jees. olen saksassa, ollut nyt reilu 7 viikkoa. viime viikolla tuli sanomista siitä etten tee töitä tarpeeks, sopimuksessa lukee 30-32 h/vko (viikonloput vapaa), eli 6h/päivä. mun oli pitäny vähän laittaa työtunteja ylös, oli aiemmin käsketty. varmaan siks että epäiltiin etten tee tarpeeks. kuitenkin parhaani oon yrittäny ja aina jotain sotkua nähdessäni sen eliminoinu. nyt oon sitten ollut vähän tarkempi vielä tän jälkeen.
mutta, perheen äiti perusteli tota huomautusta sillä, että heille on erityisen tärkeetä että teen sen 6 tuntia/päivä, koska mulle tästä maksetaan "palkkaa" (se normaali 260e/kk) ja koska mun vakuutukset pitää maksaa. mitä hittoa sitä mihinkään vakuutuksiin vetoomaan, eikö se oo ihan itestään selvää? kaiken lisäks se jotenkin vetos johonkin mun huoneen VUOKRAAN, ja me asutaan omakotitalossa. ei siis mun tietenkä mitään sellasia kuulu maksaa mutta en saanu suutani auki kysyäkseni kun olin vähän häkeltynyt. (niin ja mun kirjaamista työtunneista laskettiin et olisin tehny päiväs "vaan" n. 3.4 h, mut ei mulle silti oo vapaata paljo ollenka jääny, hankala noita tunteja joskus tarkkaan merkkailla.)
nyt sitten tänään tuli vähän ongelmia pojan kanssa (9v). en ollut tehny pojan toiveruokaa Camembertiä kun en osannut. yritin netistä selvittää mitä se on (äiti oli siis vaan jättäny viikon ruokalistaan tän päivän kohdalle ton nimen, unohdin aiemmin ottaa selvää mitä se on), mutta sain selvää vaa jostain valkohomejuustoruuasta ja koska meiltä nyt ei sellasia löytynyt, niin päätin vaan tehä tonnikala-tomaattikastiketta makaronin kanssa. poika rupes syyttää että oon epäreilu ja ylehti käytöksellään kuinka tyhmä oikeen olen (iski kättään otsaan ja mulkoili kuin mikäkin). ja kun en riisiäkään ollu osannu keittää (listassa liku camambert riisi), muuta koska huomenna oli tarkotus olla paprikaa täytettynä riisillä yms niin ajattelin et parempi näin. olin siis epäreilu, koska en edes riisiä keittänyt oman toiveeni takia (eli ton täytetyt paprikat takia, vaan olin kylmästi sivuuttanut pojan toiveen vaikka hän oli varmasti toivonut ennen mua. näiden syyttelyiden jälkeen vielä totesi että mulla on vielä paljon opittavaa perheen säännöistä eikä suostunut edes maistamaan mun kastiketta. great.
sitten vielä tämän jälkeen tuli läksyjen kanssa ongelmia, aloin kysellä että mitä sen tarvitsee tehdä. poika puhui mulle joku ihmeen pallo suussaan enkä saanut mitään selvää, ja tämän huomattuaan tietysti jatkoi koska se oli niin hirveän hauskaa! sitten loppujen lopuksi se kirjotti liitutauluun mitä sen piti tehdä, ja kun pyysin vielä näyttämään kirjasta niin käyttäytyi vaan niinkuin ei olis kuullutkaan. otin sitten vähän hermolepoa ja lähin pihalle haravoimaan etten ala räjähdellä.
ei mua toi poika-ongelma niinkään mietitytä, koska noin pahaa ei oo ennen ollut, ja kuitenkin lapset nyt kiukuttelee joskus, ihan normaalia, mutta toi äiti-juttu mua mietityttää. äiti painaa ihan hullun pitkiä työpäiviä, lähtee aamulla 8-10 välillä, saattaa pistäytyä kotona syömässä (n. kerran kahessa viikossa) ja tulee illalla 7-8 aikaan mutta saattaa senkin jälkeen vielä lähteä jonnekin loppuillaks. isä tulee n. 6-7 aikaan aina. mutta hyvin varaa rutista mulle siitä että talo ei oo tarpeeks siisti, kun ite vaan pyörähtää täällä eikä kyllä vapaa-aikanaan siivoa.
on ihan hyviäkin hetkiä silti ollu, esim kun ollaan lähdetty johonkin vähänkin pitempään reissuun, tai oltu vaan yhdessä, sillon kun on kunnolla aikaa. mutta luulen että en tätä menoa kauaa jaksa, tarkotus oli olla ensi toukokuuhun asti. jo nyt oon ollut tosi kiireinen, omaa aikaa ei jää koska toi 6 tuntia on vaikea tehdä putkeen kun lapsetkin tulee ja menee miten sattuu. (lapset 9, 12 ja 13). ja mun tehtäväni on myös joka päivä kahen vanhimman kanssa opetella 10 min enkkua, helpommin sekin sanottu kun tehty, niiden mielenkiinto asiaa kohtaan ei arvatenkaan hirveän suuri ole.
tuntuu että äiti vaatii aivan liikoja varsinkin kun ite ei pysty yhtään auttamaan. eli jo ennen noita huomautuksia mun työnteosta olin kiireinen, tätä menoa vielä enemmän, ja pääsykokeisiinkin olis tarkotus lukea joten meinasin viimestään maaliskuussa lähteä siksi, vaikka oli tarkotus jäädä toukokuuhun. pelottaa noiden suhtautuminen, ja varsinkin kun oon nyt ajatellu et ainakin jos vielä pahemmaks menee niin jouluna jäisin suomeen, eka oli tarkotus vaan lomailla.
toivottavasti jaksoitte lukea mun pitkän tekstin, kaipaan vähän kommenttia. on alkanu tuntuu siis siltä että en tätä jaksa loppuun asti, mutten vielä ole luovuttamassa. ja yritän nyt kattoo tarkemmin et talo pysyy siistinä, voin kyllä myöntää et olin välillä ehkä vähän huolimaton, mutta nyttenkin oon vasta 7 viikkoa ollut.
olis kiva kuulla myös perheen vanhempien kommentteja!
mutta, perheen äiti perusteli tota huomautusta sillä, että heille on erityisen tärkeetä että teen sen 6 tuntia/päivä, koska mulle tästä maksetaan "palkkaa" (se normaali 260e/kk) ja koska mun vakuutukset pitää maksaa. mitä hittoa sitä mihinkään vakuutuksiin vetoomaan, eikö se oo ihan itestään selvää? kaiken lisäks se jotenkin vetos johonkin mun huoneen VUOKRAAN, ja me asutaan omakotitalossa. ei siis mun tietenkä mitään sellasia kuulu maksaa mutta en saanu suutani auki kysyäkseni kun olin vähän häkeltynyt. (niin ja mun kirjaamista työtunneista laskettiin et olisin tehny päiväs "vaan" n. 3.4 h, mut ei mulle silti oo vapaata paljo ollenka jääny, hankala noita tunteja joskus tarkkaan merkkailla.)
nyt sitten tänään tuli vähän ongelmia pojan kanssa (9v). en ollut tehny pojan toiveruokaa Camembertiä kun en osannut. yritin netistä selvittää mitä se on (äiti oli siis vaan jättäny viikon ruokalistaan tän päivän kohdalle ton nimen, unohdin aiemmin ottaa selvää mitä se on), mutta sain selvää vaa jostain valkohomejuustoruuasta ja koska meiltä nyt ei sellasia löytynyt, niin päätin vaan tehä tonnikala-tomaattikastiketta makaronin kanssa. poika rupes syyttää että oon epäreilu ja ylehti käytöksellään kuinka tyhmä oikeen olen (iski kättään otsaan ja mulkoili kuin mikäkin). ja kun en riisiäkään ollu osannu keittää (listassa liku camambert riisi), muuta koska huomenna oli tarkotus olla paprikaa täytettynä riisillä yms niin ajattelin et parempi näin. olin siis epäreilu, koska en edes riisiä keittänyt oman toiveeni takia (eli ton täytetyt paprikat takia, vaan olin kylmästi sivuuttanut pojan toiveen vaikka hän oli varmasti toivonut ennen mua. näiden syyttelyiden jälkeen vielä totesi että mulla on vielä paljon opittavaa perheen säännöistä eikä suostunut edes maistamaan mun kastiketta. great.
sitten vielä tämän jälkeen tuli läksyjen kanssa ongelmia, aloin kysellä että mitä sen tarvitsee tehdä. poika puhui mulle joku ihmeen pallo suussaan enkä saanut mitään selvää, ja tämän huomattuaan tietysti jatkoi koska se oli niin hirveän hauskaa! sitten loppujen lopuksi se kirjotti liitutauluun mitä sen piti tehdä, ja kun pyysin vielä näyttämään kirjasta niin käyttäytyi vaan niinkuin ei olis kuullutkaan. otin sitten vähän hermolepoa ja lähin pihalle haravoimaan etten ala räjähdellä.
ei mua toi poika-ongelma niinkään mietitytä, koska noin pahaa ei oo ennen ollut, ja kuitenkin lapset nyt kiukuttelee joskus, ihan normaalia, mutta toi äiti-juttu mua mietityttää. äiti painaa ihan hullun pitkiä työpäiviä, lähtee aamulla 8-10 välillä, saattaa pistäytyä kotona syömässä (n. kerran kahessa viikossa) ja tulee illalla 7-8 aikaan mutta saattaa senkin jälkeen vielä lähteä jonnekin loppuillaks. isä tulee n. 6-7 aikaan aina. mutta hyvin varaa rutista mulle siitä että talo ei oo tarpeeks siisti, kun ite vaan pyörähtää täällä eikä kyllä vapaa-aikanaan siivoa.
on ihan hyviäkin hetkiä silti ollu, esim kun ollaan lähdetty johonkin vähänkin pitempään reissuun, tai oltu vaan yhdessä, sillon kun on kunnolla aikaa. mutta luulen että en tätä menoa kauaa jaksa, tarkotus oli olla ensi toukokuuhun asti. jo nyt oon ollut tosi kiireinen, omaa aikaa ei jää koska toi 6 tuntia on vaikea tehdä putkeen kun lapsetkin tulee ja menee miten sattuu. (lapset 9, 12 ja 13). ja mun tehtäväni on myös joka päivä kahen vanhimman kanssa opetella 10 min enkkua, helpommin sekin sanottu kun tehty, niiden mielenkiinto asiaa kohtaan ei arvatenkaan hirveän suuri ole.
tuntuu että äiti vaatii aivan liikoja varsinkin kun ite ei pysty yhtään auttamaan. eli jo ennen noita huomautuksia mun työnteosta olin kiireinen, tätä menoa vielä enemmän, ja pääsykokeisiinkin olis tarkotus lukea joten meinasin viimestään maaliskuussa lähteä siksi, vaikka oli tarkotus jäädä toukokuuhun. pelottaa noiden suhtautuminen, ja varsinkin kun oon nyt ajatellu et ainakin jos vielä pahemmaks menee niin jouluna jäisin suomeen, eka oli tarkotus vaan lomailla.
toivottavasti jaksoitte lukea mun pitkän tekstin, kaipaan vähän kommenttia. on alkanu tuntuu siis siltä että en tätä jaksa loppuun asti, mutten vielä ole luovuttamassa. ja yritän nyt kattoo tarkemmin et talo pysyy siistinä, voin kyllä myöntää et olin välillä ehkä vähän huolimaton, mutta nyttenkin oon vasta 7 viikkoa ollut.
olis kiva kuulla myös perheen vanhempien kommentteja!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tarkotin et tunneista tuli 3-4 h/päivä, ja toi ruokajuttu, lisäks yritin soittaa vielä perheen äitille ja kysyä siltä ohjeita mut se ei vastannut.
Mieti mitä itse haluat tehdä. Perhees ei kuulosta kovin mukavalta, että mikäli et viihdy niin miksi jäädä? Au pair ei ole pelkkä työntekijä ja jotta homma toimis vaaditaan joustoa molemmilta osapuolilta. Perheitä on muitakin mikäli työtäs ei kyseisessä perheessä arvosteta. Au pairina olon pitäis olla kokemus itselle, turhaan tuhlaat aikaasi ihmisille jotka näkee vaan itsensä ja oman elämänsä. Päätös on kuitenkin lähettävä susta itsestäs. Sisulla jaksaa huonoissakin olosuhteissa, mutta mieti onko se sen arvosta.
Muuta en osaa sanoa:). Pärjäile!
Ensiksi täytyy sanoa, että 9v poika tuntuu käyttäytyvän huonosti. Hän taitaa pitää itseään paljon ylempiarvoisena kuin sinua - olet perheen piika.
Työaikaasi mietin, että mitä kaikkea sinun pitää tehdä 6t/pv. Lapset ovat isoja, joten heitä ei tarvitse hoitaa. Minä tekisin seuraavasti:
- aamupalan laitto, aamupala ja keittiön siivous 1t
- pyykit ja kodin siistiminen 1t (silittäminen erikseen)
- kauppareissu 1t
- välipalan valmistaminen ja lasten kanssa oleskelu 1t
- päivällisen valmistaminen, ruokailu, keittiön siistiminen 2t
Koska itsekin syöt aamiaisen ja päivällisen, se ikään kuin vähentää työaikaa, eli vielä jäisi puoli tuntia siivoamiselle tai lasten kanssa olemiselle (läksyt yms).
Jos et käy kaupassa, niin niinä päivinä voit siivota enemmän. Lapset varmaan siivoavat mukana? Jos et valmista päivällistä, niin senkin ajan voit käyttää lasten kanssa tai siivoamiseen.
Jos sinä olet ainoa siivooja talossa, niin sitten ymmärrän, että homma voi olla vaikea. Mutta jos esim. lapset tekevät oman osuutensa, en näe, että sinulla olisi vaikeaa.
Tässä vielä siivousideaa:
Järjestelyä joka pv
Imurointi, vessojen pesu 3krt/vk (kerran viikossa paremmin)
Pölyt, lakanoiden vaihto, petivaatteiden tuuletus 1krt/vk
Lattioita voi pyyhkiä kostealla useasti esim. eteisessä.
joo vähän kommentoin tätä nyt:)
eli, oon aika pitkälti ihan samoilla linjoilla. lapset ei todellakaan siivoa täällä, eikä mun edes tule ihan hirveästi niiden seurassa oltua kun ne menee paljon omia menojaan (ja kattoo hirveesti telkkaria, varsinkin vanhin, oon yrittäny vähän kontrolloida sitä kyllä..)
oon kyllä huomannu tossa pojassa päivä päivältä enemmän itsekkyyden piirteitä, onneks toi oli kuitenkin tähän asti ainoa tollanen pahempi kohtaus.
noista lakanoista mun ei tarvii huolehtia muutakun pyykkien muodossa ja vessanpesusta ei kukaan oo ikinä mulle mitään puhunu, kyllä nyt yritän siis kattoa että niissä paperia olisi edes.. mutta keskityn enempi noihin yleisiin tiloihin, niistä on äiti aika tarkka että on siistinä.
kuten myös keittiöstä: viime viikolla mun piti puunata keitiön kaapit läpi rätin ja pesuaineiden kera, siellä hyllyllä oli sellaset muovi"pohjalliset" joissa oli jotain aivan kamalaa töhnää, yritin kaikilla löytämilläni myrkyillä sitä irrottaa mutten onnistunut. päädyin sitten siihen että se on liimaa. no, sain tossa eilen kuulla että mun on siivottava uudelleen koska edes niitä pohjia "en ollut siivonnut". hianoo. ja sekin oli ihan väärin että olin vähän järjestänyt oman mieleni mukaan, en todellakaan mitenkään pahasti, ja nyt äiti ei sitten muka löytänyt kaapeista enää mitään. joten hän järjesti pullot ja kaikki muut kaappeihin suht entiselleen ja minä saan hoitaa likasen homman uudelleen. ei mun mielestä ihan oikein.
ja täällä mopataan ja imuroidaan kerran viikossa, mikä on ihan ok ja aika pakko, koska porukka lappaa usein kengät jalassa ja täällä on mielettömän sotkuset lattiat aina niinä päivinä ennen kun oon siivonnut. ja nimenomaan MINÄ. täällä ei kenenkään muun tarvii siivota (lapset periaatteessa siivoo omat huoneensa mutta sen näyttää osaavan vaan vanhin, minä menen imurilla sieltä missä mahtuu ja vähän yritän korjailla tavaraa yleensä pois tieltä pienempien huoneessa, mutta aika mahdotonta koska pojan huoneessa lattialla KAIKKEA lähtien paperisilpusta, vaatteista, ehjistä ja rikkinäisistä leluista, helmistä... eikä toi äiti tai isäkään kovin patista siis lapsia siivoomaan huoneitaa, kerran jopa oli mun tehtävänäni eikä tod ollut hauskaa päätellen jo tosta mitä kerroin pojan huoneesta, keskimmäisellä lapsella melkein samanlaista..)
oon nyt päättänyt kirjottaa vanhemmille kirjeen näistä asioista mitkä mua täällä häiritsee, koska oon niin huono keskustelemaan vaikeista asioista edes suomeksi, joten sekoaisin varmasti kielen kanssa ja jos niillä olisi joku pienikin vastalause niiin menisin ihan lukkoon ja unohtaisin mitä piti sanoa yms :( ei hyvä tilanne mun mielestä.
mutta iso kiitos vastauksista, saa kommentoida toki lisää! ja todellakin oon tehnyt parhaani ja mielestäni jo ylittänyt itseni, en ollut tänne lähtiessä mikään siivousihme ja kotitöitä en joutunut kotona paljoakaan tekemään.
Nyt vastaan tassa omien kokemusten perusteella ja ma sanon kylla sen verran etta ma en jaksais tuollaista minuuttien laskemista. Meilla mennaan (myos edellisessa perheessa sama homma, olen siis aupaireilemassa toista kertaa)sen mukaan etta milloin minua taalla tarvitaan. Sopimuksessahan toki lukee etta aupairia voidaan tyollistaa 45h/viikko mutta jos taalla ei mitaan hommia ole niin miksi alkaa tehda tikusta asiaa. Aamulla laitan lapset kouluvalmiiksi ja vien bussille. Iltapaivalla tulevat kotiin ja tehdaan laksyt, syodaan valipalaa, lapset ulkoiluttaa koiran, mina laitan ruoan, mennaan harrastuksiin mikali sellaisia sattuu sina paivana olemaan. Aiti tulee kotiin 5-7 valilla. En laske tunteja eika laske perheen aitikaan. Nain minulla on toiminut homma vallan mainiosti, ei oo tullut sellainen orja-olo. Molemmin puolin joustoa toimintaan niin hyvin on parjatty. Muutenkin kuulostaa oudolle etta pitaa nyt jostain ruokalistan pikkumuutoksesta alkaa hirvea show nostamaan, mutta lapsethan ovat ah aina niin ihania etta niista nyt ei koskaan tieda etta mista ne saavat shown aikaiseksi. Enemman ihmetyttaisi jos se aiti asettuu pojan puolelle jutussa?
No joo, eri ihmiset toimii eri tavoin ja ei ole oikeaa tai vaaraa tapaa toimia. Sen sanon vaan etta jos itsella ei ole hyva olla niin ei sellasta tarvii kestaa mielestani. Kylla aupair-vuoden pitaisi olla mukava kokemus jokaiselle asianosaiselle!:)