Jos saisit kuulla tyttöystävältäsi että hän on aikoinaan rahoittanut opintojaan myymällä itseään rikkaille miehille ja miesporukoille..
?
?
Mitä ajattelisit silloin sinä..
..mies
11319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miksi ihmeessä on lopettanut.
jäikö niitä rahoja jäljelle?
No siis oikeesti, heittäisin tosta parvekkeelta alas
Pitäisihän minun päästä osingoille vaikka sitten jälkikäteen.
Ps. Kuka oikeasti kertoo moisesta avoimesti? Täysi typerys? Noh, haluaisinko seurustella täyden typeryksen kanssa? En, eli mitä tästä voidaan päätellä?
Luuletko että tällaisen asian voisi ihan oikeasti pitää salassa?
Eikö olisi hyvä että menneisyys tulisi puheeksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa?
?
Et usko handlaavasi raadollista totuutta?
En oikeasti usko, että huoraamalla elantonsa ansainnut nainen olisi niin avomielinen, että kertoisi sitä. Voidaan toki saivarrella, että suhteen pitäisi perustua avoimuudelle ja luottamukselle, mutta minä en vain usko moiseen kaikkien asioiden suhteen. Tämä on yksi niistä kaapissa pidetyistä luurangoista.
Vähän sama kuin että jos minä olisin joskus käynyt huorissa. En minä sitä edes kysyttäessä tunnustaisi, jos ei todisteita olisi eikä olisi pelkoa, että joku kaveri käräyttäisi.
Se voi olla joo että kaikissa asioissa ei ole hyvä olla avoin. Siis etenkään parisuhdetta ajatellen.
Eli ehkä onkin niin jotta kaikilla pitäisi olla kaksi minää: todellinen minä ja se minä, jonka toisella tarjoaa. Näin varmasti aika monesti onkin, ellei jopa aina.
Toinen vaihtoehto lienee yltiöavoimuus. Mutta kuinkahan moni tuollaisen avoimuuden kanssa tulee toimeen, etenkin jos on jotain kiusallista tai vähemmän mairittelevaa kontolla.
ja ihmettelisin sitä, etten ole huomannut asiaa itse.
Eipähän tarvitsisi stressata lutkan tunteiden vuoksi vaan voisi käyttäytyä miten haluaa.
Riippuisi varmaan hiukan siitäkin missä vaiheessa tuollaista kuulisi. Mieluummin tietenkin alkuvaiheessa. En osaa rehellisesti kuvitella miten suhtautuisin häneen tunnustuksen jälkeen (miten voisinkaan?) vaikka jostain syystä olen edelleen sitä mieltä jotta mieluummin toisen sisimmän tunteminen kuin silmänsä ummistaminen ja niiltä pohjin eteenpäin pyrkiminen.
Kaikesta huolimatta, osaisinpa käsitellä asian hyvin, kohtalaisesti tahi en ollenkaan, uskoisin kuitenkin että kokisin hänen avoimuutensa positiiviseksi seikaksi. Luulen kuitenkin jotta moni muu ei koe asiaa samoin.
En ois ehkä halunnu tietää. Mut mitäpä se sitten enää auttas. Nieleskelisin vähän aikaa ja antasin asian sit olla. En usko että se mullistas suhdetta siihen ihmiseen. Jos asiat ois menossa jo päin sitä ittiään niin sitten mie varmaan saisin siitä sen ratkasevan askeleen lähtee kalppimaan, mutta jos muuten menis ihan hyvin niin ehkä se sit ois vaan yks kriisinpoikanen muiden joukossa.