1.Kuuluuko

1 Lähipiirissä ei muita syrjäytyneitä kuin minä.
2 Syrjäytyneillä ei ole minkäänlaista elämää.
3 En pidä itseäni minkään arvoisena, muihin suhtaudun paremmin.

mut sehän ei oo oikeesti syrjäytynyt, vaan 'pelkkä' erakko. Sil ei oo edes nettiä, et se on iha oikee erakko. Suhtaudun siihen samal tapaa kuin kaikkiin muihinkin mun kavereihi, ts. suhtaudun niinku kaikkiin muihinkin ihmisiin. Se nyt vaan sattuu olla mun lapsuudenystävä ja siks suhtaudun siihen niinku kaveriin pitääkin.

Syrjäytynyt on sellanen joka ei ole missään sosiaalisissa aktiviteeteissä mukana, ei saa omia asioitaan hoidettua, ei kerta kaikkiaan pääse ihmisten ilmoille niitä hoitamaan. Yleensä syrjäytyneillä on mielestäni myös kaikkia muitakin ongelmia, kuin se pelkkä syrjäytyneisyys, esmes päihdeongelma, työttömyys jne.

Mut olenkin jo aikaa sitten julistanut kyseessä olevan tarkoituksellinen syrjäytyminen.

Sekin himan vaikeaa, kun parhaillaan käy töissä ja kahta eri kurssia.
Etekin kirjoituskurssi on hankala asian suhteen, joutu puhumaan enemmän mitä öljyvärimaalauskurssilla.

Jälkimmäisessä voi innolla lätkiä maalia kankaalle niin paljon transsissa kuin haluaa.

1. Kuuluuko lähipiiriisi syrjäytyneitä henkilöitä? Mä oon kyllä se syrjäytynein mun lähipiiristä.
2. Miten määrittelet syrjäytyneen tai syrjäytymisen?
No, ei semmosella ihmisellä oikeen oo mitään semmosta punaista lankaa elämässä, josta pitää kiinni ja jota seurata.
3. Suhtaudutko heihin samoin, kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin?
Suhtaudun ihan samoin. Olen tuntenut jonkin verran sellaisia kyllä.

kuulua.

Syrjäytynyt ihminen on ajautunut niin pahaan umpikujaan elämänsä kanssa ettei enää omin avuin löydä tietä kohti parempaa elämää. Heillä usein on päihdeongelmia, taloudellisia ongelmia tms eikä vahvaa tukiverkkoa ympärillään, jonka avulla selvitä ongelmista. Tai jos tukiverkko on joskus ollut olemassa, niin se on löystynyt esim päihteiden runsaan käytön myötä.

Suhtaudun samalla tavalla kuin yleensäkin ihmisiin. Kuka tahansa meistä voi löytää itsensä joku päivä tilanteesta, jossa ei itse enää osaa auttaa itseään.

Pääosin ei kuulu. Valtaosa lähipiiristäni on ainakin melko hyvin tai jopa erittäin hyvin elämässään menestyviä ihmisiä. Oman luokitteluni mukaan. Ehkä jokunen hyvin harva vois olla siinä kiikun kaakun "syrjäytymisensäkin" kanssa esim. sairastamisensa vuoksi, mutta ketään sellaista ei lähipiiriini kuulu, joka ei ainakin jotenkin olisi kiinnittynyt joihinkin elämäänsä edesauttaviin yhteisöihin, omaisi tavoiteorientaatiota ja sosiaalisia suhteita. Jos tal. menestyksellä kaveripiiriäni mitattaisiin, niin suurin osa tienaa joko todella hyvin tai tavanomaiseen keskiluokkaan katsottavan luokituksen mukaan. Poikkeuksena korkeintaan jotkut opiskelevat kaverit. Pätkätyöläisiä on kylläkin aika paljon, etenkin akateemisissa ystävissäni.

Tarkennan vastauksiani.

"1.Kuuluuko
lähipiiriisi 21.10.2008 klo 17.17

syrjäytyneitä henkilöitä? 2.Miten määrittelet syrjäytyneen tai syrjäytymisen? 3. Suhtaudutko heihin samoin, kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin?"

Suorat vastaukset vielä:

Kys. 1.) Suoranaisesti ei varmastikaan, mielestäni.

Kys. 2.) Määrittelisin lähinnä niin, että ihminen on jotenkin tippunut työ-, harrastus- ja tavanomaisten taloudellisten ns. "pärjäämistä" osoittavien yhteisöjen ulkopuolelle. Ihmisellä ei tuolloin siis ole esim. työtä jne., eikä sitä kautta mitään yhtä selkeästi määriteltävää "statusta" ja mm. ihmisen sosiaalinenkin elämä kapeutuu juuri em. mainittujen seikkojen vuoksi. Suoraan ei toki kuitenkaan voi väittää (en itse ainakaan kehtaisi), että esimerkiksi jokainen työtön olisi syrjäytynyt. Monet työttömäthän ovat hyvin aktiivisia vaikkapa yhdistyksissä toimijoina ja omaavat laajojakin sosiaalisia verkostoja, jotka edesauttavat tavoitteellista orientaatiota elämässä.

"3. Suhtaudutko heihin samoin, kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin?"

Riippuu ihmisestä. Tottakai ainakin pyrin suhtautumaan.

Mielenkiintoista että aina mainitaan ensimmäisenä päihteet. Mielestäni päihdeongelmat eivät ole syrjäytyneillä sen yleisempiä kuin muillakaan, melkein väittäisin että vähemmän yleisiä. Yleisempää on sopeutumattomuus tähän hulluun yhteiskunnalliseen menoon, ongelmat lapsuuden perheessä ja muut vastaavat. Ei minulla ainakaan ole päihdeongelmaa, olen melkein absolutisti, ei vaan löydy mitään mielekästä paikkaa yhteiskunnassa ja olen sosiaalisesti rajoittunut lapsuuden perheongelmien ja koulukiusaamisen vuoksi. Tärkeimpänä varmaan nuo sopeutumattomuus ja lapsuuden perheongelmat, en pysty hallitsemaan enkä hyväksymään yhteiskunnan vaatimaa elämänmenoa enkä ole löytänyt mitään vaihtoehtoa mikä toimisi nykyisen yhteiskunnallisen menon kanssa yhteen.

Meitä täysin yhteiskunnan ulkopuolella eläviä on varovaisen arvion mukaan ainakin 100 000.

Ei nyt sellaista täysin syrjäytynyttä, mutta jollain tavalla veneestä pudonnut kumminkin. Kuten varmaan minäkin omalla tavallani.

Mutta että miten määrittelen, niin eiköhän syrjäytynyt ole esimerkiksi sellainen tietoisesti itseään omasta lähipiiristään erkauttava tapaus, ei oikein pidä yhteyttä, muuta kuin harvakseltaan. Eikä häneen varsinkaan saa yhteyttä kuin todella harvoin. Ei vastaa viesteihin mihin olisi hyvä saada vastaus. Sulkeutunut jollain tapaa, hiljainen, makaa päivisin ja valvoo öisin viettäen nettielämää tai pelaten jotain pelejä. Ehken jonkinlaista ongelmaa päihteiden kanssa. Ongelmia oman itsensä kanssa. Mahdollisesti jotain itseinhoa tai jotain, saattaa olla kännissä riidanhaluinen tuntemattomille. Jotain tuollaista ainakin.

Voi olla muunkinlainen, ihan taviselämää viettävä "normaali". Kuitenkin jotenkin hieman syrjässä omasta lähipiiristään, mahdollisesti tietyllä tapaa erakkoluonne. Viihtyy yksinkin, sosiaaliset tilanteet eivät ole mitenkään äärimmäisen houkuttelevia. Tai ei koe niitä mielekkäiksi / niin tärkeiksi jutuiksi jotta niissä olisi pakko rentostaa. Ei ole pakonomaista tarvetta haalia suurta tuttavaverkostoa ympärilleen, eikä oikein koe yleisten yhteisten jutustelutuokioiden aiheiden olevan mitenkään sen kummemmin kiinnostavia, tai jotta niistä viitsisi joo, joo niin, ei, ei niin-mielipiteensä kertoa.

Suhtaudunko samoin, niin pääosin kyllä. "Lievästi syrjäytyneisiin" ehkä jopa paremmin kuin yltiösosiaalisiin. Muutenkin mielestäni suhtaudun ihmisiin tapauskohtaisesti.

1.Kuuluuko lähipiiriisi syrjäytyneitä henkilöitä?

- Ei. Ainoastaan opintoputkesta pudonneita.

2.Miten määrittelet syrjäytyneen tai syrjäytymisen?

- Yhteisön ulkopuolelle syystä tai toisesta jättäytynyt/jäänyt, ongelmissa oleva henkilö. Ongelmat voivat liittyä toimeentuloon, alkoholiin, huumeisiin jne.

3. Suhtaudutko heihin samoin, kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin?

- Juu. Jos tulevat kadulla vastaan, kävelen ohi kuten kaikista ihmisistä.

yks kaveri on josta vois noin sanoa.

2. Vähän kontakteja ulkomaailmaan / muihin ihmisiin.

3. Pyrin suhtautumaan.

1.Kuuluuko lähipiiriisi syrjäytyneitä henkilöitä?
-Joo, minä

2.Miten määrittelet syrjäytyneen tai syrjäytymisen?
-Välttelee irl-kontakteja. Joko ei tarvi niitä tai ei muuten vaan kykene saamaan niitä.

3. Suhtaudutko heihin samoin, kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin?
-Joo eli ohi vaan kuten kaikki muutkin.