Lopullinen ero astuu voimaan joulukuussa.
Asunut lapsen kanssa kaksin kohta vuoden.
Mutta tilanne ei oikeastaan ole muuttunut mihinkään siitä, kun olin naimisissa.
Oikeastaan enemmän ole tekemisissä, tai joudun olemaan tekemisissä mieheni kanssa.
Lapseni ei kestä toiseen kaupunkiin menemistä.
Hänen takiaan siedän tilannetta, jossa mies tulee kotiini nykyisin noin kolme kertaa viikossa. Tapaamaan lasta, joka ei edes halua olla kotona silloin kun iskä tulee.
Tämän lisäksi pesen hänen pyykit, laitan ruokaa, yritän keskustella kohteliaasti ilman huutamista.
Siedän muutaman tunnin ja saatan ovelle.
Hän saa nykyisin paljon parempaa "palvelua" kuin konsanaan yhdessä asumisen aikana.
Onko vastuu exästä kuitenkin. Onhan yhteistä historiaa saattanut kestää pitkäänkin.
Jos lasta ei olisi siteenä. Sietäisinkö silloinkin.
Mutta mikä on hänen vastuunsa minua kohtaan.
Mikä se olisi ollut joka ei koskaan näkynyt avioliitossa. Ja mikä se on vielä.
Aiheuttaako minun vastuun tunteeni hänessä vastavuoroisuutta. Vai ottaako hän vain mitä saa ja lähtee.
Kyllä sinä päivänä kun saan todella tarpeekseni. Sanon ei kiitos, älä tule enää.
Ainakaan näin usein. Vaikka on se lapsikin.
Asunut lapsen kanssa kaksin kohta vuoden.
Mutta tilanne ei oikeastaan ole muuttunut mihinkään siitä, kun olin naimisissa.
Oikeastaan enemmän ole tekemisissä, tai joudun olemaan tekemisissä mieheni kanssa.
Lapseni ei kestä toiseen kaupunkiin menemistä.
Hänen takiaan siedän tilannetta, jossa mies tulee kotiini nykyisin noin kolme kertaa viikossa. Tapaamaan lasta, joka ei edes halua olla kotona silloin kun iskä tulee.
Tämän lisäksi pesen hänen pyykit, laitan ruokaa, yritän keskustella kohteliaasti ilman huutamista.
Siedän muutaman tunnin ja saatan ovelle.
Hän saa nykyisin paljon parempaa "palvelua" kuin konsanaan yhdessä asumisen aikana.
Onko vastuu exästä kuitenkin. Onhan yhteistä historiaa saattanut kestää pitkäänkin.
Jos lasta ei olisi siteenä. Sietäisinkö silloinkin.
Mutta mikä on hänen vastuunsa minua kohtaan.
Mikä se olisi ollut joka ei koskaan näkynyt avioliitossa. Ja mikä se on vielä.
Aiheuttaako minun vastuun tunteeni hänessä vastavuoroisuutta. Vai ottaako hän vain mitä saa ja lähtee.
Kyllä sinä päivänä kun saan todella tarpeekseni. Sanon ei kiitos, älä tule enää.
Ainakaan näin usein. Vaikka on se lapsikin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yllätyksenä.... Aikuinen ihminen on vastuussa omista teoistaan ja tekemättä jättämisisään. Käsititkö nyt?
Aivan eri asia on jos tahdot jatkaa hänen henkilökohtaisena palvelijana niin antaa palaa vaan, mutta mikään eikä kukaan voi sinua velvoittaa siihen. Herää jo nainen....
Mieti nyt mitä sinä haluat. Jos miehesi käynnit häiritsevät sinua niin aseta käynneille selvät rajat. Vaikka teillä on yhteinen lapsi niin ei se tarkoita sitä, että eron jälkeen miehesi saa sinulta "palvelua". En minä ainakaan rupeaisi ex:lle ruokaa laittamaan ja pyykkiä pesemään. Jos lapsi ei lähde tapaamaan isää hänen asuntoonsa niin sopikaa esim. kerran viikossa aika jolloin mies tulee teille. Silloin sinä lähdet pois kotoa ja lapsi on kahdestaan isänsä kanssa.
toisesta aikuisesta ihmisestä..? Kuulostaa todella erikoiselta! Tuleva ex-puolisosi suoraan sanottuna käyttää sinua hyväkseen rankemman jälkeen. Laitat hänelle ruokaa, peset hänen pyykkinsä - uskomatonta! Edes yhteisen lapsen vuoksi sinun ei tarvitse tehdä noita asioita!
Minkä ikäinen lapsenne on? Mikä on niin ylitsepääsemätöntä, ettei lapsi voi viettää aikaa isänsä luona tämän asunnossa?
Voisiko noita tapaamisia järjestää toisella tavalla? Että lähtisivät vaikka isänsä kanssa toisinaan kaksin "ulos" tai että isä kävisi vain "kylässä" - ei sinun passattavanasi?!
Ja huomaa, että kaikki lähtee lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, ei siitä, että isä saa luvan terrorisoida sinun rakentamaasi omaa kotia tapaamisien varjolla... Kun ero virallistuu, muista selvittää tapaamisasiat niin, että niistä on mustaa valkoiselle!
Oman itsesi vuoksi: lopeta! Seuraavan kerran, kun lapsesi isä tulee vierailulle, kerrot kantasi ja lähdet vaikka kylään siksi aikaa, kun hän on viettää aikaa lapsen kanssa. Älä odota, että metsä vastaisi niin kuin sinne huudetaan - ex:äsi jatkaa samaa rataa sinun hyvänlaisuutesi hyväksikäyttämistä, kunnes itse puhallat pelin poikki. Sellaista elämä vain on... Hyvään ei aina vastata hyvällä!
Niinpä. Hyvä kysymys on tuo "Mutta mikä on hänen vastuunsa minua kohtaan.
Mikä se olisi ollut joka ei koskaan näkynyt avioliitossa. Ja mikä se on vielä"
Olet vain jymähtänyt vanhaan käytösmalliisi. Sanopa ihmeessä exälle, ettei tämä peli enää vetele. Joskus voit tavata ja keskustella, mutta muualla kuin luonasi. Mieluummin niin, että mies tarjoaa ruuat, koska sinä olet tähän asti niitä hänelle väkertänyt. Etkä pese niitä pyykkejä! Ei sinulla ole todellakaan vastuuta exästä eron jälkeen - eikä oikein liiton aikanakaan. Jokainen aikuinen ihminen huolehtii itse itsestään.
..vastuuta toisistaan avioeron jälkeen - olen sitä mieltä ehdottomasti.Lapsia kohtaan vastuu on eri asia.
Muuten tuli mieleeni jos lapset ovat täysi-ikäisiä
erottaessa niin ilmeisesti myös kaikkinainen huolehtiminen aikuisiin lapsiin lakkaa.Siis lain mukaan.
Meillä ainakin pois muuttava osapuoli ei välittänyt omista lapsistaan enää tippaakaan.Avioliiton aikana sentään auttoi heitä.
Tomin likipitäen samoin itse. En toki pyykkää ym.
Mutta mies käy 2-3 krt vkossa luonamme. Välillä makaa sitten täällä sohvalla, kun on työpvä niin raskas(hoh hoijaa.) No vkonloppuna syö kyllä kanssamme.En pysty lapsille sanoa,ettei isä saa tulla pöytään.Muutoin en käynneillä erikseen hälle ruokaa kyllä laita.Itsekkin suostun kun lapsia käy yhteisessä kodissamme katsomassa. Mies ei haluaa heitä luokseen sen uuden luo, eikä lapset halua ees sinne mennä, joten eivät varmaan sitten näkisi ollenkaan. Lapset kyllä muutoin haluavat nähdä isäänsä,mutta ei sen uuden luona, joten vähän pun ja kuoren välissä olen. Muutenkin vkolla aikaa on vähän, ehkä tunti pari ja jos senkin vielä kieltäisin.Itse siitä kärsin, tiedän, mutta en pysty lapsilta sitä kieltää.Enkä kuitenkaan aio häipyä,sillon kun miehen aikatauluun sopii lapsia tavata.
Nainen joutuu joustamaan lasten takia aika paljon. Sellaisia asioita, mitä mies ei tekisi.
Naisilla on myös tämä vastuunottokyky ihan eri luokkaa kuin miehillä. Tosin sekin vaihtelee.
Avioeron myötä yhteinen historiahan ei mihinkään karkaa. Se on ja pysyy. Seuraa mukana ajatuksissa ja muistijäljissä.
Ehkä sen eron jälkeen voi jopa ääneen sanoa entiselle kumppanille, että olen sinulle katkera.
Tai...vihasin sinua silloin kun...Ja sen jälkeen vaikka halata häntä.
Avioeron jälkeen suhde voi edelleen pysyä ex-kumppaniin. Sen laatu vain muuttuu. Kun virallista vastuuta ei enää ole. Ja siitä vapaaehtoisesta moraalisesta vastuusta voi keskustella. Joko ex-kumppanin kanssa. Tai sitten vain itsensä kanssa.