Luin äskettäin kirjan naisesta, joka oli joutunut miehensä henkisen väkivallan uhriksi. Tajusin, että itse oon ihan samanlaisessa tilanteessa. Mutta tämä "väkivallan" tekijä on vain paras naispuolinen ystäväni. Itse olen 21v tyttö. Tai no, nainen.
Hän on ollut paras ystäväni jo useamman vuoden ajan. Tehty paljon ja koettu paljon yhdessä. Usein on ollut todella vahva yhteenkuuluvuuden tunne.
Onko normaalia, että kun hän soittaa mua alkaa masentaa enkä millään haluaisi vastata? alkaa ahdistaa. Kun tiedän että hän on tulossa käymään, en millään haluaisi että hän tulee. Mun täytyy salata häneltä asioita, koska tiedän että hän aliarvioisi ja katsoisi nenänvarttaan pitkin tiettyjä asioita. Olo on kuin huijarilla, että en olekaan sellainen kun hän haluaa ja vaatii. Saan aina miettiä, mitä sanoisin hänelle. En voi olla oma itseni. Oon kai teeskennellyt hänelle nää vuodet et oon samanlainen kuin hän ja muotoutunut hänen haluamaansa muottiin. Nyt tää kaikki tuntuu kaatuvan päälle koska en pysty olemaan enää oma itseni. En pääse tästä ystävästä eroon. En pysty siihen. Tuntuu että kuvittelen kaiken ja olen vain niin luuseri etten kestä itseäni vahvempaa ystävää.
Onko kukaan ollut koskaan samanlaisessa tilanteessa? olisi mukava jos olisi joku jolle purkaa sydäntä. Kertoa tästä asiasta tarkemmin ja miettiä jonkun kanssa mitä vaihtoehtoja mulla on.
Pyydän, älkää sanoko "'älä ole sen kaveri enää" tai "unohda koko ihminen"... kun se olisikin noin helppoa. Olen koukussa kuin huumeeseen. Kun olen yksin mietin että nyt kyllä sanon sille että en halua olla sen ystävä enää.. mutkun se soittaa mulle niin olen taas alistunut ja annan periksi kaikessa ja esitän muuta kuin olen.
Nyt olen vielä ihastunut mieheen joka on täysin sitä mitä ystäväni halveksuu. Ja itsekin halveksun, koska ystäväni on "tartuttanut" tän halveksunnan minuun siis tehnyt minusta itsensä kaltaisen. Ja nyt oon peloissani ja jopa kauhuissani, kun olenkin ihastunut silti tähän mieheen... enkä voi tunteilleni mitään. Olen kuin ansassa.... auttakaa!
Niin ja tiedän. Itseluottamukseni on täysi nolla. Ehkä siksi olenkin näin helppo saalis.......
Hän on ollut paras ystäväni jo useamman vuoden ajan. Tehty paljon ja koettu paljon yhdessä. Usein on ollut todella vahva yhteenkuuluvuuden tunne.
Onko normaalia, että kun hän soittaa mua alkaa masentaa enkä millään haluaisi vastata? alkaa ahdistaa. Kun tiedän että hän on tulossa käymään, en millään haluaisi että hän tulee. Mun täytyy salata häneltä asioita, koska tiedän että hän aliarvioisi ja katsoisi nenänvarttaan pitkin tiettyjä asioita. Olo on kuin huijarilla, että en olekaan sellainen kun hän haluaa ja vaatii. Saan aina miettiä, mitä sanoisin hänelle. En voi olla oma itseni. Oon kai teeskennellyt hänelle nää vuodet et oon samanlainen kuin hän ja muotoutunut hänen haluamaansa muottiin. Nyt tää kaikki tuntuu kaatuvan päälle koska en pysty olemaan enää oma itseni. En pääse tästä ystävästä eroon. En pysty siihen. Tuntuu että kuvittelen kaiken ja olen vain niin luuseri etten kestä itseäni vahvempaa ystävää.
Onko kukaan ollut koskaan samanlaisessa tilanteessa? olisi mukava jos olisi joku jolle purkaa sydäntä. Kertoa tästä asiasta tarkemmin ja miettiä jonkun kanssa mitä vaihtoehtoja mulla on.
Pyydän, älkää sanoko "'älä ole sen kaveri enää" tai "unohda koko ihminen"... kun se olisikin noin helppoa. Olen koukussa kuin huumeeseen. Kun olen yksin mietin että nyt kyllä sanon sille että en halua olla sen ystävä enää.. mutkun se soittaa mulle niin olen taas alistunut ja annan periksi kaikessa ja esitän muuta kuin olen.
Nyt olen vielä ihastunut mieheen joka on täysin sitä mitä ystäväni halveksuu. Ja itsekin halveksun, koska ystäväni on "tartuttanut" tän halveksunnan minuun siis tehnyt minusta itsensä kaltaisen. Ja nyt oon peloissani ja jopa kauhuissani, kun olenkin ihastunut silti tähän mieheen... enkä voi tunteilleni mitään. Olen kuin ansassa.... auttakaa!
Niin ja tiedän. Itseluottamukseni on täysi nolla. Ehkä siksi olenkin näin helppo saalis.......
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota, jos kerran tunnet olevasi ansassa ja et kuitenkaan halua luopua tuosta ystävästä. Niin sinun varmaankin pitäisi jotenkin saada hänelle puhuttua asiasta. En kyllä itsekään tiedä miten. Ethän voi tuollaisessa tilanteessa elää. Et sinä voi ainakaan antaa ystävän sanella minkälaisen miehen "saat ottaa". Ehkä sinun pitäisi vaan alkaa hänelle ihan "ohimennen" kertoilla omia näkemyksiäsi jne..
Itse olen vähän vanhempi 26 vuotta, mutta mulla on yks kaveri, joka on hyvin erilainen kuin minä. Tällä tytöllä on tapana luokitella ihmisiä tietyin perustein ja sitte tää on taitava manipuloimaan ihmisiä tekemään mitä haluaa, enimmäkseen jankuttamalla(vähän kai kuin sinun ystäväsi) ja saamaan kertoon sellasia asioita mitä ei sais kertoo (käyttää sitte näitä tietoja hyväkseen erilaisissa asioissa.) Sitte tää "kaveri" on kuitenki niin epäitsenäinen, ettei voi suunnilleen minnekään mennä yksin, pitäs aina saada joku mukaan. Mun ongelma on se, että mun pari muuta ystävää pitää tästä ihmisestä paljon ja on paljon tekemisissä. Mä en nykyisin ota oma-aloitteisesti yhteyttä.
Mä en halua olla sellasen ihmisen ystävä, jonka kans pitää varoa sanomisiaan ja joka teilaa toisten mielipiteet ja jonka ystävyys ei anna oikein mitään, mutta mun on tavallaan pakko olla tekemisissä noiden muiden ystävien takia. Sitä vaan kasvaa jotenki erilleen joistain ihmisistä.
Sanonpa vain sulle, että älä anna sen ystäväsi mielipiteen vaikuttaa tuohon mies-asiaan. Anna vain mennä, jos tilanne on sellanen. Älä ainakaan kysy tuon ystävän mielipidettä. Tiedän kokemuksesta, että jos kysyy väärältä ihmiseltä mielipidettä jossain asiassa, ja noudattaa niitä voi asiat mennä aivan sekasin. Liian usein sitä on riippuvainen muista ja heidän mielipiteistään.
Ehkä ystäväsi tajuaa vähitellen, jos et itse pidä kauheena yhteyttä, ettei teidäm välit oo enää samat.
Voimia sulle.