Joskus on tosi vaikea ymmärtää, mikä on vikana, kun vaimon vanhemmat eivät pysty hyväksymään, että
meidän perheemme ei ole heidän talutusnuorassaan, vaan että olemme kykeneviä itse hoitamaan omat
asiamme.
Olemme olleet yksissä kymmenkunta vuotta ja meillä on kaksi lasta.
Lähinnä anoppi on kaiken pahan alku ja juuri:
vaimo on lasten kanssa kotona hoitovapaalla niin
päivisin, kun olen töissä, hän käy ohjaamassa ja kertomassa mielipiteitään.
Viime aikoina heillä on ollut perusteltuja mielipiteitä koskien
- asumismuotoamme
- ajoneuvojamme
- ajankäyttöäni työn ja vapaa-ajan suhteen
(Pitäiskö perkele mennä sanomaan pomolle, että pitää lähteä kotiin, kun anoppi käskee)
- vapaa-ajan käyttöä
Ja kun tuntuu siltä, ettei mikään mene perille, vaan jos anopille erehtyy sanomaan, että pitäköön huolen vain omista asioistaan, tämä ottaa vaan nokkiinsa tyyliin " enhän mä mitään pahaa tarkoittanut, mutta...
Ja appiukko kulkee täysin anopin talutusnuorassa kuin mikäkin marionetti toistaen samat laulut stereona - hankkisi itselleen elämän.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että meidän perhe tulee toimeen omillaan, leipä ei ehkä ole leveä, mutta tähän saakka sitä on pöydässämme ollut. Muutenkaan ei ole ollut tarve kerjätä keneltäkään mitään. Surullista, etteivät vaimoni vanhemmat älyä päästää irti ohjaksista, sillä muutoin ovat ihan mukavia ihmisiä ja olisi jo lastemmekin takia mukavaa, että meillä kaikilla olisi edes normaalit suhteet keskenämme.
- että ei se aina ole miehen äiti, joka on nokkineen joka sopassa ...
meidän perheemme ei ole heidän talutusnuorassaan, vaan että olemme kykeneviä itse hoitamaan omat
asiamme.
Olemme olleet yksissä kymmenkunta vuotta ja meillä on kaksi lasta.
Lähinnä anoppi on kaiken pahan alku ja juuri:
vaimo on lasten kanssa kotona hoitovapaalla niin
päivisin, kun olen töissä, hän käy ohjaamassa ja kertomassa mielipiteitään.
Viime aikoina heillä on ollut perusteltuja mielipiteitä koskien
- asumismuotoamme
- ajoneuvojamme
- ajankäyttöäni työn ja vapaa-ajan suhteen
(Pitäiskö perkele mennä sanomaan pomolle, että pitää lähteä kotiin, kun anoppi käskee)
- vapaa-ajan käyttöä
Ja kun tuntuu siltä, ettei mikään mene perille, vaan jos anopille erehtyy sanomaan, että pitäköön huolen vain omista asioistaan, tämä ottaa vaan nokkiinsa tyyliin " enhän mä mitään pahaa tarkoittanut, mutta...
Ja appiukko kulkee täysin anopin talutusnuorassa kuin mikäkin marionetti toistaen samat laulut stereona - hankkisi itselleen elämän.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että meidän perhe tulee toimeen omillaan, leipä ei ehkä ole leveä, mutta tähän saakka sitä on pöydässämme ollut. Muutenkaan ei ole ollut tarve kerjätä keneltäkään mitään. Surullista, etteivät vaimoni vanhemmat älyä päästää irti ohjaksista, sillä muutoin ovat ihan mukavia ihmisiä ja olisi jo lastemmekin takia mukavaa, että meillä kaikilla olisi edes normaalit suhteet keskenämme.
- että ei se aina ole miehen äiti, joka on nokkineen joka sopassa ...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Esittämäsi tilanne tuntuu kurjalta, olet ihmemies, kun olet kestänyt ja sietänyt sitä. Lapsienne takia voi vain toivoa, että anoppisi tajuaisi asian. Voisitko vaimosi kanssa yhdessä ottaa asiasta kunnon keskustelun, kaikki neljä, ja ilmoittaa, että Te elätte näin ja ettei anoppisi puuttuisi asioihinne, kaiken uhalla. Suhteenne voi joksikin huonontua ja anoppisi ryhtyä 'marttyyriksi', mutta pitäkää vaimosi kanssa yhtä ja olkaa ehdottomia, kyllä se siitä ennen pitkää lutviutuu, uskon minä. Eihän tuota voi sietää. Saatte elämänne ja suhteesi appivanhempiisi oikeille raiteille. Hekin sen tulevat huomaamaan.
Ystävällisin terveisin -jappy-
ehkä joku kerta olisi hyvä tehdä kunnolla selväksi anopille, kuka kenenkin asioista päättää..
Mitäpä jos puolisosi ei ole päässyt irti äidistään, ja siksi anoppi käy luonanne niin usein ? Sinä taidat olla perheen ulkopuolelta tullut, joka ei asetu anopin kotiansa hallitsevaan rooliin. Tee selväksi sekä puolisollesi että anopille( Ei väkivaltaa)positiivisesti, että teidän yhteisessä perheessänne ovat asiat teillä hallussa yhdessä ilman ulkopuolisia vaikuttajia. Jokaisen koti on oma koti, muut ovat vieraita, joko toivottuja tai ei. Vastuu on yhteisellä päätöksellänne puolisosi kanssa.
Minulla on taas semmonen anoppi, että aina kun sillä menee huonosti joku asia, niin se on minun vika.
Ja sitten jos sen poika sanoo sille jotakin vastaa, niin minä sen olen aiheuttanut. Tai sitten jos poikaystäväni on sairas, niin minä olen tartuttanut.
Kerran se tuli minulle sanomaan, että olen muita miehiä vikitellyt kullan silmien edessä. Että petän miestäni... Tosiaankin kävin tanssimassa muiden miesten kanssa, jotka on mínun ja poikaystäväni kavereita.
Aina se on minussa syy, vaikka en olisi ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa. Välillä menee hermot, mutta olen kestänyt yli vuoden.
Appiukko on aivan ihana!=)