Aloimme seurustelemaan tyttöystäväni (minä ja hän nyt molemmat 17) kanssa puolitoista vuotta sitten, ja aloimme puhua lastentekemisestä tosissaan ja harrastimme jopa seksiä ilman kondomia. Kävi kuitenkin niin, että erosimme tyttöystäväni oltua minulle täysin syyttä ilkeä ja välinpitämätön, ja kuin huonosta tuurista kuulin vain muutama viikko eron jälkeen, että meillä on tulossa lapsi. Maailma meni sekaisin, koska toisaalta en halunnut jättää lastani yksin, mutta toisaalta en halunnut palata äidin kanssa yhteen, koska hän oli tehnyt silloin elämästäni helvettiä. Lähdin laivalle töihin pitkäksi töihin unohtaakseni koko jutun ja onnistuinkin siinä aika hyvin, emmekä tavanneet lapsen äidin kanssa melkein kahdeksaan kuukauteen. Tultuani laivalta kotiin ja ruvettuani miettimään asioita, totesin, että elämässäni kaikki meni nyt hyvin, paitsi tuleva lapsi pyöri mielessä, koska jostain tuntemattomasta syystä tunsin halua ryhtyä lapsen isäksi niin kunnolla, kuin vain voin. Tapasimme äidin kanssa muutamasti, ja huomasin, että tyttö oli muuttunut positiiviseen suuntaan huomattavasti, ja hetkeä myöhemmin tajusin rakastavani häntä uudelleen. Palasimme yhteen, olin mukana synnytyksessä ja toimin lapselle isäksi niin hyvin kuin vain voin (vietän opiskelun takia Raumalla neljä yötä ja lapsen ja äidin kanssa kolme). Lapsi on nyt melkein kolme viikkoa ja suhde on toiminut suoraan sanottuna muutenkin täydellisesti nyt kuluneen kuukauden, enkä nää enää mitään syytä, miksemme voisi äidin kanssa mennä opiskelun jälkeen naimisiin ja perustaa perhettä. Ongelmana on, että raskauden aikana välirikon vuoksi lapsen huoltajaksi ilmoitettiin pelkkä äiti, mutta nyt itse haluaisin myös lapsen isäksi, koska tutkimisen ja miettimisen jälkeen siitä ei ole haittaa eikä hyötyä tässä kohtaa ainakaan äidille, ei lapselle, mutta itselleni, koska saan tuntea olevani vastuussa omasta pojastani, saan puuttua päätöksiin ja olla ohjaamassa pojan elämää ilman, että tarvitsen äidiltä joka asiaan virallisen lupalapun. Haluaisin siis meille yhteishuoltajuutta, äidille se käy, joten tietääkö joku siis, miten huoltajuuden saisi muutettua yhteiseksi, ilman, että menee keskenään naimisiin. Saako tällaisen hoidettua ihan puhelulla ja lapulla, vai pitääkö asia viedä oikeuteen asti?
Huoltajuudesta
Allumiäs
181287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
niin lastenvalvoja tekee isyyden selvityksen,varmaan ihan lähiaikoina teille tulee kirje kotiin jossa pyydetään isää ja äitiä käymään lastenvalvojalla.(näin aina kun on avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi)
siellä lastenvalvoja sitten kyselee että oletko varma isyydestäsi jne..
ja siellä sitten päätetään siitä yhteishuoltajuudesta.
mutta siis on päivän selvää että sen saatte noin menemään koska äiti ei pane hanttiin jne.
onnea vauvasta!
Lastenvalvojalla on itseasiassa käynyt, isyys omalta osalta tunnustettu ja vanhemmat menevät juttelemaan sinne joskus ensiviikolla, mutta ajattelin vain, että se hoidetaa jotenkin muuten, kun lastenvalvojalla siitä ei puhuttu. Mutta kiitos tiedosta tämä nosti mielialaa tuntuvasti!
lapsesi äiti ei halua sitä antaa, kun ette ole avioliitossa. Au-lapsen huoltaja on pääasiassa äiti yksinään. Jos lapsen äiti ei halua yhteishuoltoa kanssasi välirikon takia, et mitenkään voi sitä saada, vaikka veisit asian tuomioistuimeen. Vain täystaukki tekee lapsia avioliiton ulkopuolella!
Oikeus voi määrätä yhteishuollon vastoin äidin tahtoa, ei avioliitolla ole sen kanssa mitään tekemistä. Mutta jos molemmat haluatte yhteishuollon, teette yhteishuollosta sopimuksen lastenvalvojan luona. Lain henki on, että molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia (eikä sillä siis todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä vanhempien parisuhteen muoto on).
Moi.Minä olen 23v pienen tytön äiti, mieheni on 33v.Asumme avoliitossa,olemme kihloissa.Ja sitten asiaan; kun lapsi syntyi viime tammikuussa,tuli sossulta kutsu sinne lastenvalvojan luokse.Halusimme molemmat yhteishuoltajuuden.Ja sen myös saimme.ELI SIIS EI TODELLAKAAN TARVITSE OLLA AINA NAIMISISSA!
Sukunimi asia tulee sitten siinä vaiheessa,kun on ristiäiset.
Onnea teille vauvasta :)
tällaisessa klassisessa au-lapsijutussa? Joten pidä vaan typerä sossuämmä pääsi kiinni!
Toivottavasti lapsen äiti ymmärtää pitää puolensa!
kuin lehtolapsi, josta isä ei ole tähän asti välittänyt pätkääkään, ja jonka vanhemmilla on lisäksi välirikko?
Yhteishuoltajuuteen tarvittiin sinun suostumuksesi. Ei sulhasesi sitä noin vaan voinut saada.
Kun olette kerran kihloissa, menkää mahdollisimman pian naimisiin!
Kihlalapsia ei nykyinen laki tunne. Ja sillä, ovatko lapsen vanhemmat naimisissa tai avoliitossa, ei ole merkitystä, muuten kuin siinä, että avioliitossa yhteishuolto tulee automaattisesti. Avioeron yhteydessä yhteishuolto voi jatkua, voidaan sopia yksinhuollosta (myös isälle) tai oikeus voi määrätä huollon joko yhteiseksi tai jommallekummalle. Avioliiton ulkopuolella syntyneen huollon vanhemmat voivat yhteisesti (lastenvalvoja vahvistaa, kuten avioeronkin yhteydessä)sopia yhteishuolloksi tai jomman kumman (myös isän) yhteishuolloksi, oikeus voi määrätä yhteishuollon tai yksinhuollon jommallekummalle (myös isälle). Oikeuteen mennään, jos vanhemmat eivät pysty huoltoa keskenään sopimaan. Ihan riippumatta ovatko/ovatko olleet naimisissa vai eivät.
lastenvalvoja puolla ap:lle yhteishuoltoa eikä tuomari tule sitä määräämään. Hänhän jätti lapsensa äidin pulaan. Moraalinen oikeus au-lapseensa on vain äidillä, joka on lapsen synnyttänyt.
kirjoitteluasi näille palstoille. Elät ilmeisesti itse "avoliitossa" ja sinulla on lauma äpärälapsia, niinkö? Lisäksi esiinnyt sosiaalityöntekijänä, vaikka et ilmeisestikään ole sellainen.
Ei olosuhdeselvitystä tekevät sosiaalityöntekijät kiinnitä mitään huomita vanhempien avo- tai avioliittoon. Tämän voin sanoa ihan kokemuksesta, ja luulen olevani ainoa "oikea" sosiaalityöntekijä tässä ketjussa. Asiaa katsotaan lapsen kannalta, eli kumman vanhemman luona hänen on parempi ja onko yhteis- tai yksinhuolto hänen kohdallaan parempi. Sillä, ovatko hänen vanhempansa/ovatko olleet naimisissa, ei ole mitään merkitystä.
kaikkia au-äitejä kieltämään isyyden selvitys. Se on aina äidin oikeus.
En kylläkään usko, että olet oikeasti mikään sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijänhän tulee tukea olemassaolevia perheitä eikä olla mukana luomassa kuviteltuja paperiperheitä.
Avioliitto on yhä edelleenkin perheen perusta. Sen ulkopuolella ei mitään perhettä ole olemassakaan, joten ei tarvita mitään keskenään avioliitossa olemattomien vanhempien yhteishuoltajuutta. Avioliitosta eronneet vanhemmat ovat sitten eri asia, jos kyseessä ovat heidän aviolapsensa.
Jos laki on sitä mieltä tuosta asiasta, kuin väität sen olevan, se pitää kiireesti muuttaa. Kysymyksessä taitaa KUITENKIN OLLA VAIN LAIN TULKINTA. Laki ja lain tulkinta ovat kaksi eri asiaa.
Lapsen äidillä on oikeus lapseensa. Sitä ei häneltä oteta pois, jos hän on kunnon ihminen, vaikka lapsen isä olisi rikkaampi, hänellä olisi paremmat asunto-olot tms.
Kyse ei ole äidin eikä isän oikeuksista, vaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin. Ei lapselle merkitse mitään se ovatko hänen vanhempansa tai ovatko he olleet naimisissa. Monet sosiaalityöntekijätkin muuten elävät avoliitossa, vaikka heillä olisi lapsiakin.
Me tuemme perheitä lapsen parhaaksi ja silloin vanhempien suhteen muodolla ei ole silloin mitään merkitystä.
typerin
Mikä sua vaivaa? Hän vastasi täysin asiallisesti ja oikein. On totta, että tässä tapauksessa oikeus ei sellaista päätöstä tekisi, mutta yleisesti ottaen oikeus voi sellaisen päätöksen tehdä. Tosiasioiden kertominen on ilmeisesti typerää ämmäilyä...Vai oliskohan sittenkin joku muu hieman typerä.
No mutta, ehkä taukki ymmärtää typerää sosiaaliämmää teitä jeesustelijoita paremmin. Joku täällä mut jo taukiksi nimesi, kun en ole naimisissa lasteni isän kanssa. No ei meillä tosin hänen mielestään ole perhettäkään...mikähän lie jumalaton kommuuni...
äitien on ilmeisesti parasta jättää isyys selvittämättä. Siis palataan taas "vanhaan hyvään aikaan". Kaikki tämä vain epäonnistuneiden lakien tai pikemminkin typerien laintulkitsijoiden takia?
Olisi hyvä kuulla myös juristin näkemys asiasta. Yhteishuollon (tai vielä enemmän yksinhuollon) määräminen isälle vastoin äidin tahtoa on au-lapsi tapauksissa ihmisoikeusrikos. Miten ihmeessä laki sallisi tällaisen oikeuden loukkauksen?
Muistan yhden tällaisen oiksujutun, nimittäin Kata Kärkkäisen tapauksen. Siinä väkisin KK:n lapsen isäksi tuppautuva mies haki huolto-oikeutta, mutta hänelle myönnettiin vain tapaamisoikeus, kun oli ensin tutkittu, että hän oli lapsen biologinen isä. Miksi muissa samntapaisissa jutuissa päätettäisiin toisin?
Vain epäsosoaaliset ihmiset elävät avoliitossa, kunnon ihmiset laillistavat suhteensa. Onko byrokratiasta huolehtivalle sosiaalityöntekijälle maistraatissa käyminen niin vaikeaa, että pitää elää avoliitossa? Eroa heti virastasi, mikäli olet oikea sosiaalityöntekijä, kun et osaa edes omia perheasioitasi hoitaa!
Laki lähtee lapsen parhaasta, ei vanhempien parisuhteesta, sen muodosta tai siitä ettei parisuhdetta ole. Vastoin äidin tahtoa harvoin myönnetään yksinhuolto isälle, mutta jos äiti esim. on jättänyt lapsen isälle ja kadonnut lapsen elämästä, miksi isälle ei voitaisi antaa yksinhuoltoa, vaikka äiti vastustaisikin vain sillä perusteella, että on äiti?
Kysymys on siis lapsen edusta, hänellä on oikeus molempiin vanhempiin, eikä ole lapsen "vika", jos vanhemmat eivät ole naimisissa.
Itse olen naimisissa, mutta minulla on kollegoita, jotka ovat hankkineet lapsia avoliitossa (yhteishuolto), kerran myös esimies (esinainen, avoliitossa, lapsia). Millä tavalla avoliitto tekee epäsosiaaliseksi?
Lapsi voi tehdä paljonkin perheeseen kuulumattomalla isällä. Ja kuuluuko isä sinusta avioeron jälkeen perheeseen? Isä on aina isä, riippumatta siitä missä hän asuu ja mikä hänen suhteensa on äitiin.
Aina niin kuin vallassa olevat aikuiset asian tulkitsevat. Lapset kärsivät hirveästi riitelevistä yhteishuoltajista. Yksinhuolto on parempi silloin, kun ei ole kysymys oikeasta perheestä.
onko täällä pakko höyryillä niin perkuleesti? jos lapsen isä ja äiti tulevat hyvin toimeen ja haluavat molemmat yhteishuoltajuutta, niin eikö se ole lapsen kannalta ihan vain paraaksi? tarvitsee ruveta siellä kukkoilemaan ihmiset... rauhoittukaa!!!