Better days

Odotat jokusen vuoden, luovut kaikesta ja lähdet ulkomaille.

Ainahan voisi mennä paremmin joka saralla.
Mutta eniten ehkä tällä hetkellä tökkii terveyteen ja työhön liittyvät asiat. Muut seikat suht siedettävällä tasolla.

"Oletteks te täysin onnellisia?"
- En ole koskaan ollut, enkä tule olemaan.

"Mihin asioihin te olette tyytyväisiä elämässänne ja mihin haaveilette muutosta?"
- Tällä hetkellä olen tyytyväinen....ööö...terveyteen ja taloudelliseen tilanteeseen. Kaikissa muissa asioissa ois parannettavaa. En mä niistä muutoksista juurikaan haaveile. Ei ne haaveilemalla toteudu.

"Vai voiko kaikki muuttua vain huonommaksi?"
- Ei voi. Lähes poikkeuksetta, kun jokin asia menee huonompaan suuntaan niin jokin toinen asia menee parempaan suuntaan. Esim. Työttömyys lisää vapaa-aikaa. Ero lisää vapautta.

Päivän mietelause:"Tyytymättömyys on voima, joka vie kohti ihmistä kohti parempaa huomista"

onnellisuus joko on tai sit se ei oo. Ei siinä(kään) ole mitään tasoja. Ja jos ei oo tyytyväinen, ni ei oo onnellinenkaan, se on sit ihan sama, et mistä se tyytymättömyys johtuu. Jos kerran on tyytymätön nykytilanteeseen tai tulevaisuuden kuviin, ni sillo pitää vaan tehdä asioille jotain, et taas vois olla onnellinen.

Mut ei mul mitään vinkkejä ole antaa. Tai, sun varmaan tarvii tehdä edes jotai, mut minen tiedä mitä se sun jotain sit on.

Ite olen kohtuu tyytyväinen ja onnellinen täl hetkel, mut se tyytyväisyys ja onnellisuus johtuu myös siitä, et mul on tekemättömiä asioita joita haluan toteuttaa, eli elämä ei oo nyt nk. jämähtäny paikoilleen, niinku se joskus on ollu. Et vaik oli kuinka tyytyväinen elämäänsä, ni silti ei ollu onnellinen.

En mä ole onnellinen ollut moniin vuosiin lukuunottamatta joitain pieniä hetkiä.
Mä olen nähnyt nälkää. Kotiasiat eivät ole kunnossa. Vapaa-ajalla ei ole mielekkäitä harrastuksia. Ei ole ollut työtä ja aina on rahahuolia. Terveys reistailee, sydän ei tykkää mun stressistä ja riippuvuuksia tulee sitä mukaan, kun annan jollekin mahdollisuuden, melkein.. Multa puuttuu myös aika paljonkin kaikkea oleellista.

Mulla ei koskaan ole ollut niin, että vain joku elämän osa-alue olisi ollut huonosti ja kaikki muut hyvin, vaan ne on kyllä kaikki sitten samaan aikaan päin vittua(terveys, talous, ihmissuhteet yms)

Jännä miten se menee niin, et vaikka mullakaan ei mikään maailman paras lapsuus ollut(aika paska itseasiassa, jos muistelee niitä huonoja puolia), niin silti se lapsuusaika tähän verrattuna tuntuu niin paljon onnellisemmalta. Niin se aika vaan kultaa muistot.

selkeitä tavoitteita - joku itse määräämäni onnellisuuden taso, tai täsmäunelma, niin ehkä saisin tuotettua jonkilaista tyytymättömyyttä. Mutta mun asiat on niin hyvin, kuin ne voivat olla, yleisesti ottaen.

Mulla on haaveita, miten tulevaisuus järjestyy, mutta ne haaveet saattavat olla osin ristiriitaisia: kaikki ei voi toteutua, jossain vaiheessa täytyy valita. Sen aika ei ole ihan vielä.

Nykyään suhtaudun aika rauhallisesti myös omiin tavoitteisiini. Elämä kyllä tuo riittävästi paineita, ettei pääse jämähtämään. Nytkin olen taas opiskelemassa uutta ammattia itelleni, lähes viiskymppinen äijä... en ilmoittautunut vapaaehtoisena, ennen kuin pomo kertoi mulle, että vapaaehtoisuus olis erittäin suotavaa.

Better Days taitaa tarkoittaa mulle nyt sitä, että kunhan saan tuon opettajan pätevyyden, niin se avaa mulle mahdollisudden päättää vielä kerran, mitä teen isona...

Kuulostaa siltä, että perustarpeesi ovat tyydytetyt, mutta korkeammista tarpeista et puhu juurikaan.

Mieti, millaiseksi haluat ihmisenä tulla, mitä haluat tehdä, mitä saavuttaa. Kehitä itseäsi. Kasvaminen ihmisenä loppuu samaan aikaan kuin ihmiselämä.

Löydä intohimosi - tai kuten jotkut sitä kutsuvat: kutsumuksesi. Tässä kohtaa täytyy muistuttaa, että intohimo kohdistuu aina johonkin asiaan (tutkiminen, auttaminen, saavuttaminen), ei koskaan yksittäiseen ihmiseen tai ihmisiin. Yritä olla hyödyllinen, suurimmalle osalle aikuisista ihmisistä se luo suurta tyytyväisyyden tunnetta.

Itse en ole aikuisiälläni ollut koskaan onnellinen, pl. lyhyitä ajanjaksoja kuten nousuhumala ja maaliviivan ylittäminen. En usko, että koskaan tulen olemaankaan. Tällä hetkellä on monia epävarmuustekijöitä, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä. Elämän taitekohdissa aina on. Mutta ei niistä sen enempää.

että voisin olla kovinkaan paljon onnellisempi kuin mitä tällä hetkellä olen. Tietty on joitain asioita, mitkä painaa mieltä mutta silti mä oon jo pitkän aikaa tuntenut oloni omituisen onnelliseks.

Mä lopetin elämältä vaatimisen jokin aika sitten. En vaadi, että ollakseni onnellinen mun täytyy koko ajan saada enemmän ja parempaa vaan oon opetellu nauttimaan elämän pienistä ihanista asioista. Ja omituisesti tuo on kääntynyt siten, että mitä vähemmän vaadin, sitä onnellisemmaks tuun ja sitä parempia asioita on tapahtunut.

Aion nauttia tästä ajasta täysillä, sillä tiedän että joku päivä kaikki ei olekaan näin hyvin. Vastoinkäymisiä tulee väistämättä elämässä, mutta murehdin niitä sitten kun niiden aika on.

"Mutta jotta en jäisi rypemään tähän sietämättömään tyytyväisyyteen, niin osaisitteko neuvoa mitä pitäisi tavoitella, jotta pääsisi onnellisuuden seuraavalle tasolle?"

Jos omien henkilökohtaisten asioiden onnellinen laita pääsee kyllästyttämään, niin rupea vilpittömästi parantamaan maailmaa, siinä ei täydellinen tyytyväisyys ihan heti pääse yllättämään. Itselle huoli luonnon hyvionvoinnista on tällainen loputtomalta vaikuttava onnellisuuden tavoittelun suo. Ryhdyn vaikka Greenpeacin soturiksi, jos hieman "hienostuneemmat" keinot alkavat olla liian lepsuja..

"Oletteks te täysin onnellisia?"
Osaan kyllä olla onnellinen ja suht usein sitä olenkin, sillä olen jossain määrin oppinut nauttimaan elämän kauniista asioista, jotka eivät maksa paljoa tai jopa eivät mitään.. (mm. luonto, luovuus, ystävyys, ihan perusasiat..) Täysin onnellinen en ole sillä on asioita jotka vaivaavat mieltä..

"Mihin asioihin te olette tyytyväisiä elämässänne ja mihin haaveilette muutosta?"
Tyytyväinen olen siihen että olen saanut toteuttaa joitakin unelmiani ja selviytynyt hengissä tähänkin asti.. Tietysti taidan janota lisää.. Mutta toden totta, haaveilen "salaa" aloilleni asettumisesta hyvässä ja vaikka koko loppuiän pysyvässä parisuhteessa ja yhteisessä kodissa. Huoh..