Ero tuli perjantaina.
Kuukausi sitten hän pyysi muuttamaan luokseen pysyvästi, ja perjantaina hän sanoi, ettei vain rakasta minua riittävästi jatkaakseen kanssani.
Minä rakastunut nainen, vein tavaroitani sinne, rakensin yhteistä pesää. Ei mitään aavistusta, että tämä tulisi, ERO. Elimme yli 4 kk tiivistä uusioperhe-elämää.
Voiko miehen mieli muuttua rakkauden suhteen ja yhteisen tulevaisuuden suhteen näin? Olen yrittänyt miettiä syitä, sillä mies ei voi sanoa. Ei pysty antamaan mitään selitystä.
Huomaan nyt, että hän ahdistui kun shokissa tivasin syitä. Hän ei saanut nukuttua eikä syötyä ja voi muutoinkin fyysisesti pahoin. Nyt shokkivaihe minulla ohittuu, ja pystyn ajattelemaan paremmin. Ja tajuan että vaikea asia on miehellekin se ettei voi tunteistaan puhua ja jakaa sitä mikä on pahasti elämässä. Tämä taitaa olla miehille todella yleistä. Puhun miehistä yli 40 v.
Jossain syvällä sisimmässäni toivon, että meillä olisi vielä toivoa. Hän huomaisi, ettei voi elää ilman minua. Ehkä asia konkretisoituu hänelle kun tavarani haen. Ehkä me naiset tarvitsemme toivoa selvitäksemme tälläisistä tilanteista jotenkin, sillä lopullisesti sirpaleiksi meneminen on todella lähellä.
Kuukausi sitten hän pyysi muuttamaan luokseen pysyvästi, ja perjantaina hän sanoi, ettei vain rakasta minua riittävästi jatkaakseen kanssani.
Minä rakastunut nainen, vein tavaroitani sinne, rakensin yhteistä pesää. Ei mitään aavistusta, että tämä tulisi, ERO. Elimme yli 4 kk tiivistä uusioperhe-elämää.
Voiko miehen mieli muuttua rakkauden suhteen ja yhteisen tulevaisuuden suhteen näin? Olen yrittänyt miettiä syitä, sillä mies ei voi sanoa. Ei pysty antamaan mitään selitystä.
Huomaan nyt, että hän ahdistui kun shokissa tivasin syitä. Hän ei saanut nukuttua eikä syötyä ja voi muutoinkin fyysisesti pahoin. Nyt shokkivaihe minulla ohittuu, ja pystyn ajattelemaan paremmin. Ja tajuan että vaikea asia on miehellekin se ettei voi tunteistaan puhua ja jakaa sitä mikä on pahasti elämässä. Tämä taitaa olla miehille todella yleistä. Puhun miehistä yli 40 v.
Jossain syvällä sisimmässäni toivon, että meillä olisi vielä toivoa. Hän huomaisi, ettei voi elää ilman minua. Ehkä asia konkretisoituu hänelle kun tavarani haen. Ehkä me naiset tarvitsemme toivoa selvitäksemme tälläisistä tilanteista jotenkin, sillä lopullisesti sirpaleiksi meneminen on todella lähellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tunteista puhuminen on vaikeaa.
Usein myös tunteiden tunnistaminen on vaikeaa. Ahdistaa ja on paha olla, mutta ei välttämättä itsekään tiedosta mistä kaikki johtuu.
Selitystä ei voi toiselle antaa, jos on itsekin eksyksissä omien tunteidensa kanssa. Aika ja välimatka usein auttaa ymmärtämään mistä oli kysymys.
suurin syy olla,ettei nykyään saa missään tapauksessa olla "heikko".Johon usein luetaan se tunteiden varassa meneminen/oleminen.Harvemmin luetaan hyväksi "itsetunnoksi".Kylmät arvot(raha yms) ovat nykyään se joka määrää tämän elämän kulun.Valitettavasti.
Eipä ne erot koskaan taida mukavia olla kenellekään,mutta kuitenkin.Ja siinä vaiheessa kun erotaan,niin osa käyttää juuri tätä heikkouksien tietämistä loukatakseen lisää..
Mutta mitä enemmän tunneihminen on,niin kyllä se sieltä ulosannista yleensä jotenkin kuvastuu.Puheena tai tekoinakin.
Oliskohan se niin että aika näyttää ja parantaa.
"...vein tavaroitani sinne, rakensin yhteistä pesää..." Kuka hemmetti sitä haluaa, että toinen alkaa heti pitää uusiksi omaa kämppäänsä. Olisit ollut hienotunteisempi häntä kohtaan.
Olen hänen toiveidensa mukaan rakentanut yhteistä pesää.
vähän samaa vikaa täällä,vajaa viikko erosta, lapsia ja yhteinen koti..sama puhumattomuus, ihan kuin koko mies olisi ollut aivan hukassa omassa elämässään=( surullista heittää monta vuotta hukkaan, mutta kun en itse asialle mitään voi, niin koitan parhaani mukaan jatkaa ilman häntä ja ottaa päivän kerrallaan...
sinullekin. Aika ja etäisyys on varmaan paras lääke tähän asiaan. Sinullakin. Shokkivaihe kun on päällä on vaikea toimia järjen kanssa. Uskon, että käy kuten tarkoitettu on.
yhdessä oltu noin 2 ja puoli vuotta ja asuttu samankaton alla melkein vuosi.. eilen katsoin kaikessa rauhassa salattuja elämiä niin tuli tekstiviesti että ei jaksa enään. (mieheni on viikot eri paikkakunnalla) kuulemma miettinyt asiaa useaan otteeseen, minulle ei ole sanonut mitään ja *naps* salama kirkkaalta taivaalta että se on loppu nyt.. tuntuu niin pahalta, tuntuu ettei jaksa enää :´(