Joo eli ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa 8 kk, ja vanhempani eivät vieläkään hyväksy häntä, äiti alkanut vasta nyt puhumaan hänelle, ja isä ei puhu vieläkään ollenkaan, poikaystäväni on sanonut tuntevansa olonsa vähän ei toivotuksi, vaikka koittaa kohteliaasti puhua niin ei saa kun vihaisia katseita. Äitin kanssa isästä puhuin, sillä hänen käytös minua eniten vaivaa, niin äiti sanoi sen johtuvan siitä että poikaystäväni pukeutuu suht hip hopisti jaa että kun asuu niinkaukana (monen sada km päässä), ja he eivät vieläkään anna meidän nukkua vierekkäin, koska eivät luota, vaikka olemme koittaneet osoittaa heille että olemme luottamuksen arvoisia.
että mitenkäs tässä pitäisi toimia. ärsyttää tuollainen.
että mitenkäs tässä pitäisi toimia. ärsyttää tuollainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
elä sinä omaa elämääsi. ei vanhempasi sinua omista. ei ne voi sinua määrätä. sairaan mustasukkaisia ovat.
siis ei siinä äidissä mitään kunn se on alkanut puhumaan, mutta v**tu kun oppisivat luottamaan, eihän tässä enää mitään pikku lapsia olla :D
Ärsyttää tuo isäkin kun arvostelee poikaystävääni, vaikka sanoin että ihan turhaan tulee arvostelemaan, kun ei edes tunne eikä suostu tutustumaan! Ja alkaa valittamaan että "ette saa nukkua samassa huoneessa, kyllä minä tiedän mihin ihmiset on luotu ja kun tyttöja poika laitetaan samaan huoneeseen ihan kun sulla järkeä olis päässä ja ette tekis mitään, kyllä se järki siinä vaiheessa unohtuu ja sitte oot raskaana ja opinnot jää kesken!" olin että just joo :D naurettavaa oikeesti .. siis tottakai ymmärrän että ne on huolissaan, mutta rajansa kuitenkin kaikella.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja isäni ei vieläkään hyväksy häntä. Se että aloin seurustelemaan (20-vuotiaana) oli suurin loukkaus isääni kohtaan, ja sain kuulla olevani pettymys ja kaikkea muuta vähemmän ihanaa, kun olin tuonut poikaystävän yöksi kotiin (olin siis tehnyt kodistamme porttolan). Hauskinta tässä on, että vaihdoimme ensisuudelmiakin vasta n. 2 kk:n yhdessäolon jälkeen, sänkypuuhatkin tulivat vasta paljon myöhemmin. Seurauksena tästä kauheasta virheestä en ole väleissä isäni kanssa. Äitini tykkää kyllä poikaystävästäni ja osaa olla onnellinen puolestani. Ymmärrän sinua täysin, ja toivon että tilanne helpottuu pian!
Joo itse olen 16 ja äiti kyllä hyväksyy poika ystäväni vähitellen, ei kyllä anna nukkua vierekkäin jne, ja koittaa aina välistä että "eikö olisi viisaampi hommata jostain lähempää" jne. Isähän ei edes puhu poika ystävälleni, ja äiti sano että sitten vierekkäin ja näin kun suhde on "vakava" 8 kk ollaan oltu nyt? missä vaiheessa tämä melkoisen vakava suhde sitten alkaa? Ja äitikin katsoo pahasti jos pidämme käsistä kiinni tai saatikka vaihdamme pusun. Isä näyttää siltä kun haluaisi kuristaa poikaystäväni : G Ja kyllä, isään ei ole välejä tällä hetkellä enää.
16-vuotiaana olet kyllä melko nuori vielä, joten ymmärrän vanhempiesi huolen, mutta tietenkin rajansa kaikella. Olette kuitenkin olleet yhdessä jo melko pitkään (mielestäni suhde menee siinä vaiheessa vakavaksi kun kumpikin tajuaa rakastavansa toisiaan ja kumpikin osapuoli haluaa sitoutua suhteeseen :), ja jos käyttäydytte yhdessä ollessanne hyvin vanhempiesi edessä (tarkoitan siis ettette kokoajan halaile ja pusuttele toisianne, kun vanhempasi ovat paikalla, koska sitä he eivät varmasti halua nähdä) niin uskon kyllä, että he alkavat luottaa teihin ja näkevät, että olette tosissanne. Tuo teini-ikä on vaan niin hankalaa vanhemmille, kun lapsesta alkaa pikku hiljaa tulla aikuinen:) Omassa tapauksessani tein virheen siinä, kun en koskaan kotona asuessani kysynyt lupaa, saanko tuoda poikaystävän yöksi viereeni. Oletin että täysi-ikäisenä olisin jo tarpeeksi vanha itse tekemään sen päätöksen, mutta ainakin isäni piti minua vielä ihan pikkulapsena (lisäksi isäni on syntynyt -40 luvulla, joten hän on hyvin vanhoillinen ja saanut tietenkin paljon konservatiivisemman kasvatuksen). Toivottavasti saatte korjattua välit isäsi kanssa, itseäni ainakin harmittaa miten kylmiksi välit oman isäni kanssa ovat menneet:/ Oletko koskaan keskustellut vanhempiesi kanssa heidän nuoruudestaan, ja missä vaiheessa he alkoivat seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa? Ehkä heillä on ollut villi nuoruus, jonka aikana on tullut tehtyä kaikenlaisia ehkä kaduttaviakin asioita, ja he eivät halua, että teet samoja virheitä...
ei nuo kauhean halukkaita ole puhumaan, että hiljaa ne ennemmin istuu : D perus savolaisia ettei puhua pukahda : >
Olen yrittänyt sanoa poikaystävälleni, että vanhempani olvat niin ns. vanhoillisia (onko tuo edes se sana mitä haen :D ) mutta niin, että eivät tykkää nähdä meitä halaavan tai edes pusua vaihtavan, mutta poikaystäväni on hirveän vaikea käsittää sitä sillä hänen vanhempansa ovat todella hyväksyviä asian suhteen, ja kun hän muutenkin on niin hirveän hellyyden kipeä että pitäisi olla pikku pusua antamassa melkein koko ajan :D
minkäs sille voi, jospa se tästä vähitellen : > toivottavasti edes johonkin suuntaan lähtis etenemään :D