Kaikki meni hyvin, kunnes isäni sairastui vuosi sitten - astmaan ja diabetekseen, oli kauan sairaalassa ja nyt puolikuntoisena.
Sen jälkeen siitä onkin tullut hirviö, vaikka luulisi että kun on käynyt kuoleman portilla, osaisi nauttia elämästään.
Isällä on perheyritys jossa on töissä sen lisäksi minä, mieheni ja siskoni, äitini ja joitain muita.
Isällä on jo pitkän aikaa ollu aina tapana haukkua ihmisiä, hyvin kärkkäästi selvittää (business) asioita, haukkua työntekijöitä kavereilleen jne. Ja sairauden jälkeen hän on pahentunut 50-kertaisesti.
Nykyään sillä pitää olla joku silmätikku jota painostaa, haukkuu, syyllistää ym. Ja se silmätikku on minä. Isäni ei voi ymmärtää että en ole kiinnostunut jatkamaan yritystä (ala on vähän turhan miehinen naiselle), joten siitähän riemu lähti. Lopputalvesta alkoi sitten lipsumaan työnteko minulla kun oli kymmenen asiaa jotka piti tehdä yhtäaikaa jne. ja tietysti ne yhdeksän unohtui jos ei heti kirjoittanut niitä lapulle. Ja isä sai taas lisää aihetta haukkua ja mollata.
Onneksi tuli kesäloma ja sain hermolepoa ja loman jälkeen työnteko on ollut vähän helpompaa eikä isäkään ole ihan niin paljoa prässännyt kuin keväällä. Mutta, olen huomannut että minulla taitaa olla masennusta, kun elämä ei tunnu miltään, yhtä samaa harmaata arkea, ei iloja eikä suruja, sitä on kuin robotti joka tekee mitä käsketään.
Pahinta tässä on, että sitä on ruvennut alkamaan uskoa että vika onkin minussa itsessäni.
Olen hakenut uusia töitä useasta paikasta, mutta vielä ei ole tärpännyt. Seuraavaksi täytyy mennä lääkärille puhumaan tästä masennuksestani. Huomasin sen, että en yhtään kestä enää mitään painostusta ja huutamista, jopa riita mieheni kanssa jos mieheni huutaa, saa minut pois tolaltani :(
Kiitos kun sai purkautua.
Sen jälkeen siitä onkin tullut hirviö, vaikka luulisi että kun on käynyt kuoleman portilla, osaisi nauttia elämästään.
Isällä on perheyritys jossa on töissä sen lisäksi minä, mieheni ja siskoni, äitini ja joitain muita.
Isällä on jo pitkän aikaa ollu aina tapana haukkua ihmisiä, hyvin kärkkäästi selvittää (business) asioita, haukkua työntekijöitä kavereilleen jne. Ja sairauden jälkeen hän on pahentunut 50-kertaisesti.
Nykyään sillä pitää olla joku silmätikku jota painostaa, haukkuu, syyllistää ym. Ja se silmätikku on minä. Isäni ei voi ymmärtää että en ole kiinnostunut jatkamaan yritystä (ala on vähän turhan miehinen naiselle), joten siitähän riemu lähti. Lopputalvesta alkoi sitten lipsumaan työnteko minulla kun oli kymmenen asiaa jotka piti tehdä yhtäaikaa jne. ja tietysti ne yhdeksän unohtui jos ei heti kirjoittanut niitä lapulle. Ja isä sai taas lisää aihetta haukkua ja mollata.
Onneksi tuli kesäloma ja sain hermolepoa ja loman jälkeen työnteko on ollut vähän helpompaa eikä isäkään ole ihan niin paljoa prässännyt kuin keväällä. Mutta, olen huomannut että minulla taitaa olla masennusta, kun elämä ei tunnu miltään, yhtä samaa harmaata arkea, ei iloja eikä suruja, sitä on kuin robotti joka tekee mitä käsketään.
Pahinta tässä on, että sitä on ruvennut alkamaan uskoa että vika onkin minussa itsessäni.
Olen hakenut uusia töitä useasta paikasta, mutta vielä ei ole tärpännyt. Seuraavaksi täytyy mennä lääkärille puhumaan tästä masennuksestani. Huomasin sen, että en yhtään kestä enää mitään painostusta ja huutamista, jopa riita mieheni kanssa jos mieheni huutaa, saa minut pois tolaltani :(
Kiitos kun sai purkautua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikäli tämä työ aiheuttaa stressiä jne niin olisi hyvä lopettaa se ja etsiä uutta.
Burn-out aiheuttaa masennusta.
Puhu tietysti tästä terapeutin kanssa.
Stressaava työ ei sovi ihmiselle.
muuttaisin toiselle paikkakunnalle kokonaan asumaan ja hakisin sieltä töitä. ottaisin niinsanotusti selvän pesäeron vanhemmistani ja kävisin vain pari kertaa vuodessa kenties heitä moikkaamassa, jos ovat ikäviä minulle silloinkin harvenisi käyntikerrat sitä mukaa.
Keskustele miehesi kanssa olisiko mahdollista että hänkin lähtisi mukaan, vai onko hän kanssasi vain isäsi firman vuoksi.
Sinulla on vain yksi elämä, elä sitä äläkä vanhempiesi elämää heidän tahdon mukaan. Suunta pitää aina olla eteenpäin, vaikka se kuinka satuttaisi välillä. Jotain nyt kuitenkin elämässäsi on pielessä ja tiedät sen oikein hyvin itsekin. Ei siihen masennuslääkkeet auta vaan täydellinen elämänmuutos. Miksi yleensä ottaen ihmiset kituuttavat jossain työpaikassa/suhteessa vaikka hyvin tietävät masennuksensa johtuvan tästä? Selitä se itsellesi jos aiot jatkaa kuten ennen. Aiotko kauankin syödä niitä iloisuuspillereitä, vai oletko niitä ilman ja hoidat elämäsi kuntoon siinä suhteen minkä vain voit. Yritä ainakin jotain muutosta, pillerit eivät ole ratkaisu kenellekään.
Joo, ihan ymmärrettävää...
Perhefirmoissa on hyvät ja huonot puolensa.
Meinaan kun paineet kasvavat, niin läheisten ihmisten "kiusaaminen" on aina jotenkin vähän liiankin "helppoa"...ei ole samanlaista kehtaamiskynnystä kuin "vieraiden" kanssa.
Anyway...loman tarpeen lisäksi sinun pitäisi varmaan tosiaan etsiä töitä jostain ihan MUUALTA.