On jälleen aika luoda pieni teoreettinen silmäys naisluontoon ymmärtääksämme paremmin sitä, mitä ei - kuten tutkimukseni myötä tulee paljastumaan - voida ymmärtää, ts. silkkaa mielettömyyttä.
Naista tutkiessa on syytä luopua kaikista ymmärrystä rajoittavista ennakko-oletuksista. Naisen ymmärtämistä tavoittelevaa voi neuvoa erään tunnetun ajattelijan sanoilla: "älä ajattele, vaan katso". Naiselle ei pidä olettaa mitään ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti katsoa mitä nainen on.
Naisen käyttäytymistä tarkastellessa silmään pistää eräs toistuva havainto: se mitä nainen sanoo, ajattelee tai kuvittelee on useimmiten todellisuudelle vierasta. Rationaalisuudella ei ole paljoakaan tekemistä naisen kanssa ellei yksinkertaista hyvin rajoitetuissa puitteissa toimivaa laskelmointia oteta lukuun. Nainen onkin pohjimmiltaan lähinnä uskonnollinen olento, ja uskonnollisuudessaan hän on fundamentalisti. Toisin kuin yleensä uskonnoissa nainen ei oikeastaan usko mihinkään korkeampaan ja silmillä näkymättömään, vaan hänen uskonnollisuutensa on hyvin tämänpuoleista. Toinen ero fundamentalistiin on siinä, että fundamentalisti tietää olevansa uskovainen, kun nainen taas ei voisi olla vähemmän selvillä maailmanjärjestyksensä alkuperästä.
Nainen uskoo uskonnollisella hartaudella ja omistauneisuudella mm. sellaisiin mielikuvituksellisiin olioihin kuin Parisuhde, Ystävyys, Ura, Perhe, Naiseus, Poikaystävä, Työ jne. Kyse ei naisen uskonnollisuudessa ole siitä, etteikö "ystävyyttä", parisuhteita, työtä jne. olisi olemassa, vaan naisen kiihkeästä ja hartaasta uskosta, että nämä oliot ikäänkuin sisällyttävät maailman itseensä sekä määrittävät sen miten maailman pitäisi olla, eli maailman mielen ja moraalin.Nainen ymmärtää nämä maailman "oliot" eräänlaisiksi muuttumattomiksi platonistiksi ideoiksi. Muuttumattomat sosiaaliset normit ja luonnonlait ovat naiselle yhtä. Tästä seuraa, että naisen maailmanjärjestys on kivitauluun kirjoitettu, eikä sitä voi tai saa muuttaa (nainen ei huomaa siinä, että muuttumattoman maailman muutosyritykset ovat moraalittomia, mitään ristiriittaa...). Psykoanalyyttisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa, että nainen jää kehityksessään pitkälti imaginaariselle ja symboliselle tasolla, mutta reaalisuus jää häneltä saavuttamatta.
Naisen maailmanjärjestyksen vakioisuudesta seuraa todellisen keskustelun tarpeettomuus. Miksi keskustella kun kaikki on jo selvillä? Niinpä naisten keskinäisen kommunikaation täyttävätkin juoruilu, kyräily, miesten haukkuminen, omien tunnetilojen raportointi, jännittävien elämän- ja kasvutarinoiden kehittäminen (kun todellisuus on mitä banaalein ja masentavin). Tuloksena on merkityksetön rituaalipuhe, joka ottaa paikkansa arjen elämässä ja tämä on merkittävä syy kaikkien todellisten ajattelijoiden (Platon, Sokrates, Kierkegaard, Wittgenstein, Foucault)syvään naisvastaisuuteen (joka esimerkkihenkilöidemme tapauksessa ilmeni mm. homoutena). Naisten keskustelu muistuttaa englantia siinä mielessä, että paralingvistiikka ja prosodiikka hallisevat myös angloamerikkalaisen keskustelun sisältöä. Yleisemmin voisi todeta, että luultavasti juuri viehtymys kaakatukseomaiseen prosodiikkaan on naisten kielimyönteisyyden taustalla.
Naisluonnosta seuraa naisten tyhjäpäisyys aiheuttaa miehelle paljon vakavampia ongelmia kuin pelkkä itsehillinnän säilyttäminen. Erääksi polttavaksi ongelmaksi nousee se, että vaikka naisia onkin sietämätöntä kuunnella, heidän kanssaan on silti kommunikoitava. Kommunikaatiossa ensimmäisen vaikeus on neuvottelun ja sovittelun perimmäinen mahdottomuus: naisten kanssa ei voi neuvotella, asiat on ymmärrettävä niinkuin nainen ne ymmärtää, jotta asioista voisi neuvotella. Valitettavasti tämä taas poistaa neuvottelun mahdollisuuden, mutta ei sen tarvetta, sillä nainen ei ymmärrä lähtökohtiensa johtavan neuvottelun ja sovittelun mahdottomuuteen. "Neuvottelujen" tulos onkin usein hysteerinen nainen, joka ei itsekään tajua mistä meni sekaisin. Jos mies kuitenkin "neuvotteluissa" (sääntöjen jakelutilaisuudessa) omaksuu naisen kannan, nainen katsoo erimielisyydet sovitetuiksi.
Toinen ongelma on suhteen muodostumisen kannalta vielä fataalimpi: naisen kokemushorisontin ja elämismaailman umpinaisuuden ja läpitunkemattomuuden vuoksi naiseen on mahdotonta muodostaa yhteyttä. Nainen ei oikeastaan milloinkaan näe miesyksilöä, vaan luomansa kuvitteellisen hahmon, jonka hän tietämättään samastaa mieheen. Mies on joko Poikaystävä, Ystävä, Pomo, Hoito, Pukki, Ystävän poikaystävä tai jotain muuta, mutta ei koskaan omanlaisensa yksilö. Naisen asettama miehen rooli pitkälti määrittää miehen ja naisen välisen suhteen käytännön.
Jos mies ei tajua millaisen otuksen kanssa hän on tekemisissä - kuten usein on laita -, seuraukset ovat miehen psyykelle tuhoisia. Miehestä tulee OBJEKTI paitsi naiselle myös itselleen. Mieheltä riistetään itseisarvo, sillä naiselle hänellä on vain välineellistä arvoa naisen elämänhallintaprojektin (perhe työ harrastukset ystävät hyvän elämän määreinä jne)toteuttamisessa. Täsmällisesti ottaen seurustelukumppani on naiselle turvallisuuden ja jatkuvuuden (naiselle nämä ovat käytännössä synonyymeja)tunnetta ylläpitävä mielihyväobjekti. Käytännön esimerkkejä siitä mitä tämä joillekin miehille tekee ei tarvitse kaukaa etsiä, pieni silmäys foorumien kirjoituksiin riittää (http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000001437848). On surullista nähdä kuinka naisten brutaalin vallankäytön kohteeksi joutunut mies viimein alkaa nähdä oman itsensä miesesineenä.
Toisinaan todellisuus ja naisen kuvitelmat joutuvat sovittamattomaan ristiriitaan, jonka edessä jopa naisen harlekiinikaavalla toimivan mielikuvituksen on antauduttava. Tällöin miehestä tulee SYNTIPUKKI. Otaksuisin, että kaikilla parisuhteilla "eläneille" miehillä on kokemuksia siitä kuinka pettymykset naisen elämässä ovat viime kädessä miehen syytä. Milloin syynä on muutaman vuoden takainen riita, milloin miehen jääkiekon katselu tai yleisemmin vain miehen "piittaamattomuus", "laiskuus", "välinpitämättömyys", "petturuus" tai "itsekkyys". Näiden kaikkien ominaisuuksien lunastamiseen riittää vaikkapa kaljoittelukerta kavereiden kanssa. Useimmiten kuitenkin joku verrattomasti vähäisempi asia.
Tällainen on naisluonto.
Naista tutkiessa on syytä luopua kaikista ymmärrystä rajoittavista ennakko-oletuksista. Naisen ymmärtämistä tavoittelevaa voi neuvoa erään tunnetun ajattelijan sanoilla: "älä ajattele, vaan katso". Naiselle ei pidä olettaa mitään ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti katsoa mitä nainen on.
Naisen käyttäytymistä tarkastellessa silmään pistää eräs toistuva havainto: se mitä nainen sanoo, ajattelee tai kuvittelee on useimmiten todellisuudelle vierasta. Rationaalisuudella ei ole paljoakaan tekemistä naisen kanssa ellei yksinkertaista hyvin rajoitetuissa puitteissa toimivaa laskelmointia oteta lukuun. Nainen onkin pohjimmiltaan lähinnä uskonnollinen olento, ja uskonnollisuudessaan hän on fundamentalisti. Toisin kuin yleensä uskonnoissa nainen ei oikeastaan usko mihinkään korkeampaan ja silmillä näkymättömään, vaan hänen uskonnollisuutensa on hyvin tämänpuoleista. Toinen ero fundamentalistiin on siinä, että fundamentalisti tietää olevansa uskovainen, kun nainen taas ei voisi olla vähemmän selvillä maailmanjärjestyksensä alkuperästä.
Nainen uskoo uskonnollisella hartaudella ja omistauneisuudella mm. sellaisiin mielikuvituksellisiin olioihin kuin Parisuhde, Ystävyys, Ura, Perhe, Naiseus, Poikaystävä, Työ jne. Kyse ei naisen uskonnollisuudessa ole siitä, etteikö "ystävyyttä", parisuhteita, työtä jne. olisi olemassa, vaan naisen kiihkeästä ja hartaasta uskosta, että nämä oliot ikäänkuin sisällyttävät maailman itseensä sekä määrittävät sen miten maailman pitäisi olla, eli maailman mielen ja moraalin.Nainen ymmärtää nämä maailman "oliot" eräänlaisiksi muuttumattomiksi platonistiksi ideoiksi. Muuttumattomat sosiaaliset normit ja luonnonlait ovat naiselle yhtä. Tästä seuraa, että naisen maailmanjärjestys on kivitauluun kirjoitettu, eikä sitä voi tai saa muuttaa (nainen ei huomaa siinä, että muuttumattoman maailman muutosyritykset ovat moraalittomia, mitään ristiriittaa...). Psykoanalyyttisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa, että nainen jää kehityksessään pitkälti imaginaariselle ja symboliselle tasolla, mutta reaalisuus jää häneltä saavuttamatta.
Naisen maailmanjärjestyksen vakioisuudesta seuraa todellisen keskustelun tarpeettomuus. Miksi keskustella kun kaikki on jo selvillä? Niinpä naisten keskinäisen kommunikaation täyttävätkin juoruilu, kyräily, miesten haukkuminen, omien tunnetilojen raportointi, jännittävien elämän- ja kasvutarinoiden kehittäminen (kun todellisuus on mitä banaalein ja masentavin). Tuloksena on merkityksetön rituaalipuhe, joka ottaa paikkansa arjen elämässä ja tämä on merkittävä syy kaikkien todellisten ajattelijoiden (Platon, Sokrates, Kierkegaard, Wittgenstein, Foucault)syvään naisvastaisuuteen (joka esimerkkihenkilöidemme tapauksessa ilmeni mm. homoutena). Naisten keskustelu muistuttaa englantia siinä mielessä, että paralingvistiikka ja prosodiikka hallisevat myös angloamerikkalaisen keskustelun sisältöä. Yleisemmin voisi todeta, että luultavasti juuri viehtymys kaakatukseomaiseen prosodiikkaan on naisten kielimyönteisyyden taustalla.
Naisluonnosta seuraa naisten tyhjäpäisyys aiheuttaa miehelle paljon vakavampia ongelmia kuin pelkkä itsehillinnän säilyttäminen. Erääksi polttavaksi ongelmaksi nousee se, että vaikka naisia onkin sietämätöntä kuunnella, heidän kanssaan on silti kommunikoitava. Kommunikaatiossa ensimmäisen vaikeus on neuvottelun ja sovittelun perimmäinen mahdottomuus: naisten kanssa ei voi neuvotella, asiat on ymmärrettävä niinkuin nainen ne ymmärtää, jotta asioista voisi neuvotella. Valitettavasti tämä taas poistaa neuvottelun mahdollisuuden, mutta ei sen tarvetta, sillä nainen ei ymmärrä lähtökohtiensa johtavan neuvottelun ja sovittelun mahdottomuuteen. "Neuvottelujen" tulos onkin usein hysteerinen nainen, joka ei itsekään tajua mistä meni sekaisin. Jos mies kuitenkin "neuvotteluissa" (sääntöjen jakelutilaisuudessa) omaksuu naisen kannan, nainen katsoo erimielisyydet sovitetuiksi.
Toinen ongelma on suhteen muodostumisen kannalta vielä fataalimpi: naisen kokemushorisontin ja elämismaailman umpinaisuuden ja läpitunkemattomuuden vuoksi naiseen on mahdotonta muodostaa yhteyttä. Nainen ei oikeastaan milloinkaan näe miesyksilöä, vaan luomansa kuvitteellisen hahmon, jonka hän tietämättään samastaa mieheen. Mies on joko Poikaystävä, Ystävä, Pomo, Hoito, Pukki, Ystävän poikaystävä tai jotain muuta, mutta ei koskaan omanlaisensa yksilö. Naisen asettama miehen rooli pitkälti määrittää miehen ja naisen välisen suhteen käytännön.
Jos mies ei tajua millaisen otuksen kanssa hän on tekemisissä - kuten usein on laita -, seuraukset ovat miehen psyykelle tuhoisia. Miehestä tulee OBJEKTI paitsi naiselle myös itselleen. Mieheltä riistetään itseisarvo, sillä naiselle hänellä on vain välineellistä arvoa naisen elämänhallintaprojektin (perhe työ harrastukset ystävät hyvän elämän määreinä jne)toteuttamisessa. Täsmällisesti ottaen seurustelukumppani on naiselle turvallisuuden ja jatkuvuuden (naiselle nämä ovat käytännössä synonyymeja)tunnetta ylläpitävä mielihyväobjekti. Käytännön esimerkkejä siitä mitä tämä joillekin miehille tekee ei tarvitse kaukaa etsiä, pieni silmäys foorumien kirjoituksiin riittää (http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000001437848). On surullista nähdä kuinka naisten brutaalin vallankäytön kohteeksi joutunut mies viimein alkaa nähdä oman itsensä miesesineenä.
Toisinaan todellisuus ja naisen kuvitelmat joutuvat sovittamattomaan ristiriitaan, jonka edessä jopa naisen harlekiinikaavalla toimivan mielikuvituksen on antauduttava. Tällöin miehestä tulee SYNTIPUKKI. Otaksuisin, että kaikilla parisuhteilla "eläneille" miehillä on kokemuksia siitä kuinka pettymykset naisen elämässä ovat viime kädessä miehen syytä. Milloin syynä on muutaman vuoden takainen riita, milloin miehen jääkiekon katselu tai yleisemmin vain miehen "piittaamattomuus", "laiskuus", "välinpitämättömyys", "petturuus" tai "itsekkyys". Näiden kaikkien ominaisuuksien lunastamiseen riittää vaikkapa kaljoittelukerta kavereiden kanssa. Useimmiten kuitenkin joku verrattomasti vähäisempi asia.
Tällainen on naisluonto.
Vastaukset 8
Vanhimmat
linkki
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000001437848
kirjoituksen parasta antia;)
Jos sä nyt tossa todistelit, että naiset on ihan hirveitä ja niitten kans et haluu olla, niin oo sitte ilman!!! Senkus, ketään ei kiinnosta!!! Elä yksikses poikamiesboxissa koko loppu elämäs! Kun se nyt on niin ihanaa ilman naista. Laita itelles ruoka ja vietä mukavia iltoja yksikses, saat oikein nauttia. Ei naisten kans oo pakko olla. Vanhenet sitte ihan yksin ja joku päivä naapurit löytää sut kuolleena ku koko rappukäytävä haisee. Niin, ei sulla olis sit lapsia eikä vaimoa, ei ketään joka välittäis.
Tollasta elämääkö haluat, vai ootko kenties homo? Kun mun elämä on sitä, että synnytän lapset, käyn töissä, huolehdin, että koti on siisti, laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykit. Mitä mies tekee? Käy töissä. Siinäpä se suurinpiirtein.
Niin, kuka ymmärtää miestä? Mies kun luulee, ettei häntä koske mitkään säännöt. Mies saa töistä tullessaan tehdä leipää ja jättää kaikki pöydälle sen jälkeen, kunnes taikakeiju vei ne takaisin paikoilleen. Mies saa jättää vaatteensa lattialle, kun taas keiju tuo ne puhtaana kaappiin. Mies saa tehdä sitä, mies saa tehdä tätä. Ja kaikki tämä vain sen takia, että mies on niin täydellinen!!! EI TEIDÄN ÄIJIEN ELÄMÄSTÄ TULIS MITÄÄN ILMAN NAISIA!!! Ja ainoa asia mitä teiltä pyydetään, on se, että pistä astiat lavuaariin ja pyykit koriin, mutta kun sitäkään ei voi tehdä.
Ensimmäinen kappaleesi kertoikin peloistasi ja siitä, miksi sinä riudut parisuhteessasi. Parisuhteen ulkopuolinen elämä ei kuitenkaan tarkoita lohdutonta yksinäisyyttä (vaikka naiset usein niin kuvittelevatkin). Sen sijaan vaikuttaa siltä kuin itse tuntisit olosi yksinäiseksi ja petetyksi. Neuvoisinkin sinua tarkastelemaan elämääsi uusin silmin käyttäen vaikkapa kirjoitustani pohjana. Vaikka oletkin nainen ja vaikka siten joudutkin elämään elämäsi merkittävien psyykkisten vaivojen rasittamana, niin elämän ei silti tarvitse olla niin yksitoikkoista ja yksinäistä kuin se sinulle on.
lukea juttujasi, aihe vaan alkaa kyllästyttää..
Mutta kommentoin nyt muutamiin juttuihin, esim tuohon "naiselle ei pidä olettaa mitään ominaisuuksia, vaan yksinkertaisesti katsoa mitä nainen on". Tuo on totta!
Nainenhan on miehen vastakohta ja miehen kun ottaa niin tietää kyllä mitä saa..
Kaikki kuin toistensa kopioita.
Katson siis tuon yksilöllisyyden naiseuden eduksi. Nainen, toisin kuin mies, on aina arvoitus.
Ja tuohon "mitä nainen sanoo, ajattelee ym.on todellisuudelle vierasta", niin näinhän se miehen näkökulmasta näyttää olevan, mutta onko siis miehen todellisuus ainoa oikea todellisuus?
Ihan yhtälailla naisen mielestä miehen suusta ei tule yhtään mitään järkevää.
Jostain kumman syystä luonto on päättänyt luoda miehen ja naisen kuin eri lajiksi, kumpikin puhuu omaa kieltään ja ihmettelee "mitä hittoa toi höpisee".
Tässä jatkuvassa taistelussa siitä kumpi on oikeasti "tarpeellinen", mies vai nainen, ei kukaan täyspäinen voi tulla tyhjentävään tulokseen pelkästään toisen tarpeellisuudesta.
Kyllä, te miehet ajattelette rationaalisemmin ja naiset ovat pillittäviä, juoruilevia tunnehöpisijöitä, tämähän on jo todettu, mutta kun molempia tarvitaan!
Ihmettelen vaan, ettei molempia ominaisuuksia ole luotu kummallekin sukupuolelle.
Ikäänkuin mies ja nainen on pakostakin toisistaan riippuvaisia, koska kukaanhan ei pärjää pelkällä järjellä/pelkillä tunteilla.
Esim. maailman tila osoittaa mihin miehinen, tunteita väheksyvä, pelkkää järkiperäisyyttä korostava tekninen ajattelu johtaa, ei siis sittenkään niin kovin edistyksellistä..?
Samoin olisi käynyt, jos teknologiaa luomassa olisivat olleet pelkästään naiset, en uskalla ajatellakaan missä jamassa sitten oltaisiin!
Meidän naisten etu lienee, että voimme syyttää kaikesta tapahtuneesta miehiä..
Mielenkiintoista ajattelua muuten, että uskot naisen näkevän työn, parisuhteen, perhe-elämän, ylipäänsä kaiken elämässään OLIOINA(?!).
Halveksit sitä miten naiset sisällyttävät maailman sisään näihin asioihin.
Pitäisikö maailma siis pitää jotenkin erillään näistä kaikista..? Ehken ymmärtänyt mitä tällä hait.
Ihmettelen mitä tarkoitat tuolla "muuttumattomuudella", mitä vastaan naiset mielestäsi taistelevat..?
Naisten elämä on vuosikymmenten saatossa muuttuillut paljon enemmän kuin miesten!
Jos nyt naiset viimeinkin jotain muutosta vastaan taistelevat (mitä?) niin eikö se ole jo vähintäänkin oikeutettua?
Sosiaaliset normit, joihin vetosit, ovat aikalailla ainoita asioita joissa naisilla on ollut mitään valtaa ja sanomista, joten tottakai niistä on tullut tietyllä tavalla "naisten maailma".
Ironista vain, että miehet ovat sen ihan itse aiheuttaneet kieltämällä naisilta kaiken muun!
Yhä tänäkin päivänä mies jättää naisen harteille sosiaalisten asioiden hoitamisen perheessä, oli kyse kutsukorttien lähettämisestä tai juhlapöydän kattamisesta.
Siinä missä mies ihmettelee naisen loputonta hääräämistä ja kaakatusta, nainen taas ei käsitä ettei sohvannurkassa hiljaa jurottavalla äijänköriläällä ole alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja.
Mielenkiintoista on myös se, että miehet halveksivat tätä naisten taitoa "kaakattaa" sosiaalisesti, mutta ilman sitä olisi miesten omakin sosiaalinen piiri paljon pienempi.
On helppo pitää turhana sellaisia asioita, joita ei itse joudu tekemään.
Useimmilla eläinlajeillakin naaraat hoitavat sosiaalisen verkoston, mikä on tärkeää esim. siksi että jälkeläisillä on aina joku hoitaja.
Urokset taas ottavat helpommin "yhteen", mitä me nartut voimme puolestamme päivitellä.
Mitä tuohon loppuosaan tulee, ei yksikään lause ole sellainen mikä ei päteisi myöskin toisinpäin.
Nainen on ihan yhtä hukassa miehen kanssa, miksi ihmeessä haluat nähdä asiat noin yksipuolisen miehisestä näkökulmasta?
Jos miehen osuus maailmassa olisi kuvailemasi kaltainen, olisivat kaikki miehet jo ampuneet itsensä, tai ainakin karttaisivat naisia kaikin tavoin!
Eiköhän siis suurin osa miehistä ole kuitenkin edes jotain hyvääkin naisista saanut irti?
Jos otetaan tällainen provosoitunut tyyli käsitellä asioita, sanomista löytyy ihan yhtä paljon puolin ja toisin.
Jos jonkun mielestä on järkevää ajattelua lähteä niin loputtomalle tielle, siitä vaan.
Mutta ihan lämmöllä toivon, että sinäkin Spektaakkeli löydät joskus jotain muutakin sisältöä elämääsi, kuin vuodesta toiseen hakata päätäsi seinään tyhjänpäiväisellä katkeralla saarnaamisellasi.
Sitoudut tuossa vastauksessasi niin vahvasti sietämättömään biologiseen olemusajatteluun, että diskurssispesifi argumentaatio tulee edustamalleni näkökulmalle mahdottomaksi.
Voin kuitenkin huomauttaa, että luonto ei "päätä" mitään. Eivätkä mies ja nainen ole eri lajia. Minä en esitä kategorisia väitteitä paremmuudesta, vaan kuvauksellani on moraalinen sanoma. Näin asiat ovat ja niiden EI PITÄISI olla niin, joten hyvät naiset, olisiko aika mennä itseenne. Ja miehien taas olisi hyvä tiedostaa naisten olemuksellinen kieroutuneisuus, jotteivat erehtyisi ottamaan mallia mielipuolista, saati sitten tietämättämään mukautuisi mielipuolten asettamiin kriteereihin.
Naiset todella uskovan työn, parisuhteen yms olevan jotakin ei-inhimillisesti syntynyttä. He eivät näe sitä yhteiskunnallista rakennetta ja vaikutusverkostoa joka tuottaa työn, parisuhteen, perheen jne kaltaisia (yhteiskunnallisia)suhteita ja toiminta- ja järjestäymistapoja. He vain vetoavat työtä tai perhettä koskeviin näkemyksiinsä ymmärtämättä lainkaan mitkä tekijät ovat rakentaneistaneet ne nykyiseen muotoonsa.
Sama juttu noiden "sosiaalisten taitojen" kanssa. Naisten käsitys sosiaalisista taidoista sisältää implisiittisesti käsityksen maailmasta ja ihmisistä valmiina rakennelmana, joilla on oma toimintalogiikkansa. Tämän presupposioiden toimintalogiikan tuntemuksen manipulatiivista hyödyntämistä he kutsuvat "sosiaaliseksi lahjakkuudeksi" tms. Kuitenkin "kyvyttömyys" tulla ihmisten kanssa toimeen voi johtua muistakin asioista, psyykkistä ongelmista ja estoista, persoollisuuden laadusta (introversio) tai vain yksilön moraalisesta halveksunnasta toisia ihmisiä kohtaan jne.
Mutta ei noita sun juttujas jaksa edes kunnolla lukea.
Kirjoitustyylisi ei ole mikään "ihmisystävällinen", vaan koetat kirjoittaa mahdollisimman "yli-sivistyneesti", ikäänkuin kuuluisit johonkin yläluokkaan etkä keskustele kuin muiden samaan luokkaan kuuluvien kanssa.
Saat ilmeisesti kiksisi siitä, että asetat itse itsesi muiden ihmisten yläpuolelle ja katselet sieltä sitten ylväänä muita alaspäin.
Voin kuvitella miten yksinäinen olet.
Kai sitten saat jotain tarkoitusta elämääsi kirjoittelemalla näitä juttujasi, tiedän kyllä että vaihtelet nimimerkkiäsikin "moraalisten viestiesi tehostamiseksi".
Mutta miksi uskot että ihmiset(eli miehet) kaipaavat kaltaistasi moraalisaarnaajaa herättelemään heitä?
Eiköhän ihan jokainen ole tarpeeksi järkevä tekemään omat päätöksensä elämästään ilman kaltaistasi holhoajaa?
Tuskin ketään enää jaksaa nuo juttusi kiinnostaa, saman hokemista ja turhaa, kävisit hyvin unilääkkeestä.