Oikea fyysinen isä löysi uuden elämän lapsen ollessa 2 vuotias. Hän hylkäsi uuden elämän myötä myös lapsensa ja ei halunut tätä edes tavata. Minun ongelmani on nyt se, että noin puolisen vuotta sitten tutustuin erääseen mieheen ja aloimme seurustella. Hän oli aluksi niin "isäpuolta" lapselleni, että lapseni alkoi kutsua häntä isiksi ja pitää häntä nyt ihan oikeasti isänään. Lapsi on vajaa 4 vuotias. Olen kuitenkin huomannut oppiessani tuntemaan seurustelukumppaniani paremmin, että hän ei ole ihan sitä mitä esittää ja myös "isällinen" kohtelu lastani kohtaan on hiipunut. Haluaisin erota, mutta mietin seurauksia, kuinka kova paikka se olisi lapselleni. Hän on jo oikean isänsä menettänyt ja kuinka nyt käy, jos hän menettää tämän kokemansa sijaisisänkin. Harmittaa kun isänpäiväkin tulossa ja hoidossa askarrellaan isänpäiväkortteja ja kaikenlaista isiin liittyvää ja lapsi askartelee onnellisena sijaisisälleen isänpäivälahjaa...
Onko kokemuksia vastaavan tyyppisistä tilanteista? Kuinka lapsi selviäisi taas erosta ja menetyksestä ja mitä tulisi tehdä? Jatkanko vain lapsen vuoksi, että lapsella olisi edes jonkinlainen isähahmo elämässään??
Onko kokemuksia vastaavan tyyppisistä tilanteista? Kuinka lapsi selviäisi taas erosta ja menetyksestä ja mitä tulisi tehdä? Jatkanko vain lapsen vuoksi, että lapsella olisi edes jonkinlainen isähahmo elämässään??
Vastaukset 2
Vanhimmat
..sanon tämän nyt ihan rakentavassa mielessä; Seuraavan kerran kun alat tapailemaan ketään, suosittelisin, että tutustutat lapsesi häneen VASTA sitten, kun olet varma, kun tunnet toisen tarpeeksi hyvin, että tiedät suhteellanne olevan tulevaisuuden. Niin suojelet lastasi parhaiten. Nyt olet valitettavasti hätiköinyt, mutta sinun ei kannata olla epätyydyttävässä suhteessa lapsen takia. Sinun täytyy vaan vakuuttaa lapsellesi, että ei ole hänen syynsä, että teillä aikuisilla meni poikki. Ja huomiota, hellyyttä ja huolenpitoa mahottoman paljon, niin kyllä se siitä. :)
Eli yhteenvetona; Pidä oma perhe-elämäsi erillään seurustelu elämästäsi niin kauan kun voit luottavaisin mielin esitellä tulevan kumppanisi lapsellesi. Näin ei tule niitä vaikeita tilanteita jos huomaatkin, että tuli valittua väärä mies. Ja jos joku alkaa arveluttamaan toisessa, itse ainakin laittaisin saman tien kävelemään, koska niitä ihania ja kunnollisia miehiä on myös. :)
jos se isänpäivä on lapselle hyvin tärkeä. Ehkä eroon voi valmistautua näkemällä miestä harvemmin? Lapsella ei kuitenkaan ole hyvä olla, jos äidillä ei ole hyvä olla, joten ero on teille molemmille paras ratkaisu pitkällä tähtäimellä.