Olin jo ala-asteella koulukiusattu.
Olin vilkas tyttö ja kova puhumaan jo eka luokasta lähtien.
Ehkä se ärsytti ja rasitti koulukavereita. Myöhemmin minusta tuli aika hiljainen kun koko luokka muutettiin uuteen kouluun yläasteelle.
Ala-Asteella ystäviä oli välillä, välillä ei.
Kiusaaminen oli sitä että jätettiin porukan ulkopuolelle, nimittelyä ja tönimistä.
Pahinta oli että viidennen ja kuudennen luokan ope pahensi asiaa omalla käytöksellään, nimittelyllä ja välipitämättömyydellä.
Vasta tässä iässä, kohta neljäkymmenen ikäisenä, olen alkanut käymään läpi ala-asteen koulukiusaamista ja myös tapahtumaa joka sattui ollessani 13 vuotias yläasteen seiskalla.
Itseäni noin vuotta vanhemmilla tytöillä oli tapana käydä koulun jälkeen näpistelemässä koulun lähettyvillä olevista kaupoista mm. pienestä kempparista tavaraa.
Oman luokan tytöt lähtivät juttuun mukaan ja minuakin pyydettiin. Omaa ystävää ei ollut, koitin muutenkin mennä aina kun hyväksyttiin mukaan vanhojen ala-aste kaverien joukossa kun yksin oleminen hävetti uudessa koulussa.
Eräs ilta tuli soitto opelta kotiin. Erään oppilaan äiti oli soittanut ja ilmoittanut että minä näpistelen tavaraa kaupoista ja jaan niitä ystävilleni. Tämä äiti oli kuulemma löytänyt uusia meikkejä ym. tavaraa tyttärensä hallusta joka oli nimennyt minut näpistelijäksi.
Milloinkaan en saanut tietää kuka tämän väärän ilmiannon oli tehnyt vaikka epäilykset oli.
Siitä seurasi tietenkin kuulustelu kotona ja koulussa. En uskaltanut kertoa totuutta keitä näpistelyjen takana oli. Pelko siitä ettei hyväksytä enää porukkaan edes syrjemmälle seisoskelemaan, kuten roolini useimmiten oli, esti kertomisen.
Sain syyt niskaani vain siksi kun ei ollut sitä ystävää johon tukea.
Vielä aikuisenakin olin näiden koulukavereiden kanssa jonkilainen kaveri. Sitä olen nyt ihmetellyt, itsetunto kun on kehittynyt, miten en saanut voimaa puhua näille niin sanotuille kavereille edes aikuisena?
Kysyä, miksi jätitte minut yksin siihen tilanteeseen, miksi minä sain kantaa syyt? Olin koulussa aina se joka jäi esim. ryhmätöissä yhden hengen ryhmään ja seisoin välitunneilla vessassa kun en kehdannut mennä ulos muiden ilkuttavaksi. Syynä se että seisoin yksin seinää vasten.
Tilanteita oli lukemattomia joissa syrjittiin. Vain siksi koska en osannut pitää puoliani.
Tapahtumaa seurasi epäilyt muistakin varkauksista. Erään tytön nahkahanskat katosi ja minua tietenkin syytettiin.
Tilanne oli kauhea kun koitin vakuuttaa etten ollut vienyt hanskoja.
Yläasteen jälkeen elämä helpottui hieman.
Kävin kouluja joista valmistui nopeasti ja pääsin aika nuorena mieluiseen työhön.
Jonkilaisia traumoja on jäänyt.
Joskus huomaa kun joutuu moitituksi tai syyttelyn kohteeksi ilman perusteluja nousee suuri viha. Reagoin joskus hyvin vahvasti ja kostonhalu on valtava. Haluaa antaa takaisin (ilman väkivaltaa tietty!)kaksinkertaisesti.
Paljon hyviä ihmissuhteita on kariutunut tämän vuoksi elämässäni.
En osaa vieläkään luottaa ihmisiin kuten pitäisi.
Kiusaaminen, työpaikoilla ja koulussa tuskin katoaa. Se on niin näkymätöntä ettei sitä välttämättä huomata vaikka se olisi jatkunut vuosia.
Koitan lukea omia ala-aste ikäisiä lapsiani, nähdä onko heillä niitä samoja tuntemuksia kuin itselläni heidän iässään.
Sitä kauheaa häpeää jonka kokee koulukiusaamisesta.
Koulukiusaaminen 80-luvulla
6
1304
Vastaukset
- eeewewwe
Mun mielestä se on aina niin kummallista, kun kiusattu osapuoli tuntee suunnatonta häpeää. Siis sehän on "normaalia," mutta miksi ihmeessä?
Jos nähään, että henkilö A haukkuu henkilö B:tä, niin miksi monia ulkopuolisia nolottaa jotenkin automaattisesti B:n puolesta? A:han se siinä on hitonmoinen idiootti, jonka pitäisi hävetä. Häntä meidän pitäisi "mulkoilla oudosti," eikä sitä uhria.
Asennemuutos olis ok.- oma tarinani...
Tässä siis minun tarinani. Tämä tapahtui ylä-asteiässä eli 90-luvun lopulla, jatkuen vielä vuoteen 2001.
Ala-asteella sain olla rauhassa, itse asiassa minulla on ala-asteelta todella hyvät muistot - liekö sitten aika hieman jo kullannut muistoja, en tiedä, mutta ei minua siellä ainakaan kovin paljon kiusattu. Kävin niin pientä koulua, että jos siellä jotakuta kiusattu olisi, se oltaisiin kyllä huomattu välittömästi (ja opettajatkin olivat sellaisia, että luulen, että olisivat puuttuneet asiaan, kun puuttuivat jopa luvattomaan kaupassakäyntiin yms.)
Minun silloinen henkilökohtainen helvettini alkoi yläasteella kun siirryin suurempaan kouluun. Ala-asteelta samalle luokalle siirtyi silloinen paras kaverini. Muita luokkalaisia en entuudestaan tuntenut ollenkaan, ja kun olin aika ujo/hiljainen tyttö, ja pienessä koulussa aiemmin olleena tottunut siihen, että tunsin kaikki, oli uusiin ihmisiin tutustuminen aika vaikeaa. Yritin kuitenkin parhaani. Mutta jostain syystä minua ja (siinä vaiheessa ainoaa) kaveriani alettiin kiusata. Olimme tästä syystä melkein aina kahdestaan, ellei jompikumpi sitten ollut poissa koulusta - kiusaamisen takia! Silloin olin yksin, seisoin käytävällä tai luin kirjaa. Omituisinta (ja epäloogisinta) oli, että meitä kiusattiin mm. juuri siksi, että olimme aina kahdestaan! Tämä poiki tietysti kaikenlaisia nimityksiä...no, miksiköhän me sitten aina olimme kahdestaan?!! Olisiko johtunut siitä, ettei kukaan halunnut meitä "porukkaansa" mukaan?!! Esimerkki kuvannee hyvin sitä, etteivät jotkut osaa oikein käyttää aivojaan :D
Kahdeksannelle luokalle tultaessa tilanne paheni. Kiusaamisesta tuli (aiemman haukkumisen ja syrjimisen LISÄKSI) fyysistä. Minua alettiin hakkaamaan. Minua hakattiin myös koulumatkalla. Välitunneilla. Ylipäänsä silloin,kun opettajien silmä vältti! Kerroin asiasta kotona, ja he soittivat kouluun, ja asiaan puututtiinkin, mutta se johti vain siihen, että tilanne oli välillä parempi ja sitten ... pahempi kuin mitä se aiemmin oli ollut! Kiusaajaa kyllä jututettiin, kyseltiin kaikki mahdollinen, mutta minua kiusattuna ei koskaan kutsuttu minkäänlaiseen keskusteluun. (Okei, olisihan se silloin aikanaan tuntunut inhottavalta mennä keskustelemaan jonkun kanssa noista asioista, mutta näin jälkikäteen toivon joskus, että olisin saanut puhua jollekin. Onneksi kotona pystyi sentään puhumaan, koti oli ihana turvapaikka!)
Hakkaamista kesti noin puolitoista vuotta, sitten kai nämä "sankarit" kyllästyivät. Mutta lisää oli tulossa. Paras kaverini sairastui psyykkisesti ja keskeytti koulun. Olin nyt koulussa ypöyksin.
Onneksi ysiluokka oli tuolloin lopuillaan, joten sen kevään sinnittelin pelkällä sisulla. Koulumenestykseni oli ollut huonoa (vitosta, kutosta, seiskaa, pari kiitettävääkin tosin), ja keväällä yritinkin parantaa arvosanojani. Onnistuinkin jossain määrin, vaikka se oli vaikeaa, kun haukkuminen ja ennen kaikkea syrjiminen jatkuivat edelleen.
Ysiluokan loppuminen oli suuri huojennus. Viimeisen kerran näin pahimmat kiusaajani syksyllä 2001. Valitettavasti se oli myös viimeinen kerta kun näin silloisen parhaan kaverini (muutti pian toiselle paikkakunnalle).
Ihme kyllä tuolloin kiusaajani jopa vaihtoivat kanssani pari järkevää sanaa, pilkkaamatta.
Aika on mennyt nopeasti. Ja toisaalta taas tuntuu, kuin kaikki olisi tapahtunut eilen.
Mitä minulle on tapahtunut kaiken tämän jälkeen? Huonoista arvosanoistani huolimatta pääsin lukioon ja paransin huimasti arvosanojani. Ylioppilaskirjoituksissakin pärjäsin erinomaisesti. Lukion jälkeen pidin välivuoden, löysin ihanan ihmisen (ei tosin seurustelumielessä) jonka kanssa jaoin silloisen elämäntilanteeni ilot ja ongelmat. Välivuoden jälkeen pääsin opiskelemaan yliopistoon, joten on odotettavissa, että joskus minusta tulee maisteri (gradumörkö tosin pelottaa...)
Olen myös erittäin aktiivinen erilaisissa järjestöissä. Myös poliittisesti. Matkustelen ulkomailla ja kotimaassa, ja minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa on hauskaa olla sekä opiskelu- että juhlimismielessä :)
Katson, että olen menestynyt hyvin huolimatta siitä, mitä koin kouluaikana (lisäksi koin kaikenlaista muuta aivan pienenä, kuten toisen vanhempani kuoleman). Olen selvinnyt ja selviän, tuli vastaan mitä tahansa!
On kuitenkin yksi asia, johon kokemani vaikuttaa edelleen, nimittäin ihmissuhteet. (En sitten tiedä, onko tämä koulussa kokemani ainoa asia, vai onko taustalla kenties jotain muutakin, sellaista mitä en välttämättä tiedosta). Kavereita ja ystäviä minulla on vaikka kuinka, ja *kaikenlaista* seuraa löytyy kun sitä haluan, mutta sen syvempään, pidempiaikaiseen ihmissuhteeseen en kykene. En myöskään kaipaa suhdetta. Ehkä olen sitoutumiskammoinen... tai kenties psykopaatti. Tämä asia ei häiritse minua kovinkaan paljon, joskus tosin ihmettelen mistä tämä johtuu. Mutta useimmiten en välitä siitä, koska olen tällä hetkellä aika onnellinen.
En ole vielä saavuttanut sitä, mitä haluan (liittyen uraani), mutta ehkä saavutan sen vielä. Sitten saan kostoni. Onneksi olen menossa hyvään suuntaan sen asian suhteen, joten voin todellakin todeta olevani... aika onnellinen.
- kirke.
Minua kiusasi todella kovasti yksi poika. Se oli minua luokkaa ylemmällä. Kiusaaminen oli fyysistä ja jatkui vapaa-ajallakin. Keinot olivat monet. Kiristystä , vankinapitoa, lumipesuja... Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin tuo kiusaaja on pyytänyt anteeksi ja on pahoillaan ja kertoi olleensa ihastunut ja kun ei muuten huomiota kuulemma saanut kiusasi.
Voin vain sanoa teille, jotka nyt kiusaatte samasta syystä.Ei kannata kyllä se huomio kannattaa etsiä toisella tavalla!- Olen tullut siihen tulokseen,
että kiusaajia vaivaa nimenomaan suoruuden puute. Kaikki tuodaan julki epäsuorasti ja usein negatiivisesti: kateus, loukkaantuminen... Häpeä ja itsetunnon heikkoudet heijastetaan keneen voidaan. "Läheisriippuvaisuus" peitetään niin, että ollaan ihan itte (muka) samaa mieltä kaikista asioista jengin kanssa. Kaikkea tällaista. Nämä seuraavat varmaan pitkälle aikuisuuteen asti. En vaihtaisi osia.
- eikö olekin niin,
Olen tullut siihen tulokseen, kirjoitti:
että kiusaajia vaivaa nimenomaan suoruuden puute. Kaikki tuodaan julki epäsuorasti ja usein negatiivisesti: kateus, loukkaantuminen... Häpeä ja itsetunnon heikkoudet heijastetaan keneen voidaan. "Läheisriippuvaisuus" peitetään niin, että ollaan ihan itte (muka) samaa mieltä kaikista asioista jengin kanssa. Kaikkea tällaista. Nämä seuraavat varmaan pitkälle aikuisuuteen asti. En vaihtaisi osia.
jotta kiusaajat vaikuttavat epäkypsiltä ja tunne-elämältään tasapainottomilta tai jotenkin vajavaisilta? Heillä ei tunnu olevan keinoja käsitellä tunteitaan muuten kuin kääntämällä ne ulkomaailmaan päin. Kohteen täytyy tietysti olla tarpeeksi "helppo", koska pelkurin raukkamaisuus vaivaa yleisesti. Jotkut jopa myöntävät tietoisesti pistävänsä vahingon kiertämään. Sitten, ah, sitten helpottaa, kun ei koe olevansa yksin maailmassa kärsimässä, kun tuo "herkkis" (jolla on varmasti paljonkin sellaista kaunista, mitä kiusaajalta puuttuu) varmaan rupeaa miettimään, mitä vikaa hänessä mahtaakaan olla. Ja kiusaaja ei nyt mielestään olekaan niin heikoilla, kun hän on saanut heikennettyä jonkun toisen itsetuntoa. Ja kiusaaja tulee riippuvaiseksi tästä keinosta ja näistä uhreista eikä muista opetella tervettä tunteenhallintaa. Vai mitä te luulisitte?
- Anonyymi
Olin minäkin yhden pojan silmätikku,yritti ärsytellä minua,se oli sanallista härnäämistä.En ole nähnyt tätä kyseistä nykyisin missään,ellei ole muuttunut neljässä kymmenessä vuodessa niin etten tunne vaikka tulisi vastaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
NO NIIN! Nyt on sitten prinsessa Sannan sädekehä lopullisesti rikottu
narsistia ei kannata enää kuin ne fanaattisimmat kulttilaiset, jotka ovat myös sitä Suomen heikkoälyisintä sakkia. Kun1114639Kansa haluaa Marinin hallituksen takaisin ja Orpon pois
Suomen kansa on nyt ilmoittanut millaisen hallituksen Suomi tarvitsee. "Suomalaisten suosikki seuraavaksi hallituspohja1734395Mikä piirre kaivatussa on sinulle se juttu?
Tunnetko kaivattuasi vai onko hän haavekuva, jota et edes tunne? Joskus tää asia ei ole niin selvää.951769- 4031671
HihhuIi-Päivi täpinöissään Viktorin tapaamisesta
Eiköhän nyt kaikille ole vihdoin selvää kenen joukoissa tämäkin putinisti seisoo. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a331433Ensitreffit Matti ei vaikene enää - Rehellinen tilitys epäonnistuneesta suhteesta Elisaan
Häntä pystyyn, Matti! Olet mahtava tyyppi ja varmasti “se oikea” löytyy vielä! Elisan kanssa ei nyt vaan sitten natsann61119Upeeta! Rauha tulee pian!
Hieno suunnitelma ja se on toteutumassa alle kahdessa viikossa. Jihuu! Tätä on odotettukin, nyt se tulee! https://www.is3541116- 67989
- 58984
- 92948