Mä en tiedä, mitä tehdä?
Mieheni on hyvä perheenisä, huolehtivainen ja tekee suurimman osan kotitöistäkin. Kuitenkin hän on henkisesti väkivaltainen minua kohtaan, ei lapsia, aina ajoittain. Kaksi kertaa olen kohdannut myös fyysistä väkivaltaa. En arvosta häntä tarpeeksi hänen mielestään. Hommasin asunnon itselleni tuon viimeisen väkivaltajutun takia.
Jos saisin valita uuden miehen, ottaisin varmaan hänenlaisensa, mutta tietysti ilman tuota äkkipikaisuutta. Muut miehet eivät minua kiinnosta.
Olenko hullu, jos jää mieheni luokse. Hän on vannonut ettei sormellakaan mua enää kosketa noissa merkeissä?
Olen ihan sekaisin, voiko väkivaltaisen miehen kanssa jatkaa, uskonko parannukseen.
Hän ei ole kokenut noita hänen väkivaltajuttuja kuin minusta johtuvina juttuina, on toki pyytänyt anteeksi kuitenkin.
mitä mieltä
Mieheni on hyvä perheenisä, huolehtivainen ja tekee suurimman osan kotitöistäkin. Kuitenkin hän on henkisesti väkivaltainen minua kohtaan, ei lapsia, aina ajoittain. Kaksi kertaa olen kohdannut myös fyysistä väkivaltaa. En arvosta häntä tarpeeksi hänen mielestään. Hommasin asunnon itselleni tuon viimeisen väkivaltajutun takia.
Jos saisin valita uuden miehen, ottaisin varmaan hänenlaisensa, mutta tietysti ilman tuota äkkipikaisuutta. Muut miehet eivät minua kiinnosta.
Olenko hullu, jos jää mieheni luokse. Hän on vannonut ettei sormellakaan mua enää kosketa noissa merkeissä?
Olen ihan sekaisin, voiko väkivaltaisen miehen kanssa jatkaa, uskonko parannukseen.
Hän ei ole kokenut noita hänen väkivaltajuttuja kuin minusta johtuvina juttuina, on toki pyytänyt anteeksi kuitenkin.
mitä mieltä
Vastaukset 7
Vanhimmat
lyö silloin myös toisen kerran. Väkivaltaiseen suhteeseen jääminen ei koskaan ole oikea ratkaisu, ja lapsille äidin kohtaama väkivalta (olipa sitten henkistä tai fyysistä) on aina hyvin traumatisoivaa.
Erehdyin kolmekymmentä vuotta sitten lyömään vaimoani yhden kerran, enkä sen jälkeen ole moiseen sortunut. Siitä tuli niin paha olo, että voin pahoin jo muistaessanikin.
väkialtaisen käytöksensä kun ei itse sitä edes tunnista?!
Lähde, kun tilanne ei ole vielä tuon pahempi!!! Puhun kokemuksesta!
jokaisessa asuu tietty persoonallisuus. Joku on aina iloinen ja nauravainen, toinen taas äkkipikainen. Meillä jokaisella on omat tavat joita aina pidämme oikeudenmukaisempana kuin toisten. Toinen voi olla sitä mieltä että minulla on täysi oikeus rähjätä toiselle ja toinen taas on sitä mieltä että minulla on täysi oikeus olla kuuntelematta toista. Nämä ovat persoonallisia ominaisuuksia joista osa on geneettistä osa opittua lapsuudessa. Äkkipikaisuus ja siinä ilmenevä väkivaltaisuus on piirre joka on persoonallisuudessa syvällä. Sitä voi oppia hillitsemään mutta ei se sieltä minnekään häviä. Eli itse olen sitä mieltä että jos jolla kulla on taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen niin sitä ei millään hoidolla saa hävitettyä. Äkkipikaisuutta voi ehkä oppia kontroloimaan mutta silloin se tarkoittaa että ko. henkilö sitä haluaa oppia varomaan. Aika ajoin se voi kuitenkin karata käsistä ja seuraukset voivat olla ikäviä.
"Meillä jokaisella on omat tavat joita aina pidämme oikeudenmukaisempana kuin toisten. Toinen voi olla sitä mieltä että minulla on täysi oikeus rähjätä toiselle ja toinen taas on sitä mieltä että minulla on täysi oikeus olla kuuntelematta toista. Nämä ovat persoonallisia ominaisuuksia joista osa on geneettistä osa opittua lapsuudessa."
Olenpa ollut pitämässä 95 vuotiasta isoäitiäni hengissä ja järjissä olemalla eri mieltä monesta asiasta. Hänen ikäluokkaansa oli tyypillistä että nainen on hiljaa ja kaikki aiemmin koettu paha purkautuu nyt hänellä esim minuun, koska uskalla olla eri mieltä asioista.
Hän siis pitää riitelemisenä sitä, että on erimieltä, samaa vikaa mutta lievempänä on vaimossani ja vaimon veljen vaimossa, en saisi esim joka päivä puhua verotuksesta tai uskonnoista. Vaimoni kyllä saa puolestani jauhaa vaikka koko ajan puutarhansa kukkasista ja bookcrossingista, jotka taasen minua ei juurikaan kiinnosta.
Otanpa esimerkin mielestäni fiksusta käyttäytymisestäni: Lassila & Tikanojan myyntimies tuli taloni ovelle myymään superhienoa roskista, missä oli 4 lokeroa eri jätteille plus kuljetus. Sanoin heti aluksi, että meillä on Sitan kaikkein halvin roskien kuljetus ja komposti ja hyvä näin. Hän kuitenkin esitteli 15 minuuttia systeemiänsä ja minä ateistina kuuntelin.
Vastineeksi kysyin, kuulutko kirkkoon ja heppu vastasi että joo ja sain 15 minuuttia mainostaa http://www.eroakirkosta.fi -sivustoa. Balanssi pitää olla kaikessa, jotta ihmiset voivat hyvin.
Minkäänlaista väkivaltaa ei saa hyväksyä!Jos lyö kerran,lyö toistekin!Henkistä väkivaltaa ei kannata myöskään hyväksyä!Väkivalta on niinkuin alkoholismi,se lisääntyy vuosien myötä..?Kannattaisi hakea apua ja puhua puolisosi kanssa tosissaan tuosta asiasta.
niin tekisin niin, että keskustelisin miehen kanssa asiasta ja tekisin selvääkin selvemmäksi että jos vielä kertaakaan tapahtuu jotain väkivaltaa, lähdet sen siliän tien etkä palaa koskaan.
Onhan se kauheaa sinänsä ajatella että pitää sitten odotella seuraavaa kertaa kun mies räjähtää, mutta... Se on joko tai. Joko päättää luottaa mieheen tai sitten ei, ja silloin on pakko erota, ainakin muuttaa vakituisesti pois joksikin ajaksi. Pelossa ei ole hyvä elää. Ja se heijastuu lapsiinkin ja he kärsivät henkisesti.
Miehesi on totaalisesti luvattava ettei enää käyttäydy väkivaltaisesti sinua kohtaan. Joku itsensä hillitsemis- terapia voisi käydä laatuun. Ja sinun kannattaa jutella asiasta jonkun kanssa joka tietää miten kannattaa jatkaa eteenpäin ja joka on tukena. Vaikka joku vertaistukihomma... Nämä ovat isoja ja vakavia juttuja kuitenkin.