Olen keittänyt todella hienon sopan.
Kirjoittelin pitkään netin kautta
tuntemani naisen kanssa ja olemme
tavanneet useamman kerran.
Olemme vain kavereita.
No olen kertonut avovaimolleni
tästä ja kuten arvata saattaa, otti pulttia
asiasta. Toki heti epäilytti kun kyseessä
on joku nainen jota hän ei tunne.
Luottaa kyllä minuun kun kerroin ettei
mistään muusta ole kysymys.
Olisi pitänyt kertoa heti alusta
alkaen, mutta en voinut, koska
tiesin avokkini suhtautumisen netin kautta
tutustumiseen. Tyyliin, kyllä sitä kirjoitella
voi, mutta miksi pitäisi nähdä ? Muutenkin hieman vähemmän positiivinen suhtautuminen nettituttavuuksiin ja nettiasioihin ja -kirjoitteluun yleensä.
Jos kerran vain kaveripohjalta kirjoittelee ja tapaa jotakuta muuta, miksi ei voisi tavata ?
Kun huomasi, että toinen ajattelee samoista asioista samalla tavalla ja maailmankatsomus
on aika pitkälle samanlainen, niin olihan se kiva tavata ihminen, jolla on samantyyliset ajatukset asioista kuin itsellä.
Haluaisin paljon vastauksia.
Kuinka vakava asia teidän mielestänne on ?
Kertokaa ihmiset.
Kirjoittelin pitkään netin kautta
tuntemani naisen kanssa ja olemme
tavanneet useamman kerran.
Olemme vain kavereita.
No olen kertonut avovaimolleni
tästä ja kuten arvata saattaa, otti pulttia
asiasta. Toki heti epäilytti kun kyseessä
on joku nainen jota hän ei tunne.
Luottaa kyllä minuun kun kerroin ettei
mistään muusta ole kysymys.
Olisi pitänyt kertoa heti alusta
alkaen, mutta en voinut, koska
tiesin avokkini suhtautumisen netin kautta
tutustumiseen. Tyyliin, kyllä sitä kirjoitella
voi, mutta miksi pitäisi nähdä ? Muutenkin hieman vähemmän positiivinen suhtautuminen nettituttavuuksiin ja nettiasioihin ja -kirjoitteluun yleensä.
Jos kerran vain kaveripohjalta kirjoittelee ja tapaa jotakuta muuta, miksi ei voisi tavata ?
Kun huomasi, että toinen ajattelee samoista asioista samalla tavalla ja maailmankatsomus
on aika pitkälle samanlainen, niin olihan se kiva tavata ihminen, jolla on samantyyliset ajatukset asioista kuin itsellä.
Haluaisin paljon vastauksia.
Kuinka vakava asia teidän mielestänne on ?
Kertokaa ihmiset.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mun mies lentäs heti pihalle kun tekis jotain tommosta, että avokkis suuttu ihan aiheesta. Kyllä sunki pitää tyhmä olla ku tääl kyselet onko siinä mitään väärää. Ensinäkin kertomatta jättäminen, salailu on valehtelemista ja siitä se pettäminen alkaa. Toivottavasti netti kaveris oli teidän eron arvonen. Sillä toivon et muijas jättää sut. Ja hassu juttu et niitä kavereita pitää netistä hakea, eikö sulla raukalla niitä muuten ole ja toisekseen se tuskin pysys pelkkänä kaveruutena. Tämä on mun mielipide ja mun kaverit on ihan samaa mieltä asiasta.
Joo-o...voihan se olla niin,että on jonkun kanssa samalla aaltopituudella ja sitten kun juttu on niin pitkällä,että tavataan...eikä kyseinen ihminen miellytäkään ulkonäöllisesti niin ei kai siinä mitään,mutta jos käykin niin,että vastassa on joku..ah,niin hyvännäköinen muija/kundi niin mites sitte...
Täytyy kyllä sanoa,että itse ihastun sellaisiin tyyppeihin,jotka katsovat mua suoraan syvälle silmiin ja hymyilevät..tosin pitää siinä olla kyl samalla aaltopituudella ja se,että saan miehen hymyilemään ja nauramaan,kertoo jo paljon...
Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että avokkisi saa jossakin vaiheessa tarpeekseen ja jättää sinut taakseen.
Minulla kävi juuri näin; miesystävä oli "vain ystävä" erään naisen kanssa ja kun kysyin, että onko siinä mitään vakavampaa niin ei tietenkään ollut. Minä vain olin vainoharhainen.
No nyt kun olemme eronneet, niin miesystäväni on alkanut seurustelemaan tämän "ystävän" kanssa.
Siinä sinulle vastausta....
On täysin tervettä tuntea tarvetta muihinkin sosiaalisiin kontakteihin kuin parisuhteeseen. Se, että lähestymiskanavana on internet, ei ole yhtään sen säälittävämpää kuin mikään muukaan tapa tutustua ihmisiin.
Se on kiva, että sinulla ja kavereillasi -jotka ovat kanssasi samaa mieltä -on ollut mahdollisuus tutustua toisiinne ihan suoraan livenä. Kaikilla ei välttämättä yhtäläisiä mahdollisuuksia ole. Ihmisten sosiaaliset kyvyt, luonteenpiirteet ja toimintamallit ovat erilaisia, enkä ymmärrä, miksi tunnet niin syvää halveksuntaa toisella tavalla toimivia ihmisiä kohtaan.
Ja tuosta luottamuspulasta sitten. Asia, mikä kaikista eniten rasittaa parisuhteen käsitteessä yleensä, on se silmittömän omistushaluinen raivo, jolla jotkin ihmiset kuvittelevat olevansa oikeutettuja hyökkäämään joka ikistä suhteen keskiöstä poispäin suuntautuvaa kontaktiyritystä kohtaan. Sellainen suhde, jonka jompi kumpi osapuoli kuvittelee voivan toimia itsenäisenä substanssina ilman sen muodostavien yksilöiden vapaita erillisiä ulkopuolisia sosiaalisia suhteita, vasta säälittävä onkin.
Kumppanin pettämistä tai häipymistä suhteesta ei estää eristämällä ja kyttäämällä. Edesauttaa ehkä kyllä. Vaikka olisi itse joskus saanut siipeensä, on turha kuitenkaan tehdä kokemuksistaan mitään universaalia teoriaa, ja tulla sanomaan että joo, nämä tiedetään, näin siinä käy.
Ja alkuperäiselle; pidä kiinni oikeudestasi sosiaalisiin kontakteihin, ole kumppanillesi avoin ja ole luottamuksen arvoinen.
Ymmärrän että olisi pitänyt kertoa heti,
koska kyseessä ei ole mitään muuta kuin ystävyys.
Koska tiesin avokkini hieman nyrpeän suhtautumisen
nettituttavuuksiin, en sitä aluksi halunut tehdä.
Olis vaan turhaan ollut epäluuloinen kun olisin kertonut, että olen netin kautta tutustunut mukavaa naiseen, joka ajattelee pitkälti samoin kuin minä.
Koska kuitenkin halusin olla rehellinen enkä salailla mitään koska tarvetta ei ole,
kerroin asiasta suoraan. Ajattelin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. No, tottakai avovaimo oli ensin hölmistynyt ja suuttuikin.
Ja tiedoksi sulle Kisu, muita kavereita ja ystäviä
minulla on muutenkin. Ihan ns. oikeita kavereita eikä mitään nettikavereita.
Onko ystävien ja kavereiden määrä jotenkin rajattu ?
Muutenkin ehtii näkee kavereita vähemmän ja harvemmin kun avovaimo vie ajasta niin suuren osan. Toki sama juttu on muillakin kavereilla.
Miksi se ei muka pysyisi pelkkänä kaveruutena ?
Mulla on monia muitakin naispuolisia ystäviä ja kavereita ja avovaimonikin tuntee heidät lähes kaikki. Sitä paitsi avokkini paras kaveri löysi miehensä alkujaan netin kautta. Nyt heillä on jo useampi vuosi takana, eikä suhteessa ole mitään eroa ns. tavalliseen suhteen aloittamiseen eli nähdään jossain kahvilassa, baarissa, kaverin kautta, samojen harrastusten kautta tms.
Onko sillä merkitystä mistä / mitä kautta tuntuu ystävänsä ?
Ilmeisesti edelleen iso osa ihmisistä kuten nimimerkki Kisu ajattelee näin. Eli että netin kautta hankitut ystävät olisivat jotenkin huonompia tai kierompia ja että nämä netin kautta alkaneet ystävyydet kääntyisivät aina joko romanssin kautta rakkaussuhteeksi tai sitten puhtaasti seksisuhteeksi.
Kapea näkemys asioista joillakin...!
Tämä nettituttavuuteni on kuitenkin aito ajatteleva ihminen, joka on samalla tavalla tavallinen tallaaja kuin minäkin tai kuka tahansa.
Toisekseen, jos tässä asiassa olisi oikeasti jotain enemmän eli minulla olisi vaikka suhde tähän ystävääni, olisi aika vaikeaa vilpittömästi kertoa kaikesta. Nyt voin kertoa, koska mitä minun pitäisi salata ?
Olen kertonut hänestä paljon, mm. sen että hänkin seurustelee tahollaan, missä asuu jne.
Totta on, että pystyn puhumaan joistain asioista helpommin kuin avovaimoni kanssa. Arvaa miltä tuntuu kun avovaimon kanssa jotkin asiat ovat niin vaikeita keskustella vaikka ovat ihan normaaleja asioita, joista pitäisi pystyä puhumaan avomiehensä kanssa. Monien ystävien kanssa pystyn puhumaan monista asioista, mutta en kaikista. Eli jää asioita, joista ei avovaimo eivätkä ystävät puhu vaikka kuinka yrittäisi heidän kanssaan keskustella.
Onko sitten paha jos sattumalta löytyy ihminen
joka ajattelee asioista samoin kuin itse ja jonka kanssa pystyy puhumaan asioista juuri niin kuin ne ovat kiertelemättä. Sekin johtuu vain siitä että yleensä naisten kanssa pystyy keskustelemaan syvällisempiä kuin miesten kanssa. Käytännön vertailu on osoittanut ettei samat keskustelut ole onnistuneet ystävän kanssa, jonka olen tuntenut 20 vuotta.
Tietenkin aina löytyy "moralisteja", jotka sanovat, ettei parisuhteen aikana miehellä saisi olla naispuolisia ystäviä. Varsinkaan kun
kun naispuolinen ystävä on niin samalla aaltopituudella. Hei, yleensä ystävät ovat enemmän tai vähemmän samalla aaltopituudella.
Koko juttuun vaikuttaa myös se, että avovaimoni haluaisi minun olevan kotona vieläkin enemmän kuin nytt olen. Ei paljon enempää voi olla kun kuitenkin teen työtä. Tosin työ on 2-vuorotyötä eli välillä olen illalla töissä, mutta silti.
No, sekin tässä on että avovaimoni näkee ystäviään harvemmin kuin minä omiani tai meidän yhteisiä ystäviä.
Sekin on kiinni miten usein haluaa ja tarvitsee nähdä. Kyllä minä haluan nähdä kavereita ja ystäviä enemmän kuin kerran kuussa. Ei liene liikaa pyydetty...?
Sitä paitsi, helppohan sun on tuomita kun et todellakaan tiedä jutun taustoja. Yritä itse turhaan keskustella suhteeseen ja kaikkeen siihen liittyvästä useita kertoja. Kuluu viikkoja, kuukausia... yrität yhä uudelleen keskustella sinua kiinnostavista asioista, aivan kuten keskustelette avokkiasi kiinnostavista asioista.
Yrität jo ties kuinka monennen kymmenennen tai sadannen kerran aloittaa keskustelua sinua kiinnostavista asioista. Avokkisi vastaa jälleen kerran, ettei juuri nyt käy, puhutaan joskus toiste...
Tämä toistuu aina vaan. Vaikka avokilla ei olisikaan mitään tärkeää tai kiireellistä meneillään. Ja kuitenkin hän vaatii sinua keskustelemaan kanssaan silloin kun hänellä on keskusteltavaa.
Siinä hieman pohdittavaa itse kullekin.
Toista ei voi pakottaa keskustelemaan, joten keskustelut vain siirtyvät ja siirtyvät.
Kiva siinä sitten olla kun ei ole aikoihin voinut keskustella kiinnostavista asioista.
Sitten kun löytyy hengenheimolainen, jonka kanssa puhua, siitä ajatellaan heti negatiivisesti.
Ei ole helppoa minullakaan.
En puolustele tekoani, kerron
tässä taustoja.
Hyviä kommentteja on tullut.
Lisää saa laittaa.
Puolesta tai vastaan.
Terveisin
-Sopankeittäjä-
Mä olen samaa mieltä!Mä olen myös kiinnostunut saamaan miesnäkökulmaa joihinkin asioihin,eikä mieheni kanssa näköjään voi keskustella kaikesta.Jos nyt esim.kertoisin,että viestittelen tässä sinulle niin huh-huh,olisin hänen silmissään joku miehiä vonkaava blondi!
Olisi ihan kiva olla joku miespuolinen ystävä,mutta harmillista,se ei vaan tahdo onnistua,koska sellaiset miehet,joista haluaisin ystävän,iskevät minuun silmänsä-katseet kyllä kertovat...mitä siis pitäisi tehdä??Jos kertoo miehille,että on varattu niin sit niitä ei kiinnosta ystävyyskään,ainakin uskoisin näin..On nimittäin kokemusta ainakin nuoruusajoilta:mulla oli hyvä ystävä,miespuolinen..aloin kertomaan hänelle kundista,johon olin lätkässä..kuinka kävi..hän sanoi,ettei halua kuulla-koska oli alkanut kiinnostua musta romanttisessa mielessä-toisin kuin minä hänestä..suudellessakaan en tuntenut mitään!Siihen loppui meidän ystävyys..
Joo,hankalaa on..kerro sinä nyt minulle,kuinka tuo ystävyys voisi onnistua,kun vedän puoleeni kundeja,jotka haluaa enemmän-vaikka en edes flirttailisi heidän kanssaan!
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta.
Huomaan, että aiheen ympäriltä löytyy
tarinoita ja kohtaloita jos jonkinmoisia.
Missä paikoissa yleensä vedät kundeja puoleesi ?
Meinaan vaan että ravintoloissa ja baareissa harva hakee ystäviä.
Mutta taasen jonkin harrastuksen parissa voisi löytyä ystäviä, jotka voisivat oikeasti olla ja pysyäkin ystävinä.
Onko miehelläsi naispuolisia ystäviä ?
Ilmeisesti ei, muuten hän varmasti ymmärtäisi
paremmin sinuakin.
Meilläkin juttu on niin, että avovaimollani
ei oikeastaan ole miespuolisia ystäviä jos ei oteta mukaan yhteisiä ystäväpariskuntia. Sitä paitsi olen aina tullut naisten kanssa yhtä hyvin toimeen kuin miestenkin.
Ehkä siksi minulla onkin muutama naispuolinen ystävä. Tosin pari näistä asuu kauempana, joten
he ovat sillä tavoin poissa laskuista jos nainen rupeaa mustasukkaiseksi.
Pystyttekö yleensä jakamaan miten paljon asioita
miehesi kanssa ?
Keskustelun pitäisi auttaa, mutta kuten itse tiedän omasta kokemuksesta, ei se aina onnistu.
Muutenhan olisin kertonut jo aikaisemmin avovaimolleni, mutta koska tiesin, että hän olisi todella mustasukkainen, en sitä halunnut ensin tehdä. Kuitenkin halusin, että puhuisimme enemmän, joten keskustelin hänen kanssaan ja kerroin mutta ei se auttanut.
Nyt vasta, melkein viikon kestäneen piinaviikon jälkeen näkyy taas valoa tunnelin päässä.
Jos ei normaalit keskustelut tuota tulosta, pitää sinun nostaa kissa pöydälle kunnolla.
Teet selväksi, että nyt on TÄRKEÄ aika keskustella.
Jos vaihtaa mielipiteitä tai keskustelee toista sukupuolta olevan henkilön kanssa, en näe siinä mitään mistä pitäisi olla mustasukkainen.
Jos löydät aidon miehen, tiedät että hän on aito jos pystyy olemaan "vain" hyvä ystävä. En tosin ajattele noin yksisilmäisesti että kaikki aidot pystyvät olemaan vain ystäviä tai että jos pystyy olemaan vain ystävä olisi aito. Mutta aika pitkälle se pitää paikkansa.
Ystäviä voi löytyä paremmin varatuista miehistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä kenestäkään.
Jokainen on kuitenkin yksilö ja sitä kautta jokaisella on oma tyylinsä.
Puhukaa miehesi kanssa asiasta ja etene varovasti
jos hän kerran on niin mustasukkaista tyyppiä kuin kerroit.
Ja ystävä-kandidaattien kanssa avoimuus tuskin on haitaksi. Itse vakuutuin omassa tapauksessani kyseessä olevan naisystävn vilpittömyydestä, koska hän puhui kaikesta niin avoimesti ja luontevasti. Sellaisen ihmisen kanssahan sitä mielellään keskustelee mistä tahansa.
Älä keskustele mistään romanttisesta äläkä päivän politiikasta. Löydä sopiva keskitie.
Kerro itsestäsi, mutta älä heti liikaa.
Kysele ystävästä, mutta älä liian innokkaasti, jottei hän vahingossakaan kuvittele enempää.
Puhu aiheista, joista puhut naispuolisten ystäviesi kanssa. No, paitsi ehkä meikkauksen voi jättää pois... :)
Älä esitä mitään, ole oma itsesi.
Silloin kundikin helpommin on oma itsensä
ja selvität hänen luonteensa helposti.
Ole itsevarma - mutta älä liian
Ole hauska - älä pelle
Luota itseesi - osaat sen
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta.
Huomaan, että aiheen ympäriltä löytyy
tarinoita ja kohtaloita jos jonkinmoisia.
Missä paikoissa yleensä vedät kundeja puoleesi ?
Meinaan vaan että ravintoloissa ja baareissa harva hakee ystäviä.
Mutta taasen jonkin harrastuksen parissa voisi löytyä ystäviä, jotka voisivat oikeasti olla ja pysyäkin ystävinä.
Onko miehelläsi naispuolisia ystäviä ?
Ilmeisesti ei, muuten hän varmasti ymmärtäisi
paremmin sinuakin.
Meilläkin juttu on niin, että avovaimollani
ei oikeastaan ole miespuolisia ystäviä jos ei oteta mukaan yhteisiä ystäväpariskuntia. Sitä paitsi olen aina tullut naisten kanssa yhtä hyvin toimeen kuin miestenkin.
Ehkä siksi minulla onkin muutama naispuolinen ystävä. Tosin pari näistä asuu kauempana, joten
he ovat sillä tavoin poissa laskuista jos nainen rupeaa mustasukkaiseksi.
Pystyttekö yleensä jakamaan miten paljon asioita
miehesi kanssa ?
Keskustelun pitäisi auttaa, mutta kuten itse tiedän omasta kokemuksesta, ei se aina onnistu.
Muutenhan olisin kertonut jo aikaisemmin avovaimolleni, mutta koska tiesin, että hän olisi todella mustasukkainen, en sitä halunnut ensin tehdä. Kuitenkin halusin, että puhuisimme enemmän, joten keskustelin hänen kanssaan ja kerroin mutta ei se auttanut.
Nyt vasta, melkein viikon kestäneen piinaviikon jälkeen näkyy taas valoa tunnelin päässä.
Jos ei normaalit keskustelut tuota tulosta, pitää sinun nostaa kissa pöydälle kunnolla.
Teet selväksi, että nyt on TÄRKEÄ aika keskustella.
Jos vaihtaa mielipiteitä tai keskustelee toista sukupuolta olevan henkilön kanssa, en näe siinä mitään mistä pitäisi olla mustasukkainen.
Jos löydät aidon miehen, tiedät että hän on aito jos pystyy olemaan "vain" hyvä ystävä. En tosin ajattele noin yksisilmäisesti että kaikki aidot pystyvät olemaan vain ystäviä tai että jos pystyy olemaan vain ystävä olisi aito. Mutta aika pitkälle se pitää paikkansa.
Ystäviä voi löytyä paremmin varatuista miehistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä kenestäkään.
Jokainen on kuitenkin yksilö ja sitä kautta jokaisella on oma tyylinsä.
Puhukaa miehesi kanssa asiasta ja etene varovasti
jos hän kerran on niin mustasukkaista tyyppiä kuin kerroit.
Ja ystävä-kandidaattien kanssa avoimuus tuskin on haitaksi. Itse vakuutuin omassa tapauksessani kyseessä olevan naisystävn vilpittömyydestä, koska hän puhui kaikesta niin avoimesti ja luontevasti. Sellaisen ihmisen kanssahan sitä mielellään keskustelee mistä tahansa.
Älä keskustele mistään romanttisesta äläkä päivän politiikasta. Löydä sopiva keskitie.
Kerro itsestäsi, mutta älä heti liikaa.
Kysele ystävästä, mutta älä liian innokkaasti, jottei hän vahingossakaan kuvittele enempää.
Puhu aiheista, joista puhut naispuolisten ystäviesi kanssa. No, paitsi ehkä meikkauksen voi jättää pois... :)
Älä esitä mitään, ole oma itsesi.
Silloin kundikin helpommin on oma itsensä
ja selvität hänen luonteensa helposti.
Ole itsevarma - mutta älä liian
Ole hauska - älä pelle
Luota itseesi - osaat sen
Tarkennan sen verran, että keskusteltuani
avovaimoni kanssa, hän sanoo, että jos olisin
heti kertonut asian kuten se on, hän olisi
ottanut sen ihan asiallisesti.
Mitenkäs itse suhtaudut, jos avokkisi ilmoittaa pian, että hänellä on myös vastaava uusi "nettiystävä"?
Minusta hyvässä parisuhteessa puolisot voivat keskustella avoimesti kaikesta... eihän muuten voi selvitellä asiota ja elää sopuisasti rehellistä elämää. On muunkinlaisia suhteita, joita pitää esim. seksi/seksittömyys kasassa. Pelisäännöt on sovittu ja molemmat hankkivat puutuvat elementit ja tunteet muualta.
Jos aloittaa kaveeraamisen jonkun mukavaksi huomaamansa ihmisen kanssa, niin AINA on riskinä että ajan ja paremman tuntemisen myötä saattaa jommalla kummalla tai molemmilla herätä myös rakastumisen tunne. Eikös sitä yleensä syvällisesti rakastuta juuri sisäiseen, eikä ulkoiseen olemukseen.
Onko myös nettiystävä varattu? Tämähän ei pitäisi vaikuttaa asiaan mitenkään, mutta kyllä helposti koetaan vaarallisempana jos toinen kaveri-osapuoli on sinkku TAI onnettomassa suhteessa. Silloin on moninkertainen mahdollisuus, että toinen(jota et siis vielä tunne kunnolla) kohdistaa sinuun muutakin kuin kaveruus/ystävyys tunteita!!!!!
Itse en haluaisi kumppanini pitävän toistuvia keskustelusessioita uusien tuttavuuksien kanssa, koska minä jaksan keskustella niin paljon kuin tarvitsee ja enemmänkin. Voisin asian hyväksyä tilanteesta riippuen, mutta saattaisin olla hieman mustasukkainen. Mutta pitää luottaa omaan rakkaaseen kuitenkin. Onhan se avartavaa hankkia muiltakin ihmisiltä näkökantoja asioihin, mutta yleensä pariskunnilla on muutenkin LIIAN VÄHÄN aikaa toisilleen.
Voisin toki ihmetellä itsekin asiaa.
Luottamus meillä kuitenkin on kehittynyt hyväksi
näiden vuosien aikana.
Tämä ystäväni on myös varattu, joten hän
ei ole niin "vaarallinen" kuten asian
ilmaiset.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä,
että uusissa tuttavuuksissa on sekin
hyvä asia, että saa uusia näkökulmia
ja mielipiteitä asioihin.
Erittäin hyvät kommentit sinulla.
Kiitos niistä !
Ne jotka eivät ole kokenut nettiystävyyttä, eivät voi ymmärtää sitä yhteenkuuluvaisuutta ja yhteyttä. Eikä siihen kuulu mitään seksuaalista vetovoimaa.
Itsekin löysin hyvän miespuolisen ystäväni netin kautta ja olen tosi onnellinen niin hyvästä ja samanlaisesta ystävästä. Tosin kerroin jo alun alkaen miehelleni missä mennään ja mainitsin siitä että ystävyyden toinen puoliskokin seurustelee. Joskus tuo mieheni on huokaillut että pelkää että rakastumme tämän miehen kansa kun tulemme niin hyvin toimeen ja olemme samanlaisia.
Jos sellainen tapahtuu, se on voi voi, sillä kenenkään ei pidä uhrata onneaan tai rakkauttaan toisen puolesta. Sehän vain kertoo ettei nykyisessä suhteessa ole kaikki ok.
Mielestäni naisesi murjottaa siis ymmärrettävästi mutta ei reilusti. Sinun ei auta muu kuin tuoda nettiystäväsi naisesi katsastettavaksi ja toivoa että hän on niin luonnollinen ja hurmaava persoona että naisesikin ihastuu hänee.
No terve toveri !!
Samassa keitossa ollaan !! Tosin mä vielä oen tähän uuteen tuttavuutten ihan korviamyöten lirissä rakastunut ja taitaa hänkin olla minuun !!! Joten ompa "kiva" kulla että muilla menee yhtä "hienosti" tosin mää olen sillai salannut tän jutun avokiltani (turpaan tulee jos saa tietää ja kahvipannu lentää pihalle mun mukana HETI )!!!! En nyt tiijä kun täää uusikaan ei tiijä mun avokista, että onko se niiku ihan asiaa vaihtaa "lennosta" niiku kolmen vuoden jälkeeen...
Terve sullekin Tampereen Karju !
Eihän tuollainen helppoa ole.
Oli nimittäin mullakin siinä mielessä
samantyyppinen juttu, että kun mulla ja avokillani
oli huonompi aika menossa viihdyin paljon paremmin
tämän ystäväni luona. Ja kun meillä vielä synkkasi
monissa asioissa paremmin ja pystyttiin puhumaan luontevammin kuin avokkini kanssa, niin kyllä siinä kieltämättä hieman jo nousi vahvatkin tunteet pintaan.
Noh, nyt menee avokin kanssa jo paremmin
ja ystävänikin löytänyt uuden seurustelukumppanin.
On tässä kivaa ollut hänen kanssaan ystäväpohjalta, vaikka joskus leikillään miettiikin, että mitä siitä olis tullut jos olis lyöty hynttyyt yhteen.
Tilanne on sulla vähän erilainen kuin mulla.
En voi antaa sulle vastausta onko asiaa vaihtaa lennosta vai ei.
Se sinun täytyy kyllä miettiä itse.
Puntaroi tarkkaan.
Jos kyseessä olisi työpaikka, se on tottakai työntekijän kannalta aina parempi vaihtaa lennosta
kuin jäädä ensin työttömäksi vanhasta ennen kuin löytää uuden duunin.
Ihmissuhteissa asiat vain eivät ole näin helppoja.
Terveiset sinne Tampereelle !
Lykkyä pyttyyn ja pidä lippu korkealla !
"Elämä on vain kerran ja me itse päätämme
miten sen tahdomme elää."
-Sopankeittäjä