Kertokaas ystävällisesti ihmiset hyvät minulle miten ihmeessä itsenäistyn parisuhteessa?? Olen huomannut, että olen jatkuvasti meidän suhteessa itsestäänselvyys poikaystävälleni ja minun asioillani ja mielipiteilläni ei ole niinkään arvoa. Parisuhteemme on kuitenkin melko toimiva muuten. Olemme seurustelleet jo pari vuotta ja tilanne on alkanut nyttemmin vaivata minua entistä enemmän. Asumme erillään, kummatkin omillaan.
Luulen, että tähän itsestäänselvyys ongelmaan auttaa minun itsenäistyminen.. Mutta miten sen teen? Kun haluaisin vain olla rakkaani kanssa ja että meillä olisi hyvä olla. Luulen, että ehdotatte minulle harrastuksia tms, mutta minulla on jo niitä. Olen nyt yrittänyt hillitä, että minä en ole tavoitettavissa niin usein enkä itse ota yhteyttä aktiivisesti poikaystävääni. Kuitenkin tämäkin lipsuu (koska haluaisin vain, että voisimme olla yhdessä).. Nyt siis neuvoja miten ihmeessä saan poikaystäväni arvostamaan minua ja seuraani!! Kiitos!
Luulen, että tähän itsestäänselvyys ongelmaan auttaa minun itsenäistyminen.. Mutta miten sen teen? Kun haluaisin vain olla rakkaani kanssa ja että meillä olisi hyvä olla. Luulen, että ehdotatte minulle harrastuksia tms, mutta minulla on jo niitä. Olen nyt yrittänyt hillitä, että minä en ole tavoitettavissa niin usein enkä itse ota yhteyttä aktiivisesti poikaystävääni. Kuitenkin tämäkin lipsuu (koska haluaisin vain, että voisimme olla yhdessä).. Nyt siis neuvoja miten ihmeessä saan poikaystäväni arvostamaan minua ja seuraani!! Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm, mulla on aika samanlainen tilanne. Seurustelua takana reilu vuosi, ja haluaisin että poikaystäväni (pitäisi varmaan sanoa että MIESystäväni :)) arvostaisi enemmän seuraani eikä pitäisi mua itsestäänselvyytenä. Meillä menee hyvin, mutta hellyys/seksi on vähentynyt lähiaikoina (mies sanoo että hänelle riittää 3 kertaa viikossa, mutta mulle EI!!!) ja tuntuu että olen välillä aika yhdentekevä, vaikka mies sanookin että rakastaa ja halii, mutta usein joudun pyytämään että harrastetaanko seksiä, kosketatko mua, halaisitko, pussaisitko jne. Ja ennen olin tosi itsenäinen, enkä ikinä ikinä ikinä olisi voinut kuvitella että joudun PYYTÄMÄÄN miestäni koskettamaan. Se kuulostaa todella nöyryyttävältä ja sitä myös on.
Lisäksi tuntuu nykyisin että minä olen se joka pyytää että tavataanko.. Meillä oli juuri puhetta yhteenmuuttamisesta, kävimme asuntoakin katsomassa, ja sitten sovimme että muutamme miehen asuntoon, mutta eipä ole hän tehnyt asian eteen MITÄÄN, joten päätin etten minäkään tee. Hänen asunto, hänen pitää tehdä asiat niin että minun on helppo sinne muuttaa, ja jos ei mitään ole valmis sen eteen tekemään niin haluaako se mua edes sinne?!
No joka tapauksessa, itse olen ottanut etäisyyttä, alkanut panostamaan itseeni, käymään salilla, solkussa jne, jotta tuntisin oloni hyväksi. En soita enää juuri koskaan hänelle, en viestittele ellei ole tärkeää asiaa. Nyt mies on tainnut hieman havahtua.. Mutta en lopeta ennenkuin kuin näen että hän HALUAA olla kanssani ja on jotain sen eteen valmis myös tekemään.
Tuo minuakin juuri ottaa päähän, että tuntuu ettei seuraani arvosteta. Huh! Miten tähän tilanteeseen olen joutunutkaan.. Mutta kyllä, niin se on, että se olen ollut aina minä joka on ollut valmiina tapaamaan ja yhteiseen aikaan silloin kun miestä huvittaa ja silloin kun miestä haluttaa. Mutta sitten kun minä ehdotan tapaamista, niin ei.. Silloin väsyttää ja on kavereiden tapaamisia yms ja minä vain nyökytän päätä, entä huomenna? (!!!)
Meilläkin on hellyyttä ja ihania sanoja yhdessä ollessamme, mutta tuntuu, että sitä seuraa kyllä saa metsästää. Toisaalta nyt ei ole tarvinnut kuin pari päivää niin jo mies soittelee kovasti perään ja kyselee tapaamisista. Täytyy ilmeisesti olla "vaikeasti tavoiteltava", että seura kiinnostaa.. Vaikka oikeasti olin tänäänkin aivan tulessa, kun näin, että poikaystäväni oli soitellut minulle työpäiväni aikana parikin kertaa.. :D (en oikeasti ollut edes tavoitettavissa.)
Teidän tilanteessa on kyllä varmaan järkevää, että olet laittanut toistaiseksi jäitä hattuun yhteen muuton kanssa. Uskon, että jossain vaiheessa miehesi alkaa kyselemään, että mites se muuttoasia pitikään mennä.. Minäkin alan odottelemaan herääkö minun kumppani tähän tilanteeseen todella. Itse en jaksa olla aina suhteessa se joka sitä elvyttää.