Hei. Ongelmani on tämä: Pätkätöissä ollessani (5kk) työmatkani oli 30km/päivä, jonka taitoin pyörällä säässä kuin säässä. Sen lisäksi tein melkein päivittäin satoja vatsalihaksia, kymmeniä jalka- ja askelkyykkyjä. Söin paljon, myös herkkuja, mutta painoni pysyi n. 50kg.
Nyt olen työttömänä lihonut 5 kiloa, ja se näkyy jo vyötäröllä ja reisissä. Olen laihtunut 52kg asti muutaman kerran, mutta tänä aamuna painoin jälleen reilut 55kg. En ole lopettanut liikuntaa kokonaan, kävelen n. 6-12km melkein päivittäin koirien kanssa. Kuntoliikuntaa en jaksa harrastaa.
Ongelmani on, etten liho herkkuja, vaan ihan "tavallista" ruokaa syömällä, kuten leipää, muroja (ei sokeri) sun muita. Pystyisin jättää kaiken tuollaisen kaupassa hyllyyn, mutta en asu yksin, joten kyseisiä tuotteita löytyy keittiöstä aina, enkä voi pyytää muita elämään leivättä vain, koska itse kärsin jonkinlaisesta syömishäiriöstä (?)
Kun sitten ahmiminen "laukeaa", yleensä juuri leivän, murojen tai jonkun muun normaalin takia, saatan mättää mitä tahansa mitä löydän.
Ne viikot, kun olen ollut yksin eikä keittiössä ole ollut mitään ahmimista laukaisevaa, olen syönyt terveellisesti ja säännöllisesti ja hyvällä mielellä. Kaupassa en koe ongelmaksi kävellä sipsi ja leipähyllyjen ohitse, keittiössä se osoittautuu miltei mahdottomaksi.
Kuinka pystyisin aloittaa entisen reippaan elämäntapani uudestaan ja välttämään ahmimiskohtaukset? Tämä syö itsetuntoani, joka taas altistaa kohtauksille herkemmin.
Tuttuni eivät myöskään ota ongelmaani tosissaan vaan pitävät sitä "anorektisena" puheena. Kilot eivät siis näy vielä häiritsevästi, mutta tätä menoa ne kyllä tulevat näkymään, jos en saa itselleni kuria..
Nyt olen työttömänä lihonut 5 kiloa, ja se näkyy jo vyötäröllä ja reisissä. Olen laihtunut 52kg asti muutaman kerran, mutta tänä aamuna painoin jälleen reilut 55kg. En ole lopettanut liikuntaa kokonaan, kävelen n. 6-12km melkein päivittäin koirien kanssa. Kuntoliikuntaa en jaksa harrastaa.
Ongelmani on, etten liho herkkuja, vaan ihan "tavallista" ruokaa syömällä, kuten leipää, muroja (ei sokeri) sun muita. Pystyisin jättää kaiken tuollaisen kaupassa hyllyyn, mutta en asu yksin, joten kyseisiä tuotteita löytyy keittiöstä aina, enkä voi pyytää muita elämään leivättä vain, koska itse kärsin jonkinlaisesta syömishäiriöstä (?)
Kun sitten ahmiminen "laukeaa", yleensä juuri leivän, murojen tai jonkun muun normaalin takia, saatan mättää mitä tahansa mitä löydän.
Ne viikot, kun olen ollut yksin eikä keittiössä ole ollut mitään ahmimista laukaisevaa, olen syönyt terveellisesti ja säännöllisesti ja hyvällä mielellä. Kaupassa en koe ongelmaksi kävellä sipsi ja leipähyllyjen ohitse, keittiössä se osoittautuu miltei mahdottomaksi.
Kuinka pystyisin aloittaa entisen reippaan elämäntapani uudestaan ja välttämään ahmimiskohtaukset? Tämä syö itsetuntoani, joka taas altistaa kohtauksille herkemmin.
Tuttuni eivät myöskään ota ongelmaani tosissaan vaan pitävät sitä "anorektisena" puheena. Kilot eivät siis näy vielä häiritsevästi, mutta tätä menoa ne kyllä tulevat näkymään, jos en saa itselleni kuria..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Epäilen, ettet syö tarpeeksi oikeaa ruokaa ja siksi herää halu ahmia leipää ja muroja. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta oikea ruoka (jossa on paljon kasviksia ja tarpeeksi proteiinia ja rasvaa) pitää nälän paremmin poissa kuin napostelut. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu, jos yrität olla syömättä. Lisäksi syömättömyys - jos nyt siitä on kysymys - hidastaa laihtumista ja vähentää lihaksia ensin, rasvakudosta vasta viimeisenä.
Minkä pituinen olet? Tuttaviesi reaktiot nimittäin antavat aiheen epäillä, että kyseessä olisikin alkava syömishäiriö.
Minä siirryin niihin ja mahan turvotus loppui siihen.Hiiva laiväässä tekee mahan turpeksi.
elämäntyylisi on muuttunut, ennen olit työssä ja jaksoit silti harrastaa rankkaa liikuntaa. Ja ilmeisesti oli vähemmän aikaa syödä vaan käytit aikasi muuhun.
Nyt ei ole vaan aikaa syödä vaan ehkäpä tarvitset myös ruoasta lohtua. Työttömyys painaa ja varmaan jotkin muut seikat. Sun pitää ruveta käsittelemään henkisen puolen asioita muulla tavoin kuin ruoalla.
Ja nyt kun sulla on aikaa, voit aloittaa uuden elämän, tee itsellesi aikataulu, ettet jämähdä kotiin jääkaapin viereen. Kunnon rytmi, jossa syöt ruoka-aikana ja pidät itsesi harrastamassa jotain muina aikoina. Hyvä että sulla koirat "pakottaa" ulos.
En siis usko että kyseessä on itsekuriongelma vaan se elämäntilanne heijastuu sinuun. Ota elämäsi haltuun ja päätät itse miten syöt - vaikka kämppäkaverit raahais keittiöön porealtaallisen herkkuja.
olen itsekkin pyörällä n. 15 km päivässä, ja ahmin muroja ja leipiä ku niitä kotona löytyy! olen nyt huomannut että niin teen kun en ole syönyt hyvin päivällä (tämä ahmiminen syntyy iltoisin)
jos syöt runsaan aamupalan niin se ei yhtä helposti laukea.. osta soijarouheita ja lioita maitoon, tämä täyttää helposti ja ei kyllä paljolta maistu, mutta on parempi ku että rupee ahmimaan jotaki epäterveellistä (tummat soijarouheet on terveellisii)
olis niin ihana asua pois kotoota nii vois elää jääkaappi tyhjillään..
painoin itsekkin 50 kg, mutta nyt 52. (jossain vaiheessa lihosin 55 kg.)
kuinka pitkä olet? olen itse about 164-165 cm..
ainakaan mikään läski oo :D ite samois mitoissa melkein, 166cm/50kg, mut silti haluisin olla jos en laihempi niin aavistuksen verran kiinteempi. Mulla kans noi iltasyömiset tulee, jos on syöny huonosti päivällä ja sit vaikka en hirveän helposti ees liho, niin poden niistä huonoa omatuntoa. Enkä kyllä ole syömishäiriöinenkään, en vaan halua lihoa.