Mitä mieltä olette tällaisesta suhteesta?
Tapasin n.vuosi sitten joulukuussa miehen ja ensitreffeillä tuntui että välillämme oli paljonkin kemiaa. Menimme sänkyyn heti ensitreffeillä ja seksi oli todella hyvää. Mies alkoi soitella minulle päivittäin ja seksi oli todela hyvää. Olemme jo kolmekymppisiä.
Sitten tapahtui täydellinen katastrofi-tulin raskaaksi. Mies vaati minua tekemään abortin ja jos pitäisin lapsen hän ei tulisi olemaan kanssani missään tekemisissä. Ei minun eikä lapsen. Elettiin siis tammikuuta ja olimme tavanneet joulukuussa.
Koska olin shokissa ja ajattelin raskautta ilman ketään tukemassa minua, suostuin aborttiin. Mies tuli kanssani kaikille lääkärikäynneille ja hoiti kyllä vastuunsa tällä kertaa. Kun abortti tehtiin, olin niin rikki, etten koskaan elämässäni ole ollut niin rikki. Samaan aikaan sisko alkoi odottaan vauvaa.
Aborttia seuraavana päivänä kun olin rikki pahemmin kuin koskaan elämässäni, mies alkoi arvostella pukeutumistani ja arvosteli minua siitä että käytän aina samoja vaatteita ja arvosteli silmälasejani,jotka olivat hänen mielestään vanhanaikaiset ja hän häpesi niitä.
Mies on itse reilusti ylipainoinen. Ok, ehkä asia ei ole kovin vakavaa, mutta pukeutumiseni arvosteleminen hetkellä jona olin enemmän rikki kuin koskaan satutti minua. Ajattelin silloin eroa.
Suhteemme kuitenkin jatkui. Hän soitteli minulle varmaan kolme tai neljä kertaa päivässä. Vietimme paljon aikaa yhdessä, koska mies oli etsimässä itselleen asuntoa ja hän ei puhu olleenkaan suomea, hän tarvitsi minua "tulkiksi". Koko ajan minusta tuntui, että minua tarvitaan vaan hänen sihteerikseen, mutta en osannut lähteä suhteesta, koska olin abortin jälkeen sairastunut masennukseen.
Ajattelin että seurustelemme, mutta mies Facebook-sivuillaan ilmoitti koko ajan olevansa sinkku ja etsivänsä suhdetta tai yhden illan suhdetta. Kun kysyin, seurustelemmeko me, mies vastasi minulle näin:"totta puhuen en usko löytäväni sitä mitä etsin Suomesta". Jatkoin silti suhdetta.
Yritin myös kysyä häneltä että mitä tapahtuisi jos tulisin ehkäisystä huolimatta uudelleen raskaaksi, koska teoriassa ja käytännössähän niin voi tapahtua. Hän ei suostunut vastaamaan kysymykseen. Tulkitsin, että vastaus olisi edelleen sama, jos en tekisi aborttia suhde katkeaisi, joka hänen mielestään ei edes ollut suhde. Silti hän soitteli minulle 3-4 kertaa päivässä. Mittani alkoi tulla täyteen ja masennukseni paheni. Hän ei kertonut suhteestaan perheelleen eikä koskaan halunnut tavata ystäviäni.
Kesän alussa tulin yllättäen taas raskaaksi ja en puhunut tästä hänelle mitään. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon.
Yleensä jos halusin seksiä, mies torjui minut lähes aina ja seksiä oli ehkä kerran kuussa. Aloin olla jo totaalisesti loppu, mutta masennukseni kai esti minua lähtemästä suhteesta.
Kysyin häneltä rakastaako hän minua ja vastaus oli tyrmistyttävä. Hän sanoi suoraan ettei rakasta minua. Silloin päätin lopettaa suhteen ja tässä vaiheessa aloin suorastaan kiehua vihasta häntä kohtaan ja katkaisin kaikki yhteydet häneen. Hän kuitenkin alkoi anella minulta että emmekö me voisi olla ystäviä kuitenkin. Pikkuhiljaa homma alkoi taas luisua siihen samaan, hän alkoi soitella minulle monta kertaa päivässä ja seksiäkin oli.
Se mikä minua raivostuttaa tässä suhteessa on se, että mies ei rakasta minua, hän ei halua seurustella kanssani mutta silti hän soittelee minulle koolmesti päivässä ja haluaa seksiä.
Onko siis vedettävä se johtopäätös että olen hänelle vain huoran asemassa oleva ihminen ja tulen dumpatuksi heti jos sattumalta tulen raskaaksi.
Tarina on totta ja en tajua miten pääsen tästä suhteesta eroon ja miksi olen suostunut tähän hyväksikäyttöön, vaikka olen hyvin koulutettu ja muuten fiksu nainen. Mies on intialainen ja myös hyvin urallaan menestynyt.
Vituttaa. Tiedän, että taidan olla jonkun sortin idiootti, mutta jokaisella ihmisellä on kai tarve tulla rakastetuksi(mitä en kuitenkaan saanut)ja masennuksen takia suostuin paskaan suhteeseen.
Tapasin n.vuosi sitten joulukuussa miehen ja ensitreffeillä tuntui että välillämme oli paljonkin kemiaa. Menimme sänkyyn heti ensitreffeillä ja seksi oli todella hyvää. Mies alkoi soitella minulle päivittäin ja seksi oli todela hyvää. Olemme jo kolmekymppisiä.
Sitten tapahtui täydellinen katastrofi-tulin raskaaksi. Mies vaati minua tekemään abortin ja jos pitäisin lapsen hän ei tulisi olemaan kanssani missään tekemisissä. Ei minun eikä lapsen. Elettiin siis tammikuuta ja olimme tavanneet joulukuussa.
Koska olin shokissa ja ajattelin raskautta ilman ketään tukemassa minua, suostuin aborttiin. Mies tuli kanssani kaikille lääkärikäynneille ja hoiti kyllä vastuunsa tällä kertaa. Kun abortti tehtiin, olin niin rikki, etten koskaan elämässäni ole ollut niin rikki. Samaan aikaan sisko alkoi odottaan vauvaa.
Aborttia seuraavana päivänä kun olin rikki pahemmin kuin koskaan elämässäni, mies alkoi arvostella pukeutumistani ja arvosteli minua siitä että käytän aina samoja vaatteita ja arvosteli silmälasejani,jotka olivat hänen mielestään vanhanaikaiset ja hän häpesi niitä.
Mies on itse reilusti ylipainoinen. Ok, ehkä asia ei ole kovin vakavaa, mutta pukeutumiseni arvosteleminen hetkellä jona olin enemmän rikki kuin koskaan satutti minua. Ajattelin silloin eroa.
Suhteemme kuitenkin jatkui. Hän soitteli minulle varmaan kolme tai neljä kertaa päivässä. Vietimme paljon aikaa yhdessä, koska mies oli etsimässä itselleen asuntoa ja hän ei puhu olleenkaan suomea, hän tarvitsi minua "tulkiksi". Koko ajan minusta tuntui, että minua tarvitaan vaan hänen sihteerikseen, mutta en osannut lähteä suhteesta, koska olin abortin jälkeen sairastunut masennukseen.
Ajattelin että seurustelemme, mutta mies Facebook-sivuillaan ilmoitti koko ajan olevansa sinkku ja etsivänsä suhdetta tai yhden illan suhdetta. Kun kysyin, seurustelemmeko me, mies vastasi minulle näin:"totta puhuen en usko löytäväni sitä mitä etsin Suomesta". Jatkoin silti suhdetta.
Yritin myös kysyä häneltä että mitä tapahtuisi jos tulisin ehkäisystä huolimatta uudelleen raskaaksi, koska teoriassa ja käytännössähän niin voi tapahtua. Hän ei suostunut vastaamaan kysymykseen. Tulkitsin, että vastaus olisi edelleen sama, jos en tekisi aborttia suhde katkeaisi, joka hänen mielestään ei edes ollut suhde. Silti hän soitteli minulle 3-4 kertaa päivässä. Mittani alkoi tulla täyteen ja masennukseni paheni. Hän ei kertonut suhteestaan perheelleen eikä koskaan halunnut tavata ystäviäni.
Kesän alussa tulin yllättäen taas raskaaksi ja en puhunut tästä hänelle mitään. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon.
Yleensä jos halusin seksiä, mies torjui minut lähes aina ja seksiä oli ehkä kerran kuussa. Aloin olla jo totaalisesti loppu, mutta masennukseni kai esti minua lähtemästä suhteesta.
Kysyin häneltä rakastaako hän minua ja vastaus oli tyrmistyttävä. Hän sanoi suoraan ettei rakasta minua. Silloin päätin lopettaa suhteen ja tässä vaiheessa aloin suorastaan kiehua vihasta häntä kohtaan ja katkaisin kaikki yhteydet häneen. Hän kuitenkin alkoi anella minulta että emmekö me voisi olla ystäviä kuitenkin. Pikkuhiljaa homma alkoi taas luisua siihen samaan, hän alkoi soitella minulle monta kertaa päivässä ja seksiäkin oli.
Se mikä minua raivostuttaa tässä suhteessa on se, että mies ei rakasta minua, hän ei halua seurustella kanssani mutta silti hän soittelee minulle koolmesti päivässä ja haluaa seksiä.
Onko siis vedettävä se johtopäätös että olen hänelle vain huoran asemassa oleva ihminen ja tulen dumpatuksi heti jos sattumalta tulen raskaaksi.
Tarina on totta ja en tajua miten pääsen tästä suhteesta eroon ja miksi olen suostunut tähän hyväksikäyttöön, vaikka olen hyvin koulutettu ja muuten fiksu nainen. Mies on intialainen ja myös hyvin urallaan menestynyt.
Vituttaa. Tiedän, että taidan olla jonkun sortin idiootti, mutta jokaisella ihmisellä on kai tarve tulla rakastetuksi(mitä en kuitenkaan saanut)ja masennuksen takia suostuin paskaan suhteeseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuule, printtaa tämä tekstisi ja lue se kuin olisit ulkopuolinen.
Siitä näet koko homman järjettömyyden, ja saat voimia erota moisesta paskakasasta!
Pelasta itsesi. Ennenkuin menetät mielenterveytesi.
Halaus sulle! Naisen on monesti parempi ilman miestä.
Kiitos vastauksestasi. Kysyin mieheltä eilen miksi hän soittelee minulle koko ajan jos ei rakasta minua. Miksi hän ehdottaa "ystävyyttä" vaikka silti haluaa seksiä kanssani mutta ei missään nimessä halua seurustella?
Hän sanoi ettei tiedä. Sanoin sitten että voitko sitten miettiä koska vaikeita ongelmia hän ratkoo myös työssään, joten ei luulisi vaativan kovin paljon vastata tuohon kysymykseen.
Ei ole vastausta kuulunut. Hän nimittäin suuttui. Kai siitä, että en suostu enää tähän.
Ja en todellakaan tule enää suostumaan.
Vaikka suhteessamme ei ollut fyysistä väkivaltaa koin kuitenkin erittäin loukkaavana sen, että kun luulin seurustelevani, hän oli koko ajan sinkku. Nyt ehkä ymmärrän paremmin niitä naisia jotka eivät lähde väkivaltaisesta suhteesta koska itsetunto on tällaisessa suhteessa nolla. On vaikea lähteä.
kenellä tahansa naisella "hälytyskellojen soivan", että jokin on vialla ja näin ollen jos sinullakaan ei olisi pelkää tyhjää korvien välissä, olisit toiminut jo ennemmin, ennen kuin tulit ensimmäistäkään kertaa raskaaksi.....!!!!!
Hälytyskellot minulla soivat kyllä. En vain osannut toimia järkytyksen ja siitä seuranneen depression takia.
En oikeen usko että "kuka tahansa" nainen olisi ollut minua viisaampi, uskon että monetkin elävät tässä maassa huonossa suhteessa ja sietävät väkivaltaa. Minun on nyt helpompi tajuta miksi.
Hei
Koska on niin paljon yksinäisiä ja hellyydenpuutteessa olevia kilttejä naisia, niin siksi näiden hyväksikäyttäjien on niin helppo toimia. Ja luultavasti myöskään sinun puoleltasi ei ole kysymyksessä rakkasus miestä kohtaan, vaan riippuvuus. Ja siksi shteesta on ehkä vaikeaa irrottautua, kun pelkää sitä tilalle tulevaa yksinäisyyden ja tuskan tunnetta. Mutta irrottaudu suhteesta heti. Se kirpaisee muutaman päivän, ehkä muutaman viikon, mutta kun olet sinnitellyt päivä päivältä, niin kaikki tunteet kuolevat. Älä soita hänelle, älä vastaa hänelle, älä ole yhteydessä häneen. Totaalisesti irti vain. Olet vielä nuori, joten sinulla on mahdollisuus löytää aito oikea rakkaussuhde tilalle, kunhan pääset tuosta irti.
itsella lapsi intialaisen kanssa!isa hylkasi meidat
ennen lapsen syntymaa!olen huomannut,etta paaosin kaikki aasialaiset etsivat annemmin/myohemmin omanmaalaisen naisen.lansimaisia ei arvosteta/hyvak
syta!eika perhe intiassa hyvaksy valttamatta lansimaalaista naista. Heraa kysymys,etta miksei asioista puhuta suoraan?kayttavat hyvakseen ja sitte
n jattavat,kun avioituvat kotimaassaan.meidan suomalaistenkin pitaisi nayttaa,ettemme ole holmoja
ja etta meillakin on oman arvon tuntoa!!!viela naureskelevat meille miesporukoissa,kylla pistaa vihaksi moiset!!!
>Onko siis vedettävä se johtopäätös että olen hänelle vain huoran asemassa oleva ihminen
Siltähän se vähän näyttää. Intialaiselta mieheltä tuo on tosin ihan tavallista käytöstä.
sori mutta olet todellakin idiootti!
et varmaan ole koskaan kuullut sanaa EHKÄISY!mikset keskustellut miehen kanssa haluaako hän perheen, lapsia tai ylipäänsä suhteen kanssasi?
miksi et vaivautunut tutustumaan mieheen ennen seksiä ja raskaaksi tulemista?
kyllä luulis sun ikäisen naisen päässä olevan muutakin kuin sahajauhoa, mutta tyhmyydelle ei voi mitään.
HUOM!ENSITREFFEILLÄ EI MENNÄ PANEKSIMAAN!kukaan mies ei arvosta sellaista naista joka ekoilla treffeillä antaa..häntä pidetään automaattisesti horona ja "helppona nakkina"..tän olen miehiltä kysynyt.
sinuna nyt lopettaisin kokonaan yhteydenpidon intialaisukkoon joka hänkin on myös käyttäytynyt inhottavasti ja epäkypsästi.
ihan ensin:
-vaihda numerosi ja laita se salaiseksi, anna numero vain tärkeimmille ihmisille ja valistat heitä antamasta numeroa intialaismiehellesi, jos sellainen tilanne tulee..
- toiseksi eti uus kämppä, niin ettei mies voi alkaa vaanimaan oven takana, eihän tämä hetkessä tapahdu, mutta kannattaa yrittää päästä mahdollisimman kauas pois miehestä.
kolmanneksi opettele elämään, ja opettele miten eletään parisuhteessa..lue vaikka opaskirjoja, nimittäin parisuhteessa ei vain se toinen osapuoli päätä vauvasta..
Joo kiitos vaan palautteesta, suoraahan se olikin, mutta ehkä hyväkin.
Olen siis todellakin kolmekymmentävuotias ja olen aloittanut seksielämän joskus 18-vuotiaana. Koskaan ennen en ole tullut raskaaksi ja olen aina ollut tarkka ehkäisystä. Tämä ensimmäinen raskaaksi tulo oli täysi moka, jota kai kaikille saattaa joskus sattua.
Mutta tämä toinen raskaus ei ollut moka koska söin ehkäisypillereitä ja siitä huolimatta tulin raskaaksi. Osuutta saattoi olla masennuslääkityksellä joka lääkärin mukaan saattoi aiheuttaa ehkäisytehon laskua.
"Mikset keskustellut miehen kanssa haluaako hän perheen, lapsia tai ylipäänsä suhteen kanssasi?"
Hyvä kysymys. Elämä jotenkin puuroutui epämääräiseksi sotkuksi masennuttuani.
No miten siinä parisuhteessa sitten eletään, ei sitä tuntuis muutkaan oikeen tietävän....
Mutta joo toi on kyllä totta että mun on opeteltava elämään, olipahan tääkin yks opetus...