Parisuhteen aloittaminen on mun mielestä äärettömän tylsää täällä. Siis musta tuntuu, että suomalaiset alottaa aina heti seurustelun. "Joo, nähtiin baarissa ja jo seuraavana päivänä seurusteltiin..." tarinoita on pilvin pimein ja mua... no, oksettaa sen takia, että mua ahdistaa. mä olen realisti. ihastusta ensi silmäyksellä tai ei, niin toi on ihan lottoarvontaa. sä et tiedä herttasta hevon shittiä ihmisestä ensisilmäyksellä, etkä yksillä treffeillä, baari-illasta puhumattakaan.
ei siis okseta se, että joku tekee noin, joillekin se tietenkin sopii, vaan se, että mun pitäs pystyä siihen samaan. hätiköidä, lyödä heti lukkoon, kiirehtiä, olla... epätoivoinen??? kun mua pyydetään ulos, niin heti on toiveissa seurustelu (heti). ja itte ei voi ketään pyytää ulos tai ihastua, tai flirttailla, kun heti antaa käsityksen, että nyt vaan seukkaamaan. tulee vähän epätoivonen olo. mua alkaa ahdistamaan. emmä halua viikossa hypätä sänkyyn joka veen ehdokkaan kanssa, emmä halua yksien treffien perusteella sanoa vielä mitään, enkä mä epätoivosesti etsi sitä seurustelukumppania, vaan ois vaan kiva tapailla ihmisiä ja jos se löytys, ni sitte löytys, mutta kun menee heti painostuksen puolelle. tai siltä se tuntuu.
parhaita on nää tapaukset, jotka jo pelkän puhelinnumeron perusteella kuvittelee tuntevansa sut, ja rupee liian tuttavallisiksi heti alkuunsa. ja käyttäytymään omistavasti. mun mielestä se on todella omituista. tai sitten mä oon omituinen. ristiriita tässä tuntuu kuitenkin olevan.
ja siis kun niitä tarjokkaita on, mutta joko sä pelaat tai seurustelet. välimallia ei muka ole. niinkun rehellinen ihmisiin tutustuminen ei ois mitään. ehkei se ole?
ja sitten tää kaverina olo. miehet on niinkauan muka kavereita ja pitää yhteyttä ja on "kiinnostuneita sun hyvinvoinnista", kun ne luulee saavansa. joko seksiä tai seurustelukumppanin. mutta ihmisenähän ei voi olla kiinnostunut. se on todella loukkaavaa ja jotenkin... siitäkin tulee sellanen olo, niinku miehet ois vaan epätoivosia vonkaajia, jotka ei kykene olemaan ihmisenä naisen kanssa tasavertasia. kun tajuavat, että sänkyyn ei mennä, ja seurustelukaan ei nyt onnistu, tai pokaavat baarista seuraavan, niin kuulumisien kyselyt loppuu siihen. tulee vähän hölmö olo sen takia, että miksi mä alkaisin seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei ole edes oikeasti mun kaveri, vaan pelkkä vonkaaja?
onko multa nyt mennyt jotain ihan ohi...kyllä mulla tuntuu olevan sosiaalisia puutteita enemmänkin, osaan pitää hauskaa selvinpäinkin, lähteä yksinkin konsertteihin, elokuviin jne. voin jutella tuntemattomien kanssa, kiitän kassalla jne. mitkä tuntuvat aiheuttavan hämmennystä, mutta tätä parisuhteen aloittamista mä en käsitä ollenkaan. ainoa mahdollisuus löytää suomessa mies on siis mennä baariin, vetää hiprakat, maata kaikkien kanssa, kenen kanssa tanssiikin, ja toivoa, että joku niistä osottautuu mukavaksi ihmiseksi. etsiä oikeat ystävät muualta, ja... ei tajua. ei kertakaikkiaan tajua.
ja siis en mäkään mikään ihan neitsyt enää ole, mutta multa menee mielenkiinto, jos heti hyppään sänkyyn jonkun kanssa. seksisuhteet on erikseen, ja niissäkin olen aina ollut rehellinen. ei mun ole tarvinnut valehdella ja pelata, vaan olla siinä rehellinen, että tää on pelkkää seksiä ja ollaan hyviä toisillemme ja pidetään kivaa, that's it. mun mielestä liian heti alotettu seksi pilaa jännityksen ja romantiikan rakentamisen ja mulla on, niin nainen kun olenkin, joku sellanen juttu, että jos saan liian helpolla mieheltä seksiä, niin kyllästyn.
oonks mä vaan vikainen, enkö mä tajua jotain, mitä hyvää niissä heti aloitetuissa suhteissa on, vai löytyykö jostain näitä toisenlaisia miehiä, mut mä en osaa ettiä?
ei siis okseta se, että joku tekee noin, joillekin se tietenkin sopii, vaan se, että mun pitäs pystyä siihen samaan. hätiköidä, lyödä heti lukkoon, kiirehtiä, olla... epätoivoinen??? kun mua pyydetään ulos, niin heti on toiveissa seurustelu (heti). ja itte ei voi ketään pyytää ulos tai ihastua, tai flirttailla, kun heti antaa käsityksen, että nyt vaan seukkaamaan. tulee vähän epätoivonen olo. mua alkaa ahdistamaan. emmä halua viikossa hypätä sänkyyn joka veen ehdokkaan kanssa, emmä halua yksien treffien perusteella sanoa vielä mitään, enkä mä epätoivosesti etsi sitä seurustelukumppania, vaan ois vaan kiva tapailla ihmisiä ja jos se löytys, ni sitte löytys, mutta kun menee heti painostuksen puolelle. tai siltä se tuntuu.
parhaita on nää tapaukset, jotka jo pelkän puhelinnumeron perusteella kuvittelee tuntevansa sut, ja rupee liian tuttavallisiksi heti alkuunsa. ja käyttäytymään omistavasti. mun mielestä se on todella omituista. tai sitten mä oon omituinen. ristiriita tässä tuntuu kuitenkin olevan.
ja siis kun niitä tarjokkaita on, mutta joko sä pelaat tai seurustelet. välimallia ei muka ole. niinkun rehellinen ihmisiin tutustuminen ei ois mitään. ehkei se ole?
ja sitten tää kaverina olo. miehet on niinkauan muka kavereita ja pitää yhteyttä ja on "kiinnostuneita sun hyvinvoinnista", kun ne luulee saavansa. joko seksiä tai seurustelukumppanin. mutta ihmisenähän ei voi olla kiinnostunut. se on todella loukkaavaa ja jotenkin... siitäkin tulee sellanen olo, niinku miehet ois vaan epätoivosia vonkaajia, jotka ei kykene olemaan ihmisenä naisen kanssa tasavertasia. kun tajuavat, että sänkyyn ei mennä, ja seurustelukaan ei nyt onnistu, tai pokaavat baarista seuraavan, niin kuulumisien kyselyt loppuu siihen. tulee vähän hölmö olo sen takia, että miksi mä alkaisin seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei ole edes oikeasti mun kaveri, vaan pelkkä vonkaaja?
onko multa nyt mennyt jotain ihan ohi...kyllä mulla tuntuu olevan sosiaalisia puutteita enemmänkin, osaan pitää hauskaa selvinpäinkin, lähteä yksinkin konsertteihin, elokuviin jne. voin jutella tuntemattomien kanssa, kiitän kassalla jne. mitkä tuntuvat aiheuttavan hämmennystä, mutta tätä parisuhteen aloittamista mä en käsitä ollenkaan. ainoa mahdollisuus löytää suomessa mies on siis mennä baariin, vetää hiprakat, maata kaikkien kanssa, kenen kanssa tanssiikin, ja toivoa, että joku niistä osottautuu mukavaksi ihmiseksi. etsiä oikeat ystävät muualta, ja... ei tajua. ei kertakaikkiaan tajua.
ja siis en mäkään mikään ihan neitsyt enää ole, mutta multa menee mielenkiinto, jos heti hyppään sänkyyn jonkun kanssa. seksisuhteet on erikseen, ja niissäkin olen aina ollut rehellinen. ei mun ole tarvinnut valehdella ja pelata, vaan olla siinä rehellinen, että tää on pelkkää seksiä ja ollaan hyviä toisillemme ja pidetään kivaa, that's it. mun mielestä liian heti alotettu seksi pilaa jännityksen ja romantiikan rakentamisen ja mulla on, niin nainen kun olenkin, joku sellanen juttu, että jos saan liian helpolla mieheltä seksiä, niin kyllästyn.
oonks mä vaan vikainen, enkö mä tajua jotain, mitä hyvää niissä heti aloitetuissa suhteissa on, vai löytyykö jostain näitä toisenlaisia miehiä, mut mä en osaa ettiä?
Vastaukset 118
Vanhimmat
Mä en kanssa voi ymmärtää miksi vieraiden ihmisten pitää alkaa salamaniskusta viettämään kaikki aika yhdessä yhtäkkiä. Miksei voi aloittaa rauhallisesti vaikka olisi ihan tosissaan?
Pari kertaa nuorena nappasin kundin baarista ja harrastin seksiä. Toisesta tulikin hoito pariksi vuodeksi, mutta toinen jäi yhden yön jutuksi eli aivan turha homma. Siitä kyllä päätin että ei näin saada poikaystävää.
Pian ex-mieheni(asumuserossa nyt) oli suhteen alussa (yhdessä 2 viikkoa) sitä mieltä että joka päivä pitää olla yhdessä ja omia kavereita ja harrastuksia ei saa olla..Heti piti seurustella täysillä! ei riittänyt että sanoin että olen tosissani. Siitä alkoi minun pettäminen.
Mä haluisin ainakin aluksia tavata kerran tai kaksi viikossa, soittaa kerran illalla tai laittaa muutaman tekstarin. Ehkä kirjoittaa mesessä. Pikkuhiljaa yökylään ja viikonloppu yhdessä yms. Vähitellen. Vaikka olisin ihan toisissani ja haluaisin seurustella.
Näin on!
Mä ainakin ahdistun, jos täytyy heti alussa viettää joka helvetin ilta yhdessä/puhelimessa... Heh, ehkä tästä syystä olen sinkku :) Onhan se kiva saada viestiä, jossa kysellään päivän kuulumisia ym, mutta ei sen tarvi mennä liiallisuuksiin :) viesti tai kaksi ja that`s it...
Hiljaa hyvä tulee.
Mä oon aloittanut (ja lopettanut) seurustelun jo 19 kertaa ja aina tiennyt, että siinä seisoo se ainoa oikea - ensimulkaisulla. Mut niin se arki ja viikonloppu on tullut vastaan. Mut koska olen ollut aloitteentekijä ja aloittanut suhteen heti, on se ollut mun velvollisuus myös lopettaa. Jaksan kyllä uskoa et kahdeskymmenes kerta toden sanoo ja vihdoinkin tapaan sen oikean. Onhan mulla ollut irtosuhteita muutama kymmenen, niin sanottua yhden illan lempeä, mut niitä ei lasketa. Ne on olleet sellaisia hutsut kiertoon kapakasta juttuja. Onnex noita hutsukiertoloita (hutsujuottoloita) on, niin ei tarvii olla ihan ilman ootellessa seurustelu suhdetta.
Olen mies, ja pahasti ihastunut ehkä 5-6 kertaa elämäni aikana (nyt siis 21). Baareissa en osaa kiinnostua kenestäkään, kun siellä kovan melun vuoksi jää jäljelle vain visuaalisuus ja toisiin naisiin vertailu. Useemman kerran käynyt niin, että tytöstä en löydä mitään vikaa, mutta se koko tilanne on vaan aiheuttanut sen, ettei tyttö tunnu missään. Seikkailla toki osaan, mutta olispa se aina sanomatta selvää kun sieltä baarista yhdessä lähdetään. Kukapa sitä nyt toisen tunteita haluaisi tahallaan loukata. Ketjun aloittajaa kompaten kyllä ymmärrän täysin mistä puhut :), ja olen samaa mieltä.
Ne jotka niin innokkaasti on menossa suhteessa eteenpäin on itseasiassa ihmisiä, joilla on ajatuksena joku ihan muu kun sen suhteen todellinen rakentaminen. Netin treffipalvelut ja baarit kuhisee näitä. Pyri tapailemaan ihmisiä enemmän sellaisten kanavien kautta, missä ihmiset ensin tutustuvat aidommin, luonnollisemmin ja vilpittömmin ilman taka-ajatuksia. Tällaisia ovat ainakin opiskelu sekä harrastustoimet.
Oletkos tullut sitä ajatelleeksi, että sinun aloittaessa aina suhteen, saattaakin käydä niin että se vastapuolikin voi lopettaa suhteenne. Mites sitten??, kun se et olekkaan sinä joka suhteen lopettaa?? mahtaa kirpaista ?? Pilkka sattuukin omaan nilkkaan. Pettymys voi olla suuri.
Mä en ole koskaan oikeasti seurustellut, joitain kuukausia vaan hengannut. Ikää on nyt 24 vuotta. Mä olen tavannut miehiä niin baarista kuin netistäkin. Viime viikolla tapasin yhden kundin baarissa. Tottakai sitä tuli kännissä suudeltua ja sen semmosta. Selvinpäin nähtiin niin tyyppi kuvitteli todellakin, että me jo seurusteltiin!!! Haluaa nähdä koko ajan ja tietää missä menen. Mua ahdistaa.. voi, kunpa se prinssi tulis vastaan jossain muualla esim. opiskelujen parissa. Netti on ihan outo paikka, ei ollenkaan ole kohdalle osunut ketään kiinnostavaa. Tai 1 kiinnostava, joka sitten vaan lopetti yhteydenpidon. Seksiäkin mä kammoon ei-tuttujen kanssa. Yhdenillanjutun olen kerran kokeillut, eikä siinä ollut mitään järkeä.. ahdisti vaan jälkeenpäin. Mua ei edes kiinnosta sekstailla tuikituntemattomien kans.. teen sit ite itelleni vaikka hyvää.. Äh mä olen varmaan ikuisesti yksin, kun en anna kenekään tulla lähelle:( Miehet on liian nopeita etenemään suhteessa..
näin justiinsa, että sitten käydään kimppuun kun sikalimppuun ja siinä kyllä alkaa ahdistamaan, jos haluaa kattoa ja miettiä vaihtoehtoja. ja siitä toisesta tulee just epätoivonen olo, kun se ei halua niitä vaihtoehtoja antaa. että sen takiahan se sitten roikkuu heti alusta saakka, ettei vaan toinen "karkaa", mutta jos on avoin ja vilpitön ihminen, ja voi tutustua ihmisiin, myös vastakkaiseen sukupuoleen vaan ihmisinä, niin paniikkia ei tule, valinnat menee lopulta aina kohdalleen, eikä pelkää sitä ettei tää just nyt onnistu.
tulee aina muitakin, ja iteki saa kattoa rauhassa.
mä en kanssa löydä netistä, mä meinasin joskus heittäytyä ihan "vallattomaksi", mutta sitten totesin, että ei. mä en etsimällä etsi seurustelukumppania, mä en silti, vaikka olen sinkku, ja pidän senkin mahdollisuuden auki, ja että jos löytyy niin kiva. mutta että mä lähtisin jahtaamalla jahtaamaan jotain miestä, netistäkään, että oisko toi, ja mä tutustuisin siihen vaan ja ainoostaan sitä varten, että sen pitäs olla seurustelua ja... siis jotenkin, kyllä mä tutustuisin ihan mielelläni eri ihmisiin, mutta en taka-ajatuksilla. en sillee "ole nyt sinä se mun mies tai ei kiinnostakaan" jne. eihän siinä ole edes oikeasti kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä, vaan ainoastaan omista haluistaan ja itsestään ja toiveistaan! ja sitten ei voida olla aidosti kavereita, ja tutustua.
miettikää nyt! vilpittömyys, läsnäolo, kuunteleminen, muista kiinnostuminen,kaveruus ja ystävyys, epäitsekkyyskin. onko ne jotenkin epäsuotavia lähtökohtia seurusteluun lähtiessä..?
mäkin aina toivon, että voiku tutustuis muualla, sattumalta, tapais vaan miehen. ilman peliä, ja jahtaamista, ja sitä veen ikuista epätoivoa ja ihmisten pelkoa yksinjäämisestä. eihän täällä kukaan yksin ole, täällähän on 6 miljardia muuta!!!
ja sitten hiipii se ajatus kuitenkin, että ei sellasta tule, ja kun toivoo, että voiskin ihastua ja rakastua oikeesti johonkin. se epätoivonen lihatiskimetsästys ei vaan jätä mitään tilaa sille, jos oikeasti haluaa tutustua ihmisiin ja olla hitaampi. mä en ymmärrä miksi tuntematon ihminen pitäisi heti päästää lähelle, miksi siihen pitäs edes heti hurmaantua tai luottaa?
ja jos kerran tällä miehellä (tai naisella) on kerran jotain aitoa ja oikeeta, ja jotain annattavaa ihmisenä, koko suhteelle, niin miksi on heti niin kiire merkata, omistaa ja sitoa? että enpä ymmärrä, enkä mäkään muuten mikään ujo ole.
"heti päästää lähelle, miksi siihen pitäs edes heti hurmaantua tai luottaa?"
Koska sen heti haluaa lähelleen, koska siihen heti hurmaantuu ja on tunne että siihen voi luottaa!!!!!!!! SIKSI!
Ikää 4kybää ja pikkukylän terassilla törmättiin, samantien yö yhdessä (ilman seksiä), kk:n päästä kihloihin siitä 2 vkon päästä muutto yhteen. En voisi olla onnellisempi ja varmempi tästä asiasta.
tää on hyvä aihe oikeesti. näin miehenä voin yrittää kertoo omaa näkemystä. tosta kiireestä alkaa heti seurustelee.
Onhan se totta että ei muutaman tapaamisen ja puhelin tai kirjottelun jälkeen voi toista tuntea, mut tietyllä tavalla noista saa jonkulaisen käsityksen siitä mimmonen ehkä toinen on.
itellä on taipumus innostuu hiukan liikaa jos johonki hyvään ja mukavaan tyyppiin törmää jossain baaris tai netis mut mulla se kyl varmaan johtuu siitä et niin harvakseltaan ku johonki törmää nii ei ne uudet ihmiset usein tunnu ensivaikutelmalta kauheen mukavilta tai kiinnostavalta ja ku sellainen eteen tupsahtaa nii helposti alkaa ajatella asioita liiax eteen päin.
ja kyllä mä ite oon sitä mieltä että jos mukava ihminen eteen tulee ja asiat jollain tasol tuntuu oikeilta niin ei oikeesti ystäviä oo koskaan liikaa vaikkei sit yhes alkaiska olee mut kyl ne asiat vaa pitää sit pystyy puhuu toisen kaa avoimesti eiks nii??
Tapailin miestä kuukauden päivät, mutta tapailu ei ottanut tulta alleen toivotulla tavalla, ei siis edennyt juuri tähän "viralliseen" seurusteluun asti. Puhelimessa puhuimme päivittäin, mutta tapasimme ainostaan kerran/kaksi viikossa, mikä mulle oli liian vähän. Minulle tuli tunne, ettei hän ole yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä. Otin lopulta asian puheeksi ja kysyinkin suoraan, että tuleekohan tästä koskaan mitään kun näin hitaasti edetään. Tähän hän vastasi vain ihmetellen hoppuani ja työkiireisiinsä vedoten. Lopulta keskustelu päättyi melko negatiivissävyisesti ja myös yhteydenpito päättyi siihen.
Tahti jossa asiat eteni meidän välillä oli minulle liian hidas. Minulle tuli pakosta tunne etten ehkä ole yhtä tärkeä hänelle kuin hän minulle. Toisaalta en voi olla varma oliko hän edes tosissaan hommassa mukana, itse olin ja jos en aivan totaalisen huono ihmistuntija ole, niin käsitin että hänkin olisi ollut. Nyt päässäni pyörii vain se, että oliko innokkuuteni se joka karkoittikin hänet, vai oliko hän tosissaan lainkaan?
On tosi mielenkiintoista lukea, miten eri tahdissa ihmiset haluavat edetä suhteessa. Itse olen kaikkimullejustnyt-tyyppiä kun se oikea kohdalle osuu.
niin, mut se ois saattanu karkottaa, se tietysti riippuu... niin, äänensävystä millä sitä vakavampaa kysellään. mutta itse saattaisin kokea sen painostuksena. ja kun teilläkin meni ihan hyvin, minne kiire? no, oishan se voinut kariutua eniveis, eihän sitä tiedä, mitkä oli sitten motiivit, mutta kuukausi ja sitten jo aletaan painostaa. se on muutama viikko ja seurustelussa tähdätään sitten jo useampaan vuoteen käsittääkseni...
sulla kiire siis johtui omasta epävarmuudesta? tai niin ainakin asia tässä tulee esiin. ja just se alkaa sitten heittää heti painostusta, kiirehtimistä, omistushalua... sopiihan se, jos toinen on samanlainen, mutta mä en koe sitä innokkuutena ja toisesta tykkäämisenä, vaan varmisteluna, epäilynä, pahimmillaan just tunkeilevana ja ahdistavana. että tulee vähän sellanen epäluottamus-omistusolo heti.
mä en kuukaudessa mitään "valoja lue", enkä päätä. tosissaan mä olen siinä vaiheessa niinkun nyt muutaman viikon tuntemisen jälkeen voi olla, mutta ei, en mä vielä mitään syvää kiintymystä ehdi rakentaa, tai siis ei kukaan, siinä vaiheessa se on vielä illuusiota. mutta matkalla sinne syvempäänkin voidaan olla: paitsi sitten jos kaikki vaiheet on kahlattu läpi jo kolmessa kuukaudessa. siihen se sitten myös päättyy.
muista en osaa sanoa, mutta jos mä syöksyn suhteeseen liian nopeesti, ni kyllästyn yhtä nopeesti, ja mulla tarttee olla aikaa rakennella, muuten suhde jää lyhyeksi. näin se vaan on.
mutta just sitä että "...noista saa jonkulaisen käsityksen siitä mimmonen ehkä toinen on. " niin, jonkunlaisen ja ehkä. eli ne on omia mielikuvia ja toiveita, eikä välttämättä se ihminen oikeesti. eikä välttis sinnepäinkään.
saahan sitä toivoa aina ja ajatella eteenpäin, mutta jos innostuu liikaa, lakkaa kuuntelemasta. alkaa pyöriä niin omassa innostuksessaan että ne omat haaveet menee sen toisen ihmisen oikeen kuuntelemisen edelle.
siinä olen samaa mieltä, että ystäviä voikin tulla ja niitä ei ole koskaan liikaa, mutta sekin voi olla vaikeeta, jos edetään ensin liian nopeesti ja sitte tulee liikaa ylläreitä ja pettymyksiä. etenkin niistä ihmisistä, jotka heti seurustelee omasta mielestään, eikä tajua, ettei ne edes tunne vielä, niin kokee sen kauheena pettymyksenä ja jopa jättämisenä, vaikkei oltas oltu tekemisissä ku pari viikkoa. ja mä esimerkiksi ite koen myös sen vähän hankalana, jos heti, alusta saakka, kun pitäs tutustua ja opetella vasta oleen kavereita ensin, niin jo ruvetaan "puimaan tätä mein suhdetta" ja voi hemmetti! kyllä rehellinen puhe on hyvä asia, ja voi puhua jos vaivaa, mutta jotenkin se heti alun ylitunteellisuus ja ylijauhaminen, niin ei... mulle tulee sellanen olo, että jos tässä vaiheessa ollaan jo näin hankalassa tilanteessa, ni mitähän se on muutaman kuukauden kuluttua.
mutta sekin on tietenkin veteen pirretty viiva: mikä on avointa ja rehellistä puhetta, mikä sitten jo liian avointa ja ripustautuvaa suhdesotkua...hmmm... nii-i, se täytyy vaan kokea. sen takia kannattaa myös ottaa rauhallisesti ja vähän tunnustella, miten se ihminen mihinkin suhtautuu.
Ihan kuin minä oisin kirjottanu ton viestin.
Noh, mun kohalla kävi ihan hyvin.
Vaikka oma sydän on vieläkin ruvella, niin sovittiin, että pysytään kavereina.
Tyyppi on todella symppis ja haluan, että hän pysyy mun elämässä mukana tavalla tai toisella.
Pitää vaan tottua ajatukseen, että ollaan vain ja ainoastaan kavereita, eikä mitään muuta tule koskaan.
Se minuakin toisessa kiinnostaa: miten hän mihinkin asiaan suhtautuu. Se olis kivaa tietää.
Ihanan rauhoittava viesti! (kirjoitin juuri palstalle "Pää sekaisin" -viestin) Kiitos!
Ajattelen itse samalla tavalla kuin tämän ketjun keskustelijat. Et voi tietää ihmisestä mitään pienen tuttavuuden jälkeen. Mutta kun tapaa ihanan tyypin, sitä tahtoo tietyn "varmuuden". Tahtoo tunteen, että minä olen kiinnostava. Tuntuu kuitenkin, että mikään ei riitä varmuudeksi alkuvaiheessa, vaikka juuti silloin pitäisi olla tyytyväinen pieneenkin huomionosoitukseen :) Tuntuu olevan yleinen ongelma, että kaikki-mulle-heti. Toinen vastakohta on kuitenkin se, että tapaillaan toista niin kauan että löytyy jotain negatiivisia piirteitä ja sitten lempataan :)
Olisi niin ihana vaan tapailla ihmisiä stressaamatta ja pitää hauskaa, mutta samalla pitää takaraivossa ajatuksen, että ehkäpä tästä vielä tulee jotain.
Netin maailma on yllättävän rauhoittava.
:)
niinpä! mulla hiukan samanlainen tilanne. ollaan tavattu livenä n kk sitten ekan kerran ja sen jälkeen n 1x/ vko. itse hinkuisin lisää tapaamisia ja tiiviimpää yhteydenpitoa, mutta toinen ilmeisesti on kiireinen töissä, haluaa myös oman rauhan ja aikaa ystävillekin. on vaan niin vaikea luottaa siihen, että kiinnostusta riittää kun on nähty niin harvoin.. ja mielestäni näin alkuvaiheessa ei todellakaan kannata alkaa jauhaa "mihin tämä meidän juttu nyt on menossa" tms suhdesetvintää, koska sillä nyt viimeistään saa miehen juoksemaan karkuun ja lujaa!! mies ei lepertele viesteissä ollenkaan, mikä ei minua haittaa. hän on kuitenkin ehdottanut kaikkia tapaamisia ekojen treffien jälkeen (ekat treffit oli mun ehdotus). onko miehelle alkuun ihan riittävää tavata vain 1x/vko ja pitää muutamienkin pv taukoja viesteissä? toki minäkin olen laittanut viestejä ensimmäisenä muutaman kerran. on vaan niin monta kertaa nähty, että jos on liian innokas niin homma hiipuu siihen..
mun mielestä voi olla. koska mulle olis. ihan just siksi, että ottasin itse vähän varovaisemmin, kattoisin onko kiinnostusta ja miten se nyt säilyy. enkä haluaisi itsekään antaa itestäni ylikiinnostunutta kuvaa. miehet pelkää pettymyksiä ihan siinä missä naisetkin, eikä se aina ole niin, että mies vaan heti heittäytyy, lepertelee ja lähettelee tekstareita: hyvä, että olet laittanut niitä ensin! koska ihan yhtä epävarma ihminen voi olla toisella puolella.
jos sulla riittää kiinnostusta, niin katsot vaan mihin se tie vie. totta, aina on se riski, että sitten se menee plörinäksi, mutta voi se mennä kiirehtimälläkin, ja veettää vielä enemmän, kun on jo kiirehtinyt unelmissaan melkein alttarille asti ja 2 kuukautta on mennyt ja suhde on kaluttu loppuun.
tavallaan tässäkin on sellanen juttu että "onko sulla parempaa tekemistä" eli: haluatko sä kattoa mihin se tie vie, vai viekö mihinkään, kaikella riskilläkin? jos vastaus on kyllä, niin älä hätäile, vaan nauti maisemista hiljaisessakin ajossa. onko sulla kiikarissa joku "parempi" ja/tai tuntuu että tuhlaat aikaasi? sillon sä et olekaan ehkä kiinnostunut, joten voipi olla parempikin antaa olla. ja onko se nopea tahti sulle niin tärkeä juttu? jos se on todella, todella tärkeä, niin sitten sun tarttee ettiä joku toinen sellanen nopeesti etenevä ihminen, eikä turhaan odottaa ja vaatia, että hitaampi tahtinen yht'äkkiä muuttuu, eikä myöskään pakolla kärvistellä ja esittää olevasi jotain, mitä et ole.
mutta eikai sulla nyt niin hoppu ole?
oottelehan vielä pari kuukautta, ei se sun elämäs siihen lopu, ja sitten voit alkaa ihmettelemään, kyllä sitä sittenkin kerkee kysellä, että mikäs tämä homman nimi nyt olikaan.
ei ole mitään riskiä. ei minusta. ihmissuhteet ei ole riski vaan rikkaus. en ymmärrä tota riskiajattelua. Pettymys on asioiden edelle menemistä. Hetki kerrallaan, niin ei tarvi pettyä kun luottamus kasvaa. Jos odottaa ennemmin paljon ennenkuin luottamus ja arvostus on siinä pisteessä, mitä odottaa, niin sit joskus voi pettyä. Mutta silloin voi ajatella, ettei ollut luottoa, eikä arvostusta siltikään vielä.
Kaikilla ihmisillä on rakkauden lahja. Se on tarkoitettu käytettäväkseen hyvin. Jumala on sen antanut meille. Mutta elkää luuleko ,että kukaan on täällä palstalla täydellinen rakkaus / suhde asioissaan. Jokainen tekee virheitä.. niistä oppia sitten..
Ei huhhuh! "Ollaan tässä nyt vaan pidetään hauskaa ja katellaan". Siis mä ainakin tulkitsen kaikki tollaset muka 'rauhallisesti' etenenemiset sellaseks, et joo, en mä sitä kiinnosta. Jos ei kerta sen enempää viittii, et nähtäis tai soiteltais/txt/keskusteltais meses ym joka päivä. En mä ainakaan tuhlais sellaseen ihmiseen, joka ei heti oo selvästi kiinnostunu ni hetkeäkään aikaani. Enkä todellakaan uskois, et joo kyl se must on kiinnostunu, vaikka ei haluakaan mua nähdä! Siis sotii niiiin mun näkemyksii vastaan. Toivottavasti ei osu mun kohdalle koskaan. Koska tollanen on vaan niin.. Tollaset ihmiset just keille ei kelpaa kukaan tai mikään eikä osaan päättää mitään ja kaikki on niiiiin helvetin ahdistavaa. Tollaset ihmiset saa mut (ja varmaan monet muutkin) ahdistumaan. Sitä paitsi tulee jotenkin kovasti yläaste mieleen, Tykkäää, ei tykkää.. aarrrgghh.
sori vaan teille.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Jos ei riskeeraa, niin ei mitään saakkaan. Toki ymmärrän myös ihmisiä, jotka ovat tulleet loukatuiksi niin pahoin, etteivät enää uskalla "suin päin suhteeseen". Itse tapasin elämäni miehen hyvin kummallisissa olosuhteissa, paikassa jossa viimeisenä olisin voinut kuvitella häntä tapaavan. Eikä sitä oikeastaan koskaan ajatellut, että tuleeko tästä mitään ja uskaltaako edetä. Kaikki vaan tapahtui niin omalla painollaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Eli ehkä yhteenvetona toteaisin, että jos ja kun sen elämänsä miehen/naisen tapaa, niin ei silloin joudu miettimään, että uskaltaako. Silloin sen vain tietää, että "tässä se nyt on".
tapasin miehen noin 4 kk sitten baarissa ja aluksi vain soiteltiin kuukausi kunnes suostuin tapaamaan uudestaan... siinä sitten alettiin näkemään muutaman kerran viikossa ja mies olisi tullut useamminkin käymään jos olisin päästänyt... oli kuulemma jo ihan rakastunut ja suunnitteli yhteen muuttoa ja minä yritin vähän himmailla että ei me vielä edes seurustella... ihmettelin miksi piti aina nähdä minun luona tai jossain muualla eikä voitu koskaan mennä miehen luo... no siinä sitten yksi kaunis yö soitin hänelle ja nainen vastasi puhelimeen... eli välillä hän eli omaa perheelämää kotona raskaana olevan naisen kanssa ja välillä minun ja minun lasten luona... no onneksi tuli selväksi ja onneksi en alkanut seurustelemaan tuon pettäjän kanssa...
niimpä, silloin kun itse tapasin mieheni jotenkin tiesin heti että hän se on, vaikken sitä tiedostanut. :> meni puolivuotta ennenkun tapasimme uudestaan ja sen jälkeen hän kysyi minua ulos. mutta en minä uskaltanut heti astua suinpäin suhteeseen. meni kolmisen kuukautta, käytiin silloin tällöin ulkona, tekstailtiin ja meilailtiin mutta ei välttämättä päivittäin. sen jälkeen olin jo niin pahasti koukussa että uskaltauduin kysymään miten siitä eteenpäin. (olin aika nuori silloin).
nyt takana yli 3.5 vuotta, olemme kihloissa ja sain juuri tiedon että kämppä ois tiedossa (jippiiiiiiii!) naimisiin ei mennä vielä ihan heti enskesänä, vaan katotaan miten se yhteiselo lähtee tästä eteenpäin ;)
silti olen sitä mieltä että ehkä toisille sopii se pikainen eteneminen paremmin, en tiedä että jos tämä joskus päättyisi että miten menettelisin, en ehkä niin pian että jo seuraavana päivänä seurusteltais, tilanteesta riippuen tietenkin. jos toisen on tuntenut jo kauan voisin harkita uudestaan.
Mielestäni olet täysin oikeassa.Ennen ainakin tutustuttiin ensin,ja sen jälkeen joko jatkettiin ystävinä,tai alettiin seurustella.Tuntuu että nyky-aikana kaikilla liian kiire,jopa tunne-asioissa.Tämä on minun näkemykseni,jokaisella omansa.Mukavaa syksynjatkoa toivotan Kaikille.
Samaa mieltä. Ensin tutustutaan paremmin.
Kyllä sitä sitten tietää, kun on tavannut ihmisen, jonka seuraa janoaa. Jollei tuota rakastumisen tunnetta ole, niin turha ruveta "seurustelemaan".
Eiköhän tässä auttaisi se puhuminen
Ja jos ihastuu johonkin henkilöön niin eikö hänelle halua antaa hellyyttä/seksiä?
Ja tällainen "hengailu" jossa ei seurustella mutta tapailaan minun mielestäni kertoo vain päättämättömyydestä.
Saako se hengaileva osapuoli muuten tapailla ja harrastaa seksiä jonkun muun kanssa jos suhde ei ole edennyt siihen saakka?
Ja jos olisin jokaisen naisen kanssa ystävä joita olen tapailut niin nämä "ystävät " olisivat todenäköisesti este oikealle parisuhteelle.
Mikään hätävara en haluaisi olla.
ihmeessä sitten seurustelet yhden kaa jos makaat siinä välissä muiden kaa...no huh..huh...miten miehet voi olla tuollaisia?
....
Tuohon "hengailuun",että saako hengaava osapuoli harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.Jatkan kaverina naisen kanssa jota tuli tapailtua useampi kuukausi.No tapailusta ei tullut suhdetta vaan nainen halusi olla kaveri koska kuitenkin välittää jossain mielessä jnejne.Kavereinakin nähdään usein,käydään kahvilla,jutellaan asiostamme,soitellaan ja tekstaillaan melkeimpä päivittäin.Vaikka tiedänkin että ollaan vaan kavereita niin joka kerta se vaan sattuu kun näkee toisen jonkun muun miehen kanssa.Ja kuulemma tunne on molemmin puolinen.Kaveri pohjalta tämä juttu toimii.Eikä se näin voi jatkua ikuisesti koska se on este oikealle parisuhteelle.Mutta nyt tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta koska molemmat vielä jossakin mielessä välitetään toisistamme.Siitä en sit tiedä onko tässä mitään järkeä?
Mies ja nainen. Mies kiinnostunut haluaa seurustella/ on kiinnostunut / ihastunut/, nainen heingaillee / tutustuu / antaa miehelle mahdollisuuden näyttää onko kiinnostunut. Mies harrastaa seksiä muiden kanssa, koska uusi ihastus ei anna. Hmmmm mihin johtaa?
Minä ainakin unohtaisin tuollaisen idiootin heti ja itse jos tapialen useampaa en anna kenellekkään ennen kuin olen varma kenet valitsen tai teen kaikille selväksi ettei ole ainokaiseni.
Ei se pelkkä puhuminen auta niin, että sä tunnet jonkun pari viikkoa ja puhut sen kanssa ja sitten muka tunnet sen. että siihen pointtiin, että haluaa tuntea edes vähän ihmistä, niin se auttaa pitemmän päälle, mutta eihän se nyt tee suhteesta välttämättä "syöksyttävämpää", koska oman pään sisällä ne jutut on käytävä läpi. puhuminen auttaa, kuka tahansa voi jauhaa sulle viikon tai kaks, yhdestä illasta puhumattakaan, ihan mitä tahansa. voi puhua tottakin toki, mutta kyllä se taas arvonnan puolelle menee.
jos ihastuu, joo hellyttä, mutta ei, en mä todellakaan harrasta seksiä jokaisen ihastuksen kanssa, mun mielestä se on vähän lapsellinen ajatuskin. samalla tavalla sä parisuhteessa jo ollessasi tulet ihastumaan ihmisiin, ei sun tunteet siitä minnekään katoa. joten etkö sä sittenkin halua antaa seksiä ihastuksesi kohteelle..? mä en ajattele ihan noin. mun mielestä tarvitaan se ihastuminen, ehkä jopa rakastuminen, mutta myös päätös. ihan samalla tavalla, kun parisuhteessa johonkin ulkopuoliseen ihastuessa tarvitaan se vastakkainen päätös. menen-en-mene. näin.
ja alkuperäisessä kirjeessä oli muistaakseni maininta siitä, että jos suhde alkaa liian nopeasti, on se myös loppuun kulutettu hyvin nopeasti, eli vastaus olisi, joo, tää nainen vois harrastaa hyvinkin sun kanssa seksiä heti,-ja sitten dumpata sut, kun kaikki ois käyty läpi liian nopeesti ja suhde alkas kyllästyttään. mitäs sitten. no, tietenkin 3 kuukauttakin on elämää ja voi olla hyvin hauskaakin sellaista.
tapailla ja harrastaa seksiä... joo, että jos sä et anna heti, niin mä meen muualle. hauskaa, samoilla palstoilla mietitään huoria ja madonnia, kehutaan kilteiksi tytöiksi niitä, ketkä ei sitte niinkään antas, miehet täällä huorittelee aika herkästi naisia, ja sitten: jos et anna, mä haen muualta.
heh, tää oli vaan tällänen lisähuomautus. tee niin, tee näin ja aina väärin.
no, sen voi sopiakin tietenkin, mutta jos sä oikeesti lähet sille linjalle, tai siis kukaan, mies tai nainen, uhkailemaan ja kiristämään seksiä:"jos et annan ja osaa heti päättää (eli juuri mun tahdissa mennä) niin mä sitten lähden hakemaan seksiä muualta." tosi kypsää. jättäsin heti, vaikka oisin muuten antanukin. ihan periaattesta.
mun mielestä jokainen nyt kestää muutaman kuukauden ja ihan ilman painostusta, vaikkei jokaista ihastustaan heti menis sohimaankaan, ja kiristämään seksiin. tulee jotenkin vähän outo olo tosta sun kirjotuksesta, ehkä mä käsitän sen väärin. tottakai, jokainenhan saa itse määrittää tarpeensa ja niitten tärkeyden: jos seksiä on saatava heti, niin tottakai pitää etsiä joku joka sitä heti antaa, mutta mun mielestä ei olis mitään tarvetta harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, jos oikeesti haluais yrittää rakentaa suhdetta jonkun kanssa.
mun mielestä kiire kertoo epävarmuudesta, joskus ahneudesta, ja siitä, ettei halua antaa toiselle tilaa valita. haluaa ajatella vaan asioita just siltä kannalta että mitä "mun tarttee nyt saada, kokea, tuntee, heti!!!"
pelkää olevansa just hätävara, ei luota siihen, että kunse toinen tuntee paremmin, se pitää jopa enemmän, kun vähemmän itsestä, siksi se pitää heti saada "kiikkiin", että itsellä olis varmempi olo.
jos se onkin se oikee pari, niin se on säkää. ei muuta. ketään ei voi tuntea, jos ei opettele tuntemaan, ei ystävyyssuhteitakaan rakenneta hetkessä. ja tässä ois kuitenkin kyse vielä enemmästä.
on totta jos miehille sanoo että seurustellaan ja tutustutaan ilman sexiä niin se ei käy...;) heistä sexi on seurustelua...sääli en ole yhtään miestä tavannut etteikö olisi niin...tapasin erään pekan joka kylläkin oli sellainen ettei sillä seissyt lainkaan, mutta niitähän on pilvin pimein niitä pekkoja täällä...
On sinulla käynyt huono tuuri.....
Itse 20v mies ja ollut yhdessä niin ettei seksiä ole harrastettu ja ero tuli sitten naisen puolelta...
Vähän jäi kyllä käteen, oli nopeasti seurusteleen alku, mutta vähän siitä jäi käteenkään sitten
- my few cents -
sitä mieltä että ihmissuhteet on arvokkaita ilman sexiäkin, mutta kun aikaa kuluu ja kummastakin tuntuu siltä niin miksei sehän syventää suhdetta, muttei missään nimessä ensimmäisenä...eikä hyvä ole ravintoloista tai kapakoistakaan lähteä kenenkään mukaan...et tiedä mitä mitä voit saada...ja siitä jää monesti ikävä maku molemmille
Täyttä asiaa eli ei tunne eikä ole aihetta seurustella, kun ja jos tapaa tai on jokin puh nro. Myös tavanomainen näkeminen , ensi treffitkin . Tulisi tosiaan kertoa ja tutkia näkemyksiä mutta aikaa on vietettävä yhdessä jotenkin.
Se kai olisi seurustelua jos ja kun molemmat tahtoo olla yhdessä oppiakseen tuntemaan toisensa ja kasvaakseen itse.
Se sänky ym homma vie seurustelulta pohjan pois se on totta. Mistä löytyis naisia SE*URUSTELUUN?!
voisko aloittaa vaikka puolenvuoden jaksoissa aluksi.
Luulemien taas että, voi kulkea kuin pellossa rusinoita noukkimassa (niin nainen kuin mieskin) ei ole seurstuelua itsensä eikä muiden kanssa. Se voi olla myös pakoilua ettei uskalla seurustella koska se aina sitoo ja sitouttaa sekä asettaa vastuuseen sillä niin itse kuin toinekin tarvitsee luottamusen ja se on ansaittava käytännössä eikä luulla että se on itsestään selvyys.
Vastuu,valinta, vapaus.
Hyvin kirjoitettu! Saisi olla enemmänkin sinun lailla ajattelevia naisia. Tämä siis näin miehen näkökulmasta kirjoitettuna. Mistäs tämmöinen, ei baarissa viihtyvä kiltti miehenalku löytää seuraa ja mahdollisesti sen oman mussukan, kun tuntuu, että kaikki ihmissuhteet solmitaan siellä baarissa?
kirjoituksessa ihan hyvältä ja järkevältä tekstiltä mutta tuo,"seksisuhteet on erikseen" romahdutti oikeastaan kaiken..
Miten luulet sellaisen miehen suhtautuvan sinuun joka haluaa tutustua sinuun kaikessa rauhassa ja sulla olisi meneillään joku "seksisuhde".Vai teetkö niin jos hän soittaa sulle kaverina niin lähetät hänelle viestin että "soitan kohta kun nyt just olen naimassa".
Samanlainen paska näyt olevan kuin monet muutkin naiset..
Itse olen mies eikä mun elämään ole koskaan kuulunut mitkään hevon "seksisuhteet", ei sellaista ole olemassakaan.
Teksti oli melkein kuin oma kirjoitus,en halua(enään)yhden illan juttuja enkä myös nopeaa seurustelun alkua.Toimiva pitempi seksi suhde on mielestäni aivan ok,ainahan luonteet,tavat yms. eivät muulla tavoin toimi yhteen.
Onnekseni omaan myös hyviä mies ystäviä vaikka heidän kanssa en ole seksiä kokeillutkaan,flirttiä ja pientä peliä heidänkin kanssa on silti ollut.
Baareissa en(enään..)jaksa käydä,olen saalistanut aikoinaan paljonkin,kumpaakin on saanut,sekä hyvää että huonoa kokemusta.
Alkoholia en tarvitse ollakseni villi ja halukas,
siksi en myöskään siedä viinan voimin tehtyjä ehdotuksia itselleni.
Pelaaminen on ihan kivaa kun kumpikin ymmärtää juonen,se on virkistävää ja lisää vireyttä,eikä siitä tarvitse syntyä mitään vakavempaa,ei edes seksiä käytännössä.
Haluan kyllä myös pysyvän pari suhteen tulevaisuudessa ja todellakin haluan nähdä miehen aivot ja sydämmen ennen kuin alan seurustelu suhteeseen.
Tapailu on hyvä alku ja vaikka sopimus ajasta,kuinka kauan tapaillaan tms.kun aika on täysi,suhde on ohi tai sitä jatketaan jos kumpikin niin haluaa.
Pidän myös kissa hiiri leikeistä ja myönnän että kiinnostus lopahtaa jos saalis on selvä tapaus.
Nyt odotan päätöstä eräältä mieheltä seksi suhteen solmimisesta...
Teksti oli melkein kuin oma kirjoitus,en halua(enään)yhden illan juttuja enkä myös nopeaa seurustelun alkua.Toimiva pitempi seksi suhde on mielestäni aivan ok,ainahan luonteet,tavat yms. eivät muulla tavoin toimi yhteen.
Onnekseni omaan myös hyviä mies ystäviä vaikka heidän kanssa en ole seksiä kokeillutkaan,flirttiä ja pientä peliä heidänkin kanssa on silti ollut.
Baareissa en(enään..)jaksa käydä,olen saalistanut aikoinaan paljonkin,kumpaakin on saanut,sekä hyvää että huonoa kokemusta.
Alkoholia en tarvitse ollakseni villi ja halukas,
siksi en myöskään siedä viinan voimin tehtyjä ehdotuksia itselleni.
Pelaaminen on ihan kivaa kun kumpikin ymmärtää juonen,se on virkistävää ja lisää vireyttä,eikä siitä tarvitse syntyä mitään vakavempaa,ei edes seksiä käytännössä.
Haluan kyllä myös pysyvän pari suhteen tulevaisuudessa ja todellakin haluan nähdä miehen aivot ja sydämmen ennen kuin alan seurustelu suhteeseen.
Tapailu on hyvä alku ja vaikka sopimus ajasta,kuinka kauan tapaillaan tms.kun aika on täysi,suhde on ohi tai sitä jatketaan jos kumpikin niin haluaa.
Pidän myös kissa hiiri leikeistä ja myönnän että kiinnostus lopahtaa jos saalis on selvä tapaus.
Nyt odotan päätöstä eräältä mieheltä seksi suhteen solmimisesta...
Ei miehet muuta haluakaan kun heti sitä vaan ja etenkin jos nainen on tuopin ääressä.
Ikää on kertynyt 26 vuotta tälle neitoselle (Ja miehelle, josta kerron, 28) ja koko elämäni olen tuolla tavalla ajatellut. Ja niin myös menetellyt. Yhden suloisen illan suhteita en ole harrastellut.
Haluan silti kertoa mitä minulle kävi.
Eräänä iltana aikoinaan baarissa näin miehen, joka herätti mielenkiinnostukseni Samalla sekunnilla ja tunne oli hyvin vahva. Menin heti juttusille. Mies osottautui mielestäni erikoiseksi jopa näin ihan baarituttavuudeksi (Puhumattakaan myöhemmin saamaani kuvaa hänestä).
Selvisi, että mies oli pohjoisesta, maalta, kun itse asuin etelässä. Joten tilanne oli hieman kinkkinen jo senkin puolesta. Toimittava oli nopeasti, jos halusi tutustua enemmänkin.
Illan päätteeksi pyysin hänet kotiini. Juttelimme koko yön. Seksiä emme halunneet harrastaa. Mies jäi Etelä-Suomeen toiseksikin yöksi tähteni ja näin juteltiin seuraavakin yö.
Jotain kummallista tuntui molemmista olevan tekeillä, joten päätimme ottaa riskin ja kokeilla.
Jonkun ajan päästä lähdin hänen luokseen maalle. Tilanne jatkui ilman seksiä. Näin seurustelumme eteni. Tosin jossain vaiheessa seksikin tuli mukaan, aikalaisen alussa kuitenkin.
Sitten hän muutti luokseni Helsinkiin.
Myöhemmin muutimme hänen luokseen maalle, ja sieltä taas Etelä-Suomeen päin. Nyt asumme molemmille tuntemattomassa kaupungissa pohjoisessa jälleen. Työt vievät.
Nyt yhteistä taivalta on kertynyt kolme ja puoli vuotta, olemme kihloissa ja suhteemme on hyvin syvä ja vahva. Olemme muidenkin mielestä, niin perheidemme ja ystäviemmekin mielestä, sopivia toisillemme.
Halusin vain lohduttaa ihmisiä, jotka ovat tutustuneet johonkuhun ihmiseen baarissa, ja seurustelu on alkanut hyvinkin nopeasti. Ja jopa mahdollisesti kaukosuhteessa!
Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Kunhan pitää järjen käsissään, on tarkkana ja miettii todella, joka hetki tutustuessa syvemmin, mitä yhteista ja millaisia todella olette. Tunteet kun menevät omaa rataansa, yleensä ;)
Ei se noin mene. Voihan ihmistä tapailla vaikka ei seurustele. Voit sanoa, ettet lupaa mitään ja annat mennä. Mutta sitäkään en hyväksy, että olet tutustumassa kymmeneen ihmiseen yhtäaikaa. Tutustu yhteen ja jos ei kiinnosta bongaa seuraava vaikka et sänkyyn meniskään. Ja voihan sitä seksiäkin harrastaa, kun huolehtii itsestään. Moni voi antaa ymmärtää, että haluaa seurustella, mutta kyllä nekin haluaa ensin tutustua... ja ainahan voi vaihtaa... Seurustelukun ei sinällään ole mikään lupaus.
ja kuka sanoi näin, että on tutustumassa 10 ihmiseen yhtäaikaa seurustelun merkeissä:"Mutta sitäkään en hyväksy, että olet tutustumassa kymmeneen ihmiseen yhtäaikaa." mistä sä tän revit?
Kyllä on kapee näkökulma asioihin. Melkein kysyisin neidin ikää? Ei mikään ole elämässä mustavalkoista eikä varsinkaan asiat mene ihan noin kuin kuvaat. Onpahan vaan kärjistettyä. Ei ole sinulla elämän kokemusta asioista jos todella voit noin kirjoittaa ja ajatella. HALOO.. Ihan niin kuin et itse pystyisi vastaamaan siitä ketä tapailet/panet ja kuinka monta kertaa. Kyllä ja kyllä sinä itse niin kuin kaikki muutkin päättävät omista asioistaan. VOI VOI PIENTÄ...
Kehottaisin pieneen itsetutkiskeluun ja varsinkin näkemään ympärillä tapahtuvat asiat erinäkökulmista. Ei maailma vieläkään ole mustavalkoinen!
"Kyllä on kapee näkökulma asioihin" sanoo ihminen, joka vastaa ilman perusteluja, kahdella rivillä. kyllä kuule sulla on aika yksinkertaset vastaukset verrattuna siihen, miten hienosti olet oivaltanut, ettei maailma ole mustavalkoinen. mielestäni alk.per.kirje ei ole ollenkaan mustavalkoinen, vaan nimenomaan kysyvä, ja mielellään ihmettelevä, kun mustavalkoinen, ja julistava, toisinkuin sinun kaksi lausettasi.
sä otat alentuvan kannan heti, "voi pientä" olet siis mies, ja ilmeisesti et kovin vanha mies, joopa. mitäpä jos vaikka opettelisit perustelemaan väitteesi ja ennen sitä kannattaa treenata tota lukemistakin. silloin kun ei itse tiedä, on paras olla opettaja on tietenkin vanha sanonta, mutta älä ota sitä noin kirjaimellisesti.
kehottaisin sinua tosiaan lukemaan kirjoitukset ja ajattelemaan muittenkin kun itsesi kannalta asioita, kehottaisin myös kohtelemaan muita ihmisiä jollain muulla tavalla kun alentuvasti, nimittäin sehän ei kerro heistä mitään, vaan sinusta. tällä kertaa et onnistunut jättämään kovinkaan fiksua ja ajattelevaa kuvaa itsestäsi, lähinnä tunnut kuvailevan itseäsi, ja vaikka mies oletkin, olet todennäköisesti myös melko neiti, joten menkööt sekin.
mutta kaikille meille on tilaa, joten onnea sinullekin näkökulmien laajennukseen, toivottavasti opit arvostamaan muidenkin mielipiteitä, kun omiasi, ja ensi kerralla, kun yrität provosoida jotain kirjoittajaa vetoamalla "tekis mieli kysellä sun ikää" ja "voi, voi pientä" jne. yleistyperillä lausahduksilla, niin yritä saada siihen kirjoitukseen myös muuten jotain munaa. mikäli sinulta sellaista löytyy.
koska sellaisia on jo liikaa. itse olen aivan samalla linjalla kanssasi.
juuh itse en baarista miehii hae tai mikäs siinä jos tulee mut yleensä ne on yhenillan juttuja.Kaveri sai miehen baarista ja ne alko heti seurusteleen.Oikeestaan se oli kaverin kaverin kaveri se jätkä mutta baarista silti löysi.....Itse en ees uskalla mieste kans lähtee jutteleen..niin ujo nainen oon:D
nainen pipo päässä, ihan mun näköinen,, mistäs saisin miehen joka muistuttaa miestä?
Enemmistölle miehistä sinkkuus tarkoittaa enemmän tai vähemmän puutteessa elämistä. Tästä syystä siihen parisuhteeseen niin hanakasti pyritään, koska seksi siihen yleensä oleellisena osana kuuluu. Siinä ohessa voi sitten katsella, onko tästä toisesta kenties elämänkumppaniksi. Jos seksin saaminen olisi meille sinkku miehille yhtä helppoa kuin teille sinkku naisille, niin voisi sitä hiukan rauhallisemminkin ottaa.
Kaikilla tuntuu olevan kova kiire seurustella..kova kiire "olla tosissaan". Muutaman viikon seurustelun jälkeen muutetaan yhteen,mennään kihloihin ja laitetaan vauva alulle.. phah. Itte oon kaveripiirissäni omituinen tapaus, olen nyt 19, ihan justiinsa pian 20 ja olen seurustellut saman pojan, (nojoo ehkäpä nykyään jo miehen) kanssa 14 vuotiaasta, ja sitä jotenkin kierosti halveksutaan, miksi? kysynpä vain..ei ole mikään "liimasuhde", ollaan ihan oikeasti onnellisia ja muutama vuos ollaan asuttu yhessä, pari vuotta oltu kihloissa.
Mitä tehdä kun sitoutumiskammoinen eriyttää seksisuhteet ja pelailusuhteet? Paha paikka varmasti.
Parasta varmasti olisi dumpata ahdistavat miehet ja unohtaa pelailusuhteet ja pyrkiä pelkkiin seksisuhteisiin.
Tietty mikäli mies/naisystävistään haluaa jotain muutakin kuin itsetunnonkohotusta, niin hommaa menee stressaavaksi. Yksinolo voisi auttaa moisessa tilanteessa selvittämään, mitä sitä tulevalta kumppaniltaan/kumppaneiltaan haluaa & miten heidän kanssaan haluaisi menetellä saavuttaakseen unelmiensa suhteen.
Osuit kyllä kirjoituksellasi eittämättä ongelman ytimeen. On se vaikeata kun on valinnanpaljous, mikä on tietty parempi kuin vähemmän vaihtoehtoja. Focus vaan helposti hukkuu valinnanpaljoudessa kahlatessa.
oon kanssasi samm mieltä, kapakasta saa kyllä "lihaa", mutta saako sitä oikeeta ihmistä vierelleen sieltä.Ravintolat ovat muuttuneet nykypäivän pikaliha tarjoilu paikoiksi..Itse en ainakaan ole löytänyt ravintolasta muutakuin päänsäryn ja morkkisen niinä hassuina kertoina kun siellä olen sattunut käymään.
Ei minun paikka, enkä sitä suosittele jos haluaa muutakin kuin yhden yön suhteen.
Flirttailuksi tosiaan suomessa luetan hyvä käytös, outoa sinäänsä.Luulisi sen tulevan jokaiselta selkäytimestä asti.
Seurustelu vaatii muutakin kuin vain tapaamisen ravinotolassa, siis halua tutustua toiseen ihmiseen ja siitähän se sitten vähitellen lähtee etenemään omalla painolla. Ja tunteet, ne mitä sisällä itsessä tuntee, määräävat sen jatkuuko tapailut.Sen oikean tunteen tunnistaa kyllä jokainen.
Ei muuta kun stemppia sinulle elämään ja jokaiselle on joku jossain olemassa, kulje silmät auki ja tapaile erilaisia ihmisiä.
Jotain on opittu noista baarijutuista, että useimmiten se on pelkkää seksiä mitä sieltä haetaan. Ja aika monesti on tultu kysymään että "milläs mielellä sä oot tänne tullu?" ei vissiin sitten sais kavereitten kanssa siellä vaan roikkua, vaan aina pitäs olla haku päällä. Pari kunnon seurustelujuttua on menny sen takia pilalle että liian nopeesti on alkanukki. Mutta sitten joskus seuraavalla kerralla etenen hitaasti ja jos toista kyllästyttää niin siinäpähän sitten lähtee lätkimään.
Oon niin samaa mieltä sun kanssa. Mä toivon, että joskus rakastuisin yhtäkkiä johonki mun miespuoliseen ystävään. Yks kaks :) Sitä odotellessa!
Mutta mikä sillon mättää, jos sanon miehelle että kiinnostaisi tutustua ja hän vastaa ettei halua alkaa seurustelemaan???
"...kyllä mulla tuntuu olevan sosiaalisia puutteita enemmänkin, osaan pitää hauskaa selvinpäinkin, lähteä yksinkin konsertteihin, elokuviin jne. voin jutella tuntemattomien kanssa, kiitän kassalla jne. mitkä tuntuvat aiheuttavan hämmennystä"
Minullakin on nuo samat viat.
Parempi on pysyä omana itsenään, eikä yrittää toimia niin kuin jotkut muut.
"Be yourself, no matter what they say"
Ihan samalla linjalla...
Tosin yksien treffien perusteella päätetään ettei toiseen voi enään tutustua ollenkaan ja vaihdetaan seuraavaan .... Näin se vaan menee
Kuka sano että pitää tehdä kuten muut?
=)
heissan!
lueskelin tekstiäsi ja hetken jo ajattelin omaavani sivupersoonan, joka on iskenyt nasevat ajatukseni ja ihmetykseni tänne kaikkien luettavaksi.
niin tavattoman tutulta kuulostaa!!
pitäiskö perustaa vaikka joku yhdistys? =)
ja että ihan aikuisikäisistä kuitenkin on kysymys. siis mun kohdalla ainakin.
käsittämättömän käsittämätöntä..
ja just kun ei kuitenkaan ihan epätoivoinen vielä haluais olla ja antaa periksi.
olen kyllä miettinyt radikaalejakin vaihtoehtoja =)
kun ei kertakaikkiaan ymmärrä tuota miesten ajatusmaailmaa. ystävyyttä ei tunnu riittävän jos ei sänkyyn pääse.
kun ihmiset on mun mielestä keskimäärin suurinosa mielenkiintoisia ja kaikilla on jotain annettavaa elämästään ja kokemusistaan.
ei väliä onko mies vai nainen.
tsemppiä sulle!
elä luovuta tai rupee toisenlaiseks vaan muitten ihmisten omituisuuksien takia.
kyllä se jossakin kohdassa meillekin vielä kolahtaa..
-kabamba-
...sinulla viestissä tai sitten minä olen poikkeus: mies joka on valmis ystävyyteen. Olen sinkku mies, ja vientiä tuntuu olevan, mutta annas kun kerron naiselle että olen kiinnostunut hänestä vain ystävänä, niin siinä se sitten onkin.
Ihastuahan voi toki heti ensitapaamisella, mutta itselläni ainakin suhteet parhaiten toimivat silloin, kun ne ovat alkaneet kaveruudesta. Kaverina/ystävänä ei tarvitse "olla toiselle mieliksi" sen vuoksi ettei toinen lähde pakoon. Kavereiden keskenhän sitä ihmiset ovat enemmän omia itsejään (eivät tietenkään kaikki...). Tämän hetkinen suhteeni -jonka toivoisin/uskoisin olevan se lopullinen- , alkoi useamman kuukauden pelkästä kaveruudesta ja yhdessä vietetyistä hetkistä. Kasvoi ystävyydeksi, ja jonkin ajan päästä huomattiin, että ystävyys oli muuttunut ihastuksen kautta rakkaudeksi. Edelleen mieheni on myös paras ystäväni ja uskottuni ja ystävyyden tasoisen luottamuksen aiomme pitää suhteessamme.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000039079709
Mitäs nää tällaiset asiat on? Samapa kai miten kukin sen aloittaa, kunhan vain on mahdollista alottaa sen haluamansa henkilön kanssa, ei tarpeesta tai pakosta. Itse olen jo viimeiset 15 vuotta ollut menossa naimisiin, mutta alkuun ei ole päässyt millään konstilla.
Ettei jää sinultakaan lukematta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000039079709
Haluaisin kertoa sinun iloksesi toivoisin, että muitakin tapoja on. Viisi vuotta sitten törmäsin mieheen täällä netissä pelaillessani kaksinpeliä ja juttelimme näin näppäimien välityksellä. Pelasimme yhdessä päivittäin ja jätimme viestejä/kortteja sähköpostiin. Tutustuimme perusteellisesti toisiimme netin välityksellä tietämättämme minkä näköisiä olimme. Kesti 3 kuukautta, kun uskalsin tuntemattomana soittaa tälle miehelle ja viisi kuukautta ennen kuin hän sai tietää oikean nimeni. Puolivuotta ekaan tapaamiseen ja kun matkaa oli melkein 800 km ei alussa totisesti ollut ajatustakaan siitä, että koskaan edes tavattas. Noo... yhteen muutettiin 10 kuukauden päästä siittä hetkestä, jolloin ensi kerran netissä yhdessä pelattiin. Ai juu vielä ollaan yhdessä ja yhtä ihana hän on kuin mitä oli pelatessamme kasipalloo.... Parhain löytyy kun lakkaa etsimästä....
tää oli tosi hauska tarina, mä toivotan teille tosi paljon onnea, kiva, että on erilaisiakin juttuja. (kyllä mä toivotan yhtä paljon onnee niille "tavallisille tarinoille" ne vaan ei ole niin hauskoja)
Ymmärrän hyvin aloittajan näkökulman. Minustakin sinkkuaikanani oli ärsyttävää kun miehet halusivat sitoutua todella nopeasti. Tekstiviestit ja puhelut olivat vielä innostavia ja olin imarreltu, että minusta oltiin kinnostuttu. Mutta se olisi riittänyt alkuun. Yksinkertaisesti elämässäni ei ollut henkisesti tilaa alkaa yllättäen tavata uutta ihmistä harva se päivä, olisin tyytynyt pelkkiin viikonlopputapaamisiin.
Kun tapasin aviomieheni, kiinnostuin hänestä todella paljon itse. Hän oli edelleenkin tätä "nopeaa tyyppiä" ja olisi halunnut lyöttäytyä yhteen heti, mutta suhde ei kariutunut siihen, koska olin itsekin myyty vaikka hitaasti halusinkin edetä. Luulen että jos pari on oikeasti tosissaan kiinnostuneet toisistaan, niin erilaiset tavat edetä suhteessa eivät ole este, vain hidaste.
Ratkaisuni oli, että kun hän aina kysyi minua treffeille, sanoin suoraan että minä en ehdi ja toki aina löytyi joku syykin sille. Silti lähettelin hempeitä tekstiviestejä ja annoin ymmärtää että tästä on tulossa jotain! En pitänyt häntä piinaavassa epätietoisuudessa, vaan kerroin että olen ihastunut häneen ja haluaisin varmaan seurustella vähitellen.
Jos olisimme tavanneet joka päivä kuten hän olisi alussa toivonut, luulen että emme olisi nyt onnellisesti naimisissa.
Minusta sen "hitaamman" tulisi vain tehdä selväksi missä mennään niin nopeampikaan ei kyllästy ja epäile toisen fiiliksiä jatkuvasti.
tänx, tää oli hyvä, jotenkin esimerkki ja elävästä elämästä. jotenkin kiva, että oot kertonu asian, myös sen kannalta, että totta! se hitaampi osapuoli voi myöskin sanoa, mitä tarkoittaa. toi oli itseasiassa siinä mielessä hyvä pointti, että se myöskin lievittää sekä sen hitaamman mieltä: se toinen tietää nyt, eikä tarvii kartella, ja sitä kiireisempää: se tietää missä mennään, eikä ala painostaan.
jep, jep. molemmin puolin.
Hyvä kerrankin lukea tällaista reilua tekstiä!! Et ole outo etkä epätoivoinen suhteen metsästäjä kuten niin moni on..
siellä,...jota ei saada kaikkialle
Kerrankin täysjärkinen ihminen! Olisipa kaikilla nuorilla palikat noin hyvin kohdallaan, niin täällä säästyttäisiin monilta sydän suruilta ja tappavilta taudeilta.
Toivotan sydämestäni onnea tiellesi ja pidä vaan oma lippusi korkealla, niin pääset vielä pitkälle. Kyllä se tulee vielä eteen, joka osaa arvostaa sydäntäsi ja järkeäsi, usko pois!!
Itse olen 3kk ja päälle tapaillu yhtä naista.
Nainen haluais jo siirtyä vakavaan, mutta itse
en ole vielä varma tunteistani ,vaikka niitä paljon
on jo. Tarkotus sanoa vain, että on niitä poikkeuksiakin. Olen itse TODELLA hidas tunneasioissa ja mies olen. Pikkuhiljaa hyvää tulee ;)
Ollessani 21 vuotias pojankloppi tapasin samanikäisen tulevan vaimoni. Hän oli ruotsalaisesta suvusta ja minä taas suomalaisesta suvusta.Hän oli taas ruotsalaisesta suvusta ja puhui rutsia.Ihaa ja sanoin.Kaiki on nyt niin Börje ! jag men lilla jag moste knulla i fittansvärd.No Jorma seisoi ja ihahaa sanoi Sverige hevoiset.
Rakkaus on utopia, josta on tullut länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan standardi muiden joukossa. Ihmisen "pitää rakastua", mennä naimisiin, saada lapsia, ja niin edelleen. Parisuhdeviidakossa elävät ihmiset, ilmeisesti alkuperäinen kirjoittaja mukaanlukien, seurustelevat lukemattomia kertoja ja parkkiintuvat siinä sivussa yhdentekeviin seksisuhteisiin, ja sitten ovat aivan hukassa kun rakkautta ei löydykään. Kaikki koettavissa oleva on yritetty kokea, ja kun ei jäljellä ole muuta, päätetään, että nyt olisi hyvä rakastua oikein tosissaan ja asettua aloilleen. Voi kuulkaa olla, että se kyky tuntea rakkautta (sellaisena kuin romantiikanajan ihanteet sen esittävät) katosi jonnekin sinne matkan varrelle, ja jäljellä on enää valinta huonosta tai vielä huonommasta.
Mitä mieltä olet?
se on lyhytpinnainen, se ei väisty, se ei anna anteeksi, se kahlitsee ja vangitsee, ja rakkaus - aina se ruikuttaa. Siispä vapaus maustettuna irtosuhteilla on parasta elämää.
Ihan samaan törmäsin minäkin. Olin vaan vahempi kuin sinä, ainakin kirjotusasusta päätellen. Olin jo yli 35 v, kaksi teini-ikäistä lasta eli eronnut, yh, ja vapaat (eronneet) miehet jotka tunki turkylle olivat noin ikähaarukassa 31-40 v.
Heillä oli kiire. Ei ollut aikaa tuhlattavana semmoiseen naissuhteeseen, joka ei johda mihinkään. eräskin oikein suuttui, kun oli kokonaista kaksi päivää / iltaa uhrannut aikaansa minuun, eikä se johtanut mihinkään. Sanoin että ei suhdetta, en halua (hänen kanssaan en missään nimessä!) kaveruus riittää mulle. Hänellä oli kuulemma ihan tarpeeksi kavereita.
Tai toinen tapaus, joka oli parin tapaamiskerran jälkeen suunnittelemassa yhteen muuttoa, avioliittoa ja ennenkaikkea yhteistä lasta. Tätä kaikkea just minun kanssa, vaikka hän ei ollut tyytyväinen minun LUONTEESEEN! Ehkä hän ajatteli sullovansa minut siihen muottiin, joka hänellä oli siellä kiettiössään varattuna..
Molemmat tapaukset suuttuivat ihan mielettömästi, kun en halunnut suhdetta heidän kanssaan. Haukkuivat minut aika törkein sanakääntein! :o - vaikka kyse oli vain siitä, etten halunnut heidän kanssaan alkaa leikkiä kotileikkiä.
Minulla oli siis sama tilanne. Olisi ollut kiva tutustua ihmisiin, ja jos, niin sitten enemmän. Mutta kun päätös olisi pitänyt tehdä jo siellä baaritiskillä! IHAN TOSI, sellainenkin tapaus oli! Ja kun en näyttänyt vihreää valoa ajatukselle, että ehkä vielä joskus lapsi jonkun -vaikka hänen- kanssaan olisi tosi kiva, hän lähti pois, vältteli loppuillan, ei voinut enää puhuakaan, ettei tuhlaa hyvää saalistusaikaa turhaan! :o
Minusta nämä tyypit on epätoivoisia ja aika surkeita onnettommia reppanoita. Kuka tahansa kelpaa, kuka tahansa käy. Kunhan nyt edes joku.
Minä en halunnut olla kuka tahansa, enkä halunnut vakavaan suhteeseen kenen tahansa kanssa. Halusin tutustua ihmiseen ensin. Halusin ystäviä, kavereita, ihmisiä - en just heti sinusta elämänkumppania.
Kunnes yllättäen sieltä tunsinatuotteiden jokosta löytyi mies, joka oli samaa mieltä minun kanssani. Myös hän oli tyytyväinen elämäänsä, mutta oli kiva tutustua uuteen ihmiseen, jonka kanssa ehkä tulee jotain, enemmän, tai sitten ei. Ja jos ei, niin ei se mitään, elämä jatkuu ja ollaan yhtä kokemusta rikkaampana ja elämässä on yksi ystävä enemmän....
No jaa.
Kävi tämän miehen kanssa niin, että aikamme oltuamme yhdessä menimme naimisiin. Sitä ennen yhteinen muksu oli jo syntynyt.. ja sitten jo toinen..
että tälleen.
"Minä en halunnut olla kuka tahansa" just niin, vihdoinkin joku, joka tajusi, mitä mä olen, ilmeisen huonosti yrittänyt selittää.
Mä en halua miestä, jolle mä olen kuka tahansa, enkä mä halua, että se mies on mulle kuka tahansa.
Mä en halua seurustella kenen tahansa kanssa vaan siksi, etten muka vois olla onnellinen yksin. Että vaan pitäs olla joku, kuka vaan. Mulla ei ole kiire arpoa, mulla on aikaa kattoa.
Just samantyylisiä juttuja.
Vähän se tusinatuote-fiilis mullakin on. että jaa-jaa, taas tämmönen, ja toi on jo nähty ja että naama vaihtuu, mutta sanoma ei. Kiire on ja heti-mulle-kaikki-tänne. Mahtavaa.
Mutta tämä, ehkä oikeasti antaa toivoa siitä, että totuus on tuolla ulkona :"Kunnes yllättäen sieltä tunsinatuotteiden jokosta löytyi mies, joka oli samaa mieltä minun kanssani. Myös hän oli tyytyväinen elämäänsä, mutta oli kiva tutustua uuteen ihmiseen, jonka kanssa ehkä tulee jotain, enemmän, tai sitten ei. "
KIITOS.
Et ole outo. Tai sitten meitä on kaksi. :P En ole seurustellut koskaan, sillä en ole vielä törmännyt ihmiseen, johon tahtoisin sitoutua. Mielestäni elämän tarkoitus on rakastaa, eikä näitä asioita tule ottaa liian heppoisesti. Siksi on parempi olla rehellisesti yksin, kuin jonkun kanssa vain siksi että olisi joku. Tämä on minun näkemykseni asiasta. :)
"Siksi on parempi olla rehellisesti yksin, kuin jonkun kanssa vain siksi että olisi joku."
Toi on niin totta. Samaa ikäluokkaa olevana, kerran seurustelleena ja kerran sen itse lopettaneena... Ja juuri samaisesta syystä. Tuntui että se toinen osapuoli on sun kanssas vaan siks että olis joku. Ja musta taas on parempi yksin kun huonossa seurassa. Tässä oottelen että se "oikea" ilmestyy näköpiiriin. Ilmestyy kun ilmestyy, kunhan ilmestyy... Hyvää kannatta odottaa.
Missään nimessä kenenkään kanssa ei saisi sen takia seurustella, että olisi joku. Itsekin lapsuudessani (18v) sorruin siihen, kun paineet seurusteluun oli kovat: kun kaikkii muutkin seurusteli. Säälittää se ihmisparka vieläkin... Hän onneksi vaan uskoi, että "hitaasti hyvää tulee", mutta itselläni ei ollut pienintäkään aikomusta tehdä hänen kanssaan koskaan suukkoa enempää. Sitä kesti muutaman kuukautta. Aikuisempana ei tulisi mieleenkään haaskata aikaa moiseen. Mieluummin yksin kuin jonkun kanssa, josta ei halua yhtään mitään saatikka että rakastaisi.
Ett ole ainut, joka ajattelee noin. Itse olin 4 vuotta parisuhteessa, joka alkoi nettisaitilla.
Nyt tällä hetkellä olen sinkku. On mulla miespuolinen kaveri, jonka kans välil nähdään. Emme seurustele, koska kummankin nykytilanteessa asia on paremmin näin.
Baarista on turha etsiä. Eikä se etsimällä löydy. Jos oikein etsii, on vaikea erottaa jyvät akanoista> niinhän se on S 24 -palstan kohdal eli miten raakkaat huonommat.
Itseäni en tunne yksinäiseksi. Eli on eri asia olla yksin kuin yksinäinen.
Siis tän jutun kirjottaja on ihan samaa mieltä asioista mun kanssa ! siis toi on niin totta... ei oikeesti ihmisillä oo yhtään järkee päässä jos heti menee nusiskelemaan ties kenen kanssa ja heti seuraavalla viikolla jo seurustelee.. mun mielestä jos tapaa jonkun kivan tytön/pojan siihen pitäs kunnolla eka tutustuu. .. :) nähä ehkä kaupungilla tai jossai ::)ja sit vaan pitää siihen yhteyttä ja ekojen treffien jälkeen ehkä sopia toinenkin tapaaminen .. jos se tyyppi tuntu kiinnostavalta !
oot aika paisti
Todella hieno keskustelun avaus. Varmaankin monetkin on aidosti samaa mieltä.
Niin, mutta mistä niitä sellaisia hitaampia miehiä oikeesti löytyis?
Arvattavasti mistä tahansa, mutta kumpi osapuoli rupee hätäileen ensin?
Joskus xy ja joskus xx, syitä lienee tuhansia.
.. kun näin sen miehen baarissa, en voinu itselleni mitään. Änkesin syliin, esittelin itseni ja totesin että minusta tulee sinun vaimo. Tähän mies, tietenki, että no way in hell. Tästä puoli vuotta eteenpäin niin alettiin katteleen enempi. Ja siitä reilu 3 vuotta eteen niin naimisiin mentiin.
Minä henk. koht. olen sitä mieltä, että kyllä sen tietää, kun kohalle sattuu.
Joten no panic, kyllä se siitä.
(ja tämä ei lohduttanu ketään, yhtään)
TosiRakkaus odottaa
Sama ku yks frendi osotti baarissa jätkää tanssilattialta ja jätkä tuli tanssii sen kans. 3kk ni ne meni kihloihin ja muutti yhteen, vuos meni naimisiin ja 1½ vuotta otti riitaisan avioeron. Se siitä vakuutellusta Mr.Oikeasta ja tosirakkaudesta.
tuo kaikki on täysin totta. nyt täytyykin sinun vain tajuta että niin se maailma pyörii. itse hyvinikin tunteikkana ihmisenä olen saanut kärsiä paljonkin nykyajan elämän menosta. viruin tulessa ja tuskassa ennenkuin hyväksyin sen tosiasian että olemme hyvin yksin täällä. ei ole liikaa tunteiden kuuntelijoita. täytyy myös oivaltaa se että nykyinen menosuuntaus ei tue aina evoluutiota. toisinsanoen et voi piillottaa tunteita ja muita vaistoja jotka sinussa oikeasti herää pelkän McDonalds mainoksien ja muiden pinnallisten ajatusmaailmojen takia. Ne eivät ohjaa evoluutiota mutta niistä saa hyvän ristiriitaisen kaverin omaan päähän... sitten vain odotellan milloin kenelläkin poksahtaa. T:Mika [email protected]
...että joillekkin naispuolisille -joita itse pitää ystävänä- ei kelpaakaan muuta kuin taksikuskiksi tai pikavippitoimistoksi, silloin kyllä kehutaan maasta taivaisiin kuinka on kiva kaveri kun heittää johonkin tai lainaa rahaa, ja muutoin ei sitten edes voi morjestaa kun kaupungilla tulee vastaan
/sarcasm
täysin samaa mieltä kuin suurin osa täällä.
Miksi ikinä perustaa perhettä tai yrittää mitään vakavampaa saada aikaan, kukaan ihminen ei ole täydellinen sinulle, aina tulet pettymään.
Eletään vain yksin ja annetaan ihmiskunnan kukoistaa.
Rakkauskin on täyttä utopiaa, miten nyt joku toinen vois toisesta välittää tosissaan, ja ne jotka yrittää tosissaan saada ihmissuhteen toimimaan on pahimpia, hirveitä ihmisiä, ei kannata luottaa niihin.
Älkääkä missään nimessä menkö tekemään uhrauksia parisuhteen eteen, sitähän se toinen (loinen) vois vaikka toivoakin, ei se teistä todella välitä kuitenkaan, jotain on vain vailla.
Ja vielä läheisyys, ei stna, eikö se nyt riitä että näkee toisen pitäs vielä koskeakin vai...
/sarcasm off
hienossa yhteiskunnassahan me eletään.
Parisuhteen eteen jos minkä tassä maaimassa kannattaa tehdä töitä. Maailman myrskyt kestää paljon paremmin, kun on se toinen ja saa olla itselle se toinen. Se on selvää, ettei kukaan ole täydellinen, mutta sellaiseenkin voi hyvällä tuurilla sattua törmäämään. Todennäköisyydet ovat älyttömän pienet, mutta ei se silti ole mahdotonta.
Rakkaus ei ole mitään utopiaa. En ole kyllä koskaan itse kokenut mitään semmoista rakkautta, mistä nyt puhumme, mutta silti uskon, ettei se ole mitään utopiaa. Taitaa olla tyhmää väittää, kun ei ole omakohtaista kokemusta, mutta lapsenusko rakkauteen on tallella.
mulla on ainoastaan yhden kanssa ollut tunne, että hän aidosti on minusta kiinnostunut. Hän on aviomieheni, ensimmäinen (ja viimeinen toivon mukaan) jonka kanssa olen ikinä seurustellut.
Olen aina ollut sen verran itsenäinen, että en ole ikänä ollut sitä tyyppiä joka voi alkaa seurustelemaan kenen tahansa kanssa. Mulla pitää olla aidot tunteet mukana, muuten en kykene seurustelemaan.
paras on ollut kun puolituttu mies tuli kysymään että alkaisinko seurustelemaan. Sanoin että en tunne sua tarpeeks. Vastaus oli ettei se jaksais mua käyttää ekaks puolta vuotta kahvilla :D
juuh, ei tullu tunnetta että siinäpä elämäni mies. Jos ei ole vuokseni valmis käymään puolta vuotta kahvilla että voisi minuun aidosti tutustua niin antaapi olla :D
Tuskin olet vikainen. Toisenlaisia miehiä löytyy varmasti. Useimmat naiset ainakin ajattelevat varmasti juuri noin kuin sinä ja sen takia, eivät uskalla tehdä minkään sortin aloitusta, koska täällä päin maailma on juuri tommosta.
"... eivät uskalla tehdä minkään sortin aloitusta, koska täällä päin maailma on juuri tommosta. "
just. koska sitten jos pyytää jotain ulos, tai haluaa tutustua, niin pitäs heti olla tosissaan, tai vaihtoehtoisesti ainakin mennä harkitsematta sänkyyn. iskee paniikki. pahimmillaan kun saat takiaisen joka soittelee öisiä häirikköpuheluita kun "sä saa**nan ämmä et sitten..." ollutkaan jotain, mitä se toivoo. tai umpikohkaantuneen vastapuolen, mikä parhaimmillaan soittaa 10 kertaa päivässä... mahtavaa. tai ihmisen joka purkaa sulle kaikki lapsuuden traumansa heti, ja suoraan niskaan, korostaen vielä huonoja puoliaan, koska "sä oot ainoo joka ymmärtää" ja sä oot just saanu tietää sen nimen!!! apua, happee, jotain rajaa.
ei siinä kyllä tee paljon mieli alotteita tehdä, ettei vaan mee avaamaan mitään pandoran lipasta. ja vaikka nää ois puoliksi liioteltujakin tarinoita, puheluita tulis vaan pari kertaa vuodessa, soittoja 5 päivässä ja lapsuuden traumat kerrottas vaan 10-vuotiaaksi, eikä huonoista puolistakaan kun peräpukamat...
mennä juttelemaan ns. ammattiauttajan kanssa. Ei se ole mikään häpeä, jos hakee apua elämäntilanteeseen, jossa on ihan hukassa... Äläkä ainakaan tee sitä samaa virhettä, minkä Lidl-Niko teki, kun meni BB-taloon sen sijaan, että olisi mennyt ammattiauttajalle kertomaan ongelmistaan. Nyt se on hänelläkin kuitenkin edessä...
todella lahjakasta sanan käyttöä, miten sä osaatkin. olet tainnut harjoitella. kaikesta päätellen voit suositella ammattiauttajaa ihan omasta kokemuksestasi vai? kaikki muut tuntuvat olevan mielestäsi hukassa paitsi sinä. niin, ehkä se kertoo enemmän sinusta kun muista. vaikutat hyvin todennäköiseltä osanottajalta mainitsemaasi tv-ohjelmaan, ehkä siksi se tulikin tässä mieleesi. toivottavasti olet yhtä feikki, kun miltä vaikutat.
se alakaa kun eka kerran naesta suapi näin mie luulen ja näin miun kohal käv,mite lie tuo kauniimpi puol jahka hyö uattelloo er tavall.mut eka kerta se silimät aakasoo...
Mä etsin ja etsin ja kokeilin kaikkia ja mulla on takana monen monta 2 viikon suhdetta. Varmaankin 7 alle 3kk suhdetta. Seksipartnereita on ollut 9 (osa suhteista) tähän astisessa elämässä ja olen vasta 19 v. Nyt minulla on mies jota en tavnnut baarissa, en humalassa ja hän on maailman ihanin mies. Ensitapaamisesta on nyt 1½ vuotta. ja marraskuun 13pvä tulee seurustelua täyteen 1 v. Minä voin itsestäni sanoa etten ollut edes ihastunut kun olimme tunteneet muutaman viikon, mutta kun vietimme aikaa yhdessä ja mies tuntui aidosti kiinnostunelta ja halusi jutella usein, soitteli tekstaili ja jutteli mesessä ym. eikä vongannut, puhunut seurustelusta. Arkisia asioita, halusi auttaa ruuan laitossa, kutsui kahville, halusi maksaa junalippuni, kuskasi ja vaihtoi lamput yms Eikä kuitenkaan vaatinut mitään. Aloin viihtyä hänen kanssaan vaan enemmän ja useammin ja miettisin jopa että olenko päästäni vialla kun ei tuo tavallinen huomaavainen absolutisti mies ole sitä mistä minä yleensä pidän, mutta jokin vaan naksahti ja tein sitte miehelle selväksi että joko hän poistuu mun elämästä heti (ettei minuun satu enempää) Tai sitten hän on mun koko loppuelämän. Hän lupas mulle olla ikuisesti mun. 13.marrakuussa 2007 hän lupas olla mun. Nyt Rakastan häntä jokapäivä vaan enemmän ja enemmän ja hän on sama ihana ja musta kiinnostunut mies edelleen. Arkea, Seksiä, Juhlaa, Murheita, Tappelua, Lohdutusta, Paijaamista ja Rakastamista. Sitä meidän suhde on ja uskon osittain että onnistuminen johtuu siitä että kummalakaan ei ollut aluksi kiire minnekkään ja molemmat oli vilpittömiä. Nyt ollaan päivittäin yhdessä, mutta ei meillä ole kiire yhteen muuttaa, emme puhu kihloista yms. Ne on vain osoituksia heikosta rakkaudesta. Katsotaan niitä kihloja 10 vuoden päästä uudestaan. Toivon että tää kestää. Voihan sitä opetella tuntemaan ihmistä vaikka 100 vuotta, mut mikä on sun mielestä hyvä aika oppia tuntemaan ennen kuin voi alkaa seurustelee jos natsaa?
Mulle tuli tuosta kirjoituksesta mieleen sellainen, että moni ihminen ei ehkä pysty olemaan kiinnostunut monesta ihmisestä yhtä aikaa. Maanantaina Liisaa, keskiviikkoa Pirkona, viikonloppuna Helena. Itse ainakin tulisin aivan jakomielitautiseksi.
Jos on tavannut uuden mielenkiintoisen ihmisen, on ikään kuin "kiinnostuksellisesti" sidottu siihen. Tapaan yhden kiinnostavan noin kerran vuodessa, ja kyllä siihen sitten menee puoli vuotta. Eikä se suhde välttämättä sitten ollut kuitenkaan mikään ihan muisto tai rikastuttava kokemus.
Luulen että kyse on todella persoonallisuuden eroista. Joku pystyy kevyesti tapailemaan yhtä aikaa kymmeniä, kiinnittämättä tunteitaan millään tavalla keneenkään heistä. Toisilla on hyvin voimakas tarve kiintyä, ja sitoutuvat vain yhteen kerrallaan - vaikka sitten olisi tavattu vasta pari kertaa.
Suhde on aina vastuunkantoa toisesta ja hänen tunteistaan. Se ei kiinnosta monia nykyään. Vaan omien "tarpeiden tyydytys".
Suhteet ja sen perusteet ovat kuin marketti tavaraa ja "voi heittää roskiin" halutessaan.
Seuraus itsekkyydestä.
Persoonat edelleen , ninkuin aina ovat tarvinneet toisia jaläheisyyttä sekä turvallisuutta , jakajaa elämän oloon ja hyväksyntää kaikkina aikoina.
Tämän mahdolistais suhteet "kaikkine karvoineen" jotka tulisi sietää toisessakin koska itse on kuitenkin puutteelinen. (vaikka luulee olevansa täydellinen) .
Eihän mikään suhde kestä koska vaatii ja asettaa sen mallitetun täydellisen ihmisen vaatimukset ja pyrkii alistamaan siihen.
Toivon mukaan tulisi joskus vallalle käsitys siitä miten arvokas jokainen suhde on ja miten sitä tulee vaalia ja hoitaa epäitsekkäästi.
Silloin voi saada jotain mitä rakkaus on.
Arvostelijasta auttajaksi. Niin tulee autetuksi.
Kiinnostuksen jakautuinen johtuu enempi tästä tyytymättömyydestä eikä persoonasta. Koska on mielikuva luotu siitä miten ihmiset ovat ulkoistettavia hyödykkeitä.
Siis vastuunottokyky on hukassa ja tietoisuus siitä miksi se tulisi kantaa sekä miten se tehdään.
Itse ihastun/rakastun noin kerran kahdessakymmenessä vuodessa, jos silloinkaan. Tarkemmin en suostu kommentoimaan liian henkilökohtaista aihetta.
että aloittajan kirjoitti treffeistä, tapailusta, seurustelusta. Vai ei? Kyllä minä keskimäärin kerran vuodessa kelpuutan "jonkun miehen" että tapaan sen useamman kerran. Joskus menee useampi kk, joskus vähemmän, keskimäärin ehkä toipumisineen puoli vuotta. Ja tarkoitin, että minä en ainakaan samanaikasesti pysty olemaan monesta kiinnostunut. En kuvittele olevani rakastunut näihin miehiin, vaan yritän tutustua. Koin, että tämän aiheen aloittanut pitää laillani käyttäytyvää miestä epätoivoisena ripustautujana.
Mukavaa loppusyksyä sinullekin :-)
Ja kihloihin ja yhteen muutetaan myös aivan liian nopeaa... tiedän pariskunnan joka muutti yhteen 3kk seurustelun jälkeen... ja samantien tyttö paksuksi ja kihloihin. tuntuu et se jätkä haluaa jo eroon siitä naisesta mut myöhästä se enää on
Tapasin baarissa vuosi sitten sattumalta yläasteaikaisen luokkakaverini, jota en ollut nähnyt yli 10 vuoteen. Sattuman kautta aloimme kirjoitella netin kautta ja vaihdoimme numeroita ja joskus muutamien viikkojen jälkeen hän halusi tulla luokseni käymään. Asuin silloin toisella paikkakunnalla ja olin siis vierailemassa vanhempieni luona kun tuon tapasin baarissa. Hän tuli luokseni ja aloimme satunnaisesti tapailla kun hän ajoi luokseni toiselle paikkakunnalle. Tätä jatkui 5 kk ja pääätin muuttaa takaisin kotipaikkakunnalle, koska aikoinaan kaikki ystävät ja perheeni jäi ja minulla ei ollut paljoakaan ystäviä siellä missä asuin. No tämä muuttoni tavallaan ratkaisi suhteemme ja aloimme viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä. Juhannuksena hän pyysi minut mukaansa ystäviensä luokse ja avauduimme tunteistamme. Silti kumpikaan ei puhunut vielä rakkaudesta mitään. Taisi olla heinäkuu kun saimme ne kolme sanaa sanottua toisillemme. Nyt on kulunut 11kk tapahtuneen alusta ja olemme todella rakastuneita. Ystäväni kadehtivat, miten hyvin meillä menee. Mielestäni olemme edenneet todella sopivaan tahtiin ja olemme saaneet aikaa todellakin tutustua toisiimme. Moni ystäväni on hypännyt suinpäin suhteeseen, menneet kihloihin ja eronneetkin lähes samantien. Ise nautin tästä tilanteesta ja hitaasti etenemisestä!
Älä hae seuraa baareista jos et halua että miehet ovat vain seksin perässä, etsi vaikka miehiä oman harrastukses parista, ai niin jos tietty ainut harrastus on baareissa käyminen ni sit on paskempi juttu.
olla vihainen pikkutyttö jolla ei ole hajua miten ollaan
luontevasti miesten kanssa. Koko ajan hermoilee siitä että "haluaako toi panna mua ja miks mun persoona ei kiinnosta" jne jne. Ota rauhallisesti vaan. Huomaat että asiat etenevät mutkattomammin jos et koko ajan käyttäydy hysteerisesti.
Ps. lopeta toi mäkätys ja nalkuttaminen jos haluat että mies on sun kanssa!
Täyttä asiaa!!!
Nalkuttava suomalainen akka, hyi vittu!!! :( :(
Itse olen sellainen, että toiselta täytyy saada riittävä määrä vastakaikua, jotta oma mielenkiinto pysyy yllä. Jos toinen vaikuttaa vähemmän kiinnostuneelta kuin itse olen, niin se on sitä myöten selvä. Jos ei kolise ns. täysillä, niin tapailu on aivan turhaa. Tai jos heti tuntuu, että toinen ei osaa näyttää tai osoittaa tunteitaan niin se asia tulee olemaan ongelma myös sitten, kun suhteeseen asti edetään. Jokaisen täytyy tuntea itseään sen verran, että tietää mitä mahdolliselta seurustelukumppanilta odottaa. Jos jo alkumetreillä tuntuu että toisen pitäisi olla jotenkin erilainen niin mielestäni homma kannattaa laittaa jäihin.
Itse olen hiljattain eronnut ja päätin, että sinkkukausi saa jatkua piiiiiiitkään. Nyt kuitenkin tapasin erään ihanan vanhan tutun jonka kanssa lempi leiskahti, miksi pitäisi jarrutella kun hän tuntee samoin? Näemme usein, mutta emme seurustele, tapaamisista aina sovitaan molempien menojen mukaan, eikä automaattisesti oleteta että tavataan taas huomenna tms. Tämä on niin sanottua päivä kerrallaan -etenemistä ja se on parasta. :)
Jep, olet oikeassa, sulla meni yksi juttu yli hilseen, niin sanotusti.
Varmaan harvempi noista ihmisistä joista kirjoitit on kosinut sua? Katsos kun... se seurustelu on juuri sitä tutustumista toiseen. Olet aivan oikeassa, ettei puhelinnumeron perusteella voi tietää ihmisestä yhtään mitään, paitsi ehkä sen, että omistaako toinen kännykän vai lankapuhelimen.
Joten siis mitä pahaa siinä on, että aloittaa seurustelun heti ekojen treffien jälkeen? Jos sua ahdistaa sana seurustelu, niin sen ku et käytä sitä. Sille treffikumppanilles kannattaa tehdä selväksi ihan heti alussa ne "säännöt" joiden mukaan haluat edetä, ettei se luule sua peluriksi tai mitä lie...
Hei! Joo, vika on täysin sinussa, kehottaisin menemään terapiaan. Sun kaltasia naisia jotka ei tiedä mitä todellisuudessa haluaa on tämä maailma täys.
Sun kaltasten takia minäkin olen vapaa enkä edes kuvittele enää tässä elämässä seurustelua suomalaisnaisten kanssa.
Kyllä se vaan on niin että hyvin harvan naisen kanssa pystyn itse pelkästään kaverina olemaan, yleensä ajatusmaailmat on niin kaukana toisistaan että ei se vaan onnistu ja menee hermot. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta siinä tapauksessa naisen täytyy olla hiukan jätkämäinen ja huoleton, eikä puuttua joka pikkuseikkaan.
Asiaa!!
Why do women get married in white?
So they match the kitchen appliances!
Whats the difference between your wife and your dog?
Walking the dog is relaxing.
Why don't women wear watches?
There's a clock on the stove.
Why do women have short feet?
So they can stand closer to the stove.
Why dont women have a penis?
So they can stand closer to the kitchen sink.
Why don't women need drivers licenses?
There is no road between the bedroom and the kitchen.
How many men does it take to open a beer?
-None, it should be opened when she brings it to you.
How is a woman like a laxative?
They both irritate the crap out of you.
Woman inspires us to great things...and prevents us from achieving them. (Dumas)
What do you do when your dishwasher breaks?
You hit her.
Wanna hear a funny joke?
Women's rights.
What do you tell a woman with two black eyes?
Nothing, shes already been told twice.
How many men does it take to screw in a light bulb?
None, let the bitch cook in the dark!
Women are cute and cuddly - every man should own one.
A man runs over his wife. Whose fault is it?
The man, he shouldn't be driving in the kitchen.
No tuossa olen kyllä vähän eri mieltä että miehet haluaisivat alkaa heti seurustelemaan! Omalla kohdallani kun on jatkuvasti käynyt niin, että esim. baari-illan jälkeen ei miehestä kuulu enää mitään, vaikka illan aikana kuinka olisi vaikuttanut kiinnostuneelta... Kapakoista ei nykyisin todellakaan löydy pitempiaikaista kumppania, niistä on tullut lihatiskejä...(ei kyllä netistäkään, siellä suurin osa seksin vonkaajia). Ihmisiä "käytetään" kuin kertakäyttöesineitä... pidetään yksi yö/ilta hauskaa ja "heitetään menemään"! Miehiin ei voi nykyisin enää luottaa pätkääkään! Tai sitten vika on minussa.. ehkä olen jo liian vanha, (yli 40 v) vaikka nuorekas ja vetävän näköinen. Tai sitten miehet ovat olleet oikeasti varattuja, tai jotain... Mikä teitä miehiä riivaa, miksi juoksette pakoon, jos nainen näyttää olevan vähänkin kiinnostunut baari-illan jälkeen?? Mikäs sitten herättää kiinnostuksenne? Se, että on vaikeasti saavutettava?? Se, ettei heti anna seksiä, vai mikä??? Tämä ei vielä ole minulle tähän ikään selvinnyt...!! :D
Kiitos vaan tähän mennessä osallistuneille. Mielenkiintoisia kommentteja, monellakin tapaa. Mä luin ne kaikki ja sitten tarkistin vielä oman kirjoitukseni. Tämä on nyt osalle ja kaikille kirjoittaneille, jokainen osannee karsia oman osuutensa :)
Tässä huomioita:
- Baari-ilta mainitaan esimerkkinä. Tämä ei selkeästikään ollut kirjoitus baari-illoista eikä baareja vastaan, vaan asia oli kyllä siinä vieressä. Sana baari vaan tuntui tarttuvan monelle. Olin erikseen maininnut hyvin selkeästi heti alussa, että joillekin se sopii, eikä siinä mitään, mutta minulla asia on toinen. En siis koskaan lähtenytkään linjalle "tee näin, älä tee näin".
- Mutta jostain syystä se baari tuntui monella olevan sellainen tartuttava asia, ja nimenomaan, että mitäs pahaa siinä on, ja vähän tyyliin, että mitäs sä sitä haukut... Aika hassua.
- Kyllä, minua on myös kosittu elämäni aikana 4 kertaa. Nopein mies kosi 2 viikon tuntemisen jälkeen. Joku sitä jotenkin kyseli, että tuskin sua nyt heti kosittu on tai jotain. No ihan suoraan yhen illan jälkeen ei ole, mutta tosiaan se kaksi viikkoa siihen on riittänyt.
- Miksei heti voi seurustella kysyi joku, toistan itseäni: joillekin se sopii. Kysymys olikin, miksei voi tapailla ja aloittaa hitaasti. ikäänkuin vastataan kysymyksellä. Mikä ei ole vastaus. Joten miksei voi heti seurustella: vastaan omasta puolestani: koska seurustelu on jo parisuhde, ja mä en voi muodostaa omasta mielestäni parisuhdetta tuntemattoman ihmisen kanssa. Meneehän tietysti jotkut sokkona naimisiinkin, kulttuurista riippuen, mutta mulle se ei sovi.
- Kirjoitusasulle, ja tyylille en nyt voi mitään, ne on mitä on, mutta se, mikä on hassua myös, on se, että heti luullaan että nainen on nuori ja kokematon, kun se ei halua heti sitoutua ja seksiä. Ei pidä paikkaansa. Luuletteko te tosiaan, että vaan se ensimmäinen kerta on tärkeä ja kaikki muut on aivan samantekeviä, että antaa mennä, eihän se siitä kulu?! No, ehkä jollekin sekin sopii, ja mikäs siinä, mulle ei sovi. Mua ei mies kiinnosta niinkun se ois vaan joku dildo, että kunhan sillä on muna. Mä ihan odotan, että sieltäkin puolelta löytyy ihminen, lihaa saa tiskiltä. Ihminen ei ole mikään lihaköntti. Ja sitten ne miehet, jotka heti niitä neitsyys-neiti-kokemattomuus-juttujaan huutelee, on muuten ensimmäisenä huorittelemassa, kun juttu menee pieleen. Ja aivan satavarmasti.
- Kuka täällä on puhunut päällekäisistä suhteista ja kymmenien ihmisten tapailusta? Sori, mutta mä en löytänyt ensimmäistäkään viittausta siihen omalta kohdaltani. Enkä löydä viittauksia siihenkään, etteikö voisi heti harrastaa seksiä, olen aika selväsanaisesti ilmoittanut, että sehän käy, mutta mä kyllästyn siihen mieheen heti. Mutta vielä alleviivauksena: "mun mielestä liian heti alotettu seksi pilaa jännityksen ja romantiikan rakentamisen ja mulla on, niin nainen kun olenkin, joku sellanen juttu, että jos saan liian helpolla mieheltä seksiä, niin kyllästyn." Eli sen puoleen se vaan ei onnnistu: mies anna heti ja mä jätän sut. Sitten mä kyllästyn, jos ei mitään syvempää ehdi syntyä, kun hetkellinen ihastus. Ja taas ruikutetaan rannalla, että on kylmä nainen ja ai niin! Sitten mä en enää ole neitsyt enkä nuori, kun sitten mä olen se vanha huora. Joo, näinhän se...
- Mä en siis etsi yhden illan juttuja, mun itseni on turha toivoa niistä mitään, kun ei kiinnosta kuka tahansa. Mä olen toivonut, että olisi tullut jotain enemmän: ja ystävyyskin on enemmän.
Mitä pahaa siinä sitten on, että haluaa, että itse merkitsee sille miehelle enemmän, kun "joku vaan, äkkiä, no toi käy!", mitä pahaa siinä on, että odottaa mieheltä jotain muutakin, kun sen että sillä seisoo? Vai onko jotkut miehet itsekin sitä mieltä, että turha odotella, dildo tai mies, aivan sama asia??? Tuskin kukaan haluaa olla pelkkä väline.
- Ihmiset lukevat nopeasti tai jättävät lukematta. He esittävät asiantuntevia ja mustavalkoisia vastaväitteitä asioista, mille ei ole kun kuviteltu väite. Siis alunperin sitä ei ole esitettykään. Joten miksi vastata, kun ei edes tiedä mihin vastaa tai tajua väitettä eikä kysymystä? Eihän siinä mitään, sinänsä mielenkiintoinen tieto, näinhän se menee tosielämässäkin. Taas on niin kiire päästä kertomaan oma mielipiteensä, vaikkei edes tiedä mistä.
- Jotkut ottivat sen jotenkin mies-nainen-asiana, mitä se onkin tavallaan. Mutta vain tavallaan. Mä en ole väittänyt, etteikö naiset kiirehtisi tai ettäkö tää olisi nimenomaan niin, että just näin naiset tekee ja just näin miehet. Mutta ne ketkä lukivat, sattuivat osuvasti huomaamaan, että minä olen nainen. En voi puhua muitten suulla, vain omallani. Kerron siis omista kokemuksistani lähtöisin. Ja olen hetero. Vastapuolena näin ollen on siis: tsadaa! Mies. Ja nyt ne, ketkä tajusivat ovat niitä, kenelle ei olisi tarvinnut muutenkaan selittää, ja ne ketkä ei tajunneet, eivät tule tajuamaankaan. Joten jääköön näin.
- Mutta Kiitos näille asiallisesti asiaa pohtineille, mielenkiintoista pohdiskella. Etenkin niitä omakohtaisia esimerkkejä, ja myös aika hauska se baaritarina, niin, sehän alko äkkiä. Eniten mua kosketti se nainen, joka tuntui oikeesti ymmärtävän, mitä mä tarkotan, se oli kiva lukea ihan jo sillä, että huh, tajuaahan joku mitä mä oikeesti tarkotan.
- Tottakai, on erilaisia tarinoita ja mielipiteitä asioista, keskustelupalstahan tämä on, olisi vaan mukava, jos enemmän ihmiset uskaltaisivat sitten myöskin perustella näkemyksiään. Ja pohjauttaisivat ne enemmän omiin kokemuksiinsa kun toisten haukkumiseen. Siksi mäkin sanon, että "tuntuu kuin" ennemmin, kun että näin se on. En ole siis sanonut että miehet esim. ovat kaikki epätoivoisia, vaan että kohtaamieni tapausten perusteella on alkanut tuntua siltä. Toisinsanoen, käsitän edelleen olevani vain mutu-tuntumassa.
- Niin, joku murehti yleistämisestä: No en kai mä nyt jumalauta ala niitä miehiä nimeltä kutsuun ja kerro kuka nyt on tehnyt ja mitä?! On kai se pakko vähän yleistää, tässä nyt on muitakin ihmisiä tässä tarinassa, sen verran tarttis jokaisen osata ajatella itsekin.
Mutta. tästä on hyvä jatkaa.
Pelailu/epäkiinnostuksen osoitus Vs. ripustautuminen/omistushalu
Suhteeseen suin päin hyppääminen/heittäytyminen Vs. Jahkailu
Yhden illan juttu Vs. Tutustuminen Vs. Kaveroituminen Vs. Ystävystyminen Vs. Seurustelu
Tiedä sitten mitä sitä tekisi eri tyyppien kannssa? Vaihtoehtoja on liikaa ja pieleen menee tekee mitä hyvänsä. Josko ratkaisu olisi, ettei tekisi nopeita johtopäätöksiä toisen käyttäytymisen pohjalta puhumatta asiasta ennen turhautumista/ahdistumista/dumppaamista? Luulisi että toisilleen soveltuvat ihmiset huomaisivat kaikkien epäluulojensa keskellä kaiken toiseen liittyvän potentiaalin, eivätkä tekisi hätiköityjä juttuja. Toivoisi/uskoisi asioiden menevän kuten pitäisikin mennä. Lisää ymmärryskykyä kummallekin osapuolelle!