Mies ja miehen logiikka...mies, miten keskustelet parisuhteessasi?
Miten miehen saa kertomaan tunteistaan? En nyt tarkoita mitään rakkaudentunnustuksia, vaan esimerkiksi negatiivisista asioista. Esimerkki elävästä elämästä: juttelemme mieheni kanssa niitä näitä, kun mies ykskaks möksähtää ja kun kysyn mikä tuli, on vastaus ei mikään. Koska en ole ajatustenlukija, olisi hyvä jos puhetaitoinen ihminen kertoisi mistä on kyse eikä mököttäisi.
Vinkkejä? Anybody? Mitne keskutella parisuhteessa miehen kanssa, parisuhteesta ja kaikesta muustakin, vai eikö alun jälkeen enään tarvitsekaan keskustella ja kertoa tunteistaan?
Miten miehen saa kertomaan tunteistaan? En nyt tarkoita mitään rakkaudentunnustuksia, vaan esimerkiksi negatiivisista asioista. Esimerkki elävästä elämästä: juttelemme mieheni kanssa niitä näitä, kun mies ykskaks möksähtää ja kun kysyn mikä tuli, on vastaus ei mikään. Koska en ole ajatustenlukija, olisi hyvä jos puhetaitoinen ihminen kertoisi mistä on kyse eikä mököttäisi.
Vinkkejä? Anybody? Mitne keskutella parisuhteessa miehen kanssa, parisuhteesta ja kaikesta muustakin, vai eikö alun jälkeen enään tarvitsekaan keskustella ja kertoa tunteistaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itse huomannu parisuhteessa, että miestä ei saa painostaa liikaa missään tilanteessa. Esim. Jos tulee riita, anna miehen olla rauhassa oman aikansa, niin kyllä se siitä leppyy ja rauhoittuu. Sama pätee myös keskusteluun. Voit ohjailla keskustelua eri tavalla, mutta jos vastausta ei tule, älä heti hyökkää tivaamalla vastausta. Se on tavallaan ehkä naisen virhe, jos miestä ei vaan huvita keskustella syvällisempiä, et tosiaan käy heti päälle. Ja sitten nainen miettii, mikä menikään vikaan.
Oma ukkoni on tyypillinen suomalainen jörrikkä, ja oma ohjeeni onkin, että kannattaa olla kärsivällinen. Jos ei mies kuitenkaan (yrityksistä huolimatta) ei pysty/halua puhua syvällisempiä, ongelma onkin vaikeampi.
Tosta tuli vaan mieleen - tässä taannoin saunoessamme poikaystäväni kanssa olin mietteissäni (kuten usein olen) ja taas kerran hän kysyi: "mitä se miettii?" ja taas kerran vastasin sen tavalliseni: "kaikenlaista". Mihin hän tuiskahtaa: "sanoisit joskus edes että et mitään! 'kaikenlaista' kuulostaa niin ympäripyöreältä!"
Et tapahtuu näitä suuntaan jos toiseenkin, ei niistä kannata niin piitata. Joskus vaan tahtoo sulkeutua omiin ajatuksiinsa eikä kertoa sille kumppanille mikä mättää. Itse voi esimerkiksi tietää, että ajattelee ihan hölmöjä eikä toinen hyödy mitenkään siitä, että sille ajatuksiaan kertoo....
Meillä oli aluksi hyvin samanlaisia ongelmia, mutta pienten kommunikaatiotarkistusten ja parin megaluokan kriisin jälkeen tuntuu, että hiljalleen olemme oppineet puhumaan ja kuuntelemaan...Puolin ja toisin.
Tärkeäähän on siis se, että kuuntelee toista aidosti ja oikeasti. Suu auki ei voi kuunnella eli on hyvä antaa tilaa omalta tilitykseltään myös toiselle. Miehet kun yksinkertaisesti ovat hiukan hitaampia... Ja täytyy kyetä kestämään se, mitä toinen kertoo ilman hysteerisiä reaktioita tai tuomitsemista, koska jos reaktio on negatiivinen tai painostava, mies taatusti lakkaa puhumasta.
Eli kerro miehellesi, että aidosti haluat tietää hänen ajatuksistaan, koska olet hänestä kiinnostunut. Ja kun hän varovasti jotain kertoo, ole lempeä. Silitä poskea ja kiitä häntä. Kannusta häntä puhumaan. Hiljalleen hän oppii luottamaan siihen, ettei tule tyrmätyksi ajatuksineen ja tunteineen. Joskus miehet nimittäin myös pelkäävät verbaalisesti lahjakasta naista; osaanko puhua selkeästi, löydänkö oikeat sanat... Jokaisessa miehessä on aimo annos pikkupoikaa.
Naisten kommunikaatio perusteuu puheeseen ja miesten tekemiseen. Noin karkeasti yleistettynä. Eli naisille on ominaisempaa käsitellä tunteitaan puhumalla. Miehet tekevät sen toiminnan kautta, eivätkä edes koe tarvetta tilittää tuntojaan. Sinun on rakennettava tuo tarve miehellesi ja vähän kuin opetettava hänet puhumaan...
Joskus toimii myös se, että selitän miehelleni hyvin lempeästi, että hänen kannattaa säästää meidän molempien aikaa ja vaivaa ja puhua asiat halki heti, eikä murjottaa päivätolkulla tai raahata niitä mukanaan... Itsekin olen avoin ja kerron heti, jos jokin on vialla. Kun muistutan häntä siitä, että olen hänen puolellaan, en häntä vastaan ja että jokatapauksessa hän avautuu minulle ennemmin tai myöhemmin, niin useimmiten hän valitsee ennemmin.
Ja tuohon "ei mua mikään vaivaa" tai "miten niin" kommenttiin voi vastata, että "kulta-rakas, minä tunnen sinut niin hyvin, että tottahan toki näen, että jokin on vialla! Eli älä pidä minua tyhmänä."
Hyvin sanottu!
Korostaisin vielä oikein seuraavaa: Kyllä siinä saattaa hyvinkin olla perää että naiset itse ja media ym. opettavat miehet tuollaiseksi. Häpeän puna poskillani myönnän itsekin järjestäneeni varsin mittavia kohtauksia muinaishistoriassa jotka yleensä päätyvät siihen että miehen on pakko perua mielipiteensä ko. asiasta ennenkuin olen hiljaa ja rauhallinen. Kyseessä oli tietenkin nuoruus tai lapsuus jolloin ne mielipiteet olivat kyllä lapsellisia puolin jos toisinkin ja homma kaikinpuolin hakusessa mutta ymmärtänette periaatteen. Mies ei ole samanlainen kuin nainen ja hänelle on myös annettava tilaa olla mikä on ja käsitellä asioita sillä tavalla kuin käsittelee. Yhtään ihmistä (itsesi lisäksi) ei ole luotu maanpäälle pelkästään toteuttamaan toiveitasi ja käsitystäsi asioiden kulusta. Jokaisella ihmisellä on oma ajatusmaailmansa ja niin pitää ollakin. Jos siis miehesi suusta tulee jotain mikä ei hirveästi sinua miellytä niin etpä paljoa muuta voi kuin hyväksyä asia tai koittaa lempeästi lisäkysymyksillä ja omaa puolta asiasta valottamalla saada toista korjaamaan käsityksiään. Ja suurissa periaatteellisissa eroissa on joskus parasta laittaa kantapäät vastakkain ihan suosiolla mutta se on jo toinen tarina...
Niinhän myö ollaankin ja siksipä työ meitä pikkupoikia kai rakastatteki :p.
Oikeesti kun mies painuu pihalle ovet paukkuen tai suupielet menee möks möks. Niin yleensä se painuu tekemään jotain fyysistä. Oli se sitten autoremppaa tai lumitöitä. Sillon o hyvä ootella joku 10-15 min kun pikkupoika purkaa pahimmat paineet sen lumipenkan kaa. Sitten meet pihalle auttamaan. Toki kysäset/tokaiset ensiks et "taidat kaivata vähän apua?" ja alat hommiin jos mies sanoo jotain tyyliin "mä pärjään kyllä" niin hymyilet vaan ja vastaat tyyliin "minä tiedän kulta, mut yhdessä nää homma hoituu paremmin" (mikäli ne todella hoituu yhdessä paremmin) Sitten kun ootte molemmat keskittyny työntekoon niin voit varovasti yrittää keskustella miehesi kanssa. Suoraa puhetta ei kannata yrittää vaan silleen vähän kierrellen ja kaarrellen. Ja sitten kun mies avautuu niin ei kannata todeta mitään kriittistä vaan kannustaa ja olla positiivinen.
tää toimii myös pikkupoikiin... eiku miehiin miten päin se nyt olikaan
Mies painuu pihalle jolloin mie lätkäsen oven kiinni ja sisälle ei o tulemista ennenkuin äijä saa suunsa auki tai sitten saa seisoa pihalla.
Vähän jos koluutusta kuuluu ovenkrivasta niin huutelen että "tunnussana"... ja johan alkaa mölinä käyä toisellapuolella....
Sekin tepsii, eikä tartte olla julma ;-)