Monet on kirjoitellu tällä palstalla siitä, kuinka pettäminen piristää seksielämää sen virallisen partnerinkin kanssa. Musta tuntuu kuitenkin, että meillä on käynyt ihan toisinpäin. Olen pettänyt avomiestäni muutaman kerran yhden toisen miehen kanssa viimeisten kuukausien aikana. Tuntuu, että halut omaa miestä kohtaan on kadonneet lähes kokonaan. En ennen pettämistäkään aikoihin ns. himonnut miestäni, mutta seksistä toki nautin hänen kanssaan. Seksi myöskään tän toisen miehen kanssa ei parin ensimmäisen himokkaan kerran jälkeen ole ollu kovin kummoista.
Uskon, että tää johtuu mun huonosta omatunnosta, en jotenkaan enää voi sallia itselleni iloa nauttia seksistä avokkini kanssa. En koe ansainneeni sitä iloa. Seksiä kyllä tekee mieli. Muilla vastaavia kokemuksia? Uskallan toivoa asiallisia vastauksia, ei mitään ”ihan oikein sulle huora, kärsi” –tyyppisiä kommentteja.
Uskon, että tää johtuu mun huonosta omatunnosta, en jotenkaan enää voi sallia itselleni iloa nauttia seksistä avokkini kanssa. En koe ansainneeni sitä iloa. Seksiä kyllä tekee mieli. Muilla vastaavia kokemuksia? Uskallan toivoa asiallisia vastauksia, ei mitään ”ihan oikein sulle huora, kärsi” –tyyppisiä kommentteja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin...
Aivan yhtä paljon täältä löytyy kirjoituksia, joissa puoliso pohtii, onko kumppani alkanut pettämään, kun hänelle ei enää seksi maistu.
Minä ja salamieheni olemme sitä lajia, että maistuu kotona makeammalle kun olemme olleet yhdessä. Jopa olemme halukkaampia. Olen miettinyt sitä, että olisiko se jotakin alitajuntaista morkkista, että täytyy hyvittää ja antaa enemmän miehelleni kun olen pettänyt. En ainakaan tiedosta sitä, vaan tunnen itseni iloisemmaksi ja lempeämmäksi ja aktiivisemmaski pettämisen jälkeen muutaman viikon. Salamieskin kertoo jaksavansa enemmän perheensä kanssa ja tuntevansa olevan "parempi isä ja aviomies": jaksavansa arkea ja pikaseksiä. Me yhdessä pidämme nautiskelusta rauhassa, läheisyydestä ja hyväilystä. Kumppaneillemme nuo asiat kuuluvat vain pikaisesti esileikkeihin ja muulloin halatessakin saamme vastauksen, noh elähän nyt.
Mutta sinun kertomaasi ajatellen, luulen, että se on sitä morkkista. Et ole meidän tavoin "paatunut taparikollinen", "vuosien kokemusten kovettama". Ehkä sinun kannattaisi jättää miehesi ja etsiä uusi ja unohtaa pettäminen. En sinuna tunnustaisi miehellesi, sillä silloin siirtäisit vain omaa tuskaasi miehesi kannettavaksi. Hän ei sitä ole ansainnut, hän ei ole ollut se joka oli uskoton. Tai sitten vain kestät ja toivot, että joskus vielä opit nauttimaan seksistä miehesi kanssa. Pettäminen ei taida sopia sinun luonteellesi, siihen ei vaan kaikki pysty.
kertonut omalle miehellesi että petät häntä?
Eikö miehelläsikin ole oikeus toiseen naiseen, että jaksaa nussia omaa huora vaimoaan kotona?
Voi vittu, miten ääliömäisiä kommentteja taas täällä.
Enhän pettäisi, jos hän tietäisi! Mutta mieheni kyllä kertoi minulle kun petti minua. Voisin hyväksyä avoimen suhteenkin, hän ei.
..on itselleni tärkeintä. Ja olen henkilökohtaisesti
sitä mieltä,että pitää tehdä valintoja,jos jokin
elämässä ei suju. Esim. lapset perheessä kyllä huomaavat,jos vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan.
Libido monesti pareilla erilainen,ja toinen haluaa
sexiä useammin,kuin toinen. Ratkaisu ei ole pettäminen.Puhumalla ja kompromisseilla joskus pysyviäkin tuloksia. Jos lopputulos,että yhteen ei oikeasti "sovita",niin silloin ero parempi ratkaisu.
Ja joskus,voi eron jälkeen löytää ihmisen,joka haluaa sexiä usein,vaikka arkea monta vuotta takana... Sitä pitää vaalia. Onnea.