Nyt on käynyt niin, että löysin itseni seurustelemasta miehen kanssa jota en oikeasti rakasta. Pidän kyllä ja välitän mutta että rakkaus.. Mikä toi sana ees on? Tiedänkö? Onko väärin sitoutua jos tietää ettei rakasta? Missä vaiheessa rakkauden pitäisi astua kehiin, viikko, puolivuotta, vuosi??
Tämän miehen kanssa olo on mukavaa, turvallista, seksikin on hyvää. Siinä mielessä ei ongelmaa, mutta onko se väärin toista kohtaan jos antaa olettaa, että tuntee samalla tavalla, jos antaa olettaa että itsekin miettii tulevaisuutta yhdessä? Pidän miehestä joten kuitenkin odotan, että rakkaus syttyy jossakin vaiheessa mutta odotanko turhaan? Ollaan pidetty yhtä 5kk. Ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä joten teinivillityksestä ei ole kyse.
Mietin, että "tyydynköhän" itse tähän suhteeseen sen takia, että en vain ole löytänyt elämääni oikeaa rakkautta.. Tässä suhteessa on hyvä ja turvallinen olla, onko se sitten väärin? Onko väärin olla suhteessa jossa kumpikin tuntee olonsa hyväksi mutta itse ei rakasta, ainakaan vielä?
Sekavaa tekstiä, mutta toivon, että löydän näin vähän kohtalotovereita jotka kertoisi omista kokemuksistaan. Onko teitä olemassakaan?
Tämän miehen kanssa olo on mukavaa, turvallista, seksikin on hyvää. Siinä mielessä ei ongelmaa, mutta onko se väärin toista kohtaan jos antaa olettaa, että tuntee samalla tavalla, jos antaa olettaa että itsekin miettii tulevaisuutta yhdessä? Pidän miehestä joten kuitenkin odotan, että rakkaus syttyy jossakin vaiheessa mutta odotanko turhaan? Ollaan pidetty yhtä 5kk. Ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä joten teinivillityksestä ei ole kyse.
Mietin, että "tyydynköhän" itse tähän suhteeseen sen takia, että en vain ole löytänyt elämääni oikeaa rakkautta.. Tässä suhteessa on hyvä ja turvallinen olla, onko se sitten väärin? Onko väärin olla suhteessa jossa kumpikin tuntee olonsa hyväksi mutta itse ei rakasta, ainakaan vielä?
Sekavaa tekstiä, mutta toivon, että löydän näin vähän kohtalotovereita jotka kertoisi omista kokemuksistaan. Onko teitä olemassakaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joillakin rakkaden tunne syntyy heti, joillakin taas myöhemmin. Se riippuu ihan siitä, miten hyvänä toisen näkee ja sitä kautta suhteen kestävyyden. Sitä luulee, että rakkaus on suunnilleen pilvilinnoissa lentelyä, muttei se ole sitä. Rakkautta on laaja käsite, mutta yksi siihen liittyvä on arjessa selviytyminen toisen kanssa.
Mutta, minusta rakkauteen kannattaa panostaa. Useimmat eivät vain ymmärrä sitä ja tehdään inhimillisiä virheitä. Rakkaus kestää virheistä huolimatta. Jos sitä ei kestä, niin ei kestä kyllä mitään muutakaan elämässä.
kyllähän toiseen kiintyy, mutta ei.
Itse en suostunut vannottelemaan hänelle rakkautta, koska en tuntenut niin, tunsin noin niin kuin sinäkin. Sitten hän laittoi minut raskaaksi (tavallaan väkisin, vasten tahtoani) etten jättäisi häntä. Olin jo suunnittelemassa suhteen lopettamista juuri tuosta syystä.
Päätin jäädä. Nyt kun lapsemme on jo aikuistunut, olemme edelleen yhdessä, mutta en usko että hänkään enää rakastaa minua, niin kuin on aina väittänyt tekevän, enkä minä häntä.
Hän on turhautunut. Hakee uusia irtosuhteita selkäni takana vain kostaakseen sen etten ole koskaan häntä rakastanut. Olen turhautunut hänen valheisiinsa. Hän kieltää kaiken vaikka minulla on selvät todisteet. Luultavasti hän on pettänytkin minua useita kertoja vain siksi, että hänellä olisi joku, jos sattuisin hänet jättämään... mikä on aina ollut enemmän tai vähemmän esillä.
Olen tehnyt hänestä hirviön; valehtelijan, narsistin, alistajan. Hän ei ole enää se mies johon joskus tutustuin, ystävä.
Mitä tuohon sinun suhteeseesi sanoisin?
Pakene vielä kun voit. En voi ennustaa käykö teille noin, mutta todennäköisesti mies ei välitä miten kohtelee naista, joka ei rakasta häntä niin kuin hän tekee. Tosin meidän tapauksessa ei avopuolisonikaan enää "palvo maata jalkojeni alla".
Viimeisen vuoden ajan hän on ladellut minulle tappouhkauksia, kuvaillen eri keinoja miten tulen kuolemaan. Rakkaudesta on lyhyt matka vihaan.
Narsistin vuodatusta sinun tekstisi!
"Mä en rakasta häntä, mutta mustasukkainen olen ja kyttään hänen tekemisiään."
Ei hän lyö mua vaikka kuinka yrittäisin saada syyn lähteä vieraisiin......
Paras neuvo on, että mene hakemaan apua tuon narsististen oireitten takia sillä puolisosi kärsii.
projisoit.
Oletko narsistin läheinenkin tuttu?
Kuinka niin ei lyö?
Kyllä hän lyö ja on uhannut tappaakin,
koska en rakasta häntä.
"En aio jakaa sinua tai taloamme,
ennemmin kuolet." Sanoi hän toissaviikolla.
koska hän uhkasi tappaa itsensä jos jätän.
Säälin häntä, oli tyhmää jäädä - myönnän, mutta en halunnut hänen tekevän itselleen pahaa, lapsemmekin olisi varmasti kärsinyt siitä.
Minäkö narsisti kun ajattelen vain muita?
Taidan tietää miten miehesi ajattelee, olen nainen ja samanlaisessa tilanteessa, mutta minä olen se hirviöksi tullut ja inhoon miestäni, minunkin on tullut sanottua että haluasin hänet kuoliaaksi ei olisi yhtään väliä ja voin sanoa käsi sydämmellä että tarkoitan sitä. En ole ikinä rakastanut häntä ja yritin kestää vuosia mutta enää en voi näytellä ja tunteet mitä jos oli ollenkaan ovat muuttuneet hirveäksi vihaksi. Jos miehesi uhkaa satuttaa itseään jos jätät on vaan puhetta tai jos ei niin ei ole sinun vastuusi. Elämä on lyhyt tälläiseen, minä heivasin miehen ulos ei millään halunnu mennä, ilmeisesti tykkäs kun sai jonkunlaista huomiota, hyvää tai pahaa. Inhosin häntä enemmän mitä enemmän hyväksyi minun käytökseni.
Valitettavasti en ikinä muutu häntä kohtaan koska en yksinkertaisesti rakasta enkä ikinä rakastanut ja se siitä. Olemme olleet erossa nyt kuukauden ja voin sanoa että oli parasta mitä olen ikinä tehnyt. Toivottavasti pystyt tekemään itsellesi oikeutta joku päivä.
Meneppä neuvomaan muita kun et oikein tätä juttua näköjään tajua, et todellakaan ymmärrä edes mikä on narsisti. Lueppa tekstit paremmin ennen kun annat tyhmiä kommenttejasi.
Toiseksi miksiköhän suomessa ei kannata ilmoittaa raiskauksesta poliisille koska siitä ei tule mitään. 90% ilmoituksista joudutaan pistää roskiin koska suomen laki on maailman jälkeenjäänyin.
Minulla on ollut jokunen pidempi suhde. Kerran olin naimisissakin. En ole koskaan kokenut, että nainen olisi ollut erityisen rakastunut. Minulla on jäänyt sellainen mielikuva, että naiselle parisuhde on hyvi nkäytännöllinen asia. Ei nainen addiktoidu fyysisesti miehestä ollenkaan samoin kuin mies naisesta.
En tiedä, mikä on oikea ratkaisu sinulle, mutta rakkaus muuttuu arjeksi aina. Mitä sen jälkeen on? Ystävyyttä ja kumppanuutta. Olennaista on se, miten viihdyt toisen kanssa, että yhteinen arki on suht kivaa. Ajatus, että elämä olisi jotain ruusulinnaa on utopiaa. Ainoastaan toteutumaton rakkaus legendarisoituu täydelliseksi, toteutunut arkistuu.
Oletko joskus tavannut jonkun, johon sinulla olisi tullut jotenkin intohimoinen asenne? JOs et, mikä on todennäköisyys, että niin vielä kävisi. Et ole enää omien sanojesi mukaan teinihupakko vaan jo ihan kypsä nainen.
Jos et muuta keksi niin jäljelle jää se kaikkein olennaisin kysymys: Haluatko lapsen hänen kanssaan? Voin kertoa, että lapsi sitoo teidät todennäköisesti läheisiksi. Ja ylipäätänsä minun oppimani mukaan nainen on miehen johtotähti ja lapset puoelstaan naisen johtotähtiä.
Take it easy, don't let the sound of your own wheels drive yu crazy.
Olet muuten väärässä naisten suhteen. Sinä ehkä et osaa rakastaa naista niin että hän antaisi sinulle kaikkensa? Osaatko antaa itsesi naiselle, mitä annat voit ehkä saada? En todellakaan ymmärrä tota lausettasi että naiselle parisuhde on käytännöllinen asia, no ehkä sinä olet tehnyt siitä semmoisen? Ja kyllä nainen addiktoituu miehestä jos on oikea mies!
Ei ikinä lasta herranen aika suhteeseen jossa ei ole rakkautta, se ei tuo paria lähemmäksi vaan toisinpäin, se ei tosiaankaan ole ratkaisu. Parisuhteen pitää olla vahvalla perustalla ennen lasten tekoa. Ilman rakkautta ei ole mitään.
Maybe you like the sound of your own voice?
mutta syrjähyppyjä voi tulla puolin ja toisin tulevaisuudessa...
Pelasta itses niin kauan kuin voit. Älä ihmeessä mene suhteeseen pidemmälle jos et rakasta.
Olin ennen naimisissa 10 vuotta miehen kanssa jota todella rakastin, menimme naimisiin nuorena, kaikkea tapahtui ja erosimme mutta jos olisin tiennyt mitä tiedän nyt niin en ikinä olisi hänestä eronnut. Olen todellakin rakastanu 3 miestä elämässäni tiedän mitä rakkaus on.
Asun tällä hetkellä miehen kanssa ja olen ollut jo monta vuotta, en ikinä rakastanut häntä mutta menin hänen kanssaan koska hän oli turvallinen, luotettava, vakaa mies ja muistan kun sanoin että oman onneni voin pistää sivuun kunhan tämä mies on hyvä lapselleni. Hän oli kaikkea mitä entinen aviomieheni ei ollut. Luulin että pystyn elää hänen kanssani. Näyttelin vuosia ja piilottelin tunteitani muilta en häneltä. En ikinä sanonut hänelle että rakastan tai hän ei sitä ikinä edes kysynyt, outoa eikö? Olin aina rehellinen hänelle tunteistani.
Nyt olen alkanut vihata häntä, vihaan niin paljon että en uskonut itseni ikinä ketään niin paljon vihaavani. Kaikki mitä hän sanoo ja tekee oksettaa, ei olisi väliä jos en ikinä näkisin koko miestä. Sanoin hänelle että jos hän ei lähde niin voisin hyvin hommata palkka murhaajan viimeistelemään hänet.
Meillä ei ole muistoja niinkuin kuuluisi, ei yhteisiä kuvia, ei yhteistä musiikki kappaletta, ei erikoista päivää jota juhlisimme, Ei ihania intiimi hetkiä muistissa, ei mitään ja sen takia kun emme rakastanut toisiamme. Oikein ällöttää koko homma, teimme tosi tyhmästi. Tämä nyt varmaan kuulostaa tosi oudolta mutta en halua kirjoittaa hirveen pitkää tekstiä. En enää ikinä mene miehen kanssa minkään muun takia kuin rakkauden koska jos sitä on niin se on vahva perustus oikealle suhteelle. Tee itselles palvelus ja kävele pois ja odota sitä 'oikeaa'.
Minusta et ole ihan rehellinen itsellesi etkä kysyjälle.
Tosiasia on se, ettet tiedä miten entisen miehesi kanssa sinulla menisi nyt. Kenties inhoisit häntä samoin kuin nykyistäsi. Rakaudella on taipumusta arkistua ja jos siinä vaiheessa ei ole aitoa ystävyyttä, yhdessä viihtymistä ja kumppanuutta - forget it.
Rakkaus on yliarvostettua. Käsityksemme siitä on muodosutnut Hollywoodin elokuvista ja lauluista. Parisataa vuotta sitten rakkaus-käsite oli aivan vieras. Elämä oli selviämistä, selivämistä yhdessä.
Ihmisen ongelma on siinä, että hän katsoo elämäänsä aivan liian läheltä ja referoi sitä ihmeellisiä utopioita vasten. Rakkaus sitä, rakkaus tätä plaa plaa
Sinunkin tapauksessa rakkauden puute ei ole ongelma vaan se, ettet viihdy parisi kanssa. Ette ole ystäviä vaan teistä on muodostunut toisillenne paiseita. Kysymys ei ole rakkauden puutteesta vaan ystävyyden puutteesta. Sinun todellakin olisi ehkä syytä erota.
Et tiedä tästä asiasta mitään ja se tulee ilmi kommenteistasi. Olen kyllä rehellinen ja tähän ikään kun olen tullut on kokemusta kaikenlaisesta. Jos et ole ikinä elänyt kumppanin kanssa jota et rakasta, rakastanut ensimmäisestä päivästä lähtien niin älä anna ohjeita kun en tiedä asiasta mitään. Mies ja nainen tarvitsee muutakin kuin ystävyyttä ollakseen pari, nainen ei halua seksiä jos ei rakasta ja mies ei rakasta jos ei saa seksiä. Ystäviä tietenkin pitää olla sen päälle mutta rakkautta pitää olla ensin ja aina. En puhu mistään hollywoodi rakkaudesta, aliarvioit minut nyt. Tässä on kyse tunteista ja ihmisten tarpeista. Voit olla toisen kanssa ystävä ja viihtyä yhdessä mutta ei se susta tee paria, ei nainen sua ala haluamaan sen takia. Tottakai arki tulee eteen kaikille mutta jos sitä rakkautta on ja ollut sen eteen haluaa ja pitää tehdä työtä, jos ei rakasta ei halua ja se sitä arkea vasta on. Sinulle tiedoksi olemme eronneet vihdoin ja viimein, ja voin sanoa on paras ratkaisu mitä olen tehnyt.