Nyt on käynyt niin, että löysin itseni seurustelemasta miehen kanssa jota en oikeasti rakasta. Pidän kyllä ja välitän mutta että rakkaus.. Mikä toi sana ees on? Tiedänkö? Onko väärin sitoutua jos tietää ettei rakasta? Missä vaiheessa rakkauden pitäisi astua kehiin, viikko, puolivuotta, vuosi??
Tämän miehen kanssa olo on mukavaa, turvallista, seksikin on hyvää. Siinä mielessä ei ongelmaa, mutta onko se väärin toista kohtaan jos antaa olettaa, että tuntee samalla tavalla, jos antaa olettaa että itsekin miettii tulevaisuutta yhdessä? Pidän miehestä joten kuitenkin odotan, että rakkaus syttyy jossakin vaiheessa mutta odotanko turhaan? Ollaan pidetty yhtä 5kk. Ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä joten teinivillityksestä ei ole kyse.
Mietin, että "tyydynköhän" itse tähän suhteeseen sen takia, että en vain ole löytänyt elämääni oikeaa rakkautta.. Tässä suhteessa on hyvä ja turvallinen olla, onko se sitten väärin? Onko väärin olla suhteessa jossa kumpikin tuntee olonsa hyväksi mutta itse ei rakasta, ainakaan vielä?
Sekavaa tekstiä, mutta toivon, että löydän näin vähän kohtalotovereita jotka kertoisi omista kokemuksistaan. Onko teitä olemassakaan?
Tämän miehen kanssa olo on mukavaa, turvallista, seksikin on hyvää. Siinä mielessä ei ongelmaa, mutta onko se väärin toista kohtaan jos antaa olettaa, että tuntee samalla tavalla, jos antaa olettaa että itsekin miettii tulevaisuutta yhdessä? Pidän miehestä joten kuitenkin odotan, että rakkaus syttyy jossakin vaiheessa mutta odotanko turhaan? Ollaan pidetty yhtä 5kk. Ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä joten teinivillityksestä ei ole kyse.
Mietin, että "tyydynköhän" itse tähän suhteeseen sen takia, että en vain ole löytänyt elämääni oikeaa rakkautta.. Tässä suhteessa on hyvä ja turvallinen olla, onko se sitten väärin? Onko väärin olla suhteessa jossa kumpikin tuntee olonsa hyväksi mutta itse ei rakasta, ainakaan vielä?
Sekavaa tekstiä, mutta toivon, että löydän näin vähän kohtalotovereita jotka kertoisi omista kokemuksistaan. Onko teitä olemassakaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata jäädä suhteeseen josta puuttuu rakkaus!
En usko että se rakkaus pulpahtaa rinnassasi ajan kuluessa, ehei.
Itse serustelin vain muutaman kuukauden miehen kanssa josta kyllä pidin mutta en missään nimessä rakastanut. Hänen kanssaan oli mukavaa ja kaikki sujui hyvin, vain se rakkaus puuttui. Ja tiesin että ellen häneen heti rakastunut, en rakastuisi koskaan. Hän oli minulle kuin hyvä kaveri.
Jätin miehen ja hän oli kyllä hyvin pettynyt mutta selitin että pidän häntä enemmänkin kaverina kuin miehenäni.
Loppujen lopuksi hän kyllä ymmärsi ja kavereita olemme edelleenkin vaikka hän on löytänyt rinnalleen uuden naisen.
Tsemppiä sulle mitä ikinä sitten päätätkin :)
Luuletko, että vielä löydät elämääsi tuon oikean suuren rakkauden. Olet sitä vuosikausia etsinyt, eikä vaan ole kohdalle osunut.
Tuossa iässä kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Koska markkinat on miesten ja markkinoille tulee koko ajan lisää nuoria naisia, jotka ovat kiinostuneita myös vähän vanhemmista miehistä. Eli kilpailu kiristyy koko ajan.
Samaan aikaan kaikki vähänkin hyvät miehet katoava markkinoilta ja menevät naimisiin eli
vapaiden kunnollisten miesten porukka vähenee koko ajan. Luulen, että tuo mieskin löytää sinun jälkeesi nopeasti uuden suhteen, kun itse taas voit jatkaa tuota suuren rakkauden metsästämistä
koko loppuikäsi.
Omana kokemuksena voin sanoa, että odottelin tuota suurta rakkautta ensisilmäyksellä 15 vuotta.
Kun sitä ei tullut, aloitin tapailemaan miestä, josta pidin ensi hetkestä lähtien. Ja nyt tuntuu, että jos erottaisiin, niin sydän väännetään irti rinnasta. Kai se on sitä rakkautta :)
Ensi hetkestä asti jos tuntuu siltä, että rakastaa niin onko se juuri sitä oikeaa rakkautta? Ja entä jos silloinkin suhde loppuu siksi, että luulee toisen olevan vain kaveri.. Luulen että aika ja tilanne ratkaisee enemmän kuin oikea rakkaus. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka ovat sille hetkelle parhaimpia mitä voivat tehdä. Siis tekevät niin kuin tilanteeseen nähden tuntuu parhaimmalta. Toiset eivät aina ymmärrä, eikä välttämättä itsekään. Oikea rakkaus on kai sitä, ettei kyseenalaista ainakaan ääneen suhdetta, vaikka niin joskus ajattelisikin. Oikea rakkaus kai tulee silloin, kun itse on siihen valmis.
Jos en ihan väärin muista niin olen lukenut jonkun tutkimusken jossa todettiin että ne suhteet jotka ovat alkaneet "hitaasti", enemmän sen takia että pitää jostain ihmisestä kun suin päin ihastumisesta, ovat niitä tilastollisesti kestävimpiä. Se että ihastuu tulisesi rändomilla johonkin ihmiseen, nämä suhteet yleensä kestävät vain sen ihastumisen ajan. Ihastuminenhan on kemiallinen prosessi jossa erittyy huumeenkaltaisia aineita aina kun esim. näkee ihastuksensa kohteen, ja kuten huumeisiin myös näihin "ihastumiskemikaaleihin" jää koukkuun. Tieteellinen fakta on kuitenkin että näitä aineita erittyy vain, olisiko ollut noin 2 vuotta. Juuri tämä kaksi vuotta onkin se aika jotka useimmat suhteet kestävät. Tässä samassa tutkimuksessa todettiin myös että vaikka sitä ihastumista ei ole heti ollut niin rakkautta on kuitenkin ajan myötä syntynyt.
Kysymys on varmaan siitä mitä itse haluat, haluatko ihastua tulisesti, vaikka tiedät että semmonen tunne ei kestä ikuisesti, vai tyytyä vähemmän tulisiin tunteisiin, jotka ajan myötä ovivat muuttua hyvin syviksi?
Minulla on ollut kaksi suhdetta, joissa mies on ollut aivan ihana, luotettava, turvallinen, monin tavoin täydellinen. Sitä rakkautta ei vain ole tullut, vaikka kuinka olen toivonut ja yrittänyt ja odottanut. Toisessa suhteessa odotin neljä vuotta ja toisessa kaksi. Vaikka kummankin kanssa oli hyviä vuosia, toivoin jälkeenpäin silti, että olisin katkaissut ne suhteet alkuunsa. Mielestäni tein siinä väärin kumpaakin kohtaan, ja hukkasin vain aikaa. Nyt en enää tee samaa virhettä. Olen mielummin yksin, kuin suhteessa, josta puuttuu rakkaus.
Kehotan siis harkitsemaan todella tarkkaan, ennen kuin sitoudut suhteeseen, jossa et ole välttämättä ihan täysillä mukana alusta asti. Minun tuntemani onnelliset rakkaustarinat ovat kyllä kaikki alkaneet niin, ettei sitä rakkauden mukanaoloa ole tarvinut epäillä alussakaan!
Vaikka päättäisit rakastaa, tunteitaan ei valitettavasti voi määrätä tai ohjata. Löydät itsesi parin vuoden päästä miettimästä, olisiko sinulle tarjolla suurempia tunteita siellä jossain, jonkun muun kanssa. Vaikka mahdollisuudet markkinoilla pienenisivätkin koko ajan kun ikää tulee, otan mielummin sen pienenkin mahdollisuuden löytää se oikea, kuin tyydyn mihinkään vähempään.
Toivottavasti olet onnellinen, päätät sitten jatkaa nykyisessä suhteessa tai et.