Haluaisin vähän vertailla miten paljon avoparit viettää aikaa yhdessä. Itseäni ysinäisyys on vaivannut viime aioina, ja tuntuu että miehelläni on eri käsitys parisuhteesta kuin minulla. Itse olen hyvin perhekeskeinen, ja minulle koulussa vietetty aika esim. yksi ilta viikossa ystävien kanssa riittää hyvin. Toki urheilun 2-3 kertaa viikossa lasken myös omaksi ajaksi. Mieheni taas on töissä 8h päivä, siihen lisättynä vielä harrastukset joihin laskin että kuluu n. 10h/viikko, ja sitten vielä hänen rakas veljensä jota tapaa lähes päivittäin. Todella harvoin vietämme esim. yhden kokonaisen päivän yhdessä. Mua tämä on alkanut ärsyttämään, ja mietin nipotanko nyt turhasta, vai olisiko aihetta muutokseen?
Kuinka paljon vietätte aikaa yhdessä?
lonely...
106208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miehelläsi on siis ilmeisesti joka päivä jotain, kun harrastaakin 10 tuntia viikossa. Päivää kohdenhan se on jotain 1-2 tuntia. Eikö siinä muka sitten samana päivänä ehdi sinua nähdä? Kaiken järjen mukaanhan sitä aikaa vielä jää työpäivän ja harrastuksen jälkeen. Vai näkeekö sitten veljeään koko illan esimerkiksi?
Teillä tosiaan on eri käsitykset yhteisestä ajanvietosta. Sun mielestä pitäisi olla enemmän ja miehen mielestä nykyinen on ehkä sopiva. Puhu hänen kanssaan, mutta älä nipota. Mikään syyllistäminen ja vaatiminen ei varmasti auta asiaa. Sopikaa, että viettäisitte jonkun päivän ihan vain kaksistaan:)
PS. Et nipota turhasta, jos kerta susta tuntuu siltä, että haluaisit nähdä enemmän. Mutta älä siis NIPOTA, se ei taatusti auta!
ongelma ajan vietosta yhdessä. Meillä vietetään lähes kaikki vapaa-aika yhdessä. Ja tehdään kaikki yhdessä. Ja asutaan yhdessä.
Joskus on hetkiä että mennään omien kavereiden kanssa. Työt tietysti erottaa päiväksi. Muuten ollaan kaikki ajat yhdessä.
Joskus se ahdistaa ja kaipaan kovasti omaa aikaa. Miestäni ei vaivaa ajankäyttömme,mutta ymmärtää välillä yksinoloni tarpeen ja lähtee kaverilleen siksi aikaa.
En itse ole tälläistä elämää halunnut,mutta jotenkin se vaan on ajautunut tälläiseksi. Toki olen erittäin iloinen että minulla on mies joka viettää aikaa kanssani.
Onneksi kuitenkin ymmärtää antaa minulle omaa aikaa.
Me myös vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä; illat, viikonloput, lomat jne. Olen todella onnellinen, että minulla vihdoinkin on mies, joka haluaa viettää vapaa-aikaansa minun kanssani, ihan vaan kotosalla. Aikaisemmissa suhteissani miehillä tuppasi olemaan menoja yllin kyllin, ja kun itse olen enemmän kotona viihtyvää sorttia, sain olla todella paljon yksin.
Nykyisen mieheni kanssa elämäntapa, arvot, tavoitteet, tuntemukset, itseasiassa koko elämä on yhteistä, enkä voisi enää kuvitellakaan tyytyväni vähempään. Juuri tällaista elämää haluamme elää. Meitä kumpaakaan ei ahdista jatkuva yhdessäolo, kun taas joitakin ulkopuolisia ihmisiä se saattaa joskus ihmetyttää. Tämä sopii meille, muille jokin muu. Yhdessäolo, läheisyys ja yhteeenkuuluvuus on vahva.
Mä ainakin ymmärrän sun miestä...Varsinkin jos hän on menevää tyyppiä..
Mä oon asunut nyt vasta puoli vuotta avomieheni kanssa,mut vaikka tykkään hänestä sairaasti,en jaksa koko ajan nössöillä kotona..Ja haluun nähdä kavereita,nykyään nään ystäviä mielestäni harvoin...
mun mies ainakin valittaa etten ole tarpeeksi "kotona".Enkä jaksa yhtään kuunnella semmosta...koska mullakin on elämä..mä tykkään tosi paljon sen kans hetkistä,mut tulisin hulluks jos en saisi olla erossakaan yhtään...
Emmä tiedä itekkään pidemmän päälle sopiiko mulle semmonen ihminen ketä valittaa yksinäisyyttä jos en ole joka hetki paikalla..mielestäni se on turhaa..(en tarkota pahalla) sanon vaan rehellisesti omat tunteeni..
Voisi ehkä olla passelia kehittää joku/jotkut yhteiset rutiinit siihen viikkoon kuuluvaksi? Näin ollen kumpikin tietäisi, että vaikka nyt se ja se päivä/ilta/aamu on niitä aikoja kun ollaan yhdessä.. Toisi tiettyä turvallisuuden tunnetta ja olisi edes jokin keino millä pääsisi kehittämään parisuhdetta eli tutustumaan toiseen paremmin jne.
Allekirjoittanut on myöskin suhteellisen perhekeskeinen, jopa kunnianhimoinen tätä nykyä mitä tulee parisuhteeseen.. Liian monta vuotta elämästä on tuhlaantunut toisen vuoksi uhrautumiseen ja odotteluun eli toisin sanoen haluan kumppanin, joka arvostaa samoja asioita. Mikään huithapeli ei enää kelpaa :D
Sitä haluaa nimittäin arvostaa ja tukea kumppaniansa ja olla hänelle läsnä. Mikä ei siis onnistu jos toinen viipottaa jatkuvasti muualla ja/tai on kotonakin ollessaan ihan muissa maailmoissa. Kultainen keskitie kannattaa etsiä mikä tyydyttäisi kumpaakin osapuolta juurikin näiden yhteisin tekemisien ja hetkien kautta :) Jotta ehkäpä jotain tämmöistä kannattaisi tosissaan yrittää ehdottaa? Koska puolison pitää kuitenkin sitten tajuta jo se, että jos on suhde niin silloin ei voi mennä ja tulla miten sattuu, kuin poikamies. Ja jos haluaa siten edelleen mennä niin silloin kannattaa arvostaa toista osapuolta sen verran, jotta antaa hänelle mahdollisuuden onneen omalla tavallaan jonkun toisen kanssa :)
Keskustelkaa!
Kiitos paljon vastauksista. Juttelin eilen mieheni kanssa, ja hänen mielestään hän ei ole NIIN paljoa poissa. Koetin pitää keskustelun asiallisena, enkä puhunu syyttävään sävyyn, ja luulen, että hän ymmärsi myös minun näkökulmani. Ihmiset on vaan erilaisia. Toivon vaan, että jos ja kun meille lapsi tulee, ettei päävastuu lapsen hoidosta jää minulle..Itse sanoo kyllä asioiden muuttuvan sitten..
Ehkä jotain rutiineja ajankäytön suhteen todellakin kaipaisin. En tykkää kun hän katoaa vaan, jos vaikka veli sattuu pirauttamaan(mikä tapahtuu usein), vaikka esim. myöhään illallakin. Toisaalta yhteinen aikamme on todella laadukasta, ja hän on maailman kultaisin ihminen, joten ehkä laatu korvaa määrän..noh, täytyy kai seurailla tilannetta..
Mukavaa syksynjatkoa kaikille!
paitsi kun mies on koulussa yhteensä noin 10h/viikko. Itse olen työtön, tai olin, nyt aloitan maanantaina työt (jeeeeeee!!!!!). Kyllähän se on totta, että riitoja tulee enemmän kun ollaan kokoajan yhdessä, mutta hyvin ollaan kestetty. Onhan meillä kavereitakin kummallakin, mutta silti yleensä mennään yhdessä joka paikkaan...
Me ollaan aika paljon yhdessä. Arkisin kumpikin koulussa (herätään samaan aikaan joka aamu toisen kanssa, eli jokainen aamu yhdessä, aamupalaa, aamutoimet, lehden lukemista). Riippuen siitä koska kumpikin tulee koulusta/töistä, ollaan yhdessä arki-illat. Käydään yhdessä kaupassa (aina yhdessä), lenkillä, tehdään ruokaa, katsotaan tv:tä, opiskellaan yhdessä, käydään saunassa/suihkussa yhdessä ja tehdään myös suurin osa kotitöistä yhdessä.
Parasta onkin juuri tämä arki ja tavalliset jutut yhdessä. Viikonloppuisin mies on töissä illat ja yöt, joten silloin oon iteksen kotona tai näen vkoloppuiltaisin kavereita. Sunnuntait ollaan kahdestaan koko päivä, joskus voi joku käydä kylässä, mutta yleensä ollaan aina yhdessä sunnuntait.
Itse näen viikottain kavereita, yleensä 1-2 iltana vkossa käyn n. tunnin mittaisella kävelyllä kaverin kanssa. Yleensä näen silloin kavereita, kun mies on töissä. Mies ei harrasta juuri mitään erikoisempaa, joten ollaan paljon kotona.
En osaisi kuvitella sitä, että ei oltaisi paljon yhdessä. Kummallekin se on tärkeää ja viihdytään hyvin yhdessä. Kyllä sitä, jos on koulu/työkiireitä tosi paljon, tulee ihan ikävä, jos ei ehdi kuin nukkumaan mennessä nähdä toista.
Ollaan oltu yhdessä kolme vuotta.
ajattelin kirjoittaa omista tunteistani . on totta että ihmiset kaipaavat myös omaa aikaa , mutta jos seurustelee ihmisen kanssa joka on töissä tai sitten nukkuu niin.... on meillä ihania päiviäkin kun mennään käymään jossain vaikka vain kahvilla . minusta on joskus kiva päästä mukaan kun mieheni lähtee katsomaan ottelua tai... mut vaikka ois ollu kuinka mukavaa ei oo kiva kuulla et jos et ois mukana toisel vois olla paljon hauskempaa . tulee totaalisen paska olo . en haluakkaan lähtee joka paikkaan mukaan , enkä usko että mies ehkä sitä ihan noin tarkoittaa , mut se et se sanoo noin tuntuu tosi pahalta !!! .
Olen tässä viime aikoina miettinyt, olenko liian omistushaluinen. Ärsyttää kun se olen minä, joka haluaisin viettää aikaa enemmän yhdessä kuin mieheni, jolle tuntuu riittävän toisinaan jopa vain yksi lyhyt ilta/vko. Kavereiden kanssa taas hän voi viettää aikaa vaikka päivittäin, pitkiä aikoja kerrallaan.. Yhdessä ollaan oltu kohta 2 vuotta, kihloissa vuosi. Mutta samaa meininkiä ollut kyllä koko ajan. Mieheni paras kaveri toisinaan lähestulkoon asuu meillä.
Tulen hyvin toimeen mieheni kavereiden kanssa, joten usein vietämme aikaa myös porukalla. Mieheni tuntuu ajattelevan kavereiden ja minun kanssa yhdessä vietetystä ajasta, että se on sama kuin jos olisimme kahdestaan. Mutta eihän se ole!! Olen usein tästä puhunut miehelleni, mutta hän sanoo vain, ettei ymmärrä ja että hänelle riittää se että viime viikolla vietimme enemmän aikaa yhdessä = katsoimme telkkaria & leffoja. Myös yhteisen ajan laadusta olen puhunut paljon, kun minusta olisi mukava myös joskus oikeasti TEHDÄ JOTAIN YHDESSÄ pelkän lojumisen sijaan. Mieheni heittää siinä vaiheessa aina pallon minulle; minun pitäisi yksin keksiä meille tekemistä. Eikä mikään keksimäni tietenkään juuri sillä hetkellä käy kun väsyttää/ei ole rahaa jne..
Toisaalta ajattelen, että minulla on oikeus tunteisiini. Toisaalta ymmärrän, että mieheni haluaa mennä ja tulla vapaasti niin pitkään kun ei ole velvotteita, eli lapsia. Hän myös antaa minun tulla ja mennä niin kuin haluan, usein kuitenkin huomaan järjestäväni menoni mieheni menojen mukaan. Olen siis puhunyt hänelle asiasta useaan otteeseen, mutta hän ei tunnu välittävän tunteistani. Ylipäätänsä hän on pelottavan empatiakyvytön, esim jos loukkaannun tai suutun hänelle, hän ei tule oma-aloitteisesti lohduttelemaan,lepyttelemään tms, vaan odottaa että rauhoitun ja alan itse hieroa sovintoa. Pelkään vain, että sama meininki jatkuu jos/kun lapsia tulee. Hääpäivän olemme sopineet parin vuoden päähän. Nyt on vain alkanut epäilyttää, haluanko elää loppuelämäni tällaisessa suhteessa. Siis suhteessa, jossa tunteillani ei ole painoarvoa.
Miehet, naiset.. Antakaa näkökulmaa!! :)