Halusin kirjoittaa tänne saadakseni tietää mielipiteitä tilanteestani ulkopuolisten näkökannalta. Toivottavasti jaksatte lukea.
Eli siis, olemme poikaystäväni kanssa tunteneet noin kolme vuotta ja seurustelleet siitä 2 ja puoli vuotta onnellisesti. Olemme 21-vuotiaita, mutta tiedän hänen olevan minulle juuri se oikea, vaikka sellaista yhtä ainutta ei olisikaan. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja tiedän että hän rakastaa edelleen minua ja on aina rakastanut ja pitänyt minua elämänsä naisena. Ongelmana onkin ollut oma liiallinen riippuvuuteni hänestä, tai näin asian itse koen. Olen ollut niin tyhmä kun en ole tajunnut asiaa kunnolla aikaisemmin! Hän on aina ollut meistä se, jolla on paljon muutakin elämää: tärkeät harrastukset ja ystävät lapsuudesta saakka. Toki itsellänikin on ystäviä ja muuta elämää, mutta silti olen pitänyt poikaystävää kaikista tärkeimpänä ja suunnitellut aikatauluni hänen mukaansa jne. Tiedän nyt tehneeni väärin :/ Lisäksi viime aikoina poikaystävälläni on ollut todella hektinen elämä, ensin aamulla aikaisin töihin ja sieltä suoraan kouluun tai tekemään tehtäviä. Lisäksi harrastukset, kaverit ja minä, joka olen myös valittanut tästä ettemme ehdi näkemään tarpeeksi. Tottakai olen hyväksynyt, että tämä on vain tämänhetkistä kun joudumme elämään näin, mutta olen silti käyttäytynyt välillä tyhmästi :/
Häntä on siis pikkuhiljaa alkanut ahdistaa tämä kaikki ja nyt viikko sitten putosi pommi, poika haluaa erota, koska kokee haluavansa olla yksin. Hän sanoo edelleen rakastavansa, mutta on jotenkin sekaisin omista ajatuksistaan ja pelkää jämähtävänsä paikoilleen. Olen kyllä tukenut häntä aina lähtemään esim. rauhanturvaajaksi, mutta hän ei ilmeisesti halua joutua ensin kysymään minulta, käykö tämä, vaan toimia itsenäisesti kenestäkään riippumatta. Näin ainakin asian osittain ymmärrän. Hän ei todellakaan halua ketään toista tyttöä elämäänsä, tiedän sen ihan varmasti. Eikä halua erota sen takia, että pääsisi kokeilemaan muita. Minä jos kuka tunnen hänet ja luotan hänen sanoihinsa. Meillä oli itseasiassa vähän yli vuosi sitten vastaavanlainen tilanne, että poikaa alkoi ahdistamaan, mutta selvitimme sen parissa päivässä. Se ei siis ollut kovin vakavaa, mutta tietenkin minun olisi pitänyt siitä lähtien antaa hänelle enemmän omaa tilaa. Mielestäni annoinkin, mutta pikkuhiljaa me molemmat unohdimme hänen ahdistuksensa ja suhteemme palasikin takaisin vanhoille urille.
Luulen, että todella monelle miehelle/pojalle tulee jossain vaiheessa pieni paniikki suhteen vakavuudesta ja ymmärrän mielestäni poikaystävääni tässä asiassa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten ero olisi parempi ratkaisu kun rakastamme toisiamme niin paljon..Viikko sitten päätimme kuitenkin vielä pitää mietintätauon ja tapasimme sen jälkeen kerran jutellen asiasta vielä vakavasti. Rakkautta ja intohimoa ei silloinkaan puuttunut. Nyt hän sitten kuitenkin ilmoitti, ettei pääse tästä ajatuksesta eroon vaikka kuinka rakastaakin ja erosimme. Hän haluaa minun kuitenkin pysyvän hänen elämässään aina samoin kun minä haluan hänen. Kumpikaan ei siis kestä elämää ilman toista. En vielä tiedä miten "ystävänä" olo onnistuu mutta pakko ainakin yrittää. Olemme myös keskustelleet asiasta, että palaisimme myöhemmin yhteen ja, että ehkä tämä on tarkoitettu juuri näin että eroamme ja minun on itsenäistyttävä sekä hänen huomattava, että tämä hänen yksin olemisen kaipuu menee ohi. Sen jälkeen voimme jatkaa vieläkin onnellisempaa yhteiseloa ja tiedämme, että meidät on todella tarkoitettu yhteen.
Eron hetkellä poikaystäväni sanoi soittavansa minulle seuraavana päivänä illalla ja että näemme viimeistään viikon-parin sisään. Hän soittikin kuitenkin jo seuraavana aamuna ja sanoi haluavansa nähdä jo parin päivän sisään! Olen ymmälläni. Hän tietää ettemme kuitenkaan voi olla pelkkiä ystäviä parin päivän eron jälkeen tai myöhemminkään..En ymmärrä mitä hän haluaa? Selkeästi hän ei halua menettää minua, mutta..
Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Voiko suhteemme vielä onnistua? Itse ainakin uskon vakaasti siihen, ja uskon kultanikin havahtuvan kunhan on saanut kokea tätä yksinoloa tarpeeksi.
Eli siis, olemme poikaystäväni kanssa tunteneet noin kolme vuotta ja seurustelleet siitä 2 ja puoli vuotta onnellisesti. Olemme 21-vuotiaita, mutta tiedän hänen olevan minulle juuri se oikea, vaikka sellaista yhtä ainutta ei olisikaan. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja tiedän että hän rakastaa edelleen minua ja on aina rakastanut ja pitänyt minua elämänsä naisena. Ongelmana onkin ollut oma liiallinen riippuvuuteni hänestä, tai näin asian itse koen. Olen ollut niin tyhmä kun en ole tajunnut asiaa kunnolla aikaisemmin! Hän on aina ollut meistä se, jolla on paljon muutakin elämää: tärkeät harrastukset ja ystävät lapsuudesta saakka. Toki itsellänikin on ystäviä ja muuta elämää, mutta silti olen pitänyt poikaystävää kaikista tärkeimpänä ja suunnitellut aikatauluni hänen mukaansa jne. Tiedän nyt tehneeni väärin :/ Lisäksi viime aikoina poikaystävälläni on ollut todella hektinen elämä, ensin aamulla aikaisin töihin ja sieltä suoraan kouluun tai tekemään tehtäviä. Lisäksi harrastukset, kaverit ja minä, joka olen myös valittanut tästä ettemme ehdi näkemään tarpeeksi. Tottakai olen hyväksynyt, että tämä on vain tämänhetkistä kun joudumme elämään näin, mutta olen silti käyttäytynyt välillä tyhmästi :/
Häntä on siis pikkuhiljaa alkanut ahdistaa tämä kaikki ja nyt viikko sitten putosi pommi, poika haluaa erota, koska kokee haluavansa olla yksin. Hän sanoo edelleen rakastavansa, mutta on jotenkin sekaisin omista ajatuksistaan ja pelkää jämähtävänsä paikoilleen. Olen kyllä tukenut häntä aina lähtemään esim. rauhanturvaajaksi, mutta hän ei ilmeisesti halua joutua ensin kysymään minulta, käykö tämä, vaan toimia itsenäisesti kenestäkään riippumatta. Näin ainakin asian osittain ymmärrän. Hän ei todellakaan halua ketään toista tyttöä elämäänsä, tiedän sen ihan varmasti. Eikä halua erota sen takia, että pääsisi kokeilemaan muita. Minä jos kuka tunnen hänet ja luotan hänen sanoihinsa. Meillä oli itseasiassa vähän yli vuosi sitten vastaavanlainen tilanne, että poikaa alkoi ahdistamaan, mutta selvitimme sen parissa päivässä. Se ei siis ollut kovin vakavaa, mutta tietenkin minun olisi pitänyt siitä lähtien antaa hänelle enemmän omaa tilaa. Mielestäni annoinkin, mutta pikkuhiljaa me molemmat unohdimme hänen ahdistuksensa ja suhteemme palasikin takaisin vanhoille urille.
Luulen, että todella monelle miehelle/pojalle tulee jossain vaiheessa pieni paniikki suhteen vakavuudesta ja ymmärrän mielestäni poikaystävääni tässä asiassa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten ero olisi parempi ratkaisu kun rakastamme toisiamme niin paljon..Viikko sitten päätimme kuitenkin vielä pitää mietintätauon ja tapasimme sen jälkeen kerran jutellen asiasta vielä vakavasti. Rakkautta ja intohimoa ei silloinkaan puuttunut. Nyt hän sitten kuitenkin ilmoitti, ettei pääse tästä ajatuksesta eroon vaikka kuinka rakastaakin ja erosimme. Hän haluaa minun kuitenkin pysyvän hänen elämässään aina samoin kun minä haluan hänen. Kumpikaan ei siis kestä elämää ilman toista. En vielä tiedä miten "ystävänä" olo onnistuu mutta pakko ainakin yrittää. Olemme myös keskustelleet asiasta, että palaisimme myöhemmin yhteen ja, että ehkä tämä on tarkoitettu juuri näin että eroamme ja minun on itsenäistyttävä sekä hänen huomattava, että tämä hänen yksin olemisen kaipuu menee ohi. Sen jälkeen voimme jatkaa vieläkin onnellisempaa yhteiseloa ja tiedämme, että meidät on todella tarkoitettu yhteen.
Eron hetkellä poikaystäväni sanoi soittavansa minulle seuraavana päivänä illalla ja että näemme viimeistään viikon-parin sisään. Hän soittikin kuitenkin jo seuraavana aamuna ja sanoi haluavansa nähdä jo parin päivän sisään! Olen ymmälläni. Hän tietää ettemme kuitenkaan voi olla pelkkiä ystäviä parin päivän eron jälkeen tai myöhemminkään..En ymmärrä mitä hän haluaa? Selkeästi hän ei halua menettää minua, mutta..
Mitä mieltä olette tästä kaikesta? Voiko suhteemme vielä onnistua? Itse ainakin uskon vakaasti siihen, ja uskon kultanikin havahtuvan kunhan on saanut kokea tätä yksinoloa tarpeeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että teille tekee hyvää pitää pieni erkaantuminen. 1-2 kk. Jos molemmilla on vielä tunteita toista kohtaan tauon jälkeen, voi suhde vielä jatkua.
Who knows.