Kannattaako tyytyä keskinkertaiseen

Kuulostaa aika pahalta. Etsi yhteisiä harrastuksia tai muuta sisältöä elämääsi. Yritä löytää läheisempi suhde rakkaaseesi, jos teiltä läytyy hellyyttä ja rakkautta. Yrittäkää saada suhteenne roihuamaan.

Keskinkertaiseen ei kannata tyytyä. Miehissä on eroja.

suhteeseen kuin suhteeseen, kunhan joku on. Heikot laumaeläimet.
Elämä menee hukkaan keskinkertaisessa suhteessa. En näe mitään eroa yksin elämisessä ja elämisessä vain "jonkun sinne päin" kanssa.

tarkoitat keskinkertaisella. Tuskin mikään suhde on paras mahdollinen, ainakaan jos sitä vertaa omiin haaveisiin: haaveiden rakentelu on paljon helpompaa, kuin parisuhteen rakentelu.

Toisaalta, jos tunnet oikeesti, että suhde ei sua tyydytä, siinä pysyminen on todellinen kompromissi lievän rakkauden ja turvallisuuden kaipuun välimaastossa, niin se ehkä on sellaista keskinkertaisuutta, jonka mielekkyyttä voi pohtia.

Pelottaa tuo aloituksesi otsikko, jossa puhut tyytymisestä... se kuulostaa pahasti sellaiselta tasoajattelulta, johon riittämiin törmää. Vaaditaan parasta, ei tyydytä oman tason alapuolella oleviin jne.

Tämä nyt ei ollut mikään vastaus. Pari ajatusta vaan.

Tuo kuulostaa miun korvaan tuo "tyytyä" aika pahalta. Jos ajattelet, niin et tyydyt toiseen kun parempaakaan ei ole saatavilla, niin tekeekö se sinut ja sen toisen osapuolen onnelliseksi?

Jokaisessa parisuhteessa on ongelmia jossakin vaiheessa, joillakin enemmän, joillakin vähemmän.
Mitä se enemmän on, mitä kaipaat?

Jos ajattelet noin, että suhteeseen on "vaan tyytyminen", niin ei sitä ainakaan paremmaksi muuta. Työtähän sen eteen tarvitsee tehdä, jotta se toimisi.

Tuo tyytyminen sanana häiritsee minua. Ehkä olisi parempi lopettaa koko suhde ja jäädä yksin..

Millälailla keskinkertaista, nyky elämässä ihmisille on joku ihmeen pakkomielle että parisuhteen pitää olla yhtä auvoa ja jotain tosi erityistä. Ei riitä parisuhteen ydin eli molemmin puolinen rakkaus ja luottamus.
Siinä erityisyyden tavoittelussa mennään vaan itserakkuden sävyttämiin suhteisiin eikä koskaan saavuteta mitään todellista.

Mutta jos suhde on jompaa kumpaa osapuolta alentava tai yksi puoleinen niin ei kannata tyytyä.
Ei myöskään jos suhteessa esiintyy väkivaltaa oli se sitten henkistä tai fyysistä, tai kärsitte luottamus pulasta kensenänne!

mikään rakkaussuhde ei koskaan tule olemaan täysin tyydyttävä, ellei siihen tyydy. aina tulee olemaan arjen tylsyyttä, ristiriitoja, ja ongelmia, no, mitä milloinkin. kukaan ei ole täydellinen, ja tunteet ailahtelee. mitään Se Oikea-paria ei ole olemassakaan. kaikki ne jotka on rakastuneet useamman kun kerran, tietää. ainahan se "tuntuu erilaiselta kun koskaan ennen" ja aina on suuria tunteita ja blaa, blaa. ne ketkä on juuri rakastuneet ja nuoria antaa kovin idealistisen kuvan ja ne ketkä nähneet jo elämää ja taisteluissa arpensa saaneet, tietävät jo, että rakkaus on suurimmaksi osaksi päätöksen tekoa. pysyn tässä, olen sitoutunut tähän, ja rakastan, vaikka seinät kaatuu.

aina sä tulet jotain enemmän kaipaamaan, kunnes päätät olla kaipaamatta ja opettelet olemaan kiitollinen. voit vaihdella paria niin paljon kun lystäät, ja lopulta kuitenkin jäät kaipaamaan. se on ihmisen sisäinen tyhjyys, jota muut ei pysty täyttämään, minkä kanssa on vaan opittava elämään.

miksi vaihtaisit, tai miksi et. jos vaihdat, tulee se yksinäisyys, mutta tulee myös uusia, jos et vaihda, kaipaat, mutta ainakaan et kaipaa yksin. että jos siinä suhteessa ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa, kuten väkivalta, tolkuton päihteiden käyttö, totaalinen välinpitämättömyys, jne. niin turhaan vaihdat. vaihda vaan, jos se toinen ihminen näivettää sut, siis on niin epäsopiva pari, että Sinusta ei jää jäljelle enää mitään, et saa olla se kuka olet. ja jää yksin, jos et muuten saa selville, kuka olet.

yksinäisyys on raskasta monesti, parempi ainoastaan surkeata parisuhdetta. yksinäisyys on hyvää ainoastaan, jos sen itse valitsee ja siitä pääsee pois.

kiitollisuus on vaikea laji. ahneet eivät ole kiitollisia, eikä heitä tyydytä mikään. he eivät myöskään tule onnelliseksi. varo siis ahneutta. kiitollisuus tekee joskus pliisustakin suhteesta jotain muuta kun pliisun. jos olet kokenut todellista yksinäisyyttä, muistele sitä, ja mieti onko se parempi.
sinulla on parisuhde ja silloin mahdollisuus värittää sitä.

niin, minä tiedän yksinäisyydestä paljon. täällä asustaa pimeys ja peikkoja, ja ne eivät päästä irti. yksinäisyys johtaa suruun ja ikävään pahemmin kun mikään muu. on helppoa kuvitela, että täällä on vapaus, mutta jos täältä ei pääse pois, tämä on pahempi kun vankila, missä on muita. yksinäisyyden ihailu on häpeän peittämistä ja valhetta. ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Sydän kuolee.

jokaisen soisi miettivän sitä, kun kohtaa ihmisiä ja kohtelee ihmisiä.

...myös yhtä kuin paras kaveri.jos jollain suhteen alueella menee huonosti ja toisella taas ihan hyvin niin tää on kammottavaa ajatella että okei,hylkään parhaan ystäväni ja etsin taas alusta toisen kaverin..
Näin siis periaatteessa itelläni kun parisuhde on muuttunut ihan joksikin muuksi kuin mies/nainen suhteeksi.Enkä mä tiedä mitä tekis..paras ystävä kuitenkin ja tukena kaikissa asioissa..Ei ystävää voi hyljätä jne.tiiätte kuitenkin mitä tarkoitan.