Kärsin mustasukkaisuudesta. Haluaisin siitä eroon. Mutta en pysty kasvattamaan itseluottamustani avioliitossani jossa mies raivoaa milloin mistäkin ja on alkanut arvostella ulkonäköäni ja siihen tulleita iän merkkejä.
Sekään ei edistä asiaa että hän tulee ja menee miten sattuu, ilmoittaa vaan: "Mä meen nyt" "Mä tuun sit kun mä tuun"
Minulta vaaditaan tieto, mihin menet, kenen kanssa ja koska tulet?!
Tuntuu kuin olisin lapsi, joka ei osaa mitään,jota täytyy aina neuvoa, torua tai ojentaa.
Mistään ei voi puhua, kun aina tulee jossain vaiheessa keskustelua eteen se että hän toteaa minun päässäni olevan vikaa.
Ja onhan siellä, jos en kohta tajua tehdä asialle jotain.
Pelottaa erotakkaan kun itsetunto on nollilla, mustasukkaisuus kalvaa sisintäni, enhän minä kelpaa kellekkään, ja jos kelpaan mitä tapahtuu uudessa suhteessa, kun elämäni on ollut tällaista myllerrystä.
Joten olisiko hyviä keinoja nostaa itsetuntoa niin että pystyn itseäni kunnioittaen suorittamaan avioeron.
Vai olisikohan hyvä jo karata avioliitosta ja sitten alkaa hoitaa itseä, kun miehen haukkuminen ei enää kaiu korvissa?
Mieheni ei halua erota koska hän kuulemma rakastaa minua.
Mutta miksi minä en tunne, nää enkä kuule sitä rakkautta?
Sekään ei edistä asiaa että hän tulee ja menee miten sattuu, ilmoittaa vaan: "Mä meen nyt" "Mä tuun sit kun mä tuun"
Minulta vaaditaan tieto, mihin menet, kenen kanssa ja koska tulet?!
Tuntuu kuin olisin lapsi, joka ei osaa mitään,jota täytyy aina neuvoa, torua tai ojentaa.
Mistään ei voi puhua, kun aina tulee jossain vaiheessa keskustelua eteen se että hän toteaa minun päässäni olevan vikaa.
Ja onhan siellä, jos en kohta tajua tehdä asialle jotain.
Pelottaa erotakkaan kun itsetunto on nollilla, mustasukkaisuus kalvaa sisintäni, enhän minä kelpaa kellekkään, ja jos kelpaan mitä tapahtuu uudessa suhteessa, kun elämäni on ollut tällaista myllerrystä.
Joten olisiko hyviä keinoja nostaa itsetuntoa niin että pystyn itseäni kunnioittaen suorittamaan avioeron.
Vai olisikohan hyvä jo karata avioliitosta ja sitten alkaa hoitaa itseä, kun miehen haukkuminen ei enää kaiu korvissa?
Mieheni ei halua erota koska hän kuulemma rakastaa minua.
Mutta miksi minä en tunne, nää enkä kuule sitä rakkautta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
parisuhteet tuossa vaiheessa, kun olet vasta harkitsemassa eroa entisestä. Sitten, kun olet eronnut, opettele olemaan itseksesi ja hoida nuo itsetunto-ongelmat parempaan jamaan. Sun ei tarvitse "kelvata kenellekään", ainoa jolle sun pitää kelvata olet sinä itse. Elämää ilman parisuhetta ei tarvitse pelätä. Sinkkuna ollessa oppii itsestään hirveän paljon, ja jossakin vaiheessa huomaa, että ihan ketä hyvänsä ei ole halukas ottamaan kumppaniksi, koska ihan kenen tahansa takia ei viitsi alkaa tekemään kompromisseja, kun elämä on mallillaan muutenkin ja saa itse päättää, mitä haluaa tehdä ja mitä ei.
Tuo vaikutti lohduttavalta ja rohkaisevalta.
Huvittavaa että pelkään yksinäisyyttä vaikka nyt koen olevani todella yksinäinen vaikka olen naimisissa. Olen yksinäinen ja ahdistunut, mustasukkaisuuttani häpeävä.
Minun täytyy ottaa itse vastuu hyvinvoinnistani.
Viestisi selkeytti ajtuksiani. Kiitos!!!!!
kanssa, sen takia että joku haukkuisi sinut paskaksi joka päivä.
Heitä se mulkku pihalle, tilaa hieromasauva Ellokselta ja osta koira tai kissa itsellesi, ne ymmärtävät rakkaudesta paljon enemmän kuin yksikään sikamies.
Olennoilla nimeltään miehet on ikuinen vapauden kaipuu, pitää saada mennä viipottaa ilman että on velvollinen ilmoittamaan mitään kenellekään.
Ikävä tosiasia tuppaa olemaan se, että mies ei tajua tämän asian merkitystä naiselle. Sitä kuinka se, että vaivautuisi ilmoittamaan edes noin suurin piirtein esim. milloin tulee tai koska meinaa mennä minnekin, antaa tiettyä turvallisuuden tunnetta. Arvostuksen tunnetta eli on yhtä kuin puolison kunnioittamista :)
Ja jälleen ei mennä äärimmäisyyksiin, kaikkea ei tarvitse tyyliin sekunnin tarkkuudella ja selvittämisellä vaahdota. Vaikka vain että menen huomenna morjestamaan kaveria ja rentoutumaan, tulen todnäk myöhään. Älä sinä hyvä nainen myöskään hukkaa itseäsi, ethän anna periksi.. Sinun ei ole pakko tehdä minkään sortin mottipäisiä selvityksiä tai jatkuvasti puolustella itseäsi.
Tuo teksti vaan saa muistelemaan suorastaan menneitä.. Edellisessä elämässäni silmukka kiristyi salakavalasti tuota tahtia kunnes meinasin tukehtua eli oli pakko toimia. Ensin piti tosin rakentaa päänsä siihen kuntoon, jotta sai voimia tehdä tekoja ainaisen nupisemisen sijasta.
Kannattaa tutkiskella itseänsä ja muita ja miettiä mikä oikeastaan onkaan tärkeätä ja mitä arvostaa. Sydämestään kannattaa taistella ja siitä täytyy pitää huoli, sen hyvyyttä kun ei saa käyttää missään muodossa hyväksi. Kenenkään. Muuten hyvyys kääntyy vastaan ja tuhoutuu.. Ja se on semmoinen juttu, mitä ei enää takaisin saa.
Joissain asioissa täytyy vaan olla ehdoton :) Inhimillinen, tunteva ja herkkä ihminen vaan silti niin voimakas.