Ajattelin kysyä neuvoa puolueettomilta ihmisiltä:
Erosin kundikaveristani juhannuksen aikoihin koska näimme harvoin-> asumme eri kaupungeissa ja toinen tekee paljon töitä, joten ymmärrän ettei jaksanut enää yrittää vaikka luvattiin olla luovuttamatta helpolla..
Viimenen kerta kun nähtiin oli loppujen lopuksi tunteikas, halattii, suudeltiin ja oltiin vaan toistemme lähellä kunnes oli pakko päästää irti..
Pysyimme "kavereina" ja soitellaan toisillemme viikoittain vaikka se on edelleen tosi vaikeaa koska kaipaus on kova.
Ei oltu nähty eron jälkeen, ennen viime lauantaita. Kundi hieman humalapäissään soitti ja sanoi olevansa kaupungissa ja kysyi voidaanko nähdä..pitkästä tarinasta lyhennetty versio: Nähtiin eikä se edes muistanu pyytäneensä mua (koska oli ilmeisesti enemmän humalassa kun kuvittelin) mutta oli kumminki tosi ilonen, että olin tullut ja halas mua ja kerto ensimmäistä kertaa mulle kuinka on mua ikävöinyt ja eikä voinu olla pitämättä mua lähellään..sitten se lipsahti siltä: "Voi hitto mulla on ollu sua oikeesti ihan hirvee ikävä, rakastan sua."
Aikasemmin en ollu siltä tollasta tunnustusta saanu..
No seuraava päivä tuli, eikä se muista edellisestä illasta mitään muuta kun sen, että oon sinne tullut..
En kertonut mitä se oli sanonut..Oisko se edes kannattanu?
Kysymys kuuluu: Puhuiko edes totta? Rakastaisko se mua oikeesti vai oliko se todella vaan känninen horina joka piti vaa päästää suusta?
Haluisin palata takaisin yhteen mutta en tiedä mitä tehdä, neuvoja kaivataan pahasti?
Kiitos paljon vastanneille (:
Erosin kundikaveristani juhannuksen aikoihin koska näimme harvoin-> asumme eri kaupungeissa ja toinen tekee paljon töitä, joten ymmärrän ettei jaksanut enää yrittää vaikka luvattiin olla luovuttamatta helpolla..
Viimenen kerta kun nähtiin oli loppujen lopuksi tunteikas, halattii, suudeltiin ja oltiin vaan toistemme lähellä kunnes oli pakko päästää irti..
Pysyimme "kavereina" ja soitellaan toisillemme viikoittain vaikka se on edelleen tosi vaikeaa koska kaipaus on kova.
Ei oltu nähty eron jälkeen, ennen viime lauantaita. Kundi hieman humalapäissään soitti ja sanoi olevansa kaupungissa ja kysyi voidaanko nähdä..pitkästä tarinasta lyhennetty versio: Nähtiin eikä se edes muistanu pyytäneensä mua (koska oli ilmeisesti enemmän humalassa kun kuvittelin) mutta oli kumminki tosi ilonen, että olin tullut ja halas mua ja kerto ensimmäistä kertaa mulle kuinka on mua ikävöinyt ja eikä voinu olla pitämättä mua lähellään..sitten se lipsahti siltä: "Voi hitto mulla on ollu sua oikeesti ihan hirvee ikävä, rakastan sua."
Aikasemmin en ollu siltä tollasta tunnustusta saanu..
No seuraava päivä tuli, eikä se muista edellisestä illasta mitään muuta kun sen, että oon sinne tullut..
En kertonut mitä se oli sanonut..Oisko se edes kannattanu?
Kysymys kuuluu: Puhuiko edes totta? Rakastaisko se mua oikeesti vai oliko se todella vaan känninen horina joka piti vaa päästää suusta?
Haluisin palata takaisin yhteen mutta en tiedä mitä tehdä, neuvoja kaivataan pahasti?
Kiitos paljon vastanneille (:
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luulen, että on sen verran pidättyväinen ollut, ettei ole aiemmin uskaltanut sanoa, ja näin tuli sitten kännissä sen sanoneeksi. Ehkä oikeasti ikävöi sinua niin, että joi siksikin paljon ja sitten halusi sinulle soittaa.
Sinuna ottaisin silleen yhteyttä jonkun asian varjolla, jotta saisitte yhteyden taas pelaamaan. Ehkä se siitä johtaa sitten siihen mihin (ehkä molemmat?) toivotte. Mitä siinä ainakaan menettää? ;)
Totta, että on ollut aina hiukan pidättyväinen ja varsinkin sen jälkeen kun erottiin. Itse myönsin häntä ikävöiväni mutta en saanu siihen oikeen sen kummempaa vastakaikua ennen kuin nyt..mutta humalassa.
Kyllä jutellaan vieläkin, eikä tartte ihan hirveen tärkeetä asiaa olla kun soitellaan mutta se on vaan silti kuulumisten vaihtamista..
Haluaisin tietää miten saan hänet vakuuttuneeksi siitä että välimatka yms ei ole ongelma..koska välitän hänestä sen verran paljon että kestän sen.. Ehkä pitäisi vaan uskaltaa avata suu ja sanoa suoraan mitä ajattelen ja toivon ja pelätä pahinta ja toivoa parasta..en kai enää voi enempää menettää :/ ?
älä pelkää. kysy vaan mitä se aattelee sinusta. niin olen minäkin tehnyt. kysynyt jopa varatuilta ja kertonut omista tunteistani varatuille. Elämä on liian lyhyt...pitää toimia heti.
Tiedän, että se välittää mutta en tiedä uskallanko kysyä kuinka paljon..ainakaan enää.
Tai siis onko meillä enää mitään mahdollisuutta..epätietosuudes ei oo kiva olla mutta jos vastaus ei oo sitä mitä haluan kuulla.
No sittenpähän tietäsin mutta ajatus sattuu.
Sitten vielä yksi tyhmä kysymys: miten esitän asian niin että toinen ymmärtää etten halua vaan vongata tätä takaisin vaan oikeasti välitän ja haluan hänet elämääni..kun on meillä tuota välimatkaakin.. tälläistä asiaa oisi vähän outo esittää puhelimessa yms?
En tiedä selitinkö tuon nyt niin että sen ymmärtää oikein: ettei se asia oo vaan joku sivulause puhelun lopussa?
Onpa typerästi kysytty mutta jos saan jonkinlaisia hurmaus ehdotuksia niin olen kiitollinen (:
Miksi sä tollasii mietit et mite kantsii sanoa jne... kuuleppa asiat asioina syteen tai saveen ja that´s it mm. kokemusta ja paljon
Mietinki tuossa, että kannattais vaan varmaan seuraavan tilaisuuden tullen sanoa..kävi miten kävi..
Tuon viimeisen tunnustuksen jälkeen nähtii viime viikonloppuna. En jotenki osannu sanoo mitään..oltiin vaan toistemme lähellä niinkun sillon joskus ja sen kaiken kruunas tietysti se ettei kyllä vieläkään osata näppejä erossa toisistamme..
Pöljä olo kun ei osaa sanoo mitään.
Mutta joo..niinkun sanoit syteen tai saveen..