maahanmuuttokriisi

Yleensä kai puhutaan kulttuurishokista, kun viitataan noihin vieraaseen maahan muuttaessa tuleviin kriiseihin. Näiden kriisien laatu ja ilmenemisaika voi vaihdella eri ihmisillä, mutta samasta asiasta puhutaan.

Joo, puolisolla oli myös melko paha, ja itsellä oli nykyiseen kotimaahan muuttaessa. Onnekis meni myös melko nopeasti ohi. Olemme asuneet myös neljännessä maassa, js siellä ei sitten taas tuota kulttuurishokkia niin ollut.

Kun et tarkemmin sanonut, miten ilmenee, on vaikea sen paremmin neuvoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa että parhaat hoitokeinot ovat 1) aika ja 2) aktiviteetit. Toisin sanoen, kun jaksaa odottaa kulttuurishokki menee ohi itsekseen ja mikä tahansa aktiviteetti auttaa. Itse harrastin esim. runsaasti ihan perusliikuntaa (lenkkeily jne) vaikka en noita muuten niin harrasta. Se piristi ja samalla tuli tutuksi uusi asuinalue ja sen sääolotkin.

Vielä viimeisenä vinkkinä sanon, että älä missään nimessä ota hoitokeinoksi sitä, että kun olo on oikein kaamea, lähdetään (pitkälle) lomalle kotimaahan. Sieltä kun tulee takaisin, olo on vielä kaameampi ja kulttuurisokin kärsiminen ikäänkuin siirtyy taas eteenpäin. Tuttavapiirissäni aika moni on erehtyi tuohon, ja he eivät sitten oikein koskaan sopeutuneet. Jos on pakko päästä hetkeksi pois Suomesta, tehkää lyhyt reissu jonnekin muualle, esim. johonkin lähialueille.

Ei maahanmuutto kriisiä, ainakaan en ole ollut todistamassa, koska hän oli jo maassa kun tapasimme (opiskelemassa ollut jo muutaman vuoden).
Muistakaan en tiedä onko ollut mitään ihan nuo ovat sopeutuneet. Kun päivät pitkät pitää töissä olla niin ei siinä kerkiä mitään kriisejä viettää.
Minä vietän sitten niidenkin puolesta;D

No joo onhan meillä avioliittokriisi vaan sekin on kuulema minun omassa päässä.

Mutta se on ihan tutkittua tietoa, että monille maahanmuuttajille varsinkin pakolaisille tulee sellaisia mielialahäiriöitä johtuen tietysti siitä mitä ovat omassa maassaan joutuneet kokemaan.
Monet ovat vainoharhaisia ja etenkin naiset kokevat ahdistustiloja ja jälkinäkyjä kotimaassaan tehdyistä raiskauksista. Teidän kannattaisi ehkä käydä ihan jollain maahanmuuttajiin erikoistuneella terapeutilla puhumassa.

Monilla on myös masennusta ja sitten kylmä ilmasto... tai ilmaston vaihtelu voi aiheuttaa sairauksia (mies esimerkiksi on aina kuumeessa ensimmäisen viikon kun menee kotimaahansa ja sairastuu uudestaan kun tulee takaisin Suomeen. toiset ovat herkempiä sitten henkisellä puolella).

Mielestäni ei ole ollut mitään itse maahanmuuttoon liittyvää kriisiä tai muuta ahdistusta.
Mies on kasvanut "hyvässä perheessä" ja on aina ollut varoissa ja matkustellut paljon ennen Suomeen muuttamistaan. Ei varmaan ole omassa maassaankaan ollut köyhyyden kanssa muuten tekemisissä kuin joskus heittänyt zakaat kerjäläisille (joita on paljon).
(olen käynyt siellä ja nähnyt ainakin miehen siskon asunnon (kerrostalon omistaja), että perhe jolla on palvelijoita ei voi olla ihan paikkakunnan köyhimpiä).
Mies on vieläpä saanut opiskella kotimaassaan ... ei ole tarvinnut lapsena tehdä raskaita töitä... no ehkä on auttanut äitiä kaupassa tms.

Sitten sekin on voinut auttaa sopeutumaan, että hänellä on ollut aina täällä oman maalaisia kavereita, että on voinut puhua omaa kieltään ja saanut tukea maamiehiltään vieraassa kulttuurissa. Samoin hänellä on myös suomalaisia miespuolisia kavereita, jotka ovat auttaneet häntä alkuaikoina.
Ja tietysti minä mutta minä tulin vasta jälkeen päin ja minun apuni on ollut suhteellista siihen mitä kärsimystä olen aiheuttanut.

Voihan miehellä olla kriisi myös ikänsä puolesta ja se ei ole yhtään kulttuuri sidonnainen... 50v miehet lemppaavat entisen vaimonsa pihalle ja lähtevät iskemään nuoria naisia ja kolmekymppiset saattavat yhtä äkkiä myös tehdä elämässään muutoksia, ihan meillä Suomessakin ja suomalaisten laatu valio yksilöiden kesken (ei vain miehillä mutta miehillä ikäkriisit ovat paljon näkyvämpiä).

Mieluummin vielä miehesi luettavaksi. Jos hän tiedostaa kärsivänsä kulttuurien yhteentörmäyksestä, sitä parempi.

Olen tutustunut aiheeseen muuttaessani itse ulkomaille, miehen työnantaja sponsoroi luettavaa myös perheenjäsenille. Kulttuurishokki voi olla vielä rankenpi jos ei ole mukana työelämässä (tai opiskelemassa). Alkuinnostuksen jälkeen saattaa tulla todella maailmanloppufiilarit, mutta siihen kannattaa yrittää suhtautua positiivisesti ja oppia itsestään. Kuten jo sanoin, on parempi mitä enemmän tietää aiheesta. Ja hiljaa hyvä tulee, jaksua! :)

Voisitko kertoa, minkälaisista oireista puolisosi kärsii? Oletteko pystyneet puhumaan asiasta? Onko hänellä työpaikka?

Oma puolisoni on ollut jo hyvin kauan Suomessa, mutta olemme melkein eron partaalla, koska tämä elämä täällä on hänelle liian vaikeaa. Suurin murhe on työnsaanti. Mielestäni hän on ihan liian passiivinen ja siksi ei saa työtä. Hänen mielestään hän taas on niin "maailman mahtavin" työntekijä, ettei hänen tarvitse ottaa mitä työtä tahansa eikä anella työpaikkoja... olen niin väsynyt elättämään häntä, sekä tekemään kaikki kotityöt, koska ne eivät hänen "kulttuuriinsa" kuulu.