Erosin joitakin vuosia sitten viisitoista vuotta kestäneestä avioliitosta (tai siis mies erosi minusta). Hän vietti viikonloppunsa ravintoloissa,koska kaipasi vaihtelua elämäänsä. Tietysti siellä tapahtui kaikenlaista ja hän sanoikin silloin, että etsi jännitystä elämäänsä.
Tutustuin sen jälkeen mieheen, jonka kanssa syntyi mielestäni kaunis suhde, jonka uskoin kestävän. Hän kuitenkin aivan yllättäen parin vuoden jälkeen palasi exänsä luo, kun tämä otti häneen yhteyttä. Se tuli minulle täysin yllätyksenä ja murruin täysin.
Sain itseni jotenkin jaloilleni ystävieni avulla ja aloitin suhteen sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa uskallan olla oma itseni. Tämä suhde on nyt kestänyt kolmisen vuotta. Kumppanini kuitenkin on edelleen yhteydessä naiseen, jonka kanssa hänellä oli todella kuuma suhde ja kaverini on kertonut,että hän edelleen ajattelee tapailevansa tätä ns. ystäväänsä, jos me lopetamme suhteemme. Siis he ovat ainakin puhelinyhteydessä toisiinsa viikottain. Tavanneen heidän en usko tänä aikana.
Tiedän, että minun pitäisi lopettaa tämä suhde, mutta olen todella kiintynyt tähän ihmiseen ja voisin kuvitella viettäväni elämäni hänen kanssaan.
Nyt olen aivan rikki. Kaikki kumppanini (siis kolme kappaletta) ovat sanoneet, että minun kanssani on hyvä olla, olen kuulemma ihana ihminen ja kanssani on hyvä olla yms. Tykkään seksistä ja toisen hyvänä pitämisestä, eikä sillä osa-alueella ole ollut ongelmia (paitsi ajoittaisia ex-aviomieheni syrjähyppyjen aikaisia). Tiedän seksin olevan tärkeää miehille, mutta epäilen, että usein minä tahdon sitä enemmän kuin kumppanini.
En enää tiedä mitä tehdä. Alan epäillä, että minussa on todellakin jotain vikaa. Yhden epäonnistumisen ymmärrän, mutta kolme! Neljättä ihmissuhdetta en enää tahdo enkä uskaltaisikaan.
Joko minulla on ollut tosi paska mäihä tai en todellakaan pysty herättämään vahvoja tunteita miehessä. Enkä siis roiku heissä, vaikka se läheisin ihmissuhde onkin minulle tärkeintä elämässä.Ehkä olen liian kiltti enkä jännittävä, en jaksa näitä nykyajan ihmissuhdepelejä.
Antakaas hyvät ihmiset neuvoja ainakin siitä, miten pystyy elämään yksin ja lopettamaan suhteen, vaikka suhde tuntuu niin oikealta ja hyvältä (jos ei hänellä olisi näitä ajatuksia ja puheita toisesta naisesta).Menen rikki ja oikeastaan olen jo.
Tutustuin sen jälkeen mieheen, jonka kanssa syntyi mielestäni kaunis suhde, jonka uskoin kestävän. Hän kuitenkin aivan yllättäen parin vuoden jälkeen palasi exänsä luo, kun tämä otti häneen yhteyttä. Se tuli minulle täysin yllätyksenä ja murruin täysin.
Sain itseni jotenkin jaloilleni ystävieni avulla ja aloitin suhteen sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa uskallan olla oma itseni. Tämä suhde on nyt kestänyt kolmisen vuotta. Kumppanini kuitenkin on edelleen yhteydessä naiseen, jonka kanssa hänellä oli todella kuuma suhde ja kaverini on kertonut,että hän edelleen ajattelee tapailevansa tätä ns. ystäväänsä, jos me lopetamme suhteemme. Siis he ovat ainakin puhelinyhteydessä toisiinsa viikottain. Tavanneen heidän en usko tänä aikana.
Tiedän, että minun pitäisi lopettaa tämä suhde, mutta olen todella kiintynyt tähän ihmiseen ja voisin kuvitella viettäväni elämäni hänen kanssaan.
Nyt olen aivan rikki. Kaikki kumppanini (siis kolme kappaletta) ovat sanoneet, että minun kanssani on hyvä olla, olen kuulemma ihana ihminen ja kanssani on hyvä olla yms. Tykkään seksistä ja toisen hyvänä pitämisestä, eikä sillä osa-alueella ole ollut ongelmia (paitsi ajoittaisia ex-aviomieheni syrjähyppyjen aikaisia). Tiedän seksin olevan tärkeää miehille, mutta epäilen, että usein minä tahdon sitä enemmän kuin kumppanini.
En enää tiedä mitä tehdä. Alan epäillä, että minussa on todellakin jotain vikaa. Yhden epäonnistumisen ymmärrän, mutta kolme! Neljättä ihmissuhdetta en enää tahdo enkä uskaltaisikaan.
Joko minulla on ollut tosi paska mäihä tai en todellakaan pysty herättämään vahvoja tunteita miehessä. Enkä siis roiku heissä, vaikka se läheisin ihmissuhde onkin minulle tärkeintä elämässä.Ehkä olen liian kiltti enkä jännittävä, en jaksa näitä nykyajan ihmissuhdepelejä.
Antakaas hyvät ihmiset neuvoja ainakin siitä, miten pystyy elämään yksin ja lopettamaan suhteen, vaikka suhde tuntuu niin oikealta ja hyvältä (jos ei hänellä olisi näitä ajatuksia ja puheita toisesta naisesta).Menen rikki ja oikeastaan olen jo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon että meidät on luotu yksineläjiksi tai sitten ei.
Ihan samalla tavalla kuin joku meistä on homo ja joku on hetero. Tai joku on sinisilmäinen tai joku on ruskeasilmäinen. Samalla tavalla joku meistä pystyy elämään yksin ihan ok, kun taas joku toinen ei koskaan ole tyytyväinen ellei ole parisuhteessa.
Itse olen sitä tyyppiä että en pysty näkemään elämässä paljoa mielekkyyttä ellei sitä jaa parisuhteen kanssa. Joten itse en pysty vinkkiä antamaan miten pystyy kestämään sen että elää yksin. Se on minulle yhtä helvettiä.
Mutta muutaman asian voin sanoa.
1) Ei siinä ole mitään vikaa jos tutkit neljättä vaihtoehtoa tai neljättäkymmentä. Ei huonoon suhteeseen pidä jäädä sen takia että joku maaginen luku muka ylittyisi. Etsiä pitää niin kauan kunnes pystyy olemaan tyytyväinen eloon partnerinsa kanssa. Jos eteen sattuu tulemaan 39 idioottia ensin, niin sitten haetaan se neljäskymmenes parisuhde eikä jäädä idioottiin vain sen takia koska niitä on tullut paljon alkuun.
2) Se että parisuhde epäonnistuu ei välttämättä tarkoita että nimenomaan sinussa on vikaa. Vika voi aivan yhtä hyvin olla toisessakin osapuolessa! Jos yksi vietti ravintolaelämää ja toisella alkoi vanha suola janottamaan niin ei kai kumpikaan niistä sinun vikasi ole herran tähden! Älä syyttele itseäsi muitten valinnoista.
3) Miksi sinun pitäisi lopettaa suhde nykyiseen kumppaniisi? Onko sinulla jotain syytä olettaa hänen olevan uskoton? Kertomasi perusteella hän vain puhuu exänsä kanssa, ei muuta. Ja exän kanssa kaverina oleminen ei ole uskottomuutta. Kuin ei myöskään se että hän voisi palata exän kanssa yhteen *jos* teillä ei toimi. Jos hänellä ja exällä on *nyt* jotain peliä niin se on asia erikseen, mutta jos he pitävät sukupuolielimensä kurissa niin kauan kuin suhde sinun kanssasi kestää, niin ei se ole syy lopettaa suhdetta.
4) Kolme epäonnistumista ei todellakaan ole paska mäihä. Itse asiassa sanoisin että jos jo kolmas sopii, niin se olisi uskomattoman hyvä tuuri.
Miten voi luoda pysyvää suhdetta, kun tietää, että kumppani puhuu ja suunnittelee suhdetta (he siis todellakin puhuvat yhdessäolon mahdollisuudesta tässä meidän suhteemmekin aikana).
Ei tämä voi olla sairaalloista mustasukkaisuutta minun puoleltani. Miten voimme luoda pysyvää suhdetta kun tiedämme kaikki, että hänellä on eräänlainen naissuhde koko ajan varalla. Mielestäni ei ole pelkkä ystävyyssuhde sellainen, kun on tiedossa ja suunnitelmissa seksisuhde koko ajan.Vaikka uskon, että kumppanini on minun suhteeni tosissaan. Jotain kai meidän suhteestamme todellakin puuttuu, kun hänellä on tämä haave. En ymmärrä enää mitään ja ei tällainen suhde voi kestää.Viimeistään sitten, kun meillä tulisi huono vaihe (joskus sellainen kuitenkin tulee,ihan oikean aikuisesti),kaverini palaa tähän jo suunnitteilla olevaan suhteeseen.Ei ole tarvetta selvittää ohimeneviä ongelmia. Eli se suhde muuttuu ns.ystävyydestä entisenlaatuiseen.
Kumppanini on puhunut koko meidän suhteemme ajan, että aika hänen exänsä kanssa oli hänen elämänsä parasta aikaa,kuin taivas. Se päättyi vain välimatkan takia ja he ovat koko ajan yhteydessä.
Eli olen aivan pihalla.Tunteita ja yhdessälon edellytyksiä on vaikka muillekin jakaa. Mutta hänen ajatuksensa ja puhutut suunnitelmansa naisystävänsä kanssa kalvavat mieltäni.Pitäisi luopua hänestä, mutta miten pystyn siihen.
Mutta tämä mies olisi minulle todella tärkeä ja meidän suhteemme toimii. En ole enää nuori ja tiedän milloin olisi edellytyksiä pysyvälle suhteelle kaikin puolin.Ja uskon,että mieskin on tosissaan. Mutta hän ei ole päässyt irti entisestä ja eikä kai enää pääsekkään.Jos ei sitten pääse kokemaan entisiä huuman hetkiä. Tiedän, että hän kestäisi eron,on itsekin sanonut että se olisi vain erilaisen,uuden eläman alku.Onhan hänellä tämä ystävä,hän ei putoa tyhjän päälle.
Sä annat vähän liikaa jonkun miehen ja parisuhteen määrätä sun henkisestä hyvinvoinnista. Seksikään ei ole mikään suhteen ylläpitävä voima. Kyllä se vaatii paljon muutakin. Miehet eivät ole yhtä tunteellisia "eläimiä" kuin naiset. Joten se lähteminen ja unohtaminen on heillä paljon helpompaa. Suhteisiin tulee aina arki ja alun kanivaiheen jälkeen alkaa se normaali arki toisen ihmisen kanssa, jossa punnitaan se yhdessäolo. Kaikkeen kyllästyy jos sitä on liikaa.
Voi olla hyvinkin niin, että tämäkin mies lähtee sen exänsä perään, tai jonkun muun naisen mukana kun kyllästyy sinuun. Meinaan kun se jo nyt puhuu tuolla tavalla exästään ja muista naisista, niin se voi tapahtua hyvinkin ihan lähitulevaisuudessa. Siihen kannattaa varautua, jos et sitten itse päätä jättää miestä, kun hänen tunteensa kumminkin näyttävät haikailevan toisen/toisten perään.
Kerro miehelle miltä sinusta tuntuu. Sano että tuntuu pahalta kun hän puhuu toisista naisista. Kerro myös kuinka paljon hänestä pidät ja välität. Pyydä häntäkin miettimään miltä hänestä tuntuu. Ei sinussa vikaa ole. Itselleni on sattunut myös muutama epäonnistunut suhde, jossa mies on ollut petollinen. Mutta kaikki miehet eivät ole sellaisia, on ihan hyviäkin. Vika ei ole sinussa vaan miehessä, jos hän ei osaa kunnioittaa sinua niin paljon, että lakkaisi puhumasta muista naisista sinun läsnäollessasi.
Mä olettaisin ymmärtäväni mitä kirjoittaja ajaa takaa. Itse olen uskoakseni melkoisesti vielä nuorempi, mutta kuitenkin kokenut jo parikin pitkän suhteen kaatumista, ja useita lyhyempiä yrityksiä, mikä toki omalla tavallaan on täysin normaalia ihmiselämää.
Mutta se, minkä ymmärrän tässä on ajatus niistä toisissa ihmisissä herättämistään tunteista; Jotkut meistä eivät vain ole niitä ykkösrakkauksia, vaan ovat turvallisia partnereita, jotka kasvattavat miehestä (tai toki myös naisesta) ihmisen, joka pystyyy sitten "oikeanlaiseen" parisuhteeseen jonkun toisen ihmisen kanssa, josta löytyvät ne ykkösrakkaudet ja suuremmat tunteet.
Meillä jotka emme koskaan ole NIITÄ valintoja kellekään, on omasta mielestäni kaksi vaihtoehtoa: Joko tyytyä siihen mitä on saatavilla, eli perustaa perhe tietäen, ettei se tule kestämään kuin siihen asti, että ne "suuremmat tunteen" sille toiselle löytyvät, tai sitten tyytyä elämään yksin/ lyhyemmissä tapailusuhteissa. Tässä on sitten kyse siitä, paljonko jaksaa kestää, eli tahtooko ottaa aina nenilleen, vai onko mieluummin yksin.
Itse olen seurannut useita ystäviäni, jotka taas saavat olla toiselle ihmiselle niitä "suurten tunteiden herättäjiä", he saavat tehdä suhteessa oikeastaan mitä tahansa, eikä se kaada suhdetta, mutta vaikka me toissijaiset rakentaisimme tahdotunlaisen kodin, olisimme uskollisia, seksiä olisi riittävästi ja hyvää sellaista jne, me emme vain riitä.
Totta lienee se, että teit mitä tahansa, et voita, sillä joko mies lähtee eksänsä perään, tai jos ei lähde, hän on kuitenkin se kenet mies aina mielessään haluaa, valintasi onkin siinä, tyydytkö yrittämään näillä faktoilla... joku tuumasi, ettei ole peruste hajoittaa suhdetta jos ei käytä sukupuolielimiään, mutta itse taas ajattelen että vahvat tunteet toista kohtaan ovat isompi asia voittaa kuin seksi, ja jollaintasolla ajattelen myös niin, että yksiavioisuus on hieman epärealistinen ajatus, vaikka itse sitä toteuttanut olenkin, oikeastaan pelkkä epärealistinen ideaali jonka toteutus nyky-yhteiskunnassa on pienehkö mahdottomuus.
Näin minä ajattelen elämästä ja parisuhteista, en tiedä olinko millä tasolla samoilla linjoilla, mutta näin minä olen nähnyt ja kokenut, ja olin haistavinani samaa alkuperäisessä viestissä..