Minulla on tosiaan albanialainen poikaystävä. Asunut tosin kreikassa 3 vuotiaasta asti ja edelleenkin eli todella kauan!
Meillä on mennyt todella hyvin. Olemme olleet yli 8 kuukautta yhdessä ja nyt olemme miettineet paljon tulevaisuutta, koska haluamme oikeasti olla yhdessä. Asia koskee opiskeluitani.
Minulla olisi vielä 3 vuotta jäljellä ja hän haluaisi kuitenkin olla yhdessä samassa maassa sitä ennen ja hän sanoi että olisi valmis siihen että minä olisin kotona ja hän töissä [ ei siis mitenkään alistetussa asemasssa]tai mitään semmoista mutta jos on esim. lapsia niin niiden kanssa jne. ja ei minulla sitä mitään vastaan ole, mutta ongelma on se että minulla ei silloin mitään ammattia, jos en käy näitä kouluja loppuun ja jos käyn koulut nyt loppuun niin emme nää juuri yhtään 3 vuoden aikana.. voi olla vähän sekava tämä mutta onko muita jotka ovat keskeyttäneet opintonsa ja jääneet kotiin? tai jotakin vastaavaa?
Meillä on mennyt todella hyvin. Olemme olleet yli 8 kuukautta yhdessä ja nyt olemme miettineet paljon tulevaisuutta, koska haluamme oikeasti olla yhdessä. Asia koskee opiskeluitani.
Minulla olisi vielä 3 vuotta jäljellä ja hän haluaisi kuitenkin olla yhdessä samassa maassa sitä ennen ja hän sanoi että olisi valmis siihen että minä olisin kotona ja hän töissä [ ei siis mitenkään alistetussa asemasssa]tai mitään semmoista mutta jos on esim. lapsia niin niiden kanssa jne. ja ei minulla sitä mitään vastaan ole, mutta ongelma on se että minulla ei silloin mitään ammattia, jos en käy näitä kouluja loppuun ja jos käyn koulut nyt loppuun niin emme nää juuri yhtään 3 vuoden aikana.. voi olla vähän sekava tämä mutta onko muita jotka ovat keskeyttäneet opintonsa ja jääneet kotiin? tai jotakin vastaavaa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oletko tosissasi?
ei sun tarvi kirjottaa tänne ollenkaan jos ei asiaa oo! tyttö kysyy apua, on tosissaan niin sä vaan latelet noita viisaukias... -.-
Kyseessä on lapsen tasolla oleva tyttö, jolla on 8kk mese-suhde albaaniin ja nyt tyttö miettii, kannattaako jättää koulut käymättä ja perustaa tulevaisuus mesessä/rantalomalla tavatun vieraassa maassa asuvan albaanin varaan.
Mitä sinä vastaisit? Lopeta koulut, kyllä se albaani elättää sut lopun ikää.
Lastensuojelunhan tuollaiseen pitäisi puuttua, jos omat vanhemmat eivät osaa/halua.
Mikä siinä mesessä nyt on niin kamalaa? Eikös siellä monet suomalaisetkin tapaa toisensa? Nykypäivää. On se mielestäni kivempi paikka tavata, kuin kahden promillen humalassa jossain räkälässä.
No mahtoikohan se mese nyt olla tämän jutun pointti muutenkaan?
Teillä miehillä vaan on tapana puhua mesestä harvinaisen negatiiviseen sävyyn. Tietty jos takana on 8kk mesetyssuhde ja ehkä hyvällä tuurilla yksi tapaaminen, niin ehkä sopiikin puhua siihen sävyyn, mutta näin itse netissä mieheni tavanneena särähtää tuo "mese-suhde" aika pahasti korvaan (tai siis silmään, ettei se yksi provopirkko tule taas pätemään).
"Teillä miehillä vaan on tapana puhua mesestä harvinaisen negatiiviseen sävyyn."
Ei mulla ole mitään meseä tms vastaan, mutta sitä vastaan on jonkun verran, että se toimii väylänä elintasoon perustuvalle muuttoliikkeelle välillä kehitysmaat-Suomi.
Onneksi nyt Maahanmuuttovirastossa ollaan sen verran hereillä, että mitään oleskelulupia tai vastaavia ei toistaiseksi myönnetä muutaman kuukauden mese-rakkauksien perusteella. Toivottavasti linja on jatkossakin tämä.
Olen täysin samaa mieltä.
"Onneksi nyt Maahanmuuttovirastossa ollaan sen verran hereillä, että mitään oleskelulupia tai vastaavia ei toistaiseksi myönnetä muutaman kuukauden mese-rakkauksien perusteella. Toivottavasti linja on jatkossakin tämä."
Samaa mieltä tästäkin. Ihmettelen myös miitä, jotka hakevat ja kaiken huipuksi saavat oleskeluluvan yhden tai parin lomamatka-tapaamisen jälkeen.
Mese on kyllä ihan hyvä kommunikointiväline mut ei pelkästään sen pohjalta kukaan suomi-suomi pari mee naimisiin koska mesieily ei tosiaankaan oo mitään seurustelua eikä siinä oikeesti opi toista tuntemaan!
Näyttää vaan siltä että tosi moni mokuliitto pohjautuu vaan pelkkään meseen ja sit ihmetellään et miks mun mies ei saa oleskelulupaa Suomeen vaik ollaan naimisissa.
Lillukkakin sai viisumin sille lumemiehelle, ja Migri joutuu pakosta antamaan luvan, koska asuvat yhdessä nyt Suomessa.
Lillu tapas sen ukon lomamatkalla, ja seuraavalla kerralla meni avioon, ja sitten viisumi. Se siitä meseliitosta, eli turha Jahnun ja Watsonin on sitä enempää puida, kyllä kaikkea pystyy kiertämään lakia mukaan lukien.
Itse en kyllä jättäisi opintoja kesken, tuntuu että ammatti pitäs olla. Mulla on tavallaan sama tilanne, tai siis että mies toisessa maassa.. Mutta sinänsä parempi tilanne, että valmistun keväällä.
Mutta en kyllä jättäisi koulua kesken, mietihän sinäkin kunnolla. Ja toisaalta, siinäpä sitte testaatte kuinka tosissanne olette. Vaikka ette usein näkisi (kesällä ja joululomalla?) mese, cam, skype on keksitty.. Tiedän, että se ei sitä läheisyyttä niinkään tuo, mutta kuitenkin.. Kannattaa kuitenkin ajatella loppuun asti, mitä jos eroatte, ei vielä ole lapsia ja sinä päätät tulla takaisin Suomeen? Joudut käymään koulut uudestaan ja silloin mietit "miksi en silloin käynyt kun olisin voinut?" Jos mies painostaa sillä, ettei voi odottaa tai haluaa sinun jättävän koulun, mieti onko hän oikeasti tosissaan. Jos hän todella rakastaa sinua, hän voi odottaa sen 3 vuotta, kuitenkin olette jotenkin yhteyksissä, msn ja muut, oikeat kirjeet, lähetä vaikka joku paitasi.. :) Mutta siis, sinuna minä en jättäisi kouluja kesken, kuitenkin JOS ero joskus tulee, olet tavallaan tyhjin käsin, sinulla ei ole koulutusta ja jos muutat Suomeen, sinulla ei ole työtä.. Onnea kuitenkin suhteeseesi, jos rakastatte toisianne, voitte odottaa :)
nimessa keskeyttaa opintoja. Itsekin tapasin albanialaismieheni viela opiskellessani. Pidimme yhteytta paivittain (nykyaikana helppoa) ja tapasimme saannollisin valiajoin. Kesalomani vietin mieheni luona.
Kolme vuotta on toki pitka aika, mutta jos todella rakastatte toisianne, kestaa suhteenne valimatkan. Itse ainakin opiskelin kahta kauheammin, koska halusin valmistua niin pian kuin vain mahdollista. Nyt olemme asuneet kolmisen vuotta saman katon alla ja nuo opiskeluajat ovat enaa muisto vain.
Ei kannata heittaytya vain miehen varaan, koska tulevaisuudesta ei koskaan tieda. Samaa sanovat yha useammat albanialaisvanhemmatkin omille tyttarilleen. Meidan tuttavapiirissamme on peruskoulun- ja lastentarhanopettajaa, laakaria, sairaanhoitajaa jne. eli koulutuksen saaneita albanialaisnaisia.
Suksese! :)
Jos on enää kolme vuotta jäljellä, niin eihän sitä kannata opintoja hukkaan heittää. Koskaan ei tiedä miten elämä tulevaisuudessa heittelee, joten koulutus on kyllä aika kova sana.
Voithan sinä suorittaa ne loput kolmen vuoden opinnot nopeutetussa aikataulussa, opiskellen kesäisin ja tenttien...
Kyllä minullakin on suunnitelmissa olla jonkin aikaa kotiäitinä, ja lapsia saatamme ehkä hankkia jo piakkoin, vaikka opinnot ovatkin kesken (se ei tosin ole suunnitelma, mutta eihän sitä koskaan tiedä), mutten missään nimessä ole edes harkinnut opintojen keskeyttämistä (no, ehkä muista syistä käy silloin tällöin mielessä, muttei kovin vakavasti ;-)). Itse asiassa en edes uskalla kuvitella mieheni reaktiota, jos kertoisin keskeyttäväni opintoni. Kyllähän siitäkin vaihtoehdosta, että voisin olla kotirouvana on keskusteltu, ja se on miehelleni ihan ok, mutta kyllä me molemmat kuitenkin haluamme minulla olevan ura myös, ja ainakin miehelleni on tärkeää, että vaimo on akateemisesti koulutettu, vaikkei sitten uraa loisikaan...
vaihtoon, jospa koittaisit lähteä kreikkaan vaihtoon? Tai sitten kyseinen mies voisi tulla puoleksi vuodeksi Suomeen asumaan. Oppisitte lisää toisistanne, ja hän saisi mahdollisuuden nähdä sinun kulttuuriasi jne. MUTTA ÄLÄ NYT HYVÄ NAINEN OPISKELUA MIEHEN TAKIA KESKEYTÄ. mieti jos eroatte ja jäät tyhjänpäälle. sitäpaitsi toisessa maassa on todella rankkaa elää, jos et tunne sieltä muita kuin kultasi, eikä sinulla ole työpaikkaa tai opiskelupaikkaa.
Kyllä te 3 vuotta kestätte olla kaukosuhteessa, ei Kreikka kuitenkaan niin kaukana ole, ja kesät ja talvilomat voi viettää yhdessä.
Aion jatkaa opiskeluja ainakin sen 3 vuotta... haluisin vielä senkin jälkeen 4,5 vuotta opiskella mutta en tiedä tuleeko se koskaan onnistumaan, mutta saa nähdä..voihan sitä yrittää opiskella toisessakin maassa jossei suomessa koska englantia ainakin osaan puhua.. toisaalta mietin jos mies tulisi suomeen siksi aikaa että päätän opiskelut koska hän päättää opiskelut nyt keväällä 2009. Niin miksei hän muuttaisi tänne siksi aikaan kanssani asumaan? Ollaan vähän jo alustavasti siitä juteltu. hän on minua pari vuotta vanhempi, mutta mun haavehan on olla lääkäri tai kätilö..eli yliopisto tai amk mutta tuntuu että se jää vaan haaveeksi.. koska muuten tulisi yli 7 vuotta erossa......
Täällä on ilmainen koulutus ja opiskelijat saa valtiolta hirveästi tukea.
Esimerkiksi Metropoliassa on aika paljon englanninkielisiä koulutuslinjoja, hakuaika alkaa keväällä.
Kätilöä siellä ei tainnut olla, mutta siellä on esimerkiksi sairaanhoito- ja sosiaaliala.
Environmental Engineering - Bachelor of Engineering
Information Technology - Bachelor of Engineering
Nursing - Bachelor of Health Care
Media Engineering - Bachelor of Engineering
Social Services - Bachelor of Social Services
European Management - Bachelor of Business Administration
European Business Administration - Bachelor of Business Administration
International Business and Logistics - Bachelor of Business Administration
Sitten on esim Haaga Helia, jonne tosin taitaa olla hankalampi päästä sisään ja se on enemmän bisnes-painotteinen oppilaitos.
DP for Multilingual Management Assistants
DP in Business Information Technology
DP in Hotel, Restaurant and Tourism Management
DP in International Business, Helsinki Pasila
DP in International Business, Porvoo POINT
DP in International Business, Helsinki Vallila
DP in Sports and Leisure Management
DP in Tourism
DP in Experience and Wellness
en siis tiedä asutko pääkaupunkiseudulla. lehdissä aina näkee, että maahanmuuttajille on ties mitä kouluja jotka ovat ilmaisia, joissa opetetaan suomenkieltä ja jonka ajaksi saa valtiolta opintotukea.
lycka till ;)
poikaystäväsi haave oli olla kätilö. no jokatapauksessa siinä oli joitain paikkoja missä hän voisi mahdollisesti opiskella.
On siellä Kreikassakin yliopistoja ja englannin kielisiä linjoja, mikä vimma sitä miestä on tänne raahata? Muuta itse sinne.
Mä en vielä aio muuttaa sinne. Mun on käytävä ilmeisemmin tämä koulutus loppuun, koska muutin turhaan aloitin ja myöskin tällä ajalla kerätä rahaa. Vaihtoehtomme tällähetkellä on;
1. Minä opiskelen täällä vielä sen n. 3 vuotta ja EHKÄ pääsemme näkemään tai sitten ei [ minulla ei ole aikaa kauheasti töitä tehdä koska opiskelen päivisin ja iltaisi] viikonloput ainoa mahdollisuus.
2. Hän käy vielä keväälle 2009 koulun jolloin se muutenkin loppuu ja silloin hän tulisi suomeeen siksi aikaa asumaan jotta saan opiskelut päätökseen.
se yksi vaihtoehto olisi ollut se että lopetan koulut, mutta en minä nyt sitä tee kun se ei tunnu oikealta.
Hänen haave ei ole olla kätilö vaan minun.
Hänellä on jo ammatti ensi keväänä " kädessään" eli hänen opiskelut on silloin päätöksessä :)
Opiskele ihmeessä itsellesi hyvä ammatti ja mene töihin. Ole itsenäinen, sillä elämä (tai sinä itse) jakaa sinulle paljon paremmat pelimerkit, kun olet taloudellisesti ja henkisesti riippumaton vanhemmistasi, poikaystävästäsi, aviomiehestäsi.
Jos unelmasi on työskennellä kätilönä tai lääkärinä, seuraa unelmaasi. Jos poikaystäväsi on tosissaan kanssasi, hän kyllä ymmärtää, että sinulle asia on tärkeä.
Vaikka rakkauden alkuhuumassa taloudellinen pärjääminen ja yleensäkin käytännön asiat tuntuvat merkityksettömiltä, niin alkuhuuman hälvettyä niistä voi tulla todella hankalia kompastuskiviä. Jos jätät omat halusi ja tarpeesi syrjään, huomaat jossain vaiheessa - vaikket haluaisikaan - syyttäväsi miestäsi siitä, että tämä vei sinulta mahdollisuuden toteuttaa itseäsi.
Ole oma itsesi ja tee itsesi onnelliseksi. Vasta sitten voit olla hyvä kumppani kenellekään.
Ei kannata alkuhuumassa tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Mitä teet jos teille tulee myöhemmin ero tai jos vaikka miehesi sairastuu, eikä voi enää elättää sinua.
Itse olen tehnyt rankan ratkaisun jäädä kotiäidiksi, mutta minulla on opiskelut jo takana päin. Sekään ei silti takaa että halutessani saisin enää töitä ainakaan omalta alaltani. Työnantajat kun eivät jostain syystä osaa arvostaa kotona vietettyjä vuosia kovin korkealle. Me olemmekin yrittäneet "varmistaa selustani" kaikin tavoin tulevaisuuden varalta.
Tällaisia juttuja ei rakastumisen alkuhuumassa halua miettiä, joten suosittelen malttia teille kummallekin. Itse en olisi ikinä uskaltanut jättäytyä tuoreessa suhteessa kotiin, eikä vakiintuneessakaan suhteessa tulevaisuutta pysty täysin ennustamaan.
Opiskele loppuun ja hanki töitä. Ei nykymaailmassa ole hyvä jäädä kotiin nuorena... sitä vain katkeroituu. Itsekin opiskelen nyt eikä mikään saa tulla minun ja kirjojeni väliin... no ehkä joskus
jatkakaa sitä meseilyä vielä se kolme vuotta... kirjoittaminen on muutenkin antoisampaa kuin puhuminen... noin yleensä.
opeta vaikka mesessä miehelle alustavasti suomea ja hankkikaa jonkinlainen wepkamera, että tulee läheisempi fiilis. Kolme vuotta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Mutta ikävän hetkellä kolme minuuttiakin on pitkä väli.
8kk takia nyt ei kannata vielä opintoja keskeyttää ja mikäs mies se sellainen on, joka ei anna toisen kehittyä?
Monesta voin omaa miestäni moittia mutta koskaan ei ole minulta opiskelua kieltänyt saati sanonut, että pitäisi jäädä kotiin
Eipä ole lapsiakaan ja sen takia ei olekaan kun ei se äijä niitä kuitenkaan hoitaisi, ja minun lapsilla pitää olla isä... ei sellainen kuin minulla oli vaan sellainen, joka katsoo pentujensa perään.
Miehen työ tai muu ei saa tulla isän ja lapsen väliin... se vaan on niin, että lapselle ei edes sanota "alham du lillah" jos isä ei osallistu kotitöihin ja kasvatukseen...
Oman syntyneen pentunsa kanssa hoitakoon asian miten parhaaksi näkee mutta minun kanssa ei tehdä lapsia ennen kuin pelin säännöt on selvät ja paperilla ja ne säännöt ovat minun (no nimessä voin ehkä joustaa kunhan ei muhammedia tytölle;D))
Pojilla ei itellään ole mitkään ihanne isät. miehen isä oli businesmies aina kiireinen ja aina poissa ja pieksi kun oli kotona (tällainen käsitys minulla on) rahaa oli miehellä ja muulla perheellä aina mutta isäänsä ei juuri nähnyt. isä kuolikin sitten kun mies oli 7-vuotias ja miehen äiti peri kaiken.
toisella kaverilla isä oli opettaja, ei sallinut tupakkaa kotonaan ja poikien olisi pitänyt mennä yliopistoon. no kaverin veli menikin mutta keskeytti ja karkasi italiaan, toista poikaa ei edes painostettu yliopistoon kun se ei ollut "lahjakas". Poika naitettiin naapurin tytölle mutta erosivat 7 vuoden jälkeen ja poika lähti kiertämään ulkomaita...(naisen tahdosta erosivat kun tältä mieheltä loppui rahat, nyt on tällä naisella jo uusi mies ihmettelen miten tällainen on mahdollista Bangladeshissa)
Koraani ei kiellä naista avioitumasta uudestaan eikä muuten estä naista opiskelemastakaan, jos tarkkoja ollaan (paitsi ehkä, jos on pienet lapset).
Mutta Koraanin tulkitsijat (miehet) aina tekevät omia sääntöjään... lukevat kuin piru haditeja.
Minä olen samassa tilanteessa lähestulkoon eli kaipailen vinkkejä! Tapasimme myös Kreikassa [hän on kuitenkin myös albaani]. Olemme kohta vuoden olleet yhdessä. Ongelmana tässä on se että mulla on opiskelut vielä kesken pahasti. Itsekin pitäisi ainakin 3-3,5 pakertaa ja vielä siihen päälle 4,5 vuotta. Poikaystäväni ei voi tulla Suomeen koska hänkin vielä opiskelee ja toisekseen minulla on niin kiire etten itsekään joudu pahemmin töihin eli en pääse nyt edes hänen luokseen ja samaten toisinpäin. Mietin pitäisikö opiskella tuo 3,5 vuotta ja muuttaa sinne samaan maahan ja opiskella vaikka siellä lisää? Monestihan voi englanniksi lukea, vai ? .. ei houkuta ajatus olla erossa lähemmäs 10 vuotta...miten muilla?