ja kerrotaan että Suomi johtaa työpaikkakiusaamisessa ....Mutta media ei ole kiinnostunut esimerkeistä, suoraan elämästä vaikka heille tarjotaan esimerkkejä työapikkakiusaamisesta.
Onko tämä ilmiö sittenkin liian arka ?
- Tällä keskustelupalstalla voimme vaihtaa kokemuksia - mutta ainoa ratkaisu ongelmaan olisi, jos lehdet kertoisivat miten pahasti ihmiset voivat käyttäytyä.
Ja jos kaikki lehdet antaisivat esimerkkejä henkisestä pahoinpitelystä - nimiä mainitsematta -mutta paikkakunnat mainittaisiin - kiusaajat tuntisivat itsensä kirjoituksista ja ehkä parantaisivat tapansa, tai olisivat epävarmoja siitä "voiko heidät tunnistaa?"
Toisaalta minulla ei ole enää mitään menetettävää, voisin nimetkin paljastaa.
Onko tämä ilmiö sittenkin liian arka ?
- Tällä keskustelupalstalla voimme vaihtaa kokemuksia - mutta ainoa ratkaisu ongelmaan olisi, jos lehdet kertoisivat miten pahasti ihmiset voivat käyttäytyä.
Ja jos kaikki lehdet antaisivat esimerkkejä henkisestä pahoinpitelystä - nimiä mainitsematta -mutta paikkakunnat mainittaisiin - kiusaajat tuntisivat itsensä kirjoituksista ja ehkä parantaisivat tapansa, tai olisivat epävarmoja siitä "voiko heidät tunnistaa?"
Toisaalta minulla ei ole enää mitään menetettävää, voisin nimetkin paljastaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Työpaikkakiusaaminen ei liene kaikkein mediaseksikkäin aihe. Toinen haaste medialle on se, että haastateltavia saattaa olla vaikea löytää.
Kirjoitin itse aikoinaan Inhimillinen Tekijä -ohjelman tekijöille ja sain melkein saman tien kutsun ohjelmaan. Valitettavasti en silloin voinut osallistua omilla kasvoillani sellaiseen keskusteluun.
Tänään oli ainakin Radio Novan uutisisssa maininta koulukiusaamiseen liittyvästä Kiva Koulu -hankkeesta ja sen laajenemisesta. Voisiko työpaikkakiusaamista vastaan ehdottaa jotain Turvallinen Työpaikka -hanketta.
Mutta olen siis lähtökohtaisesti kanssasi samaa mieltä, että asiasta kirjoitetaan aivan liian vähän. Onneksi muutama poliitikko on alkanut herätä aiheen tiimoilta. Mutta etanavauhtia tässä valitettavasti edetään.
Aihe on ollut aikalailla viime aikoina medioissa. Ongelma on tosiaankin ainakin siinä, että harva lähtee kertomaan asioistaan lehdille tai ohjelmiin. Niin kuin edellinen kirjoittaja mainitsi, on vaikea lähteä puhumaan asioista julkisesti omalla naamallaan. Kiusaamiseen liittyy valitettavasti häpeäaspekti, eli moni kokee kiusattuna olemisen häpeälliseksi, mikä on tietenkin täysin väärin. Toisaalta moni pelkää asioiden vaikeutuvan, jos niistä puhuu omalla nimellään/naamallaan.
Ehkä paras paikka kuitenkin asioihin puuttua ja niistä puhua on työpaikoilla. Jokaisella työpaikalla pitäisi olla toimintaohjeet kiusaamiseen liittyen. Asian pitäisi olla esillä jo perehdyttämisvaiheessa, eli kirjattuna ylös, että kiusaamista ei suvaita. Kaikkihan lähtee aina ruohonjuuritasolta. Siinä vaiheessa kun puhutaan median osallistumisesta, asiat ovat jo huonosti. Näin vaalien alla usea ehdokas on ottanut asian esille, mikä on aina hyvä asia. Joka ikinen juttu asiaa koskien lehdessä on hyvä asia. Pidetään näitä positiivisina merkkeinä siitä, että asia on kuitenkin huomattu ja tiedostetaan se, että valitettavasti tämän, niinkuin koulukiusaamisenkin vähentäminen on pitkäjänteistä työtä.
yhteyttä työpiakkakiusaamiseen. Koulusurmien uutisoinnissa pohdittiin, miten vaikuttaa koulujen ilmapiiriin. Vähän oli puhetta siitä, että aikuisten työpaikoillakin Suomi johtaa kiusaamisessa. Hälytyssignaalit ovat niin vahvat, että pelätään reagoida.