Niin siinä sitten kävi. Tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin.. Ventovieraina. Kunnes tajusimme olevamme serkuksia. Otimme asiassa takapakkia ja jäimme miettimään miten tästä jatkaa vai jatkaako ollenkaan.
Välillä mietimme ettei sillä ole mitään väliä, välillä taas että onhan sillä nyt paljonkin väliä. Vanhempamme ovat sisaruksia. Ja taas pääsi serkusasia hetkeksi unohtumaan ja lähenimme, lähinnä tunnetasolla, kunnes taas tajusimme että emmehän me voi..
Minun osa ystävistäni sanovat että "eihän sillä ole enää nykypäivänä mitään väliä" ja että meidän pitäisi mennä omien tunteidemme mukaan. Hänen ystävänsä sanovat melkein kaikki että "hyi S**tana, tehän ootte jotain sukuakin!!"
Hän miettii mitä perheemme asiaan sanoisi ja totesi että ei hän osaisi asiaa kertoa näille, ja sitten vielä nämä muut sukulaiset. Ja ennenkaikkea kaverit, miten heille kertoa.
Ja vaikka näistä selvittäisiin, uskaltaisiko koskaan alkaa perhettä perustamaan kun niin paljon on puhuttu että aina tulee mielisairaita tai muuten vain vajaita lapsia.
Päädyimme siihen että emme voi olla yhdessä, koska olemme sukua, ja liian läheistä. Se ei ole kummankaan kannalta hyvä koska molemmille toinen oli parempi mies / nainen kuin kukaan koskaan. Oli jokin erityinen yhteys, ymmärsimme toisiamme ja toistemme kanssa oli helppo olla. En nyt sanoisi että se johtuu sukulaisuudestakaan kun kaikki olemme suvussa niin erilaisia, enkä kenenkään muun sukulaisen kanssa edes tule toimeen. Tämä ihminen vain on jotain erityistä. Tämä "ero" sattui muutaman viikon pähkäilyjen jälkeen kyllä kovemmin kuin muutaman vuoden seurustelusuhteen lopettaminen 'vieraan' ihmisen kanssa.
Niin kai se vain on että olisimme liian omituisia. Suvun, perheen ja kavereiden silmissä. Ja perhettäkin joskus haluaa varmasti kumpikin niin uskaltaisiko sitä edes yrittää.
Kai sitä pitää myöntää tosiasiat.. Vai pitääkö?
Välillä mietimme ettei sillä ole mitään väliä, välillä taas että onhan sillä nyt paljonkin väliä. Vanhempamme ovat sisaruksia. Ja taas pääsi serkusasia hetkeksi unohtumaan ja lähenimme, lähinnä tunnetasolla, kunnes taas tajusimme että emmehän me voi..
Minun osa ystävistäni sanovat että "eihän sillä ole enää nykypäivänä mitään väliä" ja että meidän pitäisi mennä omien tunteidemme mukaan. Hänen ystävänsä sanovat melkein kaikki että "hyi S**tana, tehän ootte jotain sukuakin!!"
Hän miettii mitä perheemme asiaan sanoisi ja totesi että ei hän osaisi asiaa kertoa näille, ja sitten vielä nämä muut sukulaiset. Ja ennenkaikkea kaverit, miten heille kertoa.
Ja vaikka näistä selvittäisiin, uskaltaisiko koskaan alkaa perhettä perustamaan kun niin paljon on puhuttu että aina tulee mielisairaita tai muuten vain vajaita lapsia.
Päädyimme siihen että emme voi olla yhdessä, koska olemme sukua, ja liian läheistä. Se ei ole kummankaan kannalta hyvä koska molemmille toinen oli parempi mies / nainen kuin kukaan koskaan. Oli jokin erityinen yhteys, ymmärsimme toisiamme ja toistemme kanssa oli helppo olla. En nyt sanoisi että se johtuu sukulaisuudestakaan kun kaikki olemme suvussa niin erilaisia, enkä kenenkään muun sukulaisen kanssa edes tule toimeen. Tämä ihminen vain on jotain erityistä. Tämä "ero" sattui muutaman viikon pähkäilyjen jälkeen kyllä kovemmin kuin muutaman vuoden seurustelusuhteen lopettaminen 'vieraan' ihmisen kanssa.
Niin kai se vain on että olisimme liian omituisia. Suvun, perheen ja kavereiden silmissä. Ja perhettäkin joskus haluaa varmasti kumpikin niin uskaltaisiko sitä edes yrittää.
Kai sitä pitää myöntää tosiasiat.. Vai pitääkö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et viitsisi, ei ole mitenkään kiinnostavaa jauhaa tuota samaa juttua.
Serkukset voivat hyvin mennä jopa naimisiinkin eikä liitosta välttämättä synny liskoja.
kiinnostaisi nyt tietää saavatko serkukset IHAN oikeasti mennä naimisiin, ja miten todennäköistä on saada viallinen lapsi. Noin niinkuin ihan tosielämästä esimerkkejä taikka sitten muuten tutkittua tietoa.
Nykyäänhän pystytään aika hyvin tutkimaan onko lapsesta tulossa vammainen ennenkuin tätä synnyttääkään, mutta mielenvikaisuutta tuskin pystytään ennustamaan..
Onko serkuksia mennyt naimisiin asti ja tarvitseeko tähän erityisluvan?
Avioliittolakiin jotkut ovat laittaneet linkkejä mutta tässä ei suoranaisesti sanota mitään serkuksista enkä tiedä luetaanko serkukset liian läheistä sukua oleviksi.
Ja mielelläni kuulisin miten ihmisten läheiset ovat tähän asiaan suhtautuneet kun ovat kuulleet että serkukset...
saavat.avioesteiden tutkinnassa selviää jos on syitä miksi ette voi mennä naimisiin.
Katso vaikka naimakaupat.com.
Älä hössötä. Serkkujen väliset liitot ovat täysin hyväksyttäviä.