Kannan sitten minäkin henkilökohtaisen korteni kekoon tälle palstalle...
Olen kolmekymppinen nainen ja olen ollut naimisissa jo useita vuosia. Avioliitto on antoisa ja sisältörikas, mieheni on loistotyyppi. Asiat siis hyvällä tolalla.
Paitsi sängyssä.
Käsittämätöntä miten ihminen jolle voi muuten sanoa mitä tahansa ja joka yleensä aina ymmärtää mitä tarkoitan, ei ymmärrä minua seksuaalisesti pätkääkään. Seksi on epätyydyttävää, nopeaa, tylsää. Maksimikesto aktille 15 minuuttia. Kaikkea tuli yritettyä monta vuotta, hienovaraista keskustelunviritystä, seksikaupan varusteita, vihjeitä (sanallisia ja eleellisiä), you name it, kokeiltu on. Mutta ei.
Turhautuminen on melko lievä sana kuvaamaan silloista olotilaani. Vaikka rakkautta ja kiintymystä ja kaikkea muuta ihanaa suhteessa riitti, seksi ei tyydyttänyt minua.
Nyt ei ole sitä ongelmaa, sillä hankin itselleni rakastajan reilu vuosi sitten. Hänen kanssaan seksi on mahtavaa, kemiat pelaa, saan sellaista kyytiä että varmasti riittää.
Nyt tietysti herää kysymys että jos aviomies on niin ihana niin eikö pitäisi pystyä pitämään himot kurissa. No en tasan pidä. "Ei sen seksin niin tärkeää pitäisi olla". On se minulle.
Herää varmaan myös kysymys että eikö minun pitäisi jättää puolisoni jos en osaa pysyä uskollisena vaan käyn panemassa toisen miehen kanssa?
En varmana jätä. Avioliitossa on, kuten sanoin, muuten asiat kohdallaan. Saan rakastajaltani hyvää seksiä, kotoa kaiken muun. Olisin muuttunut vihaiseksi, katkeraksi ja nalkuttavaksi akaksi jos olisin jättänyt tarpeeni hoitamatta.
Voin hyvin kuvitella että monet teistä pitävät toimintaani moraalittomana, törkeänä ja ehkä sairaanakin. Ehkä se yleisten normien mukaan onkin sitä. Mutta ei omieni. Tämä järjestely toimii hyvin.
En väitä etteikö siitä voi tulla ongelmia. Enkä väitä etteikö se olisi pettämistä. On se. Petän mieluummin miestäni seksuaalisesti kuin kärvistelen puutteessa ja muutun ennemmin tai myöhemmin katkeraksi ja kamalaksi ämmäksi joka alkaa loppujen lopuksi kiukkusyövereissään vihata kaikkia piirteitä miehessään vaikka kyse on oikeasti vain yhdestä osa-alueesta. Enpä tällä yritä sitäkään sanoa että pettäminen on jotenkin "pelastanut" avioliittoni. Mutta asiat ovat kyllä huomattavasti paremmalla mallilla kuin rakastajaani edeltävällä ajalla.
Ja se toinen mies ei ole mikään rakastettu. Ei meillä ole "selittämätöntä henkistä yhteyttä" eikä ensitapaamisemme ollut "kohtalon sanelema väjäämätön kohtaaminen". Tapasimme, viehätyimme toisistamme, menimme sänkyyn ja koska homma toimi loistavasti, päätimme tavata jatkossakin.
Monet nimittäin selittävät pettämistään rakastumisella. Jotkut varmaan rakastuvatkin mutta hyvä seksi sekoittaa päätä sen verran paljon että usein se "rakastuminen" tarkoittaakin oikeasti "tulin niin monta kertaa että sekosin laskuissa". Minä rakastuin aikoinaan aviomieheeni ja rakastan häntä edelleen. Toinen mies on elämässäni vain ja ainostaan seksin takia. Sydämeni ja sieluni kuuluu puolisolleni, rakastajani hoitaa kehoni.
Lopettaisin toisen miehen kanssa vehtaamisen välittömästi jos seksielämä avioliitossani kokisi jonkin ihmeparantumisen. Mutta kun on kaikkea yrittänyt eikä mikään auta niin minkäs teet. Sanotaan että ihmiset joko sopivat toisilleen tai sitten eivät ja välimuotoja ei ole. Minun tapauksessani minä ja puolisoni sovimme toisillemme täydellisesti - paitsi seksuaalisesti.
Kiinnostaisi tietää onko teillä muilla vastaavia kokemuksia - ja kuulla ylipäätään muidenkin ajatuksianne aiheesta. Siis mielellään rakentavia sellaisia. Kyllä minua voit ihan vapaasti haukkua itsekkääksi huoraksi, laskelmoivaksi lutkaksi ynnä muuksi sellaiseksi jos et muuta keksi ja haluat korostaa moraalista ylemmyyttäsi , mutta olisi kiinnostavaa saada aikaiseksi pohdiskelevaa keskustelua aiheesta eikä sitä ainaista parjaamisen ja puolustelun vuorottelua. Se on tylsää, mustavalkoista ja ahdasmielistä. Tekojani voi kyseenalaistaa kaikessa rauhassa, mutta asioita ei aina tarvitse ilmaista ärräpäillä ja mielikuvituksettomilla haukkumanimillä, vai kuinka?
Kommentteja odotellen...
Olen kolmekymppinen nainen ja olen ollut naimisissa jo useita vuosia. Avioliitto on antoisa ja sisältörikas, mieheni on loistotyyppi. Asiat siis hyvällä tolalla.
Paitsi sängyssä.
Käsittämätöntä miten ihminen jolle voi muuten sanoa mitä tahansa ja joka yleensä aina ymmärtää mitä tarkoitan, ei ymmärrä minua seksuaalisesti pätkääkään. Seksi on epätyydyttävää, nopeaa, tylsää. Maksimikesto aktille 15 minuuttia. Kaikkea tuli yritettyä monta vuotta, hienovaraista keskustelunviritystä, seksikaupan varusteita, vihjeitä (sanallisia ja eleellisiä), you name it, kokeiltu on. Mutta ei.
Turhautuminen on melko lievä sana kuvaamaan silloista olotilaani. Vaikka rakkautta ja kiintymystä ja kaikkea muuta ihanaa suhteessa riitti, seksi ei tyydyttänyt minua.
Nyt ei ole sitä ongelmaa, sillä hankin itselleni rakastajan reilu vuosi sitten. Hänen kanssaan seksi on mahtavaa, kemiat pelaa, saan sellaista kyytiä että varmasti riittää.
Nyt tietysti herää kysymys että jos aviomies on niin ihana niin eikö pitäisi pystyä pitämään himot kurissa. No en tasan pidä. "Ei sen seksin niin tärkeää pitäisi olla". On se minulle.
Herää varmaan myös kysymys että eikö minun pitäisi jättää puolisoni jos en osaa pysyä uskollisena vaan käyn panemassa toisen miehen kanssa?
En varmana jätä. Avioliitossa on, kuten sanoin, muuten asiat kohdallaan. Saan rakastajaltani hyvää seksiä, kotoa kaiken muun. Olisin muuttunut vihaiseksi, katkeraksi ja nalkuttavaksi akaksi jos olisin jättänyt tarpeeni hoitamatta.
Voin hyvin kuvitella että monet teistä pitävät toimintaani moraalittomana, törkeänä ja ehkä sairaanakin. Ehkä se yleisten normien mukaan onkin sitä. Mutta ei omieni. Tämä järjestely toimii hyvin.
En väitä etteikö siitä voi tulla ongelmia. Enkä väitä etteikö se olisi pettämistä. On se. Petän mieluummin miestäni seksuaalisesti kuin kärvistelen puutteessa ja muutun ennemmin tai myöhemmin katkeraksi ja kamalaksi ämmäksi joka alkaa loppujen lopuksi kiukkusyövereissään vihata kaikkia piirteitä miehessään vaikka kyse on oikeasti vain yhdestä osa-alueesta. Enpä tällä yritä sitäkään sanoa että pettäminen on jotenkin "pelastanut" avioliittoni. Mutta asiat ovat kyllä huomattavasti paremmalla mallilla kuin rakastajaani edeltävällä ajalla.
Ja se toinen mies ei ole mikään rakastettu. Ei meillä ole "selittämätöntä henkistä yhteyttä" eikä ensitapaamisemme ollut "kohtalon sanelema väjäämätön kohtaaminen". Tapasimme, viehätyimme toisistamme, menimme sänkyyn ja koska homma toimi loistavasti, päätimme tavata jatkossakin.
Monet nimittäin selittävät pettämistään rakastumisella. Jotkut varmaan rakastuvatkin mutta hyvä seksi sekoittaa päätä sen verran paljon että usein se "rakastuminen" tarkoittaakin oikeasti "tulin niin monta kertaa että sekosin laskuissa". Minä rakastuin aikoinaan aviomieheeni ja rakastan häntä edelleen. Toinen mies on elämässäni vain ja ainostaan seksin takia. Sydämeni ja sieluni kuuluu puolisolleni, rakastajani hoitaa kehoni.
Lopettaisin toisen miehen kanssa vehtaamisen välittömästi jos seksielämä avioliitossani kokisi jonkin ihmeparantumisen. Mutta kun on kaikkea yrittänyt eikä mikään auta niin minkäs teet. Sanotaan että ihmiset joko sopivat toisilleen tai sitten eivät ja välimuotoja ei ole. Minun tapauksessani minä ja puolisoni sovimme toisillemme täydellisesti - paitsi seksuaalisesti.
Kiinnostaisi tietää onko teillä muilla vastaavia kokemuksia - ja kuulla ylipäätään muidenkin ajatuksianne aiheesta. Siis mielellään rakentavia sellaisia. Kyllä minua voit ihan vapaasti haukkua itsekkääksi huoraksi, laskelmoivaksi lutkaksi ynnä muuksi sellaiseksi jos et muuta keksi ja haluat korostaa moraalista ylemmyyttäsi , mutta olisi kiinnostavaa saada aikaiseksi pohdiskelevaa keskustelua aiheesta eikä sitä ainaista parjaamisen ja puolustelun vuorottelua. Se on tylsää, mustavalkoista ja ahdasmielistä. Tekojani voi kyseenalaistaa kaikessa rauhassa, mutta asioita ei aina tarvitse ilmaista ärräpäillä ja mielikuvituksettomilla haukkumanimillä, vai kuinka?
Kommentteja odotellen...
Vastaukset 28
Vanhimmat
...provoyritys.
Seuraava.
"Monet nimittäin selittävät pettämistään rakastumisella."
So? Jokaisella on varmasti selityksiä ja oikeutuksia tehdä haluamiaan asioita, vaikka ne olisivat eettisen tai sosiaalisen normin ulkopuolella. Sinullakin.
Miksi siis katsot olevasi yhtään mikään vihjaamaan, että rakastuneiden salasuhteet olisi jotenkin huonompi syy? Tai että he jopa olisivat virheellisesti kuvitelleet tuntevansa jotain? Että kun sinä et ole rakastunut rakastajaasi, muutkaan eivät ole vaan vain kuvittelevat niin? Edistääkö moinen ajatus sinussa siis sitä moraalista ylemmyydentunnetta, koska sinä AINAKIN rakastat omaa puolisoa? Onko sinun motiivisi pettää myös jotenkin parempi kuin muiden?
sulle ap, täyttä lässytystä ja paskaa! Ei ole naista eroomaan vaan olet yhtä raukka ku petturi ukot, roikut kahdessa miehessä etkä uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen!! Halveksittavaa vaikka selität ja selität miten asiaa! blaa blaa blaa....tyhjän puhumista ja sontaa!!!
En tarkoittanut sanoa että rakastuminen on jotenkin "huonompi motiivi" salasuhteelle. En tainnut ilmaista itseäni riittävän selkeästi, pahoittelen.
Halusin pohtia sitä, että useissa tapauksissa rinnakkaissuhteeseen joutuminen herättää ihmisessä ajatuksen "olen rakastunut enkä siksi voi tälle mitään". Milloin on kyse tarpeesta oikeuttaa asia itselleen ja milloin en, se tietysti on tapauskohtaista, enkä koe että oma motiivini (seksinpuute) olisi jotenkin parempi kuin muiden. Kävin itsekin läpi sen rakastumisajattelun oman rakastajani kohdalla mutta tajusin että omassa tapauksessani kyse oli siitä että seksin vaikutus vääristi ajatuksiani.
Tarkoitukseni oli siis korostaa sitä, että kun rinnakkaissuhteeseen ryhtyy, pää on luonnollisesti enemmän tai vähemmän sekaisin ja koska ihminen siinä tilanteessa toimii ja ajattelee normeista (yleisistä ja omistaan) poikkeavasti, niin usein sitä tempautuu niin nopeasti ja syvälle tilanteeseen että tulkitsee omia tunteitaan ja tilanteita virheellisesti.
On toki ihmisiä jotka todella rakastuvat salasuhteessa. En väitä ettei niin olisi. Omassa tapauksessani niin ei ole.
Siihen mennään ja ihan oman valinnan seurauksena. Paitsi ehkä, jos on täysin vailla omaa tahtoa.
Ja valintoihin liittyy aina vastuu. Niin se vain on.
Ymmärrän täsmälleen mistä puhut, tilanteeni vaan on vähän toinen. Itse olen eronnut pitkästä avioliitosta jossa oikeastaan kaikki muu meni päin helvettiä paitsi taivaallisen ihana seksi. Emme pystyneet kommunikoimaan juurikaan viimeiseen seitsemään vuoteen, kaikki mitä puhuttiin oli lasten asiat ja mitä kaupasta pitää tuoda. Mutta kun sänkykamariin päästiin, tiesimme tasan mikä irroittaa toiselta varpaan kynnet.
No pelkällä seksillä ei kyllä avioliittoa hoideta ja eroonhan me päädyttiin. Nykyinen miesystäväni taas on kaikkea sitä mitä psyykkisellä tasolla voin mieheltä toivoa. Kerrassaan ihana mies, mutta niin kuolettavan tylsä sängyssä.
"Nyt tietysti herää kysymys että jos aviomies on niin ihana niin eikö pitäisi pystyä pitämään himot kurissa. No en tasan pidä. "Ei sen seksin niin tärkeää pitäisi olla". On se minulle."
Niin se on minullekin ja tulen suorastaan sairaaksi jos en saa riittävästi seksiä suhteessani. Olen tämän asian myös miesystävälleni tehnyt selväksi.
Luulen ettet saa kovinkaan paljon sympatiaa kirjoituksestasi, mutta minun sympatiani ovat täysin sinun puolellasi. Joillekin naisille (suurimmalle osalle????) riittää se kunhan liitossa muuten on kaikki tunnepuoli kohdallaan, vaikka seksielämä olisikin epätyydyttävää, mutta minä en kuulu siihen joukkoon.
"Se on tylsää, mustavalkoista ja ahdasmielistä. "
No kun ei tasan ja tarkkaan ole. Olet kaikilla mittareilla laskettuna lutka, huono ihminen.
Ei siinä ole mitään mustavalkoista tai ahdasmielistä että oikeasti kusipäisesti käyttäytyvät ihmiset tuomitaan kusipäiksi.
On niin helppo haukkua ihminen lutkaksi ja huonoksi ihmiseksi kun itsellä ei ole antaa minkäänlaista ratkaisumallia asiaan.
kerrohan nyt kun olet niin hyvä ihminen mikä olisi oikein...
a)ottaa ero hyvästä miehestä vain siksi että hän on huono sängyssä ja samalla mahdollisesti latistaa hänen itsetuntonsa nollaan (miehille kun tahtoo nuo sänkytaidot tarkoittaa samaa kuin miehekkyys)
b)kertoa miehelle että mun on pakko saada kunnon seksiä kun sinusta ei ole siihen ja jatkaa avioliittoa (sama vaikutus mieheen)
c) tukahduttaa oma seksuaalisuutensa ja elää lopunelämäänsä kokematta olevansa nainen ja sitä kautta onnettomana (joiltakin se saattaa onnistua mutta esimerkiksi minulta ei).
Ap kertoi että kaikkea on jo koitettu että seksielämästä tulisi parempaa, joten turha tarjota sitä iänikuista "puhumalla kaikki selviää kunhan vaan neuvot miestäsi" kliseetä.
Ja jos et pysty antamaan ratkaisua pulmaan, pidä turpasi kiinni.
Selvyyden vuoksi sanon etten ole ap.
Niin, minullapa olisi vielä sellainen vaihtoehto, että kertoisi miehelle suoraan, että ei oikein osaa nauttiä seksistä hänen kanssaan. Sillä en usko että tämä mieskään nauttii seksistä tämän naisen kanssa. Oma kokemukseni on se, että jos nainen nauttii, saatan minäkin nauttia, mutta jos ei, niin en minäkään nauti. On myös huvittavaa, miten asia on käännetty tässäkin esimerkissä niin, että se on miehen vika, jos seksi ei suju.
Itse näkisin, että heidän seksuaaliset tarpeensa vain ovat harvinaisen erilaiset. Noh, silloin kannattaa varmaan antaa miehelle tasavertaisuuden nimissä myös mahdollisuus seksiin toisten naisten kanssa. Palkata vaikka huora mukaansa kotiin ja esitellä jonain ja tehdä illan myötä selväksi että antaa palaa vaan. Mäkin teen sitä. Tai jotain.
Mutta toi on väärin et käy vieraissa eikä anna puolisolleen samaa mahdollisuutta, varsinkin kun melko varmaa ettei puolisokaan nauti siitä seksistä tuon naisen kanssa.
Ensimmäinen avioliittoni kärsi myös huonosta seksistä. Ja eroon se päättyi.
En tiedä kuinka kauan ihminen kykenee kuvaamasi jakomieliseen elämäntapaan sairastumatta. Itse en tyytyisi (en tyytynyt) vajaaseen suhteeseen.
Seksi on se asia, joka erottaa ystävyyden ja parisuhteen.
Voisitko olla nykyisen miehesi kanssa vain kaveri (sitähän hän on jo sinulle) vai olisiko hän mustasukkainen rakastajastasi? Kertomasi mukaan teillä on "täydellinen suhde" seksiä lukuunottamatta, mutta se "täydellisyys" perustuu tällä hetkellä valheelle.
Olisiko reilua kertoa miehellesi, millä tolalla suhteenne on, ettei se iske häneltä ilmoja pihalle jossain vaiheessa, kun jäät kiinni tuosta (niin mukavasta ja varsinkin sinulle hyvin sopivasta) järjestelystä?
ja nimenomaan Sinun itsesi kannalta. Avioliitossa meitä on kuitenkin aina kaksi.
Mitä luulet? Valitsisiko miehesi tuon tietäessään enää sinut - antoisan, sisältörikkaan, täydellisen sielunkumppanin, ihanan kotihengettären ja pettäjän - vai muuten samanlaisen ja uskollisen. Aivan. Jos miehesi on sanomasi kaltainen loistotyyppi, niin hän tuskin suostuu aisankannattajaksi. Kyse on enää siitä, milloin asia paljastuu. Siihen asti kaikki on hyvin - Sinun kannaltasi.
Elän vastaavassa tilantessa. Aikanaan haimme apua, teimme kaiken maailman temppuja seksuaalisuhteemme parantamiseksi - mutta ei niin ei.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ja myös sen, että uhde toimii noinkin. Meillä puoliso tietää että saan seksistä elämäniloa ja energiaa, jota mieheni valitettavasti ei tarjoa. Aikanaan sanoin etten kestä näin ja että minun on pakko saada seksiä jostain. Hän totesi sen olevan ok.
Niin olemme eläneet, tyytyväisinä yhdessä niillä rajoitteilla kuin suhteessamme on. Minä saan seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Mies tietää siis että näin käy, ei tosin koska se tapahtuu. En siis koe pettäväni puolisoani, koska hän on itse hyväksynyt sen, että saan seksiä muualta.
Toimiiko tämä: -Kyllä! Lapset jo isoja ja pian 25 vuotta tätä lähes seksitöntä, mutta silti toimivaa liittoa takana. Mies ei halua seksiä, minä haen sen muualta. Minä en osaa kunnolla shakkia, joten mies pelaa sitä muualla. Minulle seksi stimuloi elämän energiaa, miehelle shakki omalta osaltaan.
Älkää tehkö asioista vaikeampia kuin ne ovat, hyväksykää myös meidät halukkaat naiset.
Kiitos ensimmäiselle kirjoittajalle! Oma tilanteeni on vastaava, mutta olen aikalailla vanhempi. Miksi pitäisikään "nuutua" puutteessa ilkeäksi vaimoksi, mies ei kuitenkaan sitä tekisi. Ns. terve mies etsisi halukkaan naisen, jos oma ei antaisi. Oma mieheni ei sitä tekisi, moraalisyistä. Minä olen tehnyt toisen ratkaisun. Olen onnellisempi kuin koskaan. Mies ei tiedä, toivottavasti ei tule koskaan sitä tietämäänkään. Olen huomattavasti tyytyväisempi kotona, jaksan enemmän, pidän huolta toisesta enemmän, jopa passaan. En kuitenkaan huonon omantunnon takia, vaan oman mieleni iloisuuden takia.
Meillä on pitkä liitto takana, olemme täydellinen pari muuten, mutta seksi ei syki minun puoleltani hänelle. Mieheni on minulle silti elämäni perusta. Ei tulisi mieleenikään hylätä häntä pelkän seksiongelman takia.
...on siis mies, joka on vähän nössö ja tylsänharmaa, mutta tarjoaa sinulle arvoisesi aineellisen hyvinvoinnin. Sivussa sitten panetat itseäsi jännittävällä, mutta valitettavan persaukisella ja/tai sitoutumishaluttomalla rentulla.
Siinä. Eihän se niin vaikeaa ollut?!?
Hei olen itse samassa tilanteessa kuin sinä, mutta olen mies. Hän on loistava nainen, mutta hän ei vaan ole lähellekään niin seksuaalinen tai kokenut kuin minä. Minäkin olen yrittänyt houkutella seksivälineillä ja kaikella häntä, hellyyttä annan ja en ole mikään minuuttimies. Hän vain haluaa seksiä sen kerran/kaksi viikossa, joka ei riitä minulle lähellekään.
Olenkin itse nyt tutustunut jonkinverran nuorempaan naiseen (olen 27 nyt) ja hänen kanssaan seksi pelaa loistavasti ja hän on yhtä "kinky" kuin minäkin. Hän tajuaa minut heti, sanomattakin mitä ajan takaa ja nautimme toisistamme estottomasti. En voisi kuvitella perustavani perhettä tämän naishenkilön kanssa, mutta pidän hänen kanssaan hauskaa niin kauan kuin sitä riittää ja siirryn sitten seuraavaan.
Mielestäni teet ihan oikein niin kauan kuin pidät tunteet erossa. Ja asian salassa. Sitten kun käry käy, joudun myös tuomitsemaan sinut :D haha.
Tsemppiä
Jos kirjoitaja olisi mies niin haukku vyöry olisi valtava.
Miksi naisia pitäisi ymmärtää silloin jos he pettävät?
Kun esim puhutaan halutomuudesta niin se on ainakin niiden pariskuntien osalta jotka hakevat apua niin että se haluton osapuoli on nainen.
Eli alkuperäisen kirjoituksen mukaan sillä joka joutuu kärsimään halutomasta ja pihtaavasta kumpanista on oikeus hakea seksiä muualta
Päteekö se myös meihin miehiin?
..hyvä pointti. Enpä minäkään tajua sitä että naisia tietyllä tavalla "ymmärretään" enemmän kun he pettävät. Siis joissain tapauksissa. Hyvin usein annetaan kuva että mies pettää koska on sika mutta nainen pettää koska oma mies kohtelee häntä huonosti, monesti naisesta tehdään "olosuhteiden uhri". (Siis toistan, joissakin tapauksissa. Tämä yleistäminen on niin pirun vaarallista...)
En itse kyllä näe omaa tilannetta niin. Eipä tämä oma järjestelyni ansaitsee yhtään sen enempää ymmärrystä siksi että olen nainen, enkä minä sille kyllä itse asiassa haekaan mitään oikeutusta tai ymmärrystä, esitin vain tilanteeni niin kuin sen itse näen ja halusin herättää keskustelua kuten onkin tapahtunut, kiitos niille jotka lähtivät asiaa pohtimaan.
En tiedä onko se minun "oikeuteni"-pitää rakastajaa kun en saa kotoa seksiä- jos se jotain on niin se on minun valintani. Ja se, että se on minun valintani, tarkoittaa tietysti myös sitä että mahdolliset seuraukset ja niistä vastaaminen ovat myös täysin minun vastuullani.
Kyllä se naisilla on helppoa ottaa kakkonen. Mieskakkonen on ihan tyytyväinen kun saa sitä pillua, eikä muutu katkeraksi ja puolisosta mustasukkaiseksi lehmäksi.
Sinänsä hyvä ajatus yrittää herättää pohdiskelevaa, rakentavaa keskustelua aiheesta.
Turhaa se on. Ei tunneasioita voi järkeillä rakentavan keskustelun alaiseksi, edes itselleen. Ei siitä synny kuin loputonta tyhjänpäiväistä järkeilyä, josta jää pelkkä paskan maku suuhun. Siis tyhjä tunne.
Tunteet kuitenkin aina lopulta määräävät millaisena elämänsä kokee, ja jos niitä vastaan liiaksi yrittää elää, sairastuu lopulta.
Riskillä sä vedät.
Ehkä sinun tapauksessasi uskottomuus on paras vaihtoehto. Jos miehesi ymmärtää tämän ja hyväksyy, niin kaikki olisi oikein. Näinkin on parempi kuin odottaa keski-iän kuivahtamista.
sinkuksi. Saat silloin sen mitä haluat! Et rakasta kuin itseäsi.
Sinkkuna pitäisi asua vuokrakaksiossa jossain elementtighetossa, matkustaa julkisilla ja ostaa ruuat Lidlistä.
Ensinnäkin, tämä "seksin puutteesta johtuva pettäminen" lienee se kaikkein tavallisin ja väsynein veruke.
Et siis ole mitenkään erikoinen tai erityisen seksuaalinen, vaan aivan samanlainen kuin muutkin petturit, joilta ei löydy kanttia käsitellä parisuhteensa ongelmia parinsa kanssa, vaan mieluummin ulkoistavat ongelmansa vieraisiin sänkyihin.
Jos ongelmasi parisuhteessasi olisi seksi, kertoisit sen ah-niin-ihanalle-siipallesi ja kertoisit, ettet voi elää ilman vieraan miehen antamaa tyydytystä.
Uskosin suhteenne erityislaatuisuuteen vasta, kun olisit käsitellyt asian jotenkin miehesi kanssa, sen sijaan että uskottelet hänelle kaiken olevan hyvin niin kauan kuin saat vierasta munaa.
Miehesi mielenterveys todennäköisesti romahtaa, koska hän luulee elävänsä rehellisessä parisuhteessa. Kun hänelle selviää, että hän onkin kaikkein surkein mahdollinen miehen raasuke - aisankannattaja, joka ei pysty tyydyttämään vaimoaan - voi hänen reaktionsa olla melko vahva.
Onnea elämääsi.
et sinä muiden ihmisten hyväksyntää tarvitse tuohon asiaan, tiedät mitä teet ja todennäköisesti olet miettinyt myös mahdolliset seuraukset jos seksi suhteesi tulee miehesi tietoon.
Meillä ihmisillä on erinlaiset tarpeet, seksi on niistä tarpeista yksi tärkeimmistä kuinka monta avioliittoa onkaan kariutunut juuri tämän puuttumisen vuoksi.
jos sinun on hyvä olla näin niin kuka sitä on arvostelemaan, en ainakaan minä.
toivotan sinulle oikein hyvää elämää jatkossa ja jos se miehesi ihme herääminen seksin suhteen vielä tulisi, toivotaan
valitsemaasi tapaa toimia. Jos todellakin miehesi on niin ihana monella tapaa, miten sinä voit noin kylmästi ja laskelmoidusti pettää häntä..? Sinä kuvittelet, että seksisuhde on puhtaasti seksiä varten, ilman tunteita, ja että seksi on vain sekoittanut pään. Mitä pidempään sekstailet sen toisen miehen kanssa, sitä enemmän olet tunteiden suossa. Sinä luulet, että tunteita voi hallita, ja että sinulla on nämä kaksi asiaa siististi omissa lokeroissaan..kyllä sinäkin vielä opit elävästä elämästä, lopulta tuosta syntyy joninlainen sotku, se onvarmaa, sitten on hinnan maksun aika itsekkäästä hupista.
Näin se just voi mennä. Ei siinä mitään sen kummempaa dramatiikkaa.
miten elämäsi järjestät.