Mukavasti keskustelua herättäneestä aloituksestani yh-äitien kelpaamattomuudesta tuli mieleeni, kuinkahan paljon ihmisen oma kokemus vaikuttaa yh-äiteihin suhtautumiseen.
Kuinka moni teistä on yksinhuoltajaäidin kasvattama?
Millaista elämänne oli, jos isää/isäpuolta ei ollut kuvioissa? Kärsittekö tilanteesta paljon vai oliko lapsuutenne & nuoruutenne siitä huolimatta suhteellisen tasapainoista?
Kuinka moni teistä on yksinhuoltajaäidin kasvattama?
Millaista elämänne oli, jos isää/isäpuolta ei ollut kuvioissa? Kärsittekö tilanteesta paljon vai oliko lapsuutenne & nuoruutenne siitä huolimatta suhteellisen tasapainoista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole yh-äidin kasvattama mutta useampi kaveri oli.
En usko perhetaustalla olevan tässä asiassa merkitystä.
En suosittele muille samaa elämää. Varsinkin miehille. Yksinhuoltajaäidin kanssa ei opi miehen mallia.
Oma isäni kuoli kun olin vielä vauva. Kyllä sitä monesti pohtii, kuinka suuri osa luonteestani on tuosta kiinni. Itselleni en olisi kyllä isäpuoleksi halunnut ryhtyä ;).
Olen yh-äidin kasvattama ja hyvin on mennyt,muuten vaikka rahasta onkin ollut puutetta.
Mutta ei se ole ollenkaan huono asia näin jälkeenpäin ajateltuna,vaikka aina ei saanutkaan ihan mitä halusi,sen oppi tietämään millin oli rahaa ja sitä ei pyydetty kun tiedettiin sen olevan vähissä.
Isäpuolikin oli välillä kuvioissa mukana,mutta täytyy sanoa,että mielummin ilman isää kuin huono isäpuoli.
Isänmallia ei koskaan saanut ja veljeni olisi erityisesti sitä tarvinnut(mammanpoika).
Mutta annan äidilleni täydet 10 pistettä kasvatuksesta ja ylihuolehtimisesta näin jälkeenpäin.Olen hänelle kiitollinen siitä koska joutui tekemään yksin kaiken,aivan kaiken.
Kunpa joskus voisin sen hänelle hyvittää.
Ja meistä tuli suvaitsevaisia, hienotunteisia,
toiset huomioivia,kilttejä teinejä,aikuisia.
Elämä oli ihan hyvää ja on sitä edelleen, enkä kärsinyt tilanteesta. Itselläni ei ole mitään yksinhuoltajia vastaan, oli sitten äiti tai isä.
Kuinka moni teistä on yksinhuoltajaäidin kasvattama?
Hep. Minä.
Millaista elämänne oli, jos isää/isäpuolta ei ollut kuvioissa? Kärsittekö tilanteesta paljon vai oliko lapsuutenne & nuoruutenne siitä huolimatta suhteellisen tasapainoista?
Isäpuoli oli mulkvisti. Siis niinku niin ääliö äijä ettei mitään rajaa. Hänen edellisestä suhteestaan oleva kersa on nykyään rikollinen ja mun velipuolet on ... no. Ei mitään penaalin terävimpiä kyniä. Olin kokoajan sen systeemin ulkopuolella vapaaehtoisesti. Muistatteko Harry Potterin jästiperheen? U got the point...
Pelkästään äidin kanssa oli hienoa olla. Oikeaa isääni kaipasin aikani, vittuunnuin kun ei siitä koskaan kuulunut mitään ja siitä lähtien päätin että mulla on tasan yksi vanhempi. Toinen on vain siittäjä.
Äitiäni kunnioitan hirmuisesti.