Kylähullulle vastaus

siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Näistä maailman tapahtumista ei vaan pitäisi vetää hätiköityjä johtopäätöksiä ainakaan ulkopolitiikasta vastuullisten piirissä. Nythän esim. ministeri Stubb dramatisoi Georgian kriisin koskemaan jotenkin myös Suomea puhuessaan 080808 mullistavasta vaikutuksesta. Tällainen on enemmän turhien pelkojen lietsontaa kuin viileää analysointia tapahtuneesta.

Minusta vähän näyttää siltä, että monien mielestä voi keskustella asioista silloin, kun keskustelun loppupäässä voisi häämöttää jokin toivottu lopputulos, mutta ei silloin, kun tuo lopputulos nähdään ei-toivottuna. Tässä suhteessa Tuomioja, Väyrynen ja Suomi ovat ainakin olleet kaikkein johdonmukaisimpia. He eivät näe avoimuuden merkitystä erilaisena nyt verrattuna 70-lukuun.

Mielipidepankki kirjoitti:

siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Näistä maailman tapahtumista ei vaan pitäisi vetää hätiköityjä johtopäätöksiä ainakaan ulkopolitiikasta vastuullisten piirissä. Nythän esim. ministeri Stubb dramatisoi Georgian kriisin koskemaan jotenkin myös Suomea puhuessaan 080808 mullistavasta vaikutuksesta. Tällainen on enemmän turhien pelkojen lietsontaa kuin viileää analysointia tapahtuneesta.

Minusta vähän näyttää siltä, että monien mielestä voi keskustella asioista silloin, kun keskustelun loppupäässä voisi häämöttää jokin toivottu lopputulos, mutta ei silloin, kun tuo lopputulos nähdään ei-toivottuna. Tässä suhteessa Tuomioja, Väyrynen ja Suomi ovat ainakin olleet kaikkein johdonmukaisimpia. He eivät näe avoimuuden merkitystä erilaisena nyt verrattuna 70-lukuun.

Lue lisää

Johtopäätöksesi Stubbista ovat median värittämiä ja omien asenteittesi vääristämiä. Stubb ei sanallakaan väittänyt, että 080808tapahtumat vaikuttaisivat Suomen ulkopolitiikkaan. Hän sanoi pelkästään, että meidän tulee arvioida uudelleen oma asemamme.

Sitäpaitsi 080808-vertaus oli puhtaasti retorinen, jolla Stubb painotti ETYJ:n roolin tärkeyttä sovinnon aikaansaamisessa. Pelkojen lietsontaa siinä kokee vain sellainen, joka haluaa vääristellä Stubbin puheita.

Melko omituista on, että keskustelu jostain politiikn alasta ei olisi sallittua, jos keskustelun loppupäässä häämöttää ei-toivottu lopputulos.

Mitäpäs, jos miettisit tuon ajatuksesi uudelleen, sillä se on aika kaukana parlamentarismista ja mielipiteenvapaudesta.

Tuomioja, Väyrynen ja Suomi ovat todella erilsiaia. He näkevät turvallisuuspoliittisen keskustelun olevan edelleen kannanottoa siihen, miten suomi joko kumartaa itään ja pyllistää samalla länteen tai päinvastoin. Tältä kolmikolta ja sinultakin on unohtunut, ettei Neuvostoliitto enää ole, että kylmä sota on päättynyt ja että Nato on muuttunut USA:n etupiiristä paljolti YK:n rauhanturva-armejaksi.

Koeta nyt muistaa, ettei Nato ole koskaan lähettänyt joukkojaan mihinkään ilman YK:n valtuutusta, Ntao ei ole koskaan käynyt yhtään sotaa mitään valtiota vastaan. ainuttakaan Naaton jäsenmaata ei ole koskaan pakotettu lähettämään joukkojaan minnekään, mihin se ei halua joukkojaan lähettää, ei edes YK:n operaatioissa.

Suomen osalta voisit myös muistaa, että meillä on ehkä maailman pitkäaikaisin ja yhtenäisin kokemus rauhaturvatehtävistä, jo 50 vuodn ajalta. Näissä puitteissa olemme erittäin sisällä Naton toiminnassa. Itse asiassa meiltä puuttuu vain oikeus osallistua Naton päätöksentekoon ja saada jäsenille kuuluva Naton sisäinen informaatio, jota Nato kerää
turvallisuustilanteesta koko ajan.

Unohdat myös sen, että Natoon liittyessään Suomi ei liity uudeksi osavaltioksi USA:aan. Suosittelen Ahtisaaren mielipiteisiin tutustumista ja hänen perustelujensa lukemista. Hänellä on nyt maailman arvostetuin palkinto rauhanturvatyöstä, vaikka hän on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä jo yli kymmenen vuotta.

Mielipidepankki kirjoitti:

siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Näistä maailman tapahtumista ei vaan pitäisi vetää hätiköityjä johtopäätöksiä ainakaan ulkopolitiikasta vastuullisten piirissä. Nythän esim. ministeri Stubb dramatisoi Georgian kriisin koskemaan jotenkin myös Suomea puhuessaan 080808 mullistavasta vaikutuksesta. Tällainen on enemmän turhien pelkojen lietsontaa kuin viileää analysointia tapahtuneesta.

Minusta vähän näyttää siltä, että monien mielestä voi keskustella asioista silloin, kun keskustelun loppupäässä voisi häämöttää jokin toivottu lopputulos, mutta ei silloin, kun tuo lopputulos nähdään ei-toivottuna. Tässä suhteessa Tuomioja, Väyrynen ja Suomi ovat ainakin olleet kaikkein johdonmukaisimpia. He eivät näe avoimuuden merkitystä erilaisena nyt verrattuna 70-lukuun.

Lue lisää

Johdonmukaisuutesi ulkopolitiikassa johtaisi toteutettuna siihen, että poutasään jälkeen kävelet sandaaleissa, vaikka sataa räntää.

Mielipidepankki kirjoitti:

siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Näistä maailman tapahtumista ei vaan pitäisi vetää hätiköityjä johtopäätöksiä ainakaan ulkopolitiikasta vastuullisten piirissä. Nythän esim. ministeri Stubb dramatisoi Georgian kriisin koskemaan jotenkin myös Suomea puhuessaan 080808 mullistavasta vaikutuksesta. Tällainen on enemmän turhien pelkojen lietsontaa kuin viileää analysointia tapahtuneesta.

Minusta vähän näyttää siltä, että monien mielestä voi keskustella asioista silloin, kun keskustelun loppupäässä voisi häämöttää jokin toivottu lopputulos, mutta ei silloin, kun tuo lopputulos nähdään ei-toivottuna. Tässä suhteessa Tuomioja, Väyrynen ja Suomi ovat ainakin olleet kaikkein johdonmukaisimpia. He eivät näe avoimuuden merkitystä erilaisena nyt verrattuna 70-lukuun.

Lue lisää

Kun Tuomiojan avoimmuus oli johtaa suureen hämminkiin EU:ssa siitä, mikä Suomen linja oikein onkaan, niin Stubb pelasti Tuomiojan nostamalla asia pöydälle niin aikaisin, että Vanhanen ja Tuomioja ehtivät selittää asian ja väärinkäsityksiltä vältyttiin.

Avoimmuus on toivottavaa, mutta avoimmuuden estäminen manaamalla väärinkäsityksiä on aika kieroa politikointia.

otsaa.

Elämän suurin pohde on, että tämäkin on sanonut MINUSTA pahasti.

Stubin hölösuulle ei edes kerrottu, että jenkit ja venäläiset neuvottelevat Suomessa.

Kertoohan se sekin jo jotain.

Olen samaa mieltä siitä, että keskustelulle on tarvetta, mutta keskustelun laadullisista kriteereistä on pidettävä kiinni myös.

Hyvin ummehtunutta ilmaa lehahtaa myös niistä kannanotoista, joissa Natoon liittymistä pyritään perustelemaan. Uhkakuvien luominen on arvotonta ja myös valheellista. Normaalisti ajattelevaa ihmistä lähinnä huvittaa ajatus, suurlähettiläiden ajan tuhlaamisesta siihen, että he kirjoittavat esseitä uhasta, joka muodostaa Venäjä. Venäjä jolla on yksi pitkä rauhanomainen raja Suomen kanssa ja pieniä ja suurempia kahakaoita muilla rajoilla. Eräällä rajalla tilanteen kärjistyessä lähelle täysimittaista sotaa, eräät ajattelevat (ilmeisesti) suurvallan pohtivan vakavasti, että myös lännessä olevalle rajalle on saatava ongelmia, jopa hyökkäys?? Minun on vaikea ja varmaankin monen muunkin ymmärtää tätä ajatuksen juoksua.

Ulkoministeriön muistioiden julkaisu ei ollut "raikas tuulahdus", siinä oli pikemminkin vastenmielinen haju jätöksestä, jota ei olisi ollut tarvetta julkaista -lähinnä sen typeryyden vuoksi.

Venäjää on vaikea nähdä uhkana tässä tilanteessa, se on ilmeistä myös Natoa kannattavien mielestä, niinpä uhkakuvia muodostetaankin varsin naivein perustein. Vasta-argumentteja ei hyväksytä ja ne mitätöidään "tunteellisen höpötyksenä", keskutelun lähtökohdat ovat siis epärehelliset.

Natoon liittymisestä keskusteltaessa tärkeitä asioita ovat taloudelliset kysymykset, onko meillä varaa Natoon siinäkin tapauksessa, että Venäjä reagoi "saarroksiin joutumisen tunteeseen" kauppapolittisilla keinoilla? Onko uhkakuvamme sitä luokkaa, että on syytä rikkoa kohtalaisesti toimivat suhteet naapuriimme ja mitä saamme tilalle? Nämä olisivat varsin tärkeitä kysymyksiä, niihin vastamiseen ei riitä Venäjän hokeminen, toisitipa nimeä vaikka kuinka monta kertaa tahansa.

Natokeskustelu on siitä kätevä ikuisuusaihe, sitä kannattaa pitää esillä silloin, kun vaikeampia aiheita halutaan vältellä. Hallituksen keskustelunavaus vaikuttaakin varsin tarkoitushakuiselta, ei haluta käydä keskusteluja kuntien ja valtion työnjaosta, tai myöskään lähestyvästä matalasuhdanteesta ja siitä johtuvista ratkaisuista. Vaalien alla keskustelun kieltäminen on vaikeaa, se on sitä jopa pääministerille.

Kannatat avoimuutta ja samassa kirjoituksessa kehotat minua vaikenemaan. ????

USA ja Venäjä neuvottelivat Vantaalla. Tästä ei kerrottu edes ulkoministerillemme, johtuen kai siitä, että hänet tunnetaan hölösuuna. Yhdysvallat ei levittele kaikkia ulkopolitiikkansa tietoa kaiken kansan nähtäväksi. Yhtä vähän meillä ainakin ennen leviteltiin turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja. Yrityselämässä on käsittääksen edelleen yrityssalaisuuksiksi luokiteltuja tietoja, pankkisalaisuuttakaan ei kai ole kumottu. Monilla viranomaisilla on salassapitovelvollisuus. Martti Manninen jopa tuomittiin siitä, että alkoi levitellä salaiseksi luokiteltuja tietoja. Ikkunoita ei todellakaan joka puolella avata, vaikka sinä sitä kuinka vaatisit. Tästä samasta ilmiöalueesta on kyse, kun Juhani Suomi arvostelee stubbilaista avoimuus-hössötystä.

Kuvani yhteisistä sotaharjoituksista on tuskin väärä missään kohdin. En sanonut, että kaikki sotilaat tai edes enemmistö heistä olisi ollut tukemassa asiaa. Oli kuitenkin niitä, jotka kuvittelivat tekeväns mieliksi Kekkoselle tukemalla tällaista ehdostusta. He eivät malttaneet odottaa Kekkosen itsensä reaktiota, joka oli jyrkän päinvastainen. Tuollainen käytös näiltä lipojilta oli epäilemättä suomettuneisuutta. Eivät kaikki sotilaatkaan olleet siitä vapaita, vaikka muuta yrität kuvitella.

Miten on. Kannatitko sinä 70-luvulla avointa keskustelua siitä, että meillä voitaisiin pitää yhteiset sotaharjoitukset NL:n kanssa. Vähän veikkaan, että tällainen avoimuus oli silloin liikaa sinullekin, mutta voin tietysto olla väärässäkin.

Mitä sitten tulee kiitoksiini yhdelle kirjoittajalle, se johtui siitä, että ymmärsi esittämäni ja asian ja kehui minua kirjoituksestani. Siitä minä häntä kiitin, en tietenkään siitä, että hänellä on joistain toisista kirjoittajista toisenlainen mielipide. Eli tästä sinun on turha ottaa mitään pultteja, vaikka ihmeen herkkänahkainen näytät olevankin.

Niinpä niin kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että keskustelulle on tarvetta, mutta keskustelun laadullisista kriteereistä on pidettävä kiinni myös.

Hyvin ummehtunutta ilmaa lehahtaa myös niistä kannanotoista, joissa Natoon liittymistä pyritään perustelemaan. Uhkakuvien luominen on arvotonta ja myös valheellista. Normaalisti ajattelevaa ihmistä lähinnä huvittaa ajatus, suurlähettiläiden ajan tuhlaamisesta siihen, että he kirjoittavat esseitä uhasta, joka muodostaa Venäjä. Venäjä jolla on yksi pitkä rauhanomainen raja Suomen kanssa ja pieniä ja suurempia kahakaoita muilla rajoilla. Eräällä rajalla tilanteen kärjistyessä lähelle täysimittaista sotaa, eräät ajattelevat (ilmeisesti) suurvallan pohtivan vakavasti, että myös lännessä olevalle rajalle on saatava ongelmia, jopa hyökkäys?? Minun on vaikea ja varmaankin monen muunkin ymmärtää tätä ajatuksen juoksua.

Ulkoministeriön muistioiden julkaisu ei ollut "raikas tuulahdus", siinä oli pikemminkin vastenmielinen haju jätöksestä, jota ei olisi ollut tarvetta julkaista -lähinnä sen typeryyden vuoksi.

Venäjää on vaikea nähdä uhkana tässä tilanteessa, se on ilmeistä myös Natoa kannattavien mielestä, niinpä uhkakuvia muodostetaankin varsin naivein perustein. Vasta-argumentteja ei hyväksytä ja ne mitätöidään "tunteellisen höpötyksenä", keskutelun lähtökohdat ovat siis epärehelliset.

Natoon liittymisestä keskusteltaessa tärkeitä asioita ovat taloudelliset kysymykset, onko meillä varaa Natoon siinäkin tapauksessa, että Venäjä reagoi "saarroksiin joutumisen tunteeseen" kauppapolittisilla keinoilla? Onko uhkakuvamme sitä luokkaa, että on syytä rikkoa kohtalaisesti toimivat suhteet naapuriimme ja mitä saamme tilalle? Nämä olisivat varsin tärkeitä kysymyksiä, niihin vastamiseen ei riitä Venäjän hokeminen, toisitipa nimeä vaikka kuinka monta kertaa tahansa.

Natokeskustelu on siitä kätevä ikuisuusaihe, sitä kannattaa pitää esillä silloin, kun vaikeampia aiheita halutaan vältellä. Hallituksen keskustelunavaus vaikuttaakin varsin tarkoitushakuiselta, ei haluta käydä keskusteluja kuntien ja valtion työnjaosta, tai myöskään lähestyvästä matalasuhdanteesta ja siitä johtuvista ratkaisuista. Vaalien alla keskustelun kieltäminen on vaikeaa, se on sitä jopa pääministerille.

Lue lisää

Mitkähän ne ovat suurlähettiläiden tärkeämmät tehtävät. Niistähän on tihkunut monenlaisia tietoja ja vaikka Donner olikin konsuli, kyllä hän oli oikeassa, kun totesi, että diplomaattien todelliset työt ovat vähäiset.

Jos suurlähettiläiden kannat ovat ummehtuneita, mistähän se kertoo. Ei ole Stubb tainnut yhtään heistä nimittää. Miksi pitää nuo ummehtuneet kannat salassa. Onko meidän suurlähettiläskunta niin huonoa, että heidän mielipiteensä täytyy salata. Tuskinpa se "typeryys" voidaan yleensäkään pitää salassa.

Venäjän uhkasta olen hieman eri mieltä. Kuinkahan pitkälle venäläisen vähemmistöjen suojelussa mennään. Kyllä minulla on huoli jo Ukrainasta, puhumattakaan Baltian maista.

Nato-keskustelussa ymmärrän tuon nöyristelevän näkemyksen, vaikka en siitä pidäkään. Mutta eihän Natoon liitytä ilman kansanäänestystä. Kansalla on täysi oikeus päättää, mitä tahansa. Näin on onneksi nyt. YYA-sopmus, jota pidin niissä oloissa tarpeellisena, ei olisi koskaan mennyt läpi kansanäänestyksessä

kommentti edelliseen kirjoitti:

Mitkähän ne ovat suurlähettiläiden tärkeämmät tehtävät. Niistähän on tihkunut monenlaisia tietoja ja vaikka Donner olikin konsuli, kyllä hän oli oikeassa, kun totesi, että diplomaattien todelliset työt ovat vähäiset.

Jos suurlähettiläiden kannat ovat ummehtuneita, mistähän se kertoo. Ei ole Stubb tainnut yhtään heistä nimittää. Miksi pitää nuo ummehtuneet kannat salassa. Onko meidän suurlähettiläskunta niin huonoa, että heidän mielipiteensä täytyy salata. Tuskinpa se "typeryys" voidaan yleensäkään pitää salassa.

Venäjän uhkasta olen hieman eri mieltä. Kuinkahan pitkälle venäläisen vähemmistöjen suojelussa mennään. Kyllä minulla on huoli jo Ukrainasta, puhumattakaan Baltian maista.

Nato-keskustelussa ymmärrän tuon nöyristelevän näkemyksen, vaikka en siitä pidäkään. Mutta eihän Natoon liitytä ilman kansanäänestystä. Kansalla on täysi oikeus päättää, mitä tahansa. Näin on onneksi nyt. YYA-sopmus, jota pidin niissä oloissa tarpeellisena, ei olisi koskaan mennyt läpi kansanäänestyksessä

Lue lisää

Natoa kosiskellessa vasta nöyristelläänkin, Ahtisaaren kannaotot mm. ovat oiva esimerkki nöyristelystä. Suomi asema erilaisena länsimaana, jne...

Minusta talouspoliittiset realiteetit ovat erittäin tärkeitä, ne ovat sitä aina ja etenkin silloin kun energiasta on kysymys. Kauppaa käydään niillä ehdoilla, jotka molemmille sopivat ja varakkaamalla on valinnan varaa enemmän.

Aivan, ummehtuneita mielipiteitä ja kaikuja menneestä maailmastahan julkaistut mielipiteet olivat. Osittain asiaa selittää tlilaajan kanta, pyrittiin siis tuottamaan ulkoministeriä mielyttäviä muistioita. Urankehitys on tärkeä talpouspoliittinen asia sekin, näin yksilöidenkin kannalta.

Natoon on vaikea liittyä ilman kansanäänestystä, se on vastoin liittouman periaatteita. Kuitenkin, liittoutuman vastustajien leimaaminen milloin miksikin, kertoo hyvin ylimielisestä asenteesta, joka ei sovi demokratiaan. Minulla ei ole mitään Natoon liittymistä vastaan, siten en ole kantaani lyönyt lukkoon. Keskutelun epäasiallisuus on vain niin häiritsevän johdonmukaista. Pieni annos realismia ei olisi pahasta tässäkään.

Ajatteletko, että Suomen liittyminen Natoon, vähentää Balttianmaiden turvallisuusuhkia tai Ukrainan? Vai miten huolenaiheesi liittyy Natokeskusteluun.

Niinpä niin kirjoitti:

Natoa kosiskellessa vasta nöyristelläänkin, Ahtisaaren kannaotot mm. ovat oiva esimerkki nöyristelystä. Suomi asema erilaisena länsimaana, jne...

Minusta talouspoliittiset realiteetit ovat erittäin tärkeitä, ne ovat sitä aina ja etenkin silloin kun energiasta on kysymys. Kauppaa käydään niillä ehdoilla, jotka molemmille sopivat ja varakkaamalla on valinnan varaa enemmän.

Aivan, ummehtuneita mielipiteitä ja kaikuja menneestä maailmastahan julkaistut mielipiteet olivat. Osittain asiaa selittää tlilaajan kanta, pyrittiin siis tuottamaan ulkoministeriä mielyttäviä muistioita. Urankehitys on tärkeä talpouspoliittinen asia sekin, näin yksilöidenkin kannalta.

Natoon on vaikea liittyä ilman kansanäänestystä, se on vastoin liittouman periaatteita. Kuitenkin, liittoutuman vastustajien leimaaminen milloin miksikin, kertoo hyvin ylimielisestä asenteesta, joka ei sovi demokratiaan. Minulla ei ole mitään Natoon liittymistä vastaan, siten en ole kantaani lyönyt lukkoon. Keskutelun epäasiallisuus on vain niin häiritsevän johdonmukaista. Pieni annos realismia ei olisi pahasta tässäkään.

Ajatteletko, että Suomen liittyminen Natoon, vähentää Balttianmaiden turvallisuusuhkia tai Ukrainan? Vai miten huolenaiheesi liittyy Natokeskusteluun.

Lue lisää

on vaikeaa nähdä uhkana. Olin siis toista meltä. Ei se suoranaisesti liity Suomen Nato-jäsenyyteen. Jos tarkoitit, että asiaa saa käsitellä vain Impivaara-näkökulmasta, olen siitäkin eri mieltä. Baltian maita, erityissti Viroahan Venäjä uhkaa vain taloudellissti, koska ne ovat Naton jäseniä.

Meillä näyttää olevan täysin erilainen käsitys nöyristelystä. Yllättävää tämä monen suomalaisen katkeruus Ahtisaaren Nobel-palkinnosta.

että Venäjää kirjoitti:

on vaikeaa nähdä uhkana. Olin siis toista meltä. Ei se suoranaisesti liity Suomen Nato-jäsenyyteen. Jos tarkoitit, että asiaa saa käsitellä vain Impivaara-näkökulmasta, olen siitäkin eri mieltä. Baltian maita, erityissti Viroahan Venäjä uhkaa vain taloudellissti, koska ne ovat Naton jäseniä.

Meillä näyttää olevan täysin erilainen käsitys nöyristelystä. Yllättävää tämä monen suomalaisen katkeruus Ahtisaaren Nobel-palkinnosta.

Lue lisää

Aivan, vaikea nähdä sotilaallisena uhkana nykyisin, taloudellisen uhan saamme varsin nopeasti aikaiseksi mekin, mikäli ryhdymme kovin riekkumaan uhkakuvilla, jotka eivät perustu mihinkään. En ole kovin hyvä kauppamies, kuitenkin omaa osaamistani myyn sen verran paljon, että olen oivaltanut, ettei tilaajaa kannata turhan takia ärsyttää, mikäli aikoo tiliä tehdä.

Mikäli Suomalaiseen natokeskusteluun otetaan mukaan Balttian maihin kohdistuvat uhat, syyt olisi hyvä perustella. Emme kuitenkaan ole maiden kanssa samassa tilanteessa, emme edes liittoutumisessamme. Maailmanrauhan kannalta Natoa voi varsin hyvin käsitellä, Suomen liittymisen kannalta tälläkin on varsin vähän merkitystä.

Nöyristely on nöyristelyä, kumarrettiinpa mihin suuntaan tahansa. Natoon liittymistä kannattavien nöyristelyä ei poista se, että liittouma on läsnsimielinen.

En ole katkera Ahtisaaren palkinnosta, hän on sen todella ansainnut. Olen lisäksi iloinen siitä, että Nobel palkinto annettiin pitkästä aikaa siitä, mihin se on aikoinaan tarkoitettu. Palkinnoksi rauhaa edistävästä työstä, politiikan teon välinehän rauhanpalkinto on jo varsin pitkään ollut.

En ole kuitenkaan Ahtisaaren kaikista linjanvedoista samaa mieltä, ihmistä ei tee erhehtymättömäksi palkintojen saaminen ja onnistuminen jossakin osa-alueella. Ahtisaari ei siis muuttunut ihmistä kummallisemmaksi, vaikka palkinnon saikin. Arvostelu on mahdollista ja jopa aiheellista edelleenkin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kannatat avoimuutta ja samassa kirjoituksessa kehotat minua vaikenemaan. ????

USA ja Venäjä neuvottelivat Vantaalla. Tästä ei kerrottu edes ulkoministerillemme, johtuen kai siitä, että hänet tunnetaan hölösuuna. Yhdysvallat ei levittele kaikkia ulkopolitiikkansa tietoa kaiken kansan nähtäväksi. Yhtä vähän meillä ainakin ennen leviteltiin turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja. Yrityselämässä on käsittääksen edelleen yrityssalaisuuksiksi luokiteltuja tietoja, pankkisalaisuuttakaan ei kai ole kumottu. Monilla viranomaisilla on salassapitovelvollisuus. Martti Manninen jopa tuomittiin siitä, että alkoi levitellä salaiseksi luokiteltuja tietoja. Ikkunoita ei todellakaan joka puolella avata, vaikka sinä sitä kuinka vaatisit. Tästä samasta ilmiöalueesta on kyse, kun Juhani Suomi arvostelee stubbilaista avoimuus-hössötystä.

Kuvani yhteisistä sotaharjoituksista on tuskin väärä missään kohdin. En sanonut, että kaikki sotilaat tai edes enemmistö heistä olisi ollut tukemassa asiaa. Oli kuitenkin niitä, jotka kuvittelivat tekeväns mieliksi Kekkoselle tukemalla tällaista ehdostusta. He eivät malttaneet odottaa Kekkosen itsensä reaktiota, joka oli jyrkän päinvastainen. Tuollainen käytös näiltä lipojilta oli epäilemättä suomettuneisuutta. Eivät kaikki sotilaatkaan olleet siitä vapaita, vaikka muuta yrität kuvitella.

Miten on. Kannatitko sinä 70-luvulla avointa keskustelua siitä, että meillä voitaisiin pitää yhteiset sotaharjoitukset NL:n kanssa. Vähän veikkaan, että tällainen avoimuus oli silloin liikaa sinullekin, mutta voin tietysto olla väärässäkin.

Mitä sitten tulee kiitoksiini yhdelle kirjoittajalle, se johtui siitä, että ymmärsi esittämäni ja asian ja kehui minua kirjoituksestani. Siitä minä häntä kiitin, en tietenkään siitä, että hänellä on joistain toisista kirjoittajista toisenlainen mielipide. Eli tästä sinun on turha ottaa mitään pultteja, vaikka ihmeen herkkänahkainen näytät olevankin.

Lue lisää

"Tästä ei kerrottu edes ulkoministerillemme, johtuen kai siitä, että hänet tunnetaan hölösuuna."

Tuollaisia ei asiallinen keskustelija kirjoittele. Jos jatkat, on uskottavuutesi mennyt.

Niinpä niin kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että keskustelulle on tarvetta, mutta keskustelun laadullisista kriteereistä on pidettävä kiinni myös.

Hyvin ummehtunutta ilmaa lehahtaa myös niistä kannanotoista, joissa Natoon liittymistä pyritään perustelemaan. Uhkakuvien luominen on arvotonta ja myös valheellista. Normaalisti ajattelevaa ihmistä lähinnä huvittaa ajatus, suurlähettiläiden ajan tuhlaamisesta siihen, että he kirjoittavat esseitä uhasta, joka muodostaa Venäjä. Venäjä jolla on yksi pitkä rauhanomainen raja Suomen kanssa ja pieniä ja suurempia kahakaoita muilla rajoilla. Eräällä rajalla tilanteen kärjistyessä lähelle täysimittaista sotaa, eräät ajattelevat (ilmeisesti) suurvallan pohtivan vakavasti, että myös lännessä olevalle rajalle on saatava ongelmia, jopa hyökkäys?? Minun on vaikea ja varmaankin monen muunkin ymmärtää tätä ajatuksen juoksua.

Ulkoministeriön muistioiden julkaisu ei ollut "raikas tuulahdus", siinä oli pikemminkin vastenmielinen haju jätöksestä, jota ei olisi ollut tarvetta julkaista -lähinnä sen typeryyden vuoksi.

Venäjää on vaikea nähdä uhkana tässä tilanteessa, se on ilmeistä myös Natoa kannattavien mielestä, niinpä uhkakuvia muodostetaankin varsin naivein perustein. Vasta-argumentteja ei hyväksytä ja ne mitätöidään "tunteellisen höpötyksenä", keskutelun lähtökohdat ovat siis epärehelliset.

Natoon liittymisestä keskusteltaessa tärkeitä asioita ovat taloudelliset kysymykset, onko meillä varaa Natoon siinäkin tapauksessa, että Venäjä reagoi "saarroksiin joutumisen tunteeseen" kauppapolittisilla keinoilla? Onko uhkakuvamme sitä luokkaa, että on syytä rikkoa kohtalaisesti toimivat suhteet naapuriimme ja mitä saamme tilalle? Nämä olisivat varsin tärkeitä kysymyksiä, niihin vastamiseen ei riitä Venäjän hokeminen, toisitipa nimeä vaikka kuinka monta kertaa tahansa.

Natokeskustelu on siitä kätevä ikuisuusaihe, sitä kannattaa pitää esillä silloin, kun vaikeampia aiheita halutaan vältellä. Hallituksen keskustelunavaus vaikuttaakin varsin tarkoitushakuiselta, ei haluta käydä keskusteluja kuntien ja valtion työnjaosta, tai myöskään lähestyvästä matalasuhdanteesta ja siitä johtuvista ratkaisuista. Vaalien alla keskustelun kieltäminen on vaikeaa, se on sitä jopa pääministerille.

Lue lisää

Näyttää, että luetun ymmärtäminen riippuu paljon lukijasta. Onen näet saanut suurlähettiläiden julkistetuista muistioista aivan erilaisen kuvan.

Eivät he maalanneet Venäjää uhkaksi, mutta raportoivat kyllä tarkasti siitä, mikä venäjällä muuttuu, mm nationalistisissa asenteissa, demokratiassa, sananvapaudessa, lehdistönvapaudessa, valtarakenteissa, armejan varustelussa, jne.

Jos suurlähettilät pitävät raportoimiensa muutosten perusteella tärkeänä, että muutokset otetaan huomioon, kun Suomen asemaa arvioidaan ulkopolitiikan virallisissa elimissä, niin lähettiläät tekivät hyvää työtä ja Stubb avasi ovet aivan uudelle avoimmuudelle ulkopoliittisessa keskustelussamme, jota on tähän asti saanut käydä vain suljettujen ovien takana ja sielläkin vain virallista liturgiaa hokien.

Muistaakseni yksikään suurlähettiläs ei raportissaan katsonut Venäjän muodostavan Suomelle suoraa uhkaa, mutta suositteli tarkaa tilannearviota ja tarkistuksia aiempiin tilannearvioihin. Natoon otti kantaa myönteisesti hyvin harva suurlähettiläs.

Oikeassa olet siinä, että nyt olisi aika keskustella nimenomaan valtion ja kuntien työnjaosta sekä julkisen palvelutuotannon organisoinnista niin, että kunnat osaisivat määritellä palvelujen laadun kriteerit ja ostaa nämä palvelut (tai tuottaa itse) sieltä, mistä määritelty laatu saadaan edullisimmin kustannuksin.

ei pysty tätä saittia jättämään.
Sen verran sillä kuitenkin isopyörä heittää.

nimellä Kapi. Ei tyhmyyttäsi saa millään piiloon.

vaan omalla kirjoitti:

nimellä Kapi. Ei tyhmyyttäsi saa millään piiloon.

omaa tyhmyyttäni, jota sinä et tyhmyyttäsi edes pysty yksilöimään. Tuollahan Kapi jo kirjoitti omalla nimellään. Jos sinulle on tarpeeen tuo omalla nimellä kirjoittaminen, miksi et tee sitä. No, tiedän tietysti sen, ettei noita kirjoituksiasi kehtaa omakseen tunnustaa.

on kokonaan kirjoitti:

omaa tyhmyyttäni, jota sinä et tyhmyyttäsi edes pysty yksilöimään. Tuollahan Kapi jo kirjoitti omalla nimellään. Jos sinulle on tarpeeen tuo omalla nimellä kirjoittaminen, miksi et tee sitä. No, tiedän tietysti sen, ettei noita kirjoituksiasi kehtaa omakseen tunnustaa.

Lue lisää

äreänä heti aamusta.Valitettavasti.

ja mies noin kirjoitti:

äreänä heti aamusta.Valitettavasti.

mikä vuosipäivä. Ilmeisesti Kapilla on sellainen. Minä ole enemmän eri mieltä Kapin kanssa kuin samaa mieltä ja muuten uskon ensimmäisenä todenneeni vuosia aitten jollai tosella palstalla hänen narsistisuutensa. Mutta usko sinä vain. Typeryydestä kyllä ärsyyntyy, vakka ei pitäisi.

Tottakai keskustelu Natosta ja yhteiseistä sotaharjoituksista ovat samanlaisia asioita. Kummassakin on kyse siitä, rajoitetaanko omaa päätösvaltaamme ulko- ja turvallisuuspoliittissa kysymyksissä. Kummassakin on kyse siitä, että edistetään muutosta ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluumme.

Kekkonen vastusti tosissaan neukkujen tarjousta. Ei syynä ollut se, että hän pelkäsi keskustelun suututtavan venäläisiä. Siinä tapauksessa hän olisi suostunut yhteisiin harjoituksiin ja kieltänyt asiasta keskustelemisen kokonaan. Kekkosen huolena oli puolueettommuuspolitiikkamme uskottavuus lännessä. Yhteiset sotaharjoitukset olisi tulkittu lännessä heti niin, että Suomi kuuluu tosiasiallisesti Varsovan liittoon, vaikkei muodollisesti olisikaan siihen liittynyt. Kekkonehan ajoi asevoiman vähentämistä Pohjolassa ja tämä neukkujen esitys olisi sitä vain lisännyt. Kyllä Kekkonen oli tosimielellä liikkeellä ja ihan aiheesta. Ei pidä jouduttaa koskaan Suomen etuja jonkun suurvallan pyrkimysten välineeksi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tottakai keskustelu Natosta ja yhteiseistä sotaharjoituksista ovat samanlaisia asioita. Kummassakin on kyse siitä, rajoitetaanko omaa päätösvaltaamme ulko- ja turvallisuuspoliittissa kysymyksissä. Kummassakin on kyse siitä, että edistetään muutosta ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluumme.

Kekkonen vastusti tosissaan neukkujen tarjousta. Ei syynä ollut se, että hän pelkäsi keskustelun suututtavan venäläisiä. Siinä tapauksessa hän olisi suostunut yhteisiin harjoituksiin ja kieltänyt asiasta keskustelemisen kokonaan. Kekkosen huolena oli puolueettommuuspolitiikkamme uskottavuus lännessä. Yhteiset sotaharjoitukset olisi tulkittu lännessä heti niin, että Suomi kuuluu tosiasiallisesti Varsovan liittoon, vaikkei muodollisesti olisikaan siihen liittynyt. Kekkonehan ajoi asevoiman vähentämistä Pohjolassa ja tämä neukkujen esitys olisi sitä vain lisännyt. Kyllä Kekkonen oli tosimielellä liikkeellä ja ihan aiheesta. Ei pidä jouduttaa koskaan Suomen etuja jonkun suurvallan pyrkimysten välineeksi.

Lue lisää

Tietysti Kekkosen motiivi oli tuo. Mutta hän ilmeisesti tuolloin ihan oikein ajatteli, että kieltävä vastaus Neuvostoliitolle oli hoidettavavissa paremmin kulissien takana. Julkiset, varsinkin oikeistolaiset asian vastustajat (vrt. "Saatanan tunarit") olisivat vain pahentaneet asiaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tottakai keskustelu Natosta ja yhteiseistä sotaharjoituksista ovat samanlaisia asioita. Kummassakin on kyse siitä, rajoitetaanko omaa päätösvaltaamme ulko- ja turvallisuuspoliittissa kysymyksissä. Kummassakin on kyse siitä, että edistetään muutosta ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluumme.

Kekkonen vastusti tosissaan neukkujen tarjousta. Ei syynä ollut se, että hän pelkäsi keskustelun suututtavan venäläisiä. Siinä tapauksessa hän olisi suostunut yhteisiin harjoituksiin ja kieltänyt asiasta keskustelemisen kokonaan. Kekkosen huolena oli puolueettommuuspolitiikkamme uskottavuus lännessä. Yhteiset sotaharjoitukset olisi tulkittu lännessä heti niin, että Suomi kuuluu tosiasiallisesti Varsovan liittoon, vaikkei muodollisesti olisikaan siihen liittynyt. Kekkonehan ajoi asevoiman vähentämistä Pohjolassa ja tämä neukkujen esitys olisi sitä vain lisännyt. Kyllä Kekkonen oli tosimielellä liikkeellä ja ihan aiheesta. Ei pidä jouduttaa koskaan Suomen etuja jonkun suurvallan pyrkimysten välineeksi.

Lue lisää

Keskustelu Natosta ei ole millään tavalla kahden valtion välinen asia niin kuin keskustelu sotaharjoituksista oli.

Koko kirjoituksesi on vääristelevää mielikuvapropagandaa.

Erona on vain se, että 70-luvulla äärivasemmisto halusi altistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme osaksi yhden suurvallan eli NL:n etupolitiikkaa. Nyt osat ovat vain vaihtuneet ja äärimmäinen oikeisto haluaa vuorostaan altistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme toisen suurvallan etupolitiikan osaksi. Mehän olemme nähneet, miten tämä suurvalta sitten toimii esim. Tsekissä ja Puolassa.

Meidän suomalaisten tulee ajaa omaa etuamme eikä jonkun suurvallan etua, tulipa tämä idästä tai lännestä. Sen vuoksi kaikkinaiset viestit siihen suuntaan ovat ulkopoliittisilta toimijalta osoitus vastuuttomuudesta ja harkintakyvyn puutteesta. Ulkoministerin olisi siis ensin tykönään syytä pohtia sitä, mitä tarvetta on avata tällaisia keskusteluja. Senkö vuoksi vain, että avoimessa yhteiskunnassa voidaan ja pitää ottaa kaikki asiat esille jatkuvasti?

Kokoomuslainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut sitä, että ykskaks meillä on nostettu esiin sellaisia uhkakuvia, joita ei ennen sitä näyttänyt olevan. Perusteet ovat mitä epämääräisimpiä ja sitten kun niitä aletaan tarkemmin tonkia, sanotaankin, että kysehän on vaan retoriikasta ja vähän värikkäimmistä kielellisista ilmaisuista mihin on ennen totuttu. Se on vihjailua, jolla kansalaisia halutaan pelotella, mutta tarkemmin kysyttäessä kuitenkin heti vakuutetaan, ettei mitään uhkia olekaan. Sellainen politiikka on todella skitsoa.

Kansalaisten keskuuteen halutaan aiheuttaa hämmennystä, kun pyritään keskustelemaan Nato-jäsenyydestämme ilman, että kerrotaan konkreettisesti se, mikä on niin olennaisesti muuttunut, että tällainen keskustelu olisi jatkuvana jotenkin perusteltua. Ensin vihjaillaan, että Venäjä on uhka ja kohta kuitenkin samalta taholta kerrotaan, ettei Venäjä ole meille mikään uhka.

Suomalaisten selvä enemmistö poliitikkoja myöten näyttäisi olevan sitä mieltä, että mitään olenaista muutosta Suomen turvallisuusympäristössä ei ole tapahtunut. Ei ainakaan sellaista, mikä motivoisi meitä muuttamaan vallalla olevaa liittoutumattomuuslinjaamme. Nyt voi kysyä, että mikä ihmeen järki on siinä, että yksi ja puolue ja lähinnä sen kaksi minsiteriä Stubb ja Häkämies kuitenkin pyrkivät ylläpitämään tällaista muutoskeskustelua yleensä vihjaillen ja retoriikalla kuten he itse sanovat. Eikö näiden retoriikkaan innostuneiden kannattaisi vähitellen astua tehtävänsä edellyttäviin vastuullisiin saappaisiin ja kertoa asiansa ilman retoriikkaa niin, että kansalaisten turha pelottelu loppuisi.

Suomen puolueettomuus käsitteenä ja osana YYA-sopimusta ja sen suomalaista tulkintaa, hiersi jatkuvasti neuvostoliittolaisia, koska heidän mielestään Suomen olisi pitänyt tunnustautua NL:on kumppaniksi niin kuin muutkin Warsovan liiton maat.

Tsekkoslovakian miehitys ja yhteisten sotaharjoitusten vaatiminen liittyy juuri tähän NL:on politiikkaan, jossa he halusivat demonstroida oman etupiirinsä tiiviimpää kuulumista Moskovan alaisuuteen.

Tsekkoslovakia hairahtui oikeasta opista ja palautettiin kuriin. Suomi haluttiin yhteisiin sotaharjoituksiin, jotta länsi olisi nähnyt, miten puhe puoluttomasta maasta on pelkkää propagandaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Erona on vain se, että 70-luvulla äärivasemmisto halusi altistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme osaksi yhden suurvallan eli NL:n etupolitiikkaa. Nyt osat ovat vain vaihtuneet ja äärimmäinen oikeisto haluaa vuorostaan altistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme toisen suurvallan etupolitiikan osaksi. Mehän olemme nähneet, miten tämä suurvalta sitten toimii esim. Tsekissä ja Puolassa.

Meidän suomalaisten tulee ajaa omaa etuamme eikä jonkun suurvallan etua, tulipa tämä idästä tai lännestä. Sen vuoksi kaikkinaiset viestit siihen suuntaan ovat ulkopoliittisilta toimijalta osoitus vastuuttomuudesta ja harkintakyvyn puutteesta. Ulkoministerin olisi siis ensin tykönään syytä pohtia sitä, mitä tarvetta on avata tällaisia keskusteluja. Senkö vuoksi vain, että avoimessa yhteiskunnassa voidaan ja pitää ottaa kaikki asiat esille jatkuvasti?

Kokoomuslainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut sitä, että ykskaks meillä on nostettu esiin sellaisia uhkakuvia, joita ei ennen sitä näyttänyt olevan. Perusteet ovat mitä epämääräisimpiä ja sitten kun niitä aletaan tarkemmin tonkia, sanotaankin, että kysehän on vaan retoriikasta ja vähän värikkäimmistä kielellisista ilmaisuista mihin on ennen totuttu. Se on vihjailua, jolla kansalaisia halutaan pelotella, mutta tarkemmin kysyttäessä kuitenkin heti vakuutetaan, ettei mitään uhkia olekaan. Sellainen politiikka on todella skitsoa.

Kansalaisten keskuuteen halutaan aiheuttaa hämmennystä, kun pyritään keskustelemaan Nato-jäsenyydestämme ilman, että kerrotaan konkreettisesti se, mikä on niin olennaisesti muuttunut, että tällainen keskustelu olisi jatkuvana jotenkin perusteltua. Ensin vihjaillaan, että Venäjä on uhka ja kohta kuitenkin samalta taholta kerrotaan, ettei Venäjä ole meille mikään uhka.

Suomalaisten selvä enemmistö poliitikkoja myöten näyttäisi olevan sitä mieltä, että mitään olenaista muutosta Suomen turvallisuusympäristössä ei ole tapahtunut. Ei ainakaan sellaista, mikä motivoisi meitä muuttamaan vallalla olevaa liittoutumattomuuslinjaamme. Nyt voi kysyä, että mikä ihmeen järki on siinä, että yksi ja puolue ja lähinnä sen kaksi minsiteriä Stubb ja Häkämies kuitenkin pyrkivät ylläpitämään tällaista muutoskeskustelua yleensä vihjaillen ja retoriikalla kuten he itse sanovat. Eikö näiden retoriikkaan innostuneiden kannattaisi vähitellen astua tehtävänsä edellyttäviin vastuullisiin saappaisiin ja kertoa asiansa ilman retoriikkaa niin, että kansalaisten turha pelottelu loppuisi.

Lue lisää

Nyt alkaa jo mennä turhan kauas. Se että Suomessa keskustellaan ulkopolitiikasta julkisesti ei palvele USA:n etuja yhtään sen enenpää kuin salailu.

Kyllä suurten valtioiden tiedustelupalvelut tietonsa saavat vaikka meillä ei lehdissä puhuttaisi halaistua sanaa asioista. Luulenpa että noista ulkoministerimme julkaisemista lähettiläiden arvioista moni oli luettu niin Moskovassa kuin Washingtonissa ihan muualta kuin Hesarista ja jo paljoon aiemmin.

Kysymys on siitä mitä kansalaisille kerrotaan ja miten sisäistä keskustelua halutaan käydä. Jos Stubb ei olisi julkaissut noita arvioita (johin siis oli asianomaisten suostumus) ei tätäkään keskustelua käytäisi, etkä sinäkään tietäisi mitä ulkoministeriössämme asioista ollaan mieltä. Nyt kun saimme kurkistaa edes hiukan pinnan alle se on tuomittu tietyn ajattelumallin omaavien toimesta, sellaisen ajattelumallin jonka mukaan ulkopolitiikasta ei saa julkisuudessa keskustella. Sinäkin jankkaat koko ajan ettei keskustelua tulisi käydä koska se hämmentää. Taitaa hämmentää eniten kotimaisia Nato-vastustajia (Selvyyden vuoksi, en itse ole Nato kannattaja, mutta en poissulje sitä jos se on taloudellisti paras ratkaisu pitää uskottava puolustuskyky, näen sen teknisenä asiana, en poliittisena)

Kuten sanoin, nytkin käyty keskustelu on kulminoitunut siihen saako keskustella vai ei, Juhani Suomi ja Paavo Väyrynen, tuo perikepulainen kaksikko, ovat kumpikin vaatineet keskustelun rajoittamista, samoin muutama vanhanlinjan demari. Kukaan poliitikko, eikä nämä ex-virkamiehetkään, ei ole konkretisoinut mitä haittaa Suomelle on avoimesta keskustelusta. Sen on väitetty "hämmentävän" ulkovaltoja. En siihen usko sillä ne kyllä tietonsa hankkivat ihan muualta kuin Suomen lehdistä, kuten jo kerroinkin.

Edelleen väitän ettei keskustelussa ole mitään pahaa, mutta keskustelu tulisi ohjata itse asiaan, siihen miten Suomen tulee varautua maailmanpoliittisiin muutoksiin. Georgian kriisi oli yksi maaimanpolitiikkaa ravisuttava kriisi vaikuttipa se meihin tai ei. Sen osoittaa sekin että Vantalla eilen tapasivat Venäjän ja USA:n sotilasjohtajat. Meillä on kyettävä keskustelemaan myös siitä vaikuttaako tuollaiset kriisit meihin vai ei. Stubbin mielestä vaikuttaa, Väyrysen mielestä ei. Missään tapauksessa käyty keskustelu ei aja jonkun ulkopuolisen valtion etua.

Mielipidepankki kirjoitti:

Erona on vain se, että 70-luvulla äärivasemmisto halusi altistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme osaksi yhden suurvallan eli NL:n etupolitiikkaa. Nyt osat ovat vain vaihtuneet ja äärimmäinen oikeisto haluaa vuorostaan altistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme toisen suurvallan etupolitiikan osaksi. Mehän olemme nähneet, miten tämä suurvalta sitten toimii esim. Tsekissä ja Puolassa.

Meidän suomalaisten tulee ajaa omaa etuamme eikä jonkun suurvallan etua, tulipa tämä idästä tai lännestä. Sen vuoksi kaikkinaiset viestit siihen suuntaan ovat ulkopoliittisilta toimijalta osoitus vastuuttomuudesta ja harkintakyvyn puutteesta. Ulkoministerin olisi siis ensin tykönään syytä pohtia sitä, mitä tarvetta on avata tällaisia keskusteluja. Senkö vuoksi vain, että avoimessa yhteiskunnassa voidaan ja pitää ottaa kaikki asiat esille jatkuvasti?

Kokoomuslainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ollut sitä, että ykskaks meillä on nostettu esiin sellaisia uhkakuvia, joita ei ennen sitä näyttänyt olevan. Perusteet ovat mitä epämääräisimpiä ja sitten kun niitä aletaan tarkemmin tonkia, sanotaankin, että kysehän on vaan retoriikasta ja vähän värikkäimmistä kielellisista ilmaisuista mihin on ennen totuttu. Se on vihjailua, jolla kansalaisia halutaan pelotella, mutta tarkemmin kysyttäessä kuitenkin heti vakuutetaan, ettei mitään uhkia olekaan. Sellainen politiikka on todella skitsoa.

Kansalaisten keskuuteen halutaan aiheuttaa hämmennystä, kun pyritään keskustelemaan Nato-jäsenyydestämme ilman, että kerrotaan konkreettisesti se, mikä on niin olennaisesti muuttunut, että tällainen keskustelu olisi jatkuvana jotenkin perusteltua. Ensin vihjaillaan, että Venäjä on uhka ja kohta kuitenkin samalta taholta kerrotaan, ettei Venäjä ole meille mikään uhka.

Suomalaisten selvä enemmistö poliitikkoja myöten näyttäisi olevan sitä mieltä, että mitään olenaista muutosta Suomen turvallisuusympäristössä ei ole tapahtunut. Ei ainakaan sellaista, mikä motivoisi meitä muuttamaan vallalla olevaa liittoutumattomuuslinjaamme. Nyt voi kysyä, että mikä ihmeen järki on siinä, että yksi ja puolue ja lähinnä sen kaksi minsiteriä Stubb ja Häkämies kuitenkin pyrkivät ylläpitämään tällaista muutoskeskustelua yleensä vihjaillen ja retoriikalla kuten he itse sanovat. Eikö näiden retoriikkaan innostuneiden kannattaisi vähitellen astua tehtävänsä edellyttäviin vastuullisiin saappaisiin ja kertoa asiansa ilman retoriikkaa niin, että kansalaisten turha pelottelu loppuisi.

Lue lisää

Neuvostoliitto oli suurvalta, Nato ei ole.

Neuvostoliitto alisti, Nato ei alista.

Naton jäsenmaata ei koskaan pakoteta osallistumaan mihinkään Naton operaatioon. Jokainen naton jäsen päättää itse ja täysin vapaasti, oman parlamentaarisen järjestelmänsä mukaisesti, mihin operaatioon se Natossa lähtee mukaan.

Minä vaan kirjoitti:

Neuvostoliitto oli suurvalta, Nato ei ole.

Neuvostoliitto alisti, Nato ei alista.

Naton jäsenmaata ei koskaan pakoteta osallistumaan mihinkään Naton operaatioon. Jokainen naton jäsen päättää itse ja täysin vapaasti, oman parlamentaarisen järjestelmänsä mukaisesti, mihin operaatioon se Natossa lähtee mukaan.

Lue lisää

Sori vaan!

Nato ei ole suurvalta, vaan sotilasliitto, jonka suurin ja mahtavin on Yhdysvallat. Nato ei alista, mutta sen suurin ja mahtavin jäsenvaltio alistaa.

Otetaan tuoreita esimerkkejä tältä vuosituhannelta. Naton suurin jäsenvaltio pyrki alistamaan muita jäsenmaita osallistumaan Irakin sotaan. Se saikin mukaansa uskollisimpia liittolaisiaan, mutta ne uskottomat arvostelivat USAta tästä. Se taas sai USAn puolustusministeri Donald Rumsfeltin jakamaan Eurooppaa puheissaan vanhaan huonoo Eurooppaan (Ranska, Saksa, Belgia) ja uuteen edistykselliseen Eurooppaan (Iso-Britannia, uudet itäiset jäsenmaat).

USA on uudemman puolustusministerin suulla kertonut, että eurooppalaisten jäsenmaiden pitäisi pontevammin ja suuremmalla osuudella osallistua terrorismin vastaiseen sotaan. Muussa tapauksessa koko Naton olemassaolo voi olla vaakalaudalla.

USA on aikonut sijoittaa Naton jäsenmaihin Puolaan ja Tshekkiin ohjus- ja tutkajärjestelmiä. Näissä maiden kansalaisten keskuudessa suunnitelmaa on vastustettu jyrkästikin. Se mitä kulissien takana on tapahtunut asian edistämiseksi, on ollut salaista. Eräät haastatellut venäläiset turvallisuusasiantuntijat ovat kertoneet, että Venäjä tulee asettamaan nämä uudet tukikohdat omien ohjusjärjestelmiensä pysyviksi maalikohteiksi ja tuhoaa ne ensimmäisinä, jos katsoo niiden uhkaavan Venäjää. Naton ulkopuolisena valtiona Suomella ei ole minkäänlaista vaaraa joutua tällaisten järjestelmien sijoituspaikaksi, vaikka USA kuinka perustelisi Suomen olevan kaikkein optimaalisin paikka sellaiseen. Natomaana Suomen pitäisi suhtautua tällaisiin ehdotuksiin paljon vakavammin.

Voit tietysti tulkita tällaiset asiat vapaasti muuna kuin suurvallan pyrkimyksenä alistaa.

Entinen puolustusvoimiemme komentaja Gustav Hägglund on julkisesti ottanut Viron varoittavaksi esimerkiksi tällaisesta alistussuhteesta. Hän on kertonut seuranneensa erittäin tarkoin Viron puolustuspolitiikkaa. Viro on Hägglundin mukaan valmis miellyttämään kaikessa naton suurinta jäsenvaltiota. Se on ensimmäisenä aina tarjoamassa joukkojaan mihin päin maailmaa tahansa USAn avuksi. Ilmeisesti Virossa arvellaan, että tällä tavoin se on Natomaana suurimman Natovaltion erityisessä suojelussa. Hägglund kertoi ajatuksistaan joskus tämän vuoden alkupuolella (mahdollisesti jo edellisenä vuonna?) radiohaastattelussa, johon myös silloin tuoreeltaan viittasin täällä keskusteltaessa.

Myös muissa Itä-Euroopan Natomaissa on samantyyppistä rähmälläänolo -ajattelua. Puola on esimerkiksi suostunut perustamaan salaisia vankiloita, joihin USA on kuljettanut vangiksi ottamiaan terrorismista epäiltyjä. Näitä kuljetaan sitten CIAn lentokoneikka välillä esim. Egyptiin kidutettavaksi ennen Guantamonin loppusijoitusmatkaa. Puolan salaisista vankiloista on tv:ssä esitetty dokumenttiohjelma, missä on haastateltu mm. vankiloiden läheisyydessa asuvia asukkaita ja CIAn lentoja tarkkailevien länsimaisten järjestöjen edustajia.

Nämä esimerkit valottavat vähän siitä, että vapaus valita itse voi olla Natomaana aika suhteellinen asia.

Mielipidepankki kirjoitti:

Sori vaan!

Nato ei ole suurvalta, vaan sotilasliitto, jonka suurin ja mahtavin on Yhdysvallat. Nato ei alista, mutta sen suurin ja mahtavin jäsenvaltio alistaa.

Otetaan tuoreita esimerkkejä tältä vuosituhannelta. Naton suurin jäsenvaltio pyrki alistamaan muita jäsenmaita osallistumaan Irakin sotaan. Se saikin mukaansa uskollisimpia liittolaisiaan, mutta ne uskottomat arvostelivat USAta tästä. Se taas sai USAn puolustusministeri Donald Rumsfeltin jakamaan Eurooppaa puheissaan vanhaan huonoo Eurooppaan (Ranska, Saksa, Belgia) ja uuteen edistykselliseen Eurooppaan (Iso-Britannia, uudet itäiset jäsenmaat).

USA on uudemman puolustusministerin suulla kertonut, että eurooppalaisten jäsenmaiden pitäisi pontevammin ja suuremmalla osuudella osallistua terrorismin vastaiseen sotaan. Muussa tapauksessa koko Naton olemassaolo voi olla vaakalaudalla.

USA on aikonut sijoittaa Naton jäsenmaihin Puolaan ja Tshekkiin ohjus- ja tutkajärjestelmiä. Näissä maiden kansalaisten keskuudessa suunnitelmaa on vastustettu jyrkästikin. Se mitä kulissien takana on tapahtunut asian edistämiseksi, on ollut salaista. Eräät haastatellut venäläiset turvallisuusasiantuntijat ovat kertoneet, että Venäjä tulee asettamaan nämä uudet tukikohdat omien ohjusjärjestelmiensä pysyviksi maalikohteiksi ja tuhoaa ne ensimmäisinä, jos katsoo niiden uhkaavan Venäjää. Naton ulkopuolisena valtiona Suomella ei ole minkäänlaista vaaraa joutua tällaisten järjestelmien sijoituspaikaksi, vaikka USA kuinka perustelisi Suomen olevan kaikkein optimaalisin paikka sellaiseen. Natomaana Suomen pitäisi suhtautua tällaisiin ehdotuksiin paljon vakavammin.

Voit tietysti tulkita tällaiset asiat vapaasti muuna kuin suurvallan pyrkimyksenä alistaa.

Entinen puolustusvoimiemme komentaja Gustav Hägglund on julkisesti ottanut Viron varoittavaksi esimerkiksi tällaisesta alistussuhteesta. Hän on kertonut seuranneensa erittäin tarkoin Viron puolustuspolitiikkaa. Viro on Hägglundin mukaan valmis miellyttämään kaikessa naton suurinta jäsenvaltiota. Se on ensimmäisenä aina tarjoamassa joukkojaan mihin päin maailmaa tahansa USAn avuksi. Ilmeisesti Virossa arvellaan, että tällä tavoin se on Natomaana suurimman Natovaltion erityisessä suojelussa. Hägglund kertoi ajatuksistaan joskus tämän vuoden alkupuolella (mahdollisesti jo edellisenä vuonna?) radiohaastattelussa, johon myös silloin tuoreeltaan viittasin täällä keskusteltaessa.

Myös muissa Itä-Euroopan Natomaissa on samantyyppistä rähmälläänolo -ajattelua. Puola on esimerkiksi suostunut perustamaan salaisia vankiloita, joihin USA on kuljettanut vangiksi ottamiaan terrorismista epäiltyjä. Näitä kuljetaan sitten CIAn lentokoneikka välillä esim. Egyptiin kidutettavaksi ennen Guantamonin loppusijoitusmatkaa. Puolan salaisista vankiloista on tv:ssä esitetty dokumenttiohjelma, missä on haastateltu mm. vankiloiden läheisyydessa asuvia asukkaita ja CIAn lentoja tarkkailevien länsimaisten järjestöjen edustajia.

Nämä esimerkit valottavat vähän siitä, että vapaus valita itse voi olla Natomaana aika suhteellinen asia.

Lue lisää

Olen mielelläni naivi, jos se merkitsee sitä, että otan asiat sellaisina kuin ne ovat enkä rakentele omia mielikuvitusteorioitani voidakseni sitten vastustaa sellaista, mikä on olemassa vain omassa päässäni.

Nato ei ole USA, joten kirjoituksesi ei käsittele ollenkaan kommenttia, jonka edelle kirjoitin.

Oletat nähtävästi myös, tämänkin oman mielikuvituksesi tuotteena, että Naton kanssa yhteistyöhön ryhtyneet Viro, Puola ja Tsekki eivät olisi tehneet omissa asioissaan vapaita ja demokraattisesti valmisteltuja päätöksiä.

Sinä puhut painostuksesta ja alistamisesta, vaikka kyse on vain omasta mielikuvituksestasi - tässäkin asiassa.

Minä vaan kirjoitti:

Suomen puolueettomuus käsitteenä ja osana YYA-sopimusta ja sen suomalaista tulkintaa, hiersi jatkuvasti neuvostoliittolaisia, koska heidän mielestään Suomen olisi pitänyt tunnustautua NL:on kumppaniksi niin kuin muutkin Warsovan liiton maat.

Tsekkoslovakian miehitys ja yhteisten sotaharjoitusten vaatiminen liittyy juuri tähän NL:on politiikkaan, jossa he halusivat demonstroida oman etupiirinsä tiiviimpää kuulumista Moskovan alaisuuteen.

Tsekkoslovakia hairahtui oikeasta opista ja palautettiin kuriin. Suomi haluttiin yhteisiin sotaharjoituksiin, jotta länsi olisi nähnyt, miten puhe puoluttomasta maasta on pelkkää propagandaa.

Lue lisää

NL:ssa on voitu ajatella jotenkin tuohon suuntaan kuin arvelet. Sen vuoksi minusta olisi ollut kovin vaarallista, jos me olisimme menneet mukaan tällaiseen keskusteluun. Meillähän oli niitä, jotka olisivat halunneet kehittää suhteitamme NL:oon läheisimmiksi. Siihen joukkoon kuului hyvin merkittäviä poliitikkoja kuten Ahti Karjalainen, jota Kekkonen sitten kovaan sävyyn läksytti lähentymiseen pyrkivästä sooloilusta.

Minusta Kekkonen toimi ihan oikein pyrkiessään estämään tällaisen keskustelun leviämisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Onneksi meillä ei ollut silloin ulkoministerinä ketään Stubbin kaltaista, joka olisi vaatinut, että avoimessa yhteiskunnassa pitää saada keskustella vapaasti NL:n ehdotuksesta järjestää yhteiset sotaharjoitukset.

Minä vaan kirjoitti:

Olen mielelläni naivi, jos se merkitsee sitä, että otan asiat sellaisina kuin ne ovat enkä rakentele omia mielikuvitusteorioitani voidakseni sitten vastustaa sellaista, mikä on olemassa vain omassa päässäni.

Nato ei ole USA, joten kirjoituksesi ei käsittele ollenkaan kommenttia, jonka edelle kirjoitin.

Oletat nähtävästi myös, tämänkin oman mielikuvituksesi tuotteena, että Naton kanssa yhteistyöhön ryhtyneet Viro, Puola ja Tsekki eivät olisi tehneet omissa asioissaan vapaita ja demokraattisesti valmisteltuja päätöksiä.

Sinä puhut painostuksesta ja alistamisesta, vaikka kyse on vain omasta mielikuvituksestasi - tässäkin asiassa.

Lue lisää

Nato ei ole USA eikä Varsovan liitto ollut Neuvostoliitto. Näin saa uskoa, jos haluaa.

Et ehkä sitten ajattele, etteivät Puola ja Tshekkoslovakia olisi tehneet varosvan liiton jäsenmaina omissa asioissaan vapaita ja demokraattisesti valmisteltuja päätöksiä. Minä oletan, ettei asia ollut ihan näin.

Loppukommenttisi muistuttaa jo paljon sitä, miten taistolaiset aikanaan kommentoivat epäilyjä siitä, että NL jotenkin alistaisi meitä. Mihinkäs ne keinot siitä olisivat muuttuneet.

Mielipidepankki kirjoitti:

NL:ssa on voitu ajatella jotenkin tuohon suuntaan kuin arvelet. Sen vuoksi minusta olisi ollut kovin vaarallista, jos me olisimme menneet mukaan tällaiseen keskusteluun. Meillähän oli niitä, jotka olisivat halunneet kehittää suhteitamme NL:oon läheisimmiksi. Siihen joukkoon kuului hyvin merkittäviä poliitikkoja kuten Ahti Karjalainen, jota Kekkonen sitten kovaan sävyyn läksytti lähentymiseen pyrkivästä sooloilusta.

Minusta Kekkonen toimi ihan oikein pyrkiessään estämään tällaisen keskustelun leviämisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Onneksi meillä ei ollut silloin ulkoministerinä ketään Stubbin kaltaista, joka olisi vaatinut, että avoimessa yhteiskunnassa pitää saada keskustella vapaasti NL:n ehdotuksesta järjestää yhteiset sotaharjoitukset.

Lue lisää

NL:on suhtautumisessa Suomeen tapahtui paljonkin muutoksia, kun siellä poliittinen johto vaihtui. Noita muutoksia analysoitiin hyvin tarkasti ulkopolitiikan piireissä, mutta ei julkisuudessa, koska kyse oli kahden naapurivaltion välisistä suhteista, jotka oli yya-sopimuksen kautta melko määrämuotoisiksi sidottuja.

Neuvostoliittohan koko ajan venytti yya-sopimuksen sitä kohtaa, jossa molemmat sopijapuolet sitoutuivat olamaan sekaantumatta toinen toistensa sisäisiin asioihin. NL rikkoi tätä jatkuvasti, mm. kiristämällä poliittisia ratkaisuja kauppaneuvottelut pysäyttämällä ja painostamalla Suomea todellakin sanan varsinaisessa merkityksessä.

Se, että sinä rinnastat nuo ajat siihen, mikä Nato on tänään ja nälvit Stubbia tavalla, jota harrastat osoittaa sinussa valitettavasti piirteen, jolla ei ole asiallisuuden eikä uskottavuuden kanssa enää mitään tekemistä.

Mielipidepankki kirjoitti:

NL:ssa on voitu ajatella jotenkin tuohon suuntaan kuin arvelet. Sen vuoksi minusta olisi ollut kovin vaarallista, jos me olisimme menneet mukaan tällaiseen keskusteluun. Meillähän oli niitä, jotka olisivat halunneet kehittää suhteitamme NL:oon läheisimmiksi. Siihen joukkoon kuului hyvin merkittäviä poliitikkoja kuten Ahti Karjalainen, jota Kekkonen sitten kovaan sävyyn läksytti lähentymiseen pyrkivästä sooloilusta.

Minusta Kekkonen toimi ihan oikein pyrkiessään estämään tällaisen keskustelun leviämisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Onneksi meillä ei ollut silloin ulkoministerinä ketään Stubbin kaltaista, joka olisi vaatinut, että avoimessa yhteiskunnassa pitää saada keskustella vapaasti NL:n ehdotuksesta järjestää yhteiset sotaharjoitukset.

Lue lisää

päähän, että Suomi ei ollut silloin avoin yhteiskunta. Nyt on, mutta sinulle se on edelleen kauhiastus.

Mielipidepankki kirjoitti:

Nato ei ole USA eikä Varsovan liitto ollut Neuvostoliitto. Näin saa uskoa, jos haluaa.

Et ehkä sitten ajattele, etteivät Puola ja Tshekkoslovakia olisi tehneet varosvan liiton jäsenmaina omissa asioissaan vapaita ja demokraattisesti valmisteltuja päätöksiä. Minä oletan, ettei asia ollut ihan näin.

Loppukommenttisi muistuttaa jo paljon sitä, miten taistolaiset aikanaan kommentoivat epäilyjä siitä, että NL jotenkin alistaisi meitä. Mihinkäs ne keinot siitä olisivat muuttuneet.

Lue lisää

Varsovan liitto oli täysin Moskovan käsissä. USA oli jo tuolloin aika riippuvainen eurooppalaisten jäsentensä mielipiteistä, kun esim. Ranska ei ollut aina ollenkaan samaa mieltä.

Puola ja tsekkoslovakia olivat Varsovan liiton aikaan Moskovalle alistetussa asemassa ja kansallisessa päätösvallassaan hyvin sidottuja noudattamaan Moskovan tahtoa. Kyllä sinä tämän tiedät.

Nyt nämä maat ovat itsenäisiä demokratioita ja EU:n jäseniä. Jos vöität, että niiden viimeisimmät yhteistyökuviot Naton kanssa ovat syntyneet USA:n painostuksen ja näisen demokratioiden alistamisen tuloksena, niin minun mielestäni puhut palturia. - Sori vaan.

Yksi kylähullu kirjoitti:

Nyt alkaa jo mennä turhan kauas. Se että Suomessa keskustellaan ulkopolitiikasta julkisesti ei palvele USA:n etuja yhtään sen enenpää kuin salailu.

Kyllä suurten valtioiden tiedustelupalvelut tietonsa saavat vaikka meillä ei lehdissä puhuttaisi halaistua sanaa asioista. Luulenpa että noista ulkoministerimme julkaisemista lähettiläiden arvioista moni oli luettu niin Moskovassa kuin Washingtonissa ihan muualta kuin Hesarista ja jo paljoon aiemmin.

Kysymys on siitä mitä kansalaisille kerrotaan ja miten sisäistä keskustelua halutaan käydä. Jos Stubb ei olisi julkaissut noita arvioita (johin siis oli asianomaisten suostumus) ei tätäkään keskustelua käytäisi, etkä sinäkään tietäisi mitä ulkoministeriössämme asioista ollaan mieltä. Nyt kun saimme kurkistaa edes hiukan pinnan alle se on tuomittu tietyn ajattelumallin omaavien toimesta, sellaisen ajattelumallin jonka mukaan ulkopolitiikasta ei saa julkisuudessa keskustella. Sinäkin jankkaat koko ajan ettei keskustelua tulisi käydä koska se hämmentää. Taitaa hämmentää eniten kotimaisia Nato-vastustajia (Selvyyden vuoksi, en itse ole Nato kannattaja, mutta en poissulje sitä jos se on taloudellisti paras ratkaisu pitää uskottava puolustuskyky, näen sen teknisenä asiana, en poliittisena)

Kuten sanoin, nytkin käyty keskustelu on kulminoitunut siihen saako keskustella vai ei, Juhani Suomi ja Paavo Väyrynen, tuo perikepulainen kaksikko, ovat kumpikin vaatineet keskustelun rajoittamista, samoin muutama vanhanlinjan demari. Kukaan poliitikko, eikä nämä ex-virkamiehetkään, ei ole konkretisoinut mitä haittaa Suomelle on avoimesta keskustelusta. Sen on väitetty "hämmentävän" ulkovaltoja. En siihen usko sillä ne kyllä tietonsa hankkivat ihan muualta kuin Suomen lehdistä, kuten jo kerroinkin.

Edelleen väitän ettei keskustelussa ole mitään pahaa, mutta keskustelu tulisi ohjata itse asiaan, siihen miten Suomen tulee varautua maailmanpoliittisiin muutoksiin. Georgian kriisi oli yksi maaimanpolitiikkaa ravisuttava kriisi vaikuttipa se meihin tai ei. Sen osoittaa sekin että Vantalla eilen tapasivat Venäjän ja USA:n sotilasjohtajat. Meillä on kyettävä keskustelemaan myös siitä vaikuttaako tuollaiset kriisit meihin vai ei. Stubbin mielestä vaikuttaa, Väyrysen mielestä ei. Missään tapauksessa käyty keskustelu ei aja jonkun ulkopuolisen valtion etua.

Lue lisää

Yle uutisoi tulevasta selonteosta.

Kiinnostava on tuo professori Liisa Laakson toteuamus: "Nykyistä tilannetta on leimannut pyrkimys lakaista koko tilanne maton alle epämääräisenä Nato-optiona". Olen tässäkin keskustelussa koettanut tuoda esiin tuota samaa. Keskústelu on todellakin ollut itse asian kiertämistä ja keskustelua keskustelusta

MPP on änkännyt sanomaansa ettei Natosta saa keskustella änkkäämästä päästyään ja kun hänelle perusteltiin 100-0 miten asiat on hän luiskahti palstalta palatakseen taas änkkäämään jotain mielikuvituksensa tuotetta

MPP:n kannattaisi vaihtaa nimimerkkinsä Mielikuvapankiksi, tai Mielikuvituspankiksi.

Minkä menetyksen reaalisosialismin ajan tuomioistuimet ovat sinussa menettäneetkään. Noin "objektiiviseen" arviointiin kykenevä olisi ollut täysin pätevä sellaiseen tehtävään.

Mielipidepankki kirjoitti:

Minkä menetyksen reaalisosialismin ajan tuomioistuimet ovat sinussa menettäneetkään. Noin "objektiiviseen" arviointiin kykenevä olisi ollut täysin pätevä sellaiseen tehtävään.

Lue lisää

Aloittamasi ketju on täynnä kommentteja, joihin olet jättänyt vastaamatta.

Hopi hopi. Toimi nyt objektiivisesti ja osoita pystyväsi keskustelemaan aiheesta, jonka itse aloitit.

Mielipidepankki kirjoitti:

Minkä menetyksen reaalisosialismin ajan tuomioistuimet ovat sinussa menettäneetkään. Noin "objektiiviseen" arviointiin kykenevä olisi ollut täysin pätevä sellaiseen tehtävään.

Lue lisää

että olet vaipunut tuolle tasolle. Were is the beef?