oletteko ajatelleet sitä aikaa?
Mikä on 'sopiva' ikä muuttaa pois vanhempien luota?
Mikä on 'sopiva' ikä muuttaa pois vanhempien luota?
Kun lapset muuttavat kotoa...
Sitten yksin...
10326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nuorimmainenkin lähti yliopistoon ja muutti opiskelijakämppään.
Normaalisti tapahtuu 19-vuotiaana, on se "sopiva" aika.
Kyllä, olen ajatellut sitä paljonkin.
Etukäteen ajattelin, että elämässä pitää tapahtua suuriakin muutoksia, näin ei voi jatkua kun lapset ovat lähténeet. Nyt huomaan kaiken vain jatkuvan omalla painollaan.
On vain helpompaa jäädä vanhoihin rutiineihin, vaikka muutoksen tietäisi parantavan elämänlaatua...
M49
käyvätkö joka viikonloppu vai harvemmin? Mikä sun mielestä olisi 'kohtuullinen' väli nähdä?
Kyllähän tuon ikäisillä on muitakin menoja, houkutus lähteä tyttö- tai poikaystävän luo on usein suurempi kuin vanhempien luokse.
Onhan skype, kännykkä ja sähköposti, kyllä yhteys toimii.
Riippuu tietysti etäisyydestä ja matkakuluista, kuinka usein kannattaa lähteä.
Meillä käyvät joskus pari kertaa viikossa, joskus parin kolmen viikon välein, tilanteen mukaan.
voi jo työskennellä laillisesti ja itsenäisesti kaduilla, eikun siis sihteeriopistossa.
18 vuotiaana yhden naisen luo asumaan ja siitä asti olen asunut jossakin muualla, kuin kotona.
Eli mun mielestä 18v. Saa vanhempanakin asua kotosalla, jos vaikka opiskelee.
se vanhempi nainen vanhemmillesi jnkl. viikko- tms. korvausta?
Töitä on sitten riittänyt ihan ok?
kokonaista 4vuotta siis 22. Ei ne neuvotelleet mutsin kanssa mistään korvauksista. Asuin sen kanssa sen aikaa kun seukattiin noin 3kk (maksoin puolet vuokrasta). Sitten oli pakko ettiä oma kämppä.
Joo töitä riitti siihen asti, kun lähdin takasin koulun penkille. Kouluaikana olin töissä ja koulun jälkeenkin olen ollut töissä, että kivasti menee. Kiitos kysymästä.
kuten ikätoverini m49 sanoi. Itse tosin olen eronnut lapsistani jo aiemmin - eron myötä. Mutta kylläpä ne aikuistuvat parin kympin korvilla. Vanhempi poikani, 24, on jo vuosia asunut omillaan, nuorempi, 17, asuu vielä äitinsä luona.
Sopiva ikä vaihtelee perheittäin. Joissakin on selvää, että opiskeluaikana asutaan kotona pitkälle kolmannelle kymmenelle; joissain perheissä aletaan osoitella ovea kohta peruskoulun jälkeen. Omasta mielestä alle 18 vuoden ei tarttisi kotoaan lähteä, toisaalta 25-vuotiaana ei pitäisi enää loiria vanhempien nurkissa. Siinä mun ikähaarukka.
Itekseen sitä joutuu elelemään ilman lapsia. Siihenkin kasvaa. Onneksi se nuoruus ja kypsymisaika on aika pitkä, ehtii molemmat sukupolvet kasvaa siihen ajatukseen, että erilleen joudutaan.
On se taas uusi tilanne, kun alkaa kyläillä aikuisten lastensa luona. Opetellaan erilaista tasa-arvoa, kuin mihin on totuttu. Itse olen nauttinut siitä. On mukavaa katella, kuinka ne järjestävät elämänsä, mikä on tärkeää kodissa, mikä ei.
Paha vaan että asuntojen hinta/laatusuhde on Helsingissä niin huono. Ne asunnot joihin ehkä olisi varaa sijaitsevat mamulähiöissä joihin ainakaan minä en halua asumaan.
Itse muutin muutamaa päivää ennen 20-vuotissyntymäpäivää, eli heti lukion ja intin jälkeen. Systeri muutti vuotta nuorempana. Minusta se oli oikea aika.
Pari kaveria asui lapsuudenkodissaan opiskeluidensa loppuun asti, eli noin 25-vuotiaaksi. Minulta moinen ei ikinä olisi onnistunut, mutta ei kai tuo vielä kovin omituista ole. Mutta jos opintonsa loppuunsaattanut ja töissä oleva vielä loisii vanhempiensa nurkissa, niin onhan se outoa.