ei niinkään siitä, kuka saa sen kaikkein ihanimman sinisen taulun tai vihreän kudotun maton.
Suomessa on todella paljon masennusta, päihteiden käyttöä ja perheväkivaltaa, joten monet asiat saattavat vaikuttaa salaa taustalla. Vaikka toisen perheessä ja anopilla näyttäisi olevan päällisin puolin asiat kunnossa, todellisuus voi olla toista. Nämä asiat tulevat niin kaukaa menneisyydestä, että jos Herra X lyö poikaansa, niin hänen poikansa X2 ja tyttönsä Y2 saattavat tulla myöhemmin siitä kärsimään. Poika X2 todennäköisesti lyö omaa tyttöystäväänsä ja tyttö Y2 hakeutuu sellaisen miehen kumppaniksi joka lyö. Ja jos joku on onnistunut katkaisemaan tällaisen ketjun, voi se jätttää silti jälkensä ja väkivaltaisten vanhempien esittely uudelle kumppanille voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa niin lapselle kuin anopille ja apellekin. Kun sitten kaksi sukua kohtaavat toisensa, saattaa konflikteja syntyä, varsinkin jos toisessa perheessä ollaan vältytty aiemmin mainitsemiltani kauheuksilta ja toisessa perheessä ei.